Selvitys: Naisten asema paranee vähitellen Afganistanissa
Vaikka Afganistanin naisten asema on monien mittareiden mukaan maailman heikoin, naiset eivät ole voimattomia edes Afganistanissa. He toimivat aktiivisesti politiikassa ja kansalaisjärjestöissä - erittäin vaikeassa ympäristössä.
Tämä käy ilmi ulkoministeriön Aasian ja Oseanian yksikön työelämävalmennettavan Mia Mäkisen tekemästä selvityksestä naisten tilanteesta Afganistanissa. Tämänkaltaista selvitystä tarvitaan, sillä vaikka naisten asemasta on paljon tietoa, sitä ei ole ollut saatavilla suomeksi ja se on usein sirpaleista.
Naisten harjoittama ruohonjuuritasonpolitiikka ei näy tai kuulu yhtä hyvin kuin miesten hoitama korkean tason politiikka.
Perustuslaki takaa naisille 25 prosentin kiintiön parlamentissa ja 17 prosentin senaatissa. Tämä on hyvä lähtökohta, mutta se ei kerro tasa-arvon toteutumisesta. Naiset voivat olla mukana toiminnassa, ilman että heillä on todellista valtaa tai että heidän mielipiteitään oikeasti kuullaan.
Naisia ei pidä nähdä yhtenä yhtenäisenä ryhmänä, vaan on otettava huomioon, että naiset ja heidän kokemuksensa eroavat uskonnon, etnisen ryhmän, iän ja perheen varakkuuden perusteella. Naisen asemaa ei voi määritellä ainoastaan sukupuolen kautta.
On tärkeää sisällyttää myös miehet keskusteluun tasa-arvosta. Mäkinen painottaakin selvityksessään, ettei tasa-arvoa voida saavuttaa kohtelemalla naisia ”erityisongelmana”, vaan miehet täytyy sisällyttää mukaan ratkaisuun.
Selvityksessä pohditaan syitä naisten heikkoon asemaan, naisten aseman muutoksia talibanien hallinnon alla ja hallinnon kaatumisen jälkeen, sekä miten Afganistanin hallitus, kansainvälinen yhteisö ja Suomi ovat vaikuttaneet asiaan.
Suurimpia haasteita ovat korkea äitiyskuolleisuus, naisiin kohdistuva väkivalta sekä naisten heikot poliittiset, sosiaaliset, taloudelliset ja kulttuuriset oikeudet. Lisähaastetta tuovat pakko-avioliitot.
Naisten tilanne on kuitenkin kehittynyt talibanien vallan jälkeen parempaan suuntaan vuosina 2002- 2010. Esimerkkejä myönteisestä kehityksestä ovat tyttöjen lisääntynyt koulunkäynti ja naisten parempi pääsy terveydenhuollon piiriin. Myös paikallisia naisten oikeuksia ajavia kansalaisjärjestöjä on aiempaa enemmän.
Haasteena terveys
Huolestuttavaa on naisten huono terveys. Afganistan on harvoja maita, joissa miehet elävät kauemmin kuin naiset. Miesten eliniän odote on 47 vuotta ja naisten 45 vuotta.
Ulkoministeriön julkaiseman Freedom to Choose -esitteen mukaan Afganistanin äitiyskuolleisuus on toiseksi korkein maailmassa. Myös naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä ja yleisesti hyväksyttyä. Väkivalta heikentää terveyden lisäksi naisten ja koko maan kokonaisvaltaista kehitystä sekä naisten osallistumista yhteiskuntaan.
AIHCR:n johtaja Sima Samar on sanonut: ”Ero huonon ja hyvän naisen välillä on tässä maassa se, että huono nainen ei siedä väkivaltaista kohtelua vaan häipyy. Hyvä nainen on hiljaa ja kestää kaiken valittamatta. Siihen on saatava muutos”.
Taloudellinen itsenäisyys avain kehitykseen
Taloudellisen itsenäisyyden saavuttaminen on ensiarvoisen tärkeää naisten aseman parantumiselle. Köyhien perheiden naiset tekevät usein työtä kodin ulkopuolella ja rikkaampien perheiden naiset kodin sisällä, mutta kaikkien naisten työpäivät ovat todella pitkiä. Työssäkäyvistä naisista 85 prosenttia työskentelee yli 12 tuntia päivässä, ja loput yli 14 tuntia päivässä.
Taloudelliset oikeudet jakautuvat hyvin epätasaisesti naisten ja miesten kesken.
Suomen tukema Afganistanin mikroluotto-ohjelma (MISFA) on parantanut naisten taloudellista asemaa. Luotonsaajista suurin osa on naisia, jotka astuvat ensimmäistä kertaa elämässään työelämään. Luoton avulla he perustavat uusia pienyrityksiä ja parantavat työllistymisen kautta myös sosiaalista asemaansa.
Ohjelman avulla Afganistanissa on luotu lähes 700 000 uutta työpaikkaa. Hankkeen menestys naisten työllistäjänä osoittaa, että suurin osa miehistä hyväksyy naisten osallistumisen työelämään, mikäli sillä voidaan lisätä köyhyydestä kärsivän perheen elantoa.
Naisten heikkoon asemaan ei ole yhtä syytä
Afganistanin kulttuuria ja uskontoa syytetään usein naisten heikosta tilanteesta. Tämä näkemys on kuitenkin yksinkertaistava, eikä se ota huomioon tasa-arvo ongelmia länsimaissa.
Ei tule unohtaa, että naisiin kohdistuva väkivalta on laaja yhteiskunnallinen ongelma myös Suomessa. Afganistanin naisten tilannetta voisi tarkastella myös toisesta näkökulmasta, kulttuurin myönteisten piirteiden kautta. Näin omat ihmisoikeuskäsityksemme eivät toimisi automaattisesti ihanteena, eikä länsimaita asetettaisi tasa-arvon malleiksi.
Naisten heikkoon tilanteeseen ei ole yhtä syytä. Afganistanin heikko turvallisuus, köyhyys, uskonnolliset, poliittiset, kulttuuriset ja sosioekonomiset syyt luovat kaikki yhdessä tilanteen, jossa naisten aseman paranemisen edellytykset ovat vähintäänkin haastavat. Sekä Afganistanin hallituksella että kansainvälisen yhteisön toimilla on tässä suuri merkitys.
Suomi tukee naisten asemaa
Kansainvälisen yhteisön ja Suomen toimet Mäkinen kuvaa selvityksessä suhteellisen myönteisiksi. Suomi on tukenut mikroluotto-ohjelman lisäksi muun muassa integroitua lisääntymisterveyshanketta Afganistanissa vuodesta 2002 alkaen. Sen tavoitteena on vaikuttaa hälyttävän korkeaan äitiyskuolleisuuteen.
Projekti toimii Marie Stopes International (MSI) -kansalaisjärjestön kautta. Huolimatta vaikeasta toimintaympäristöstä, MSI on pystynyt estämään 1 600 äidin ja 23 000 lapsen kuoleman ja laajentanut toimintaansa.
Kansalaisjärjestöillä on tärkeä rooli Afganistanin terveydenhuollossa, yli 80 prosenttia kaikesta maan terveydenhuollosta toimii kansalaisjärjestöjen tuella.
Haasteina Suomelle ja kansainväliselle yhteisölle on muun muassa vahvempi siirtyminen retoriikasta käytännön toimiin sekä päätöslauselma 1325:n suurempi huomiointi.
Selvitys naisten tilanteesta Afganistanissa (avautuu uuteen ikkunaan)