Keskeiset arktiset ja antarktiset toimijat

Suomen arktisen politiikan kannalta merkittävin toimija on Arktinen neuvosto. 

Arktinen neuvosto

Arktinen neuvosto on hallitustenvälinen foorumi, jonka tavoitteena on edistää yhteistyötä, koordinointia ja kanssakäymistä arktisten valtioiden, arktisten alkuperäiskansayhteisöjen ja arktisen alueen asukkaiden kesken. Yhteistyön keskiössä ovat erityisesti kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu arktisella alueella.

Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996 Ottawan julistuksella, jonka taustalla oli vuonna 1991 Rovaniemellä solmittu Arktinen ympäristösuojelustrategia. Arktisen neuvoston tehtävänä on edistää arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen yhteistyötä erityisesti ympäristönsuojelun ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä.

Arktisen neuvoston jäsenmaita ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Tanska, Yhdysvallat, Venäjä ja Kanada. Arktiset alkuperäiskansajärjestöt ovat neuvoston pysyviä edustajia (Permanent Participants) ja osallistuvat neuvoston työhön kaikilla tasoilla. Venäjän käynnistämä hyökkäyssota Ukrainassa on aiheuttanut seurauksia myös Arktisen neuvoston toiminnalle

Arktista neuvostoa johtaa vuorollaan kukin jäsenmaa kahden vuoden ajan.Tällä hetkellä puheenjohtajamaana toimii Norja.

Arktisen neuvoston päätökset tehdään konsensusperiaatteella alkuperäiskansajärjestöjä konsultoiden. Neuvoston päättävä elin on ulkoministerikokous, joka järjestetään joka toinen vuosi.  Virkamieskomitea, Senior Arctic Officials ohjaa neuvoston toimintaa ulkoministerikokousten välissä.

Arktisessa neuvostossa on 38 tarkkailijaa. Tarkkailijaksi voidaan hyväksyä ei-arktisia valtioita, hallitusten- tai parlamenttien välisiä järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä. Tarkkailijat voivat osallistua neuvoston työryhmien toimintaan, projektien toimeenpanoon ja olla läsnä useimmissa kokouksissa.

Arktisen neuvoston sihteeristö sijaitsee Tromssassa, ja sen yhteydessä sijaitsee myös alkuperäiskansajärjestöjen sihteeristö.

Työ tehdään pääosin työryhmissä

Pääosa neuvoston työstä tehdään kuudessa työryhmässä. Nämä keskittyvät arktisen alueen ympäristön seurantaan, saastumisriskien tunnistamiseen, ympäristöonnettomuuksien ennakointiin, kestävän kehityksen edistämiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja arktisten merialueiden erityiskysymyksiin.

Lisäksi neuvosto voi perustaa tiettyyn aiheeseen keskittyviä määräaikaisia asiantuntijaryhmiä.

Arktisen neuvoston työryhmät:

• Arctic Contaminants Action Program (ACAP)
• Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP)
• Conservation of Arctic Flora and Fauna Working Group (CAFF)
• Emergency Prevention, Preparedness and Response Working Group (EPPR)
• Protection of the Arctic Marine Environment Working Group (PAME)
• Kestävän kehityksen työryhmä (Sustainable Development Working Group, SDWG)

Työryhmät tuottavat tieteellisiä tutkimuksia ja arvioita, toteuttavat hankkeita ja antavat suosituksia.

Arktisen neuvoston puitteissa on neuvoteltu myös kolme jäsenmaita oikeudellisesti sitovaa sopimusta. 

Arktinen talousneuvosto (Arctic Economic Council)

Arktinen talousneuvosto on arktisella alueella toimivien yritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen itsenäinen organisaatio, jonka tavoitteena on mahdollistaa arktista B2B-yritysyhteistyötä ja vastuullista talouskehitystä arktisella alueella.

Arktinen talousneuvosto perustettiin Arktisen neuvoston aloitteesta Kanadan puheenjohtajuuskaudella (2013-2015). Yrityksiä ja elinkeinoelämää edustaa kolme jäsentä jokaisesta kahdeksasta arktisesta jäsenmaasta sekä kuudesta Arktisen neuvoston alkuperäiskansajärjestöstä. AEC heijastaa arktisen liiketoiminnan painopistealueita ja toimii tärkeimpänä yhteistyöväylänä Arktisen neuvoston ja arktisella alueella toimivien yritysten välillä.

Rannikkovartiostofoorumi

Arktinen rannikkovartiostofoorumi (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) on itsenäinen, ei-poliittinen arktisten valtioiden operatiivisten rannikkovartiostoviranomaisten yhteenliittymä. Arktinen rannikkovartiostofoorumi on perustettu lokakuussa 2015 Yhdysvalloissa. Kaikki kahdeksan arktista maata osallistuvat sen työhön (Islanti, Norja, Suomi, Ruotsi, Tanska, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä).

Arktisen rannikkovartiostofoorumin keskeisiä tavoitteita ovat arktisen alueen merellisen turvallisuuden yhteistyön tiivistäminen sekä parhaiden käytänteiden vaihto niin jäsenmaiden välillä kuin muiden toimijoiden kanssa. Foorumi pyrkii lisäksi toimeenpanemaan Arktisen neuvoston suosituksia.

Etelämannersopimus

Etelämannerta koskeva sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa vuonna 1959. Sopimuksen päämääränä on Etelämantereen demilitarisointi, mantereella tapahtuvan tieteellisen tutkimustyön vapauden turvaaminen ja tutkimuksen säätely. Lisäksi sopimuksella jäädytettiin mantereeseen kohdistuvat aluevaatimukset. Suomi liittyi Etelämannersopimukseen vuonna 1984 ja sai konsultatiiviaseman vuonna 1989.

Etelämannersopimusjärjestelmä koostuu alkuperäisestä sopimuksesta ja kolmesta täydentävästä sopimuksesta, joista merkittävin on 1991 tehty Etelämannersopimuksen ympäristönsuojelupöytäkirja. Suomi liittyi pöytäkirjaan vuonna 1998.

Etelämannersopimukseen liittyviä asioita käsitellään vuosittain konsultatiivikokouksessa, jossa päätöksenteko-oikeutta käyttävät konsultatiiviosapuolet. Konsultatiiviosapuolen asemaa voi hakea sopimusosapuoli, joka harjoittaa merkittävää tutkimustoimintaa Etelämantereella. Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa perustettiin vuonna 1989 Kuningatar Maudin maalle.