Kehitysyhteistyön riskienhallinta

Riskien ennakointi ja hallinta ovat keskeinen osa kehitysyhteistyön toimeenpanoa. Hallinnoltaan heikoissa maissa ja konfliktialueilla avun tarve on suuri, mutta myös riskit ovat merkittäviä.

Riskienhallinnan tavoitteena on kehitysyhteistyön tuloksellisuuden ja vaikuttavuuden varmistaminen. Sen yleiset tavoitteet, periaatteet ja vastuut määrittelee Ulkoministeriön riskienhallintapolitiikka, jota täydentää erillinen kehitysyhteistyön riskienhallintapolitiikka. Käytännön tietoa ja ohjeita seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseen ja poistamiseen löytyy aiheita koskevasta yleisohjeesta sekä toimintatapaohjeesta.

Kehitysyhteistyöhön liittyvät riskit ovat erilaisia ja -tasoisia. Ne voivat koskea esimerkiksi toimintaympäristön äkillisiä muutoksia: konflikteja, luonnonkatastrofeja tai kansainvälisen kehitysrahoituksen heilahteluja. Lisäksi suunnittelun, ihmisten osaamisen ja järjestelmien puutteet voivat viivästyttää tai rajoittaa tuloksia. Myös korruptio sekä varojen väärinkäyttö ovat uhka tulosten saavuttamiselle.

Riskienhallinta kuuluu kaikkien kehitysyhteistyötä tekevien – niin ministeriön kuin rahoitusta saavien toimijoidenkin – velvollisuuksiin. Ulkoministeriössä riskienhallinnasta vastaavat virkahenkilöiden lisäksi strategisia suosituksia antava kehityspoliittinen ohjausryhmä sekä riskienhallinnan yhdenmukaisuuden varmistava kehitysyhteistyön laaturyhmä. Erityinen riskienhallintaryhmä tukee riskienhallinnan kehittämistä ja sisäinen tarkastus arvioi valvonnan ja riskienhallinnan asianmukaisuutta ja riittävyyttä.

Riskienhallinta kuuluu kaikkiin vaiheisiin

Riskienhallintaa voi hahmottaa viiden, kehitysyhteistyön toteutusta koskevan vaiheen kautta.

1. Osana strategista suunnittelua harkitaan, millaisia riskejä ministeriö on valmis ottamaan suhteessa saavutettaviin tuloksiin. Kokonaisuuteen kuuluvat muun muassa riskien kartoitus sekä rahoitusmuotoon ja maahan liittyvien tyypillisten riskien tiedostaminen. Harkinnan pohjalta päätetään, millaista rahoitusta aletaan valmistella.
2. Valmisteluvaiheessa tunnistetaan ja analysoidaan eri tasoiset riskit ja arvioidaan niiden merkitys rahoituksen toteutettavuuden ja tulosten saavuttamisen kannalta. Tunnistettuihin riskeihin pyritään vaikuttamaan pienentämällä riskiä tai poistamalla se kokonaan. Kaikkia riskejä ei kuitenkaan voida poistaa tai hallita, tämä on hyväksyttävä. Arvioinnin pohjalta laaditaan keskeiset riskit ja näiden hallintakeinot kattavat riskienhallintasuunnitelmat.
3. Ennen rahoitus- ja valtionavustuspäätöksiä rahoitusesityksen on läpäistävä ministeriön sisäinen laadunvarmistus. Käsittelyssä arvioidaan muun muassa riskienhallintasuunnitelmien riittävyys ja kattavuus. Seurannan ja valvonnan vastuut ja velvollisuudet kirjataan päätösten ja sopimusten ehtoihin.
4. Toteutusvaiheessa seurannan ja valvonnan toimet vaihtelevat rahoitusmuodoittain. Seurantaa ja valvontaa toteutetaan ulkoministeriön sisäisten ohjeistusten mukaisesti (linkki seurannan ja valvonnan ohjeeseen). Riskejä seurataan ja hallitaan muun muassa sopimusten mukaisten edistymis- ja talousraporttien, tilin- ja toiminnantarkastusten sekä väliarviointien avulla. Valvontaan voivat kuulua myös ohjausryhmiin osallistuminen, seurantamatkat ja vuosineuvottelut. Tarvittaessa teetetään erityistarkastuksia tai -selvityksiä. Kaikki väärinkäytöksiin liittyvät epäilyt selvitetään sisäisen ohjeistuksen mukaisesti. Mikäli avustusvaroja on käytetty väärin, varat peritään takaisin.
5. Saavutettuja tuloksia ja vaikutuksia sekä toimintaan kohdistuneita riskejä arvioidaan myös riskienhallinnan näkökulmasta. Kokonaisuuteen kuuluvat sisäiset analyysit, ulkoiset evaluoinnit, arvioinnit ja tarkastukset. Johtopäätökset ohjaavat toimintaa ja kehittämistyötä.

Monenkeskisen yhteistyön valvonta

YK-järjestöt ja kansainväliset rahoituslaitokset toteuttavat ison osan Suomen kehitysyhteistyöstä. Suomi edellyttää niiltä kokonaisvaltaista riskienhallintaa, johon kuuluu mm. poliittisten, taloudellisten sekä vastuullisuuteen liittyvien riskien hallinta, sekä toimia seksuaalisen hyväksikäytön ja häirinnän ehkäisemiseksi.

YK-järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten valvonta- ja tarkastuskokonaisuuteen kuuluvat muun muassa väärinkäytön raportointijärjestelmät ja ilmoittajien suojelu, riskeihin perustuva tilintarkastussuunnittelu sekä korruptioon ja väärinkäytösten vastaiseen työhön erikoistuneet itsenäiset yksiköt.  

Jäsenmaat, kuten Suomi, vaikuttavat rahoituksen käyttöön ja käytäntöihin osallistumalla ylintä päätösvaltaa käyttäviin johtokuntiin. Valvonnan ja riskienhallinnan käytännöistä ja vastuista YK:n kehitysrahoituslaitosten toteuttamissa hankkeissa ja ohjelmissa sovitaan yksityiskohtaisesti rahoitussopimuksissa.

Kansainvälinen yhteistyö korruption estämiseksi

Kehitysyhteistyön valvonta ja riskienhallinta ovat osa kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä korruption, rahanpesun sekä terrorismin rahoituksen estämiseksi. Suomi on jäsenenä useissa kansainvälisissä korruptionvastaisissa yleissopimuksissa. Lisäksi kehitysyhteistyötä ohjaavat OECD:n korruption vastaiset ohjeet vuodelta 2016.

Kehitysyhteistyöllä tuetaan korruption ennaltaehkäisyä. Hyvää hallintoa voidaan edistää muun muassa vahvistamalla parlamentin ja viranomaisten valvontaroolia sekä parantamalla julkisen tiedon saatavuutta ja kansalaisten mahdollisuuksia vaatia tietoa kehitysohjelmien tuloksista ja resursseista.

Sisäinen tarkastus valvoo myös kehitysyhteistyötä

Ulkoministeriön sisäisen tarkastuksen yksikkö tarkastaa ulkoministeriön ja edustustojen toimintaa. Kehitysyhteistyön tarkastuksissa tutkitaan sitä, onko hankkeiden ja ohjelmien valvonta riittävää ja tehokasta.

Lisäksi arvioidaan, varmistavatko toimintatavat sen, että varoja käytetään oikeaan tarkoitukseen. Arvioiden pohjalta sisäinen tarkastus antaa suosituksia valvonnan ja riskienhallinnan parantamiseksi sekä seuraa suositusten toimeenpanoa.