Keskeiset arktiset ja antarktiset toimijat

Suomen arktisen politiikan kannalta merkittävin toimija on Arktinen neuvosto. 

Arktinen neuvosto

Arktinen neuvosto on hallitustenvälinen foorumi, jonka tavoitteena on edistää yhteistyötä, koordinointia ja kanssakäymistä arktisten valtioiden, arktisten alkuperäiskansayhteisöjen ja arktisen alueen asukkaiden kesken. Yhteistyön keskiössä ovat erityisesti kestävä kehitys ja ympäristönsuojelu arktisella alueella.

ARctic flags.Kuva_Arctic Council Secretariat
Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996 Ottawan julistuksella, jonka taustalla oli Suomen aloitteesta vuonna 1991 käynnistynyt arktisiin ympäristökysymyksiin keskittynyt Rovaniemi-prosessi.Kuva: Arctic Council Secretariat

Arktinen neuvosto perustettiin vuonna 1996 Ottawan julistuksella, jonka taustalla oli vuonna 1991 Rovaniemellä solmittu Arktinen ympäristösuojelustrategia. Arktisen neuvoston tehtävänä on edistää arktisten valtioiden ja alkuperäiskansojen yhteistyötä erityisesti ympäristönsuojelun ja kestävään kehitykseen liittyvissä kysymyksissä.

Arktisen neuvoston jäsenmaita ovat Suomi, Ruotsi, Norja, Islanti, Tanska, Yhdysvallat, Venäjä ja Kanada. Arktiset alkuperäiskansajärjestöt ovat neuvoston pysyviä edustajia (Permanent Participants) ja osallistuvat neuvoston työhön kaikilla tasoilla.

Arktista neuvostoa johtaa vuorollaan kukin jäsenmaa kahden vuoden ajan. Suomi oli viimeksi Arktisen neuvoston puheenjohtajamaa 2017–2019. Edellisen kerran Suomi toimi puheenjohtajana 2000–2002. Tällä hetkellä puheenjohtajamaana toimii Islanti.

Neuvoston päättävä elin on ulkoministerikokous, joka järjestetään joka toinen vuosi. Seuraava ulkoministerikokous pidetään Suomessa toukokuussa 2019. Arktisen neuvoston päätökset tehdään konsensusperiaatteella alkuperäiskansajärjestöjä konsultoiden. Virkamieskomitea, Senior Arctic Officials ohjaa neuvoston toimintaa ulkoministerikokousten välissä.

Tillersson ja Soini
USAn ulkoministeri Rex Tillersson luovutti Arktisen neuvoston puheenjohtajanuijan Suomen ulkoministeri Timo Soinille Fairbanksin ulkoministerikokouksessa toukokuussa 2017. Kuva: Arctic Council Secretariat/Linnea Nordström

Arktisessa neuvostossa on 38 tarkkailijaa. Tarkkailijaksi voidaan hyväksyä ei-arktisia valtioita, hallitusten- tai parlamenttien välisiä järjestöjä ja kansalaisjärjestöjä. Tarkkailijat voivat osallistua neuvoston työryhmien toimintaan ja olla läsnä useimmissa kokouksissa.

Arktisen neuvoston sihteeristö sijaitsee Tromssassa, jossa sijaitsee myös alkuperäiskansajärjestöjen sihteeristö.

Työ tehdään pääosin työryhmissä

Pääosa neuvoston työstä tehdään kuudessa työryhmässä. Nämä keskittyvät arktisen alueen ympäristön seurantaan, saastumisriskien tunnistamiseen, ympäristöonnettomuuksien ennakointiin, kestävän kehityksen edistämiseen, luonnon monimuotoisuuden säilyttämiseen ja arktisten merialueiden erityiskysymyksiin.

Lisäksi neuvosto voi perustaa tiettyyn aiheeseen keskittyviä määräaikaisia asiantuntijaryhmiä.

Arktisen neuvoston työryhmät:

  • Arctic Contaminants Action Program (ACAP)
  • Arctic Monitoring and Assessment Programme (AMAP)
  • Conservation of Arctic Flora and Fauna Working Group (CAFF)
  • Emergency Prevention, Preparedness and Response Working Group (EPPR)
  • Protection of the Arctic Marine Environment Working Group (PAME)
  • Sustainable Development Working Group (SDWG)

Työryhmät tuottavat tieteellisiä tutkimuksia ja arvioita, toteuttavat hankkeita ja antavat suosituksia.

Arktiset alkuperäiskansat. Kuva: Arctic Council Secretariat
Arktiset alkuperäiskansajärjestöt osallistuvat Arktisen neuvoston työhön kaikilla tasoilla. Kuva: Arctic Council Secretariat/Linnea Nordström

Arktisen neuvoston puitteissa on neuvoteltu jäsenmaita oikeudellisesti sitovia sopimuksia. Sopimukset arktisesta lento- ja meripelastuspalvelusta allekirjoitettiin Nuukin ulkoministerikokouksessa 2011 ja arktisesta öljyntorjuntayhteistyöstä Kiirunan ulkoministerikokouksessa 2013.

Arktinen neuvosto vietti 20-vuotisjuhlaansa syyskuussa 2016.

Arktinen talousneuvosto (Arctic Economic Council)

Arktinen talousneuvosto on arktisella alueella toimivien yritysten ja elinkeinoelämän järjestöjen itsenäinen organisaatio, jonka tavoitteena on mahdollistaa arktista B2B-yritysyhteistyötä ja vastuullista talouskehitystä arktisella alueella.

Arktinen talousneuvosto perustettiin Arktisen neuvoston aloitteesta Kanadan puheenjohtajuuskaudella (2013-2015). Yrityksiä ja elinkeinoelämää edustaa kolme jäsentä jokaisesta kahdeksasta arktisesta jäsenmaasta sekä kuudesta Arktisen neuvoston alkuperäiskansajärjestöstä. AEC heijastaa arktisen liiketoiminnan painopistealueita ja toimii tärkeimpänä yhteistyöväylänä Arktisen neuvoston ja arktisella alueella toimivien yritysten välillä.

Rannikkovartiostofoorumi

Arktinen rannikkovartiostofoorumi (Arctic Coast Guard Forum, ACGF) on itsenäinen, ei-poliittinen arktisten valtioiden operatiivisten rannikkovartiostoviranomaisten yhteenliittymä. Arktinen rannikkovartiostofoorumi on perustettu lokakuussa 2015 Yhdysvalloissa. Kaikki kahdeksan arktista maata osallistuvat sen työhön (Islanti, Norja, Suomi, Ruotsi, Tanska, Yhdysvallat, Kanada ja Venäjä).

Arktisen rannikkovartiostofoorumin keskeisiä tavoitteita ovat arktisen alueen merellisen turvallisuuden yhteistyön tiivistäminen sekä parhaiden käytänteiden vaihto niin jäsenmaiden välillä kuin muiden toimijoiden kanssa. Foorumi pyrkii lisäksi toimeenpanemaan Arktisen neuvoston suosituksia.

Arktisen rannikkovartiostofoorumin Suomen puheenjohtajuuskausi 2017–2019

Rajavartiolaitos toimi Arktisen rannikkovartiostofoorumin puheenjohtajana vuosina 2017–2019. Kaksivuotinen Arktisen neuvoston puheenjohtajuuksia seuraava puheenjohtajuuskausi alkoi 24.3.2017.

Rajavartiolaitoksen puheenjohtajuuskauden toimintaa toteutettiin Arktisen merellisen turvallisuuden kehittämishankkeen avulla (SARC).

Arktisen merenkulun parhaiden käytäntöjen informaatiofoorumi (Arctic Shipping Best Practices Information Forum)

Arktisen neuvoston arktisen merellisen ympäristön suojelutyöryhmä PAME on perustanut Arktisen merenkulun parhaiden käytäntöjen informaatiofoorumin edesauttamaan Polaarikoodin toimeenpanoa. Polaarikoodi on vuoden 2017 voimaan astunut kansainvälisen merenkulkujärjestön säädöstö, joka sisältää määräyksiä napa-alueiden merenkulun turvallisuuden lisäämiseksi sekä ympäristöriskien ja haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseksi.

Informaatiofoorumi jakaa tietoa Polaarikoodin vaatimuksista arktisen merenkulun operoijille ja merenkulun vaikutuspiirissä olijoille. Tiedonvaihtoa käydään eri aloilla, etsintä- ja pelastustoiminnasta laivojen rakenteeseen ja varusteluun. Jäsenyys on Arktisen neuvoston jäsenmaiden, pysyvien osallistujien ja tarkkailijoiden lisäksi avoin olennaisille ammattiorganisaatioille.

Arktisen avomeritoiminnan viranomaisfoorumi (Arctic Offshore Regulators Forum)

Arktinen neuvosto on perustanut avomeritoiminnan viranomaisfoorumin avomeren öljynporaustoiminnan turvallisuuden parantamiseksi ja meren öljyllä saastumisen ehkäisemiseksi.

Foorumin kautta vaihdetaan tietoa parhaista käytännöistä ja kokemuksista poraustoiminnan säätelystä. Tietojenvaihto voi koskea muun muassa turvallisuus- ja ympäristömääräyksiä tai öljyonnettomuuksien ehkäisyä poraustoiminnan eri vaiheissa.

Jäseniä ovat arktisten maiden viranomaiset, Suomessa Liikennevirasto. Myös ulkopuolisia säätelyorganisaatioita voidaan hyväksyä jäseniksi.

Barentsin euroarktinen neuvosto

Muita Suomen pohjoisten alueiden kannalta merkittäviä yhteistyötahoja ovat Barentsin euroarktinen neuvosto (BEAC) ja Barentsin alueneuvosto (BRC).

Etelämannersopimus

Etelämannerta koskeva sopimus allekirjoitettiin Washingtonissa vuonna 1959. Sopimuksen päämääränä on Etelämantereen demilitarisointi, mantereella tapahtuvan tieteellisen tutkimustyön vapauden turvaaminen ja tutkimuksen säätely. Lisäksi sopimuksella jäädytettiin mantereeseen kohdistuvat aluevaatimukset. Suomi liittyi Etelämannersopimukseen vuonna 1984 ja sai konsultatiiviaseman vuonna 1989.

Etelämannersopimusjärjestelmä koostuu alkuperäisestä sopimuksesta ja kolmesta täydentävästä sopimuksesta, joista merkittävin on 1991 tehty Etelämannersopimuksen ympäristönsuojelupöytäkirja. Suomi liittyi pöytäkirjaan vuonna 1998.

Etelämannersopimukseen liittyviä asioita käsitellään vuosittain konsultatiivikokouksessa, jossa päätöksenteko-oikeutta käyttävät konsultatiiviosapuolet. Konsultatiiviosapuolen asemaa voi hakea sopimusosapuoli, joka harjoittaa merkittävää tutkimustoimintaa Etelämantereella. Suomen Etelämanner-tutkimusasema Aboa perustettiin vuonna 1989 Kuningatar Maudin maalle.

 

Tässä palvelussa myös

Tämän sivun sisällöstä vastaa