Suomen arktinen ja antarktinen yhteistyö
Suomi on yksi viidestä maasta, jotka osallistuvat sekä arktiseen että antarktiseen päätöksentekoon. Suomi on yksi Arktisen neuvoston pysyvistä jäsenistä, ja yksi päätöksiä tekevästä Etelämantereen konsultatiiviosapuolista.
Suomen arktinen politiikka
Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2021 Arktisen politiikan strategian, joka on voimassa vuoteen 2030. Sitä täydentää ulkoministerin arktisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linjaus vuodelta 2025.
Suomen arktisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoite on vakaa ja turvallinen arktinen alue, jonka kehitys on kestävää, kansainvälisen oikeuden mukaista sekä alkuperäiskansojen ja muun paikallisen väestön oikeuksia kunnioittavaa. Suomi toimii jännitteiden ja valtioiden välisten ristiriitojen ennaltaehkäisemiseksi.
Arktisen alueen vakaus ja turvallisuus rakentuvat monenkeskiselle yhteistyölle. Suomelle läheisimpiä kumppaneita ovat muut Pohjoismaat sekä Kanada. Arktisen yhteistyön tärkein foorumi on Arktinen neuvosto, jonka jäseniä ovat arktiset valtiot – Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Tanska, Kanada, Yhdysvallat ja Venäjä – sekä kuusi arktisen alueen alkuperäiskansoja edustavaa järjestöä.
Arktisen neuvoston puheenjohtajana toimivat vuorotellen neuvoston jäsenmaat. Kuluvan kaksivuotiskauden (2025–2027) puheenjohtajana on Tanskan kuningaskunta, johtoroolissa Grönlanti. Vuonna 2027 puheenjohtajavuoroon astuu Ruotsi.
Arktinen neuvosto ei ole kokoontunut poliittisella tai suurlähettilästasolla sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi vuonna 2022 Ukrainaan. Neuvoston työryhmät paneutuvat arktisen alueen ympäristön seurantaan, saastumisriskien tunnistamiseen, ympäristöonnettomuuksien ennakointiin, kestävän kehityksen edistämiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja arktisten merialueiden erityiskysymyksiin.
Euroopan unioni on arktisen tutkimuksen ja arktisen alueen kehityksen merkittävä rahoittaja. Unionin arktinen politiikka tähtää EU:n arktisen roolin vahvistamiseen.
Suomen antarktinen yhteistyö
Suomen tavoitteena Etelämantereella on suojella alueen ainutlaatuista ympäristöä, edistää kansainvälistä tieteellistä tutkimustyötä sekä säilyttää Etelämanner poliittisesti mahdollisimman jännitteettömänä muuttuvissa olosuhteissa.
Antarktisen yhteistyön keskeinen foorumi on vuosittain järjestettävä Etelämannerta koskevan sopimuksen konsultatiivikokous (Antrarctic Treaty Consultative Meeting, ATCM), jossa käsitellään sopimukseen liittyviä asioita. Päätöksenteko-oikeus on sopimuksen konsultatiiviosapuolilla, mukaan lukien Suomella.
Suomi liittyi Etelämannerta koskevaan sopimukseen (sopimusteksti Finlexissä) vuonna 1984 ja sai konsultatiiviaseman vuonna 1989.
Etelämannerta koskevan sopimuksen sihteeristö (The Secretariat of the Antarctic Treaty) sijaitsee Buenos Airesissa.
Ilmatieteen laitoksella toimiva Etelämanner-operaatiot FINNARP ylläpitää Suomen omaa tutkimusasema Aboaa Kuningatar Maudin maalla sekä järjestää Suomen Etelämanner-tutkimusohjelman hankkeiden kenttätyöt.
Suomen Etelämannerta koskevan tutkimustyön rahoittaa pääosin Suomen Akatemia. Tavoitteena on tuottaa kansainvälisesti merkittäviä uusia läpimurtoja Etelämanner-tutkimuksessa. Tutkimusaiheet ovat liittyneet muun muassa ilmakehätieteisiin, geologiaan, geofysiikkaan ja biologiaan.
Kaikelle Etelämantereella tapahtuvalle toiminnalle tarvitaan voimassa oleva lupa. Suomen lupaviranomaisena toimii Lupa- ja valvontavirasto.