Kehitysyhteistyön seuranta, arviointi ja valvonta

Se, miten kehitysyhteistyötä toteutetaan, vaikuttaa ratkaisevasti työn tuloksellisuuteen ja tulosten kestävyyteen.

Suomi tekee yhteistyötä monien eri toimijoiden kanssa saavuttaakseen kehityspoliittiset tavoitteensa. Yhteistyökumppaneihin kuuluu muun muassa valtioita, järjestöjä ja yrityksiä. Kullakin yhteistyömuodolla on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa. Kaikkia yhteistyömuotoja yhdistää se, että toiminta tähtää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamiseen ja että sillä on todennettavissa olevia kehitysvaikutuksia.

Kehitysyhteistyön seurannan, arvioinnin ja valvonnan tavoitteena on varmistaa avustusten asianmukainen käyttö sekä tuottaa tietoa siitä, mitkä tekijät tukevat tavoitteiden saavuttamista ja miten hyvin asetettuihin tavoitteisiin on päästy.

Laadunvarmistuksen tukena toimivat 10 laatukriteeriä. Ne linkittyvät kansainvälisesti hyväksyttyihin kehitysyhteistyön tuloksellisuusperiaatteisiin, joita Suomi on sitoutunut toteuttamaan. Periaatteita ovat kumppanimaan omistajuus, tuloksiin tähtääminen, laajapohjainen kumppanuus sekä läpinäkyvyys ja molemminpuolinen tilivelvollisuus.

Kehitysyhteistyön toteutus

Kehitysyhteistyön toteutuksen voi jakaa viiteen, toisiinsa lomittuvaan vaiheeseen.

1. Strategisen suunnittelun vaiheessa linjataan, millaisia positiivisia muutoksia kehitysyhteistyössä tavoitellaan ja millä keinoin. Tähän voivat kuulua esimerkiksi kehityspoliittinen sijoitusstrategia, maakohtaiset strategiat, yksittäisiä YK-järjestöjä koskevien vaikuttamistavoitteiden asettaminen sekä kansalaisjärjestöille suunnatuista valtionavustushauista päättäminen. 
2. Osana ohjelmien ja hankkeiden valmistelua analysoidaan tavoiteltuun muutokseen vaikuttavia taloudellisia, sosiaalisia ja kulttuurisia, teknisiä, institutionaalisia ja ekologisia tekijöitä. Samalla arvioidaan yhteistyökumppanin kykyä toteuttaa suunniteltua toimintaa sekä suunnitellun toiminnan vaikutuksia eri ihmisryhmille ja luonnolle. Valmisteluvaiheessa tarkennetaan myös työn tavoitteet ja niiden mittarit sekä analysoidaan hankkeen kestävyyteen vaikuttavia tekijöitä.
3. Ennen rahoitus- ja valtionavustuspäätöksiä rahoitusesityksen on läpäistävä ministeriön sisäinen laadunvarmistus. Käsittelyssä arvioidaan muun muassa sitä, miten rahoitettava toiminta auttaa saavuttamaan kehityspolitiikan ja –yhteistyön tavoitteet. Käsittelyssä korostuu tuloksellisuuteen ja riskienhallintaan vaikuttavien tekijöiden arviointi. Seurannan ja valvonnan vastuut ja velvollisuudet kirjataan päätösten ja sopimusten ehtoihin.
4. Toteutusvaiheessa rahoituksen käyttöä, ohjelmien edistystä ja toiminnan tuloksia seurataan erilaisten raporttien avulla. Ministeriön ja edustustojen virkahenkilöt seuraavat työn edistymistä, varainkäyttöä, riskejä ja raportoinnin luotettavuutta myös muun säännöllisen yhteydenpidon, ohjausryhmien, johtokuntatyöskentelyn ja seurantakäyntien avulla. Ministeriö myös teettää ulkoisia tilin- ja toiminnantarkastuksia sekä arviointeja.
5. Rahoituksen päätyttyä arvioidaan ja analysoidaan, mitkä asiat ovat vaikuttaneet myönteisesti tai kielteisesti tulosten saavuttamiseen. Toiminnan jatkuvaa arviointia tukevat myös kehitysyhteistyön evaluoinnit, jotka auttavat ymmärtämään, mikä kehityspolitiikassa ja -yhteistyössä toimii ja miksi. Näin pystytään parhaiten oppimaan hyvistä käytänteistä ja haasteista sekä ohjaamaan toimintaa yhä vaikuttavampaan suuntaan.