Statsrådets kommunikationsenhet
31.1.2011 14.32
Pääministeri Mari Kiviniemi Pohjoismaisessa kestävän kehityksen konferenssissa Turussa
(med reservation för ändringar)
Ärade vänner,
Jag önskar välkomna er alla till denna konferens om hållbar utveckling, Lösningar - nära, tillsammans. Jag vill härmed också hälsa er alla välkomna till det finska ordförandeskapet i nordiska ministerrådet år 2011.
(Pohjoismaisen ministerineuvoston puheenjohtajuus 2011)
De nordiska länderna är nära syskon, vare sig man närmar sig frågan med utgångsläge i historien, kulturen, värderingar eller samhällsstruktur. Det krävs dock någonting mera för att kunna motivera det omfattande nordiska samarbetet som vi har i dag. Vi kan på många områden skapa mervärde genom att jobba tillsammans och vi måste hitta de områden där samarbetet är mest ändamålsenligt. Kärnan av samarbetet måste i en allt mer global verklighet alltså vara ”nordisk nytta”.
Vi skall som det nordiska ordförandeskapet försöka leva upp till kravet av nordisk nytta, synergier och kompletterande styrka. Ett område där nordiskt mervärde ter sig mer eller mindre självklart är hanteringen av klimatförändringen, huvudtemat för vårt ordförandeskap, eller ur lite bredare synvinkel, strävan efter hållbar utveckling.
Bästa vänner, låt mig säga några ord om vårt nordiska ordförandeskapsprogram innan jag fortsätter till frågor gällande hållbar utveckling och Östersjön, de stora överordnade temana av denna konferens.
Som sagt är hanteringen av klimatförändringen den mest framträdande frågan. Norden har toppkompetens inom energisnåla och klimatvänliga lösningar samt den politiska viljan att driva frågan framåt på alla nivåer, från lokala lösningar till internationella fora. Genom att agera tillsammans skapar vi kritisk massa för att vara vägvisare, även internationellt; den som har kunnande värderas och den som värderas lyssnar man på, men rösten blir alltid tydligare om vi pratar i samma stämma. Därtill är det självklart att vårt näringsliv skall kunna rida på den nya gröna vågen. Vi pratar om hållbara arbetsplatser, miljövänliga lösningar och välfärdskapande ekonomi, till vår allas fördel.
Jag vill redan nu göra er uppmärksamma på det klimatevenemanget som vi kommer att arrangera på hösten tillsammans med Aalto universitet med inbjudna nordiska högskolestuderanden som skall dryfta klimatförändringens utmaningar och innovativa svar.
Det konkreta klimatarbetet förs framåt även i form av de så kallade ”globaliseringsinitiativen” som startades under det förra finska ordförandeskapet 2007. Våra globaliseringsinitiativ - totalt cirka 20 stycken - fokuserar starkt på satsningar inom klimat-, miljö- och energikunnande, forskning och utveckling och innovationsfrämjande samt förutsättningarna för grön näringsverksamhet. Som ett exempel kan nämnas det nordiska toppforskningsinitiativet, genom tidernas största gemensamma nordiska forskningsinsats som för tillsammans det ledande skiktet av den nordiska akademiska världen och industri- och näringslivspartners inom klimat och energiområdet.
Ett annat fokusområde under det finska ordförandeskapet är barn och unga, vilkas engagemang och deltagande är utan tvekan en ödesfråga för känslan av nordiskt samhörighet i fortsättningen. Ungdomarnas språkförståelse är en annan viktig ingrediens med tanke på framtiden. Vi vill jobba för ett ökat förståelse av de skandinaviska språken, vilket inte alls är en självklarhet i Finland - trots våra två officiella språk.
Jag vill ytterligare betona vikten av det som kallas för gränshinderarbetet. Vi vill att det skall vara enkelt att bo, arbeta och studera över de nordiska riksgränserna. För individen är det i grunden en fråga om valfrihet och lika rättigheter, samtidigt som det är lika motiverat att motverka gränshinder ur en samhällsekonomisk synvinkel. Ett gränslöst Norden främjar den nordiska välfärden och livs- och konkurrenskraften.
Hyvät ystävät, (Kestävä kehitys)
Olemme kokoontuneet tänne Turkuun jakamaan kokemuksiamme hyvistä kestävän kehityksen käytännöistä sekä etsimään yhdessä uusia innovatiivisia ratkaisuja. Vaikka tehtävää täällä Pohjolassakin on eittämättä vielä yllin kyllin, ovat Pohjoismaat menestyneet erinomaisesti monissa kansainvälisissä kestävää kehitystä mittaavissa arvioinneissa. Olemme ymmärtäneet, että hyvä työllisyys-, koulutus-, terveys- ja sosiaalipolitiikka sekä terve ympäristö ovat vakaan, toimivan ja samalla myös kilpailukykyisen yhteiskunnan edellytyksiä. Toisaalta maidemme hyvä hallinto ja toimivat instituutiot takaavat sen, että yhteiskunnillamme on kyky vastata niin taloudellisiin, sosiaalisiin kuin ympäristöhaasteisiinkin. [Tämä on tullut varsin hyvin todistettua viime vuosina talouskriisin yhteydessä.]
Rio de Janeirossa vuonna 1992 käynnistynyt YK-vetoinen kestävän kehityksen politiikkaprosessi on saanut ajan kuluessa uusia foorumeita ja toimijoita, mutta perustavoitteenasettelu on yhä sama: meidän tulisi pyrkiä elämään ja toimimaan luontoa ja muita ihmisiä kunnioittaen niin, että emme kavenna näitä samoja toiminnan mahdollisuuksia lapsiltamme ja lapsenlapsiltamme.
Kestävä kehitys kuuluu teemana juhlapuheiden vakioparsiin. Varsinainen haaste syntyy käsitteen ja siihen liittyvän politiikan avaamisesta konkreettisiksi asioiksi ja toimiksi. Poliittinen tahto ja sitoutuminen kestävään kehitykseen ovat välttämätön edellytys käytännön toimien, bisnesideoiden ja ratkaisujen esiinmarssille. Harva muistaa, että monet merkittävät kansainvälispoliittiset sopimusprosessit, kuten ilmasto- ja biodiversiteettisopimukset, joiden puitteissa hyväksytyt sitoumukset ohjaavat vahvasti hallitusten toimia ja antavat signaaleja markkinoille, ovat alkujaan kestävän kehityksen prosessin hedelmiä. Pelkästään ilmastoneuvotteluiden tuloksena on syntynyt valtava kysyntä energiatehokkaita ja vähähiilisiä ratkaisuja ja innovaatioita kehittäville ja tuotteistaville yrityksille.
Voidaan myös sanoa, että kestävän kehityksen politiikka on arkipäiväistynyt ja ammatillistunut. Kansalliset hallitukset hakevat strategisia kestävän kehityksen kumppaneita niin elinkeinoelämästä ja kansalaisjärjestöistä kuin kunnista ja muista paikallisista ruohonjuuritason toimijoista. Meidän tulee huolehtia siitä, että kestävän kehityksen periaatteet näkyvät kaikessa toiminnassa ja tarjoavat kasvualustaa innovatiiviselle ajattelulle, uudenlaisille ratkaisuille ja toimintamalleille, huippuosaamiselle ja yrittäjyydelle. Mielestäni tässä vuorovaikutuksessa on perusteltua puhua ”hyvän kierteestä” jota meidän tulisi yhdessä pyrkiä vahvistamaan entisestään. Tämä kierre löytyy myös tämän konferenssin ytimestä.
(Itämeri ja valuma-alue)
Ainakin enemmistö meistä konferenssiosallistujista asuu Itämeren valumaalueella. Itämeri on meidän yhteinen meremme, ja se on oman erityisen luonteensa takia erityisen hauras ja herkkä muutoksille ja rasituksille. Itämerta rasittavat erityisesti valuma-alueelta tulevat ravinnekuormat ja niistä aiheutuva rehevöityminen, ilman kautta tulevat päästöt, haitalliset aineet, lisääntynyt laivaliikenne ja öljykuljetukset sekä Itämereen kulkeutuvat vieraat eliöt.
Huoli sisävesistämme ja Itämeren tilasta on akuutti ja konkreettinen, sillä hyvän ympäristön tilan merkitys koko Itämeren alueen taloudellisen ja kulttuurisen kehityksen kannalta on erittäin suuri. Itämeren ja vesistöjemme huonontunut tila on jo vaikuttanut haitallisesti mm. kalastukseen ja virkistyskäyttöön. Koska Itämereen kohdistuu kasvavia käyttöpaineita, esimerkkinä vaikkapa merikuljetukset, lisääntyvät myös turvallisuus- ja ympäristöriskit. Luonnonsuojelu, liikenne, energiantuotanto, satamat ja virkistyskäyttö tulisi suunnitella integroidusti ja koordinoidusti, jotta valumaalueella tapahtuva toiminta ja haavoittuvan merialueen kestävä käyttö turvataan. On kehitettävä merialueiden käytön suunnittelua, jotta voidaan ratkaista eri käyttömuotojen konflikteja kestävää kehitystä edistävästi, ohjata toimintojen optimaalista sijoittumista sekä arvioida niiden vaikutuksia ympäristöön. Keskeinen kysymys on löytää tulevaisuuden kannalta kestäviä ja toimivia ratkaisuja, eli juuri niitä, joita tässäkin konferenssissa kolmen päivän ajan haetaan.
Jokaisen Itämeren valuma-alueeseen kuuluvan valtion toiminta vaikuttaa yhteisen meremme tilaan. Avainsana meren suojelussa ja ongelmien ratkaisussa onkin näin ollen yhteistyö. Vuonna 1974 solmittiin Itämeren suojelun yleissopimus eli ns. Helsingin sopimus ja samalla muodostettiin Itämeren suojelukomissio HELCOM, jossa rantavaltiot toimivat yhdessä Euroopan unionin kanssa. HELCOM hyväksyi vuonna 2007 Itämeren suojelun toimintaohjelman (Baltic Sea Action Plan), joka puolestaan on edellyttänyt mailta kansallisten toimintaohjelmien laadintaa. Noin 150:stä erillistä toimenpidettä sisältävän yhteisen ohjelman tavoitteena on saavuttaa hyvä ympäristön tila Itämerellä vuoteen 2021 mennessä. Ohjelman tavoitteiden saavuttamista tukee osaltaan myös EU:n vesipuitedirektiivin vesienhoitosuunnitelmissa olevien sisävesille ja rannikkovesille kohdistuvien toimien toteuttaminen.
Toimenpiteiden ja konkreettisen muutoksen vauhdittamiseksi järjestettiin Helsingissä noin vuosi sitten Itämeren alueen huippukokous – Baltic Sea Action Summit – jonka tavoitteena oli nimenomaisesti sitouttaa maita konkreettisiin toimiin Itämeren hyväksi. Suomen hallitus sitoutui huippukokouksessa siihen, että kaikilla toimialoilla ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren hyvä tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi Suomi pyrkii ravinteiden kierrättämisen esimerkkialueeksi.
Euroopan unionilla on oma Itämeri-strategiansa, joka hyväksyttiin kesällä 2009. Strategian tavoitteena on puhdas Itämeri ja vauras, vetovoimainen ja turvallinen Itämeren alue, jossa luonnonvaroja käytetään ekologisesti kestävällä tavalla. Vision toteuttaminen edellyttää sitoutumista sekä määrätietoisia, tehokkaita ja kiireellisiä toimia kaikilta Itämeren rantavaltioilta. Itämeri-strategia on ensimmäinen EU:n yhtä maantieteellistä osa-aluetta koskeva kehittämisstrategia. Osoittautuessaan toimivaksi strategiaa aiotaan käyttää esikuvana myös muille EU:n alueellisille kehittämissuunnitelmille.
Suomi on johtovastuussa muun muassa strategian rehevöitymiseen sekä maa- ja metsätalouteen liittyvistä painopistealueista. Mielestämme on ensiarvoisen tärkeätä, että strategian toimintasuunnitelmassa esitetään konkreettisia toimenpide-ehdotuksia rehevöitymisen pysäyttämiseksi. Olisi myös tärkeätä, että strategian merellisen ympäristön suojelua koskevat toimet rakentuvat HELCOM:n toimintaohjelman pohjalle; tarvitsemme synergiaa ja täydentävyyttä, emme useita toisistaan irrallaan eteneviä polkuja.
Maiden aktiivisuus on välttämätön, muttei yksistään riittävä, tekijä Itämeren suojelun toteuttamisessa; tulosten saavuttaminen edellyttää osallisuutta kaikilta alueen toimijoilta, yksityiseltä sektorilta paikallistason toimijoihin ja kansallisen ja kansainvälisen tason päätöksentekijöistä yksityishenkilöihin.
Pohjoismaiden ministerineuvosto tukee osaltaan EU:n Itämeristrategian toteuttamista. Ministerineuvosto on myös ilmaissut valmiuttansa vetää muutamaa lippulaivahanketta, jotka liittyvät läheisesti jo toteutettavaan pohjoismaiseen yhteistyöhön.
Itämeren maiden alueelliset ja paikalliset ominaispiirteet ja kehityspotentiaalit vaihtelevat suuresti. Voitaneen sanoa, että pääkaupungit toimivat kehityksen moottoreina, mutta myös pienet ja keskisuuret kaupungit ja kunnat voivat muodostaa yhteistoiminnan klustereita kansallisrajojen yli. Kaupunkien ja alueiden verkostoitumisella on pitkät perinteet erityisesti Pohjoismaissa, mutta myös laajemmin koko Itämeren alueella. Kehitystä on vauhdittanut tämänkin konferenssin pääjärjestäjiin lukeutuva Itämeren kaupunkien liitto (Union of the Baltic Cities, UBC). Se on perustamisensa jälkeen 1990-luvun alussa noussut vauhdilla yhdeksi merkittävimmistä toimijoista; liittoon kuuluu tällä hetkellä yli 100 jäsenkaupunkia kaikista Itämeren alueen maista.
(Turku)
Ystävät,
Suomi jatkaa työtä entistä kestävämmän Pohjolan ja Itämeren alueen puolesta Pohjoismaiden ministerineuvoston puheenjohtajakaudellaan vuonna 2011. Vaikka Pohjoismaita voidaan monella tapaa pitää kestävän kehityksen edelläkävijöinä, työsarkaa on vielä runsaasti jäljellä. Tämä pohjoismainen kestävän kehityksen konferenssi Ratkaisuja lähellä, yhdessä pyrkii vahvistamaan valtioiden, kaupunkien, alueiden, yritysten ja järjestöjen välistä yhteistyötä, luomaan uusia kumppanuuksia ja levittämään tietoa kestävistä ratkaisuista. Tavoitteena on auttaa toimijoita kehittämään omia palvelujaan, tuotteitaan ja prosessejaan ja pyrkiä siten kestävään yhteiskuntakehitykseen, joka hyödyttää koko Itämeren aluetta.
Turussa esiteltävien ratkaisujen avulla pyritään myös tuomaan esiin uutta ympäristöyrittäjyyttä ja ilmastomyönteistä innovatiivista toimintaa. Meidän on vastattava kestävän kehityksen ja ilmastonmuutoksen haasteisiin Pohjoismaille tunnusomaisella avoimella, tulossuuntautuneella ja käytännönläheisellä tavalla.
Euroopan vuoden 2011 kulttuuripääkaupungissa Turussa nyt järjestettävä konferenssi on järjestyksessään neljäs kestävän kehityksen pohjoismainen konferenssi. Matka jatkuu ja yhdessä se sujuu paremmin. Ja hauskemmin.
Toivotan kaikille osallistujille hedelmällistä ratkaisujen aikaa.