Kansainvälinen oikeus

Suomen painopistealueisiin kansainvälisen oikeuden alalla kuuluvat muun muassa rankaisemattomuuden poistaminen kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista sekä yleisesti sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen.

Kansainvälinen oikeus sääntelee ensisijaisesti valtioiden välisiä suhteita sekä kansainvälisten järjestöjen toimintaa. Se luo pohjan vakaalle kansainväliselle järjestykselle ja perustan kansainväliselle rauhalle ja turvallisuudelle.

Yhteisesti sovitut kansainväliset normit ja niiden noudattamisen valvonta ovat välttämättömiä globaalin yhteisön toimivuuden kannalta.

Ulkoministeriö osallistuu aktiivisesti kansainvälisen oikeuden kehittämiseen ja sen täytäntöönpanon edistämiseen. YK:lla on tässä erityisen keskeinen rooli.

Kansainvälisen oikeuden kehittäminen ja sen noudattamisen edistäminen kuuluvat YK:n ydintehtäviin ja YK:n peruskirja itsessään kuuluu merkittävimpiin kansainvälisen oikeuden lähteisiin.

YK:n piirissä on vuosikymmenten kuluessa luotu kattava, useiden satojen kansainvälisten sopimusten verkosto(Linkki toiselle verkkosivustolle), jolla on keskeinen merkitys niin kansainvälisten suhteiden sääntelijänä kuin jäsenvaltioiden oikeudellisessa kehityksessä.

YK:n kansainvälisen oikeuden toimikunnalla(Linkki toiselle verkkosivustolle) on merkittävä rooli kansainvälisen oikeuden kehittäjänä.

Alueellisista järjestöistä Suomen kannalta erityisen keskeinen kansainvälisen oikeuden kehittäjä ja edistäjä on Euroopan neuvosto.

Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n piirissä käytävään keskusteluun kansainvälisen oikeuden kehittämisestä ja sen täytäntöönpanon edistämisestä.

Suomen painopistealueisiin kansainvälisen oikeuden alalla kuuluvat muun muassa rankaisemattomuuden poistaminen kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista sekä yleisesti sääntöpohjaisen kansainvälisen järjestyksen vahvistaminen.

Suomi osallistuu aktiivisesti myös kansainvälisen merioikeuden ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kehittämiseen ja täytäntöönpanon vahvistamiseen.

Ulkoministeriön oikeuspalvelu tarjoaa ulko- ja turvallisuuspoliittisen päätöksenteon tueksi kansainvälisoikeudellista asiantuntemusta ja neuvontaa.

Rankaisemattomuuden poistaminen vakavimmista kansainvälisistä rikoksista

Kaikkein vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin, kuten joukkotuhontaan, rikoksiin ihmisyyttä vastaan ja sotarikoksiin, syyllistyneiden rankaisemattomuuden torjuminen on yksi Suomen toiminnan painopisteistä kansainvälisen oikeuden alalla. Suomi tukee pysyvän Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) toimintaa myös hyökkäysrikosten osalta.

Rankaisemattomuuden poistaminen kuuluu myös Suomen YK-politiikan painopisteisiin.

Suomi toimii YK:ssa, EU:ssa ja muilla kansainvälisillä foorumeilla aktiivisesti rankaisemattomuuden vähentämiseksi.

Suomi myös tukee taloudellisesti ja poliittisesti sekä käytännön yhteistyön avulla ICC:tä samoin kuin esimerkiksi toimintansa jo lopettaneiden kansainvälisten tuomioistuinten (muun muassa Jugoslavia-tuomioistuin ja Ruanda-tuomioistuin sekä Sierra Leonen erityistuomioistuin) jäännöstoiminnoista vastaavia mekanismeja.

Syyttäminen kaikkein vakavimmista kansainvälisistä rikoksista on ensisijaisesti valtioiden vastuulla. Myös rikosten uhrien ja heidän oikeuksiensa kannalta olisi tärkeää nähdä oikeuden toteutuvan kansallisella tasolla.

Silloin kun valtioiden syyttämistoimet eivät eri syistä ole mahdollisia, kansainvälisten tuomioistuinten, ja erityisesti ICC:n, rooli rankaisemattomuuden vähentämisessä on keskeinen.

Suomi on rankaisemattomuuden vähentämisen alalla kiinnittänyt erityistä huomiota rikosten uhrien aseman ja oikeuksien parantamiseen. Rankaisemattomuuden vähentäminen voidaan nähdä myös osana yleisempää oikeusvaltiokehityksen tukemista hauraissa valtioissa.

Kansainvälinen rikostuomioistuin

Kansainvälisen rikostuomioistuimen (ICC) perustanut Rooman perussääntö tuli voimaan vuonna 2002 ja siihen on tähän mennessä sitoutunut 120 valtiota.(Linkki toiselle verkkosivustolle)

Tuomioistuin sijaitsee Haagissa, Alankomaissa.

Suomi on kuulunut alusta lähtien ICC:n tukijoiden joukkoon. Suomi osallistui aktiivisesti perussääntöneuvotteluihin ja ratifioi Rooman perussäännön nopeasti.

Tuomioistuimen toimivaltaan kuuluvat henkilöiden tekemät rikokset: joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan, sotarikokset ja hyökkäysrikos.

Aloitteen tilanteen käsittelemiseksi tuomioistuimessa voi tehdä jokin perussäännön sopimusvaltio, tuomioistuimen syyttäjä tai Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvosto.

Tuomioistuimen toimivallan edellytyksenä kahdessa ensin mainitussa vaihtoehdossa on, että joko se valtio, jonka alueella rikos tapahtui, tai se valtio, jonka kansalaista rikoksesta epäillään, on perussäännön sopimusvaltio tai on erikseen hyväksynyt tuomioistuimen toimivallan. Hyökkäysrikoksen osalta Rooman perussäännössä on erilliset toimivaltamääräykset.

ICC:n uhrirahasto

Suomi on toiminut aktiivisesti uhrien perussäännön mukaisen aseman ja oikeuksien tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Uhreilla on Rooman perussäännön mukaisesti paitsi oikeus osallistua ICC:ssä vireillä oleviin oikeudenkäynteihin myös oikeus hyvityksiin.

Uhrirahasto (Trust Fund for Victims) on ICC:n yhteydessä toimiva rahasto, jonka mandaatti perustuu Rooman perussääntöön ja joka perustettiin sopimusvaltioiden kokouksen päätöksellä vuonna 2002.

Rahaston mandaattiin kuuluu yhtäältä ICC:n oikeudenkäyntien lopputuloksena määräämien hyvitysten täytäntöönpano ja toisaalta muidenkin ICC:n toimivaltaan kuuluvien rikosten uhrien ja heidän perheenjäsentensä avustaminen.

Vastuu uhreille ICC:n päätöksellä määrätyistä hyvityksistä on ensisijaisesti syylliseksi todetulla itsellään, mutta ICC voi antaa hyvitysten täytäntöönpanon uhrirahaston tehtäväksi myös esimerkiksi silloin, kun syyllinen on todettu varattomaksi.

ICC voi myös määrätä syylliseltä oikeudenkäynnin aikana tai myöhemmin haltuun otetun varallisuuden uhrirahastolle hyvityksiin käytettäväksi.

Muilta osin uhrirahaston varat saadaan valtioilta ja muilta tahoilta vapaaehtoislahjoituksina.

Uhrirahasto toimitti ICC:lle ensimmäisen ehdotuksen hyvitysten täytäntöönpanoa koskevaksi suunnitelmaksi Lubanga-oikeudenkäynnissä vuonna 2015, mutta avustustoimintaa uhrirahastolla on ollut jo vuodesta 2008 lähtien yhteistyöhankkeina ICC:n tilannevaltioissa toimivien paikallisten järjestöjen kanssa.

Suomi on yksi ICC:n uhrirahaston pitkäaikaisimmista ja keskeisimmistä tukijamaista. Suurin osa Suomen tuesta on ohjattu ICC:n toimivaltaan kuuluvien, seksuaalista väkivaltaa sisältävien rikosten uhrien avustamiseen.

Justice Rapid Response

Justice Rapid Response (JRR) on kansainvälinen hallitustenvälinen yhteistyömekanismi, jonka tavoitteena on parantaa kansainvälisen yhteisön edellytyksiä saattaa kaikkein vakavimpiin kansainvälisiin rikoksiin ja vakaviin ihmisoikeusloukkauksiin syyllistyneet tahot oikeuden eteen. Tarjoamalla kouluttamiaan asiantuntijoita tueksi JRR pyrkii varmistamaan nopean ja ammattimaisen tutkinnan tällaisista teoista. 

Samalla lisätään tukea pyytävien tahojen omaa kykyä vastata vakaviin kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuksien loukkauksiin ja kansainvälisen rikosoikeuden toimeenpanoon.

JRR:n kouluttamia asiantuntijoita on yli 700 ja he edustavat yli 110 kansallisuutta. Vähän yli puolet asiantuntijoista on naisia. Vuodesta 2009 lähtien JRR:n asiantuntijoita on ollut mukana yli 400 toimeksiannossa.

Kansainvälisten järjestöjen osalta JRR tekee yhteistyötä erityisesti YK:n ja ICC:n kanssa.

Suomi on kuulunut JRR:n johtoryhmään (Executive Board) alusta lähtien ja suurlähettiläs Marja Lehto toimi sen puheenjohtajana 2014-2018. Muut johtoryhmän jäsenet ovat Alankomaat (puheenjohtaja), Argentiina, Kanada (huomioitsija), Kolumbia, Korean tasavalta, Ruotsi, Sierra Leone, Sveitsi ja Uganda sekä henkilökohtaisessa ominaisuudessaan suurlähettiläs Athaliah Molokomme (Botswana) ja ihmisoikeusaktivisti Yasmin Sooka (Etelä-Afrikka).

Vuonna 2018 Nina Suomalainen aloitti JRR:n toiminnanjohtajana. 

Suomi tukee JRR:n toimintaa myös taloudellisesti.

Kansainvälinen humanitaarinen oikeus

Kansainvälisessä humanitaarisessa oikeudessa ulkoministeriöllä on vastuu- ja koordinaatiorooli Suomen osallistuessa kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja sen täytäntöönpanon kehittämiseen valtioiden välisen keskustelun ja yhteistyön kautta sekä yhteistyöllä Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun liikkeen kanssa.

UM:ssä toimii kansainvälisen humanitaarisen oikeuden työryhmä, jonka tehtäviin kuuluu etenkin Geneven sopimusten tunnetuksi tekeminen, tiedonvaihto ja humanitaarisen oikeuden kehityksen seuraaminen.

Työryhmä kokoaa yhteen useita valtionhallinnon edustajia ja myös järjestöjen edustajia.