Kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikka

Riskienhallinta on osa kehityspolitiikan ja kehitysyhteistyön suunnittelua, johtamista, ohjausta sekä laadun hallintaa. Se kattaa ulkoministeriön ja edustustojen kehitysyhteistyötoiminnan lisäksi toiminnan, josta ulkoministeriö vastaa lainsäädännön, sopimusten tai muiden velvoitteiden nojalla.

Ulkoministeriön riskienhallintapolitiikka määrittelee ministeriön riskienhallinnan yleiset tavoitteet, periaatteet ja vastuut. Erillinen kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikka täydentää ulkoministeriön riskienhallintapolitiikkaa.

Kehitysyhteistyö sisältää riskejä, jotka ovat toisinaan vaikeasti ennakoitavissa. Riskienhallinnan tavoitteena on kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden varmistaminen epävarmuuden vallitessa. Kun apu kohdistetaan sinne, missä hätä on suurin, myös yhteistyön riskit ovat usein suuremmat.

Kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikka ohjaa toimintaa koko yhteistyön elinkaaren ajan:

  1. Valmisteluvaiheessa ulkoministeriö määrittelee yhteistyön tavoitteet ja toteutustavat. Samalla arvioidaan toimintaan liittyvät riskit ja niiden hallintakeinot.
  2. Avustuspäätökset perustuvat parhaaseen tietoon riskeistä ja niiden todennäköisyydestä. Riskit arvioidaan suhteessa yhteistyölle asetettuihin tavoitteisiin.
  3. Rahoitussopimuksissa ja valtionavustuspäätöksissä huomioidaan yhteistyöhön liittyvät riskit ja laaditaan seurantaan, arviointiin ja valvontaan liittyvät ehdot.

Kokonaisvaltainen riskienhallinta parantaa mahdollisuuksia reagoida äkillisiin ja odottamattomiin riskeihin. Riskienhallinnassa hyödynnetään raportoitua ja analysoitua tietoa toteutuneista riskeistä ja muutostarpeista, ja näin luodaan edellytykset jatkuvalle oppimiselle.

Tämän sivun sisällöstä vastaa