Suomi toimijana EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
Euroopan unionin yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) keskeisiä tavoitteita ovat unionin yhteisten arvojen turvaaminen, rauhan säilyttäminen, demokratian, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen lujittaminen sekä unionin sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden vahvistaminen. Suomi osallistuu aktiivisesti EU:n YUTP-linjausten ja -päätösten valmisteluun sekä edistää niiden tehokasta toimeenpanoa.

Muuttuviin ulko- ja turvallisuuspoliittisiin haasteisiin vastaaminen edellyttää EU:lta johdonmukaista, yhtenäistä ja tehokasta toimintaa. EU:n yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka käsittää laajasti tarkasteltuna kaikki ulkopolitiikan osa-alueet ja ulkoiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset.
Yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka luotiin alun perin Maastrichtin sopimuksella 1992. Sitä on kehitetty edelleen myöhemmillä perussopimuksilla.
Vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus vahvisti EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikan institutionaalista asemaa. Sen keskeisenä tavoitteena oli EU:n ulkopolitiikan vaikuttavuuden ja globaalin painoarvon kasvattaminen. Lissabonin sopimuksen myötä EU sai "ulkoministerin" ja ulkosuhdehallinnon, kun unionille perustettiin EU:n ulkosuhteiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan virka sekä häntä avustava Euroopan ulkosuhdehallinto(Linkki toiselle web-sivustolle.) (EUH).
EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan välineet
Yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan toimeenpanossa sovelletaan poliittisia ja taloudellisia välineitä sekä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan keinoja.
Unioni hyödyntää ulkopolitiikassaan erilaisia diplomaattisia keinoja, kuten poliittista vuoropuhelua, neuvoston päätelmiä, julkilausumia sekä demarsheiksi kutsuttuja virallisia yhteydenottoja. Kriisinhallintaoperaatiot sekä kolmansille maille asetetut rajoittavat toimenpiteet eli pakotteet(Linkki toiselle web-sivustolle.) ovat YUTP:n konkreettisimpia välineitä.
Euroopan unionin ulkosuhdehallinto tukee korkeaa edustajaa unionin ulkoisten toimien valmistelussa sekä toiminnan johdonmukaisuuden ja koordinoinnin varmistamisessa.
EU:n neuvosto voi nimittää korkean edustajan tueksi erityisedustajia(Linkki toiselle web-sivustolle.) hoitamaan tiettyjä poliittisia erityistehtäviä. EU:n ulkopuolisille kriisi- ja konfliktialueille on nimitetty useita erityisedustajia, joiden avulla unioni osallistuu aktiivisesti ja kokonaisvaltaisesti konfliktinratkaisuun. Tällä hetkellä EU:lla on yhteensä kymmenen erityisedustajaa, joista yhdeksän on nimetty alueelliseen ja yksi temaattiseen tehtävään.
Suomen lähtökohdat yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa
Hallitusohjelmassa(Linkki toiselle web-sivustolle.) määritellään Suomen lähtökohdat EU:n yhteisessä ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Kiihtyvä suurvaltakilpailu edellyttää EU:lta vahvempaa globaalia otetta, jotta se voi turvata jäsenvaltioidensa etuja. Ulko- ja turvallisuuspoliittisessa selonteossa(Linkki toiselle web-sivustolle.) Euroopan unioni määritellään Suomen tärkeimmäksi arvo- ja turvallisuusyhteisöksi sekä keskeisimmäksi ulkopoliittiseksi vaikutuskanavaksi.
EU:n luonne ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisena toimijana on Venäjän hyökkäyssodan myötä vahvistunut. EU:n ja Naton roolit Euroopan turvallisuuden tukemisessa vahvistavat ja täydentävät toisiaan.
EU:lla on tärkeä rooli eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön mahdollistajana sekä laajan turvallisuuden tuottajana. Suomi tukee aktiivisesti EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (YTPP) vahvistamista sekä eurooppalaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön konkreettista ja laaja-alaista kehittämistä osana EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.