EU-Suomi: ulkoasiainhallinnon uudet haasteet

Kansainvälisen politiikan murroskausi

Kansainvälinen poliittinen tilanne muuttui nopeasti 1980-luvun lopulta lähtien. Vanhat kommunistihallinnot kaatuivat ympäri Itä-Eurooppaa, Berliinin muuri murtui ja kehitys huipentui Neuvostoliiton hajoamiseen elokuussa 1991 epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.

Toisen maailmansodan päättymisen jälkeen kansainvälisiä suhteita hallinnut kylmän sodan aika oli näin ollen lopussa.

Kuvassa Suomen Berliinin suurlähetystö. Saksojen yhdistymisen jälkeen maassa on tarvittu vain yksi suurlähetystö, joka on sijainnut vuodesta 1999 lähtien Berliinissä. Kuvassa Suomen Berliinin suurlähetystö. Saksojen yhdistymisen jälkeen maassa on tarvittu vain yksi suurlähetystö, joka on sijainnut vuodesta 1999 lähtien Berliinissä.

Suomen kansainvälisen aseman osalta Neuvostoliiton hajoaminen avasi uusia mahdollisuuksia.

Ensinnäkin Suomen ja Neuvostoliiton välinen YYA-sopimus siirtyi historiaan ja se korvattiin väljemmällä naapuruussopimuksella, joka allekirjoitettiin Venäjän kanssa tammikuussa 1992.

Diplomaattisuhteet itsenäistyneiden Baltian maiden kanssa palautettiin varsin pian Moskovan epäonnistuneen vallankaappausyrityksen jälkeen.

Muutoksia Suomen edustautumisessa

Dramaattiset muutokset Euroopan kartalla vaikuttivat myös Suomen edustautumiseen Euroopassa: Viroon, Liettuaan, Latviaan ja Ukrainaan perustettiin uudet suurlähetystöt.

Toisaalta kansainvälisen tilanteen muutokset myös harvensivat Suomen edustustoverkkoa, sillä Saksojen yhdistymisen myötä yhdistyneessä Saksassa tarvittiin vain yksi suurlähetystö.

Suomen Saksan-suurlähetystö on sijainnut vuodesta 1999 lähtien Berliinissä. Suomen valtiontalous oli 1990-luvun alkupuolella laman kourissa, mutta suoranaisista säästösyistä Suomen edustustoja lopetettiin vain Keski- ja Etelä-Amerikassa.

Monenkeskisen kansainvälisen yhteistyön kasvava merkitys

Muuttuneessa toimintaympäristössä Suomi päätti myös hakeutua Euroopan Unionin jäseneksi. Suomen EU-jäsenyydestä järjestettiin kansanäänestys lokakuussa 1994, ja kansalaisten jäsenyydelle antaman hyväksynnän myötä Suomesta tuli EU:n jäsen yhdessä Ruotsin ja Itävallan kanssa vuoden 1995 alusta. Suomen jäsenyyden jälkeen yhteistyö EU:n piirissä on entisestään tiivistynyt mm. Euroopan talous- ja rahaliitto EMU:n konkretisoitumisen myötä.

Suomen kannalta eräänlaisen kohokohdan muodosti myös maamme toimiminen puolen vuoden ajan EU:n puheenjohtajana vuonna 1999.

Maailman muuttumista kylmän sodan ajoista heijastelee myös Suomen sotilasliitto NATO:n kanssa vuonna 1994 allekirjoittama rauhankumppanuussopimus. Esimerkiksi kesällä 1999 Suomi päätti osallistua NATOn pyynnöstä Kosovon rauhanturvaamisoperaatioon.

Suomessa eri ministeriöt vastaavat EU-asioista omalla vastuualueellaan. Ulkoasiainministeriön tehtäviin kuuluvat mm. EU:n ulkosuhteisiin, EU:n yleiseen kehittämiseen, EU:n laajentumiseen, EU-oikeuteen ja -sopimuksiin sekä EU:n kehitysyhteistyöhön liittyvät kysymykset.

Suomen EU:n ja NATO:n kanssa käymään yhteistyöhön liittyvät yhteensovittamistehtävät ovat kasvattaneet ulkoministeriön yhteyksiä ja yhteistyötä muiden ministeriöiden ja eduskunnan kanssa. Keskeisten kansainvälisten järjestöjen (mm. YK, EU, Euroopan neuvosto ja ETYJ) merkitys Suomen ulkopolitiikalle on erittäin tärkeä.

Esimerkiksi enemmistö Suomen EU-edustustossa toimivista virkamiehistä tulee muista ministeriöistä kuin ulkoministeriöstä.

Ulkoasiainhallinto 2000-luvulla

Ulkoministeriössä on toiminut varsinkin toisen maailmansodan jälkeisellä kaudella muitakin ministereitä kuin varsinainen ulkoministeri. Tämä on luonnollisesti yhteydessä edellä selostettuun ulkoasiainhallinnon tehtäväkentän laajentumiseen ja taloudellisten kysymysten merkityksen kasvuun.

Ulkoministerin salkku on ollut yksi tavoitelluimmista paikoista hallitusta muodostettaessa. Ulkoministerinä toimiminen on myös ollut meriitti pyrittäessä kohti vieläkin arvostetumpia tehtäviä, kuten Tarja Halosen valinta Suomen presidentiksi vuonna 2000 osoittaa.

Merikasarmi otettiin ulkoministeriön käyttöön vuosina 1987-89. Ennen keskittymistään Katajanokalle 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa ulkoministeriö oli toiminut yli kahdessakymmenessä toimipisteessä. Ennen siirtymistään ulkoministeriön käyttöön Merikasarmin alue oli ollut varuskuntana. Merikasarmi otettiin ulkoministeriön käyttöön vuosina 1987-89. Ennen keskittymistään Katajanokalle 1980-luvun lopulla ja 1990-luvun alussa ulkoministeriö oli toiminut yli kahdessa-kymmenessä toimipisteessä. Ennen siirtymistään ulko-ministeriön käyttöön Merikasarmin alue oli ollut varuskuntana.

Ulkopolitiikan sektoria sivuavien asioiden kirjo on vain kasvanut viimeisten vuosikymmenten ja vuosien aikana.

Esimerkiksi ihmisoikeus- ja ympäristökysymyksiin sekä kansainvälisen terrorismin kaltaisiin asioihin pyritään vastaamaan kasvavassa määrin kansainvälisen yhteisön piirissä käytävän yhteistyön avulla.

Kun ongelmat ovat yhteisiä, niin yksittäisen maan on hyvin vaikeata eristäytyä tästä kehityksestä. Uusien haasteiden noustessa esiin maalla tuleekin olla toimiva ulkoasiainhallinto, joka kykenee niihin vastaamaan.

Ulkoisessa toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja uudet haasteet ovatkin muokanneet myös Suomen ulkoasiainhallintoa viimeisten vuosikymmenten aikana.

Tämän sivun sisällöstä vastaa