Rauhanvälitys

Suomen hallitusohjelmassa todetaan, että Suomi haluaa rakentaa rauhaa. Tämä tarkoittaa mm. konfliktinehkäisyn, rauhanvälityksen ja rauhanrakennuksen nostamista Suomen ulkopolitiikan vahvistuvaksi painopistealueeksi.

Rauhanvälitys on tehokas työkalu käytettäväksi koko konfliktin aikana ennaltaehkäisystä sen hillitsemiseen ja ratkaisemiseen. Pysyviä ratkaisuja konflikteihin saadaan vain puuttumalla niiden taustalla vaikuttaviin poliittisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin ongelmiin.

Rauha on edellytys kehitykselle. Kuvassa Banksyn graffiti Betlehemissä. Kuva: eddiedangerous/Flickr.com, cc by 2.0
Rauha luo edellytyksiä kehitykselle. Kuvassa Banksyn graffiti Betlehemissä. Kuva: eddiedangerous/Flickr.com, cc by 2.0

Rauhanvälityksellä tuetaan kestävää rauhaa luomalla pohjaa poliittisten, taloudellisten ja yhteiskunnallisten instituutioiden rakentamiselle.

Suomen rauhanvälitysprofiilin kärkihanke on rauhanvälityksen normatiivisen ja institutionaalisen pohjan kehittäminen kansainvälisissä järjestöissä. Rauhanvälitys perustuu YK:n peruskirjaan, mutta se tarvitsee tuekseen myös tarkempaa ohjeistusta.

Ohjeistusta kehittämällä on helpotettu rauhanvälittäjien työtä kentällä ja luotu "tilaa rauhanvälitykselle".

Lisäksi Suomi toteuttaa ja rahoittaa rauhanvälitystä tukevia hankkeita sekä panostaa kansallisen rauhanvälityskapasiteetin ja osaamisen vahvistamiseen.

Suomen tavoitteet ja toiminta rauhanvälityksen alalla on määritelty vuonna 2011 julkaistussa Suomen kansallisessa rauhanvälityksen toimintaohjelmassa.

Suomen rauhanvälitysosaaminen

Suomelle on vuosien varrella kertynyt kokemusta ja oppia rauhanprosesseista muun muassa Pohjois-Irlannissa, Länsi-Balkanilla, Acehissa, Afrikan sarvessa ja Etelä-Kaukasiassa.

Näissä kriiseissä on toiminut kansainvälisesti tunnettuja suomalaisia rauhanvälittäjiä.

Suomi hyödyntää tätä aikaisempaa kokemustaan rauhanvälityksestä ja jatkaa sen pohjalta rauhanvälityskykynsä kehittämistä edelleen.

Ulkoministeriö lähettää suomalaisia virkamiehiä kansainvälisille rauhanvälityskursseille sekä pohtii mahdollisuuksia entistä systemaattisempaan ja laajempaan rauhanvälityskapasiteetin ja -osaamisen kehittämiseen.

Ensimmäinen suomalainen rauhanvälityksen oppikirja "Rauhanvälitys – suomalaisia näkökulmia" julkaistiin vuonna 2014 ulkoministeriön tuella ja Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkoston (KATU) toimittamana.

Crisis Management Initiative (CMI), ulkoministeriö, opetushallitus sekä opetus- ja kulttuuriministeriö järjestävät Suomessa vuosittain Ahtisaari-päivät, joiden tarkoituksena on lisätä tietoa rauhanvälityksestä kaikilla yhteiskunnan tasoilla.

Rauhanvälityksen koordinaattori ja kansallinen koordinaatioryhmä

Ulkoministeriössä toimii rauhanvälitystiimi ja ulkoministeriön johdolla kokoontuu rauhanvälityksen kansallinen koordinaatioryhmä.

Koordinaatioryhmä tuo yhteen rauhanvälityksen kannalta relevantteja toimijoita yhteiskunnan eri sektoreilta jakamaan tietoa rauhanvälityksestä ja rauhanprosesseista sekä etsimään mahdollisia yhteistyömuotoja.

Rauhanvälityksen ystäväryhmä YK:ssa

Suomen ja Turkin vuonna 2010 perustama rauhanvälityksen ystäväryhmä on saavuttanut konkreettista menestystä rauhanvälityksen vahvistamiseksi: ryhmä on valmistellut ja neuvotellut neljä rauhanvälityspäätöslauselmaa.

Ensimmäinen päätöslauselma vuonna 2011 oli YK:n historian ensimmäinen rauhanvälityksen päätöslauselma, ja sitä seurannut jatkopäätöslauselma vuonna 2012 nosti rauhanvälityksen yleiskokouksen säännölliseksi asiakohdaksi.

Heinäkuussa 2014 hyväksytty kolmas päätöslauselma käsitteli alueellisten järjestöjen roolia rauhanvälityksessä.

Syyskuussa 2016 hyväksytty neljäs päätöslauselma pohjautuu aiempiin päätöslauselmiin peräänkuuluttaen rauhanvälityksen entistä tehokkaampaa hyödyntämistä konfliktien ratkaisussa. Siinä painotetaan muun muassa rauhanvälityksen tuen kehittämistä ja sen ammattimaisuuden vahvistamista, kansalaisyhteiskunnan merkitystä sekä naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevan ulottuvuuden valtavirtaistamista rauhanvälitykseen.

YK:n pääsihteeri valmisteli rauhanvälityksen ensimmäisen päätöslauselman pohjalta "Tehokkaan rauhanvälityksen ohjeistuksen", joka on eräänlainen rauhanvälityksen perushakemisto. Se on julkaistu myös suomeksi ja ruotsiksi.

EU:n rauhanvälityskyvyn vahvistaminen

EU hyväksyi vuonna 2009 rauhanvälityksen konseptisuunnitelman, jonka avulla kartoitetaan EU:n rauhanvälityskykyä ja mahdollisuuksia sen kehittämiseen.

EU:n uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen globaalistrategia, jonka toimeenpanoon jäsenmaat sitoutuivat lokakuun 2016 ulkoasiainneuvoston päätelmissä, korostaa tarvetta vahvistaa unionin kykyä toimia kokonaisvaltaisesti kriiseissä ja konflikteissa. Globaalistrategia painottaa erityisesti konfliktien ennaltaehkäisyä ja rauhanvälitystä tärkeänä osana EU:n työkalupakkia

EU:n ulkosuhdehallinnossa rauhanvälitysasioista vastaa rauhanrakennuksen, ennaltaehkäisyn ja välitystoiminnan yksikkö. Suomi tukee ulkosuhdehallintoa sen rauhanvälityskyvyn vahvistamisessa ja pitää tärkeänä rauhanvälityksen yksikön resurssien riittävyyttä.

Suomi johtaa vuonna 2014 perustettua EU:n rauhanvälityksen ystäväryhmää yhdessä Espanjan kanssa.

Suomella yhdessä Ruotsin kanssa oli keskeinen rooli Euroopan rauhaninstituutin (European Institute of Peace, EIP) perustamisessa vuonna 2014. Pekka Haavisto toimi EIP:n johtokunnan puheenjohtajana lokakuusta 2016 kesäkuuhun 2019, eli ulkoministeriksi nimittämiseensä asti. 

Tuki alueellisille järjestöille

Alueellisilla järjestöillä, kuten Afrikan unionilla, on usein merkittävä rooli rauhanprosesseissa. Järjestöt tuntevat konfliktitilanteet hyvin ja toimivat konfliktin ja sen osapuolten lähellä.

Suomi johtaa vuonna 2014 perustettua Etyjin rauhanvälityksen ystäväryhmää yhdessä Turkin ja Sveitsin kanssa.

Suomi on tukenut Afrikan unionia sen rauhanvälityskyvyn vahvistamisessa.
Taloudellisen tuen lisäksi Suomi on tukenut järjestöjen rauhanvälityskyvyn vahvistamista muun muassa sekondeeraamalla rauhanvälitysasiantuntijoita YK:hon ja Etyjiin eli maksamalla näiden asiantuntijoiden palkkakulut.

Hanketoiminta

Suomi tukee alueellisia rauhanvälitystoimia sekä suomalaisia ja kansainvälisiä rauhanvälitysjärjestöjä. Tukea annetaan kehitysyhteistyö- ja muista määrärahoista.

Suomen lippulaivahankkeita rauhanvälityksessä ovat dialogien vahvistaminen Syyrian konfliktissa ja Myanmarin rauhanprosessissa, tuki Afrikan unionin rauhanvälityskapasiteetin vahvistamiselle, pohjoismainen naisrauhanvälittäjäverkosto ja Suomen ja Norjan rahoittama Gender and Inclusive Mediation -koulutus (suomalaisena toteuttajana CMI) sekä tuki Uskonnollisten ja perinteisten toimijoiden rauhanverkostolle (verkoston sihteeristönä toimii Kirkon Ulkomaanapu).

Ulkoministeriöllä on rauhanvälitykseen 500 000 euron määräraha. Määrärahalla tuetaan nopeaa reagointia edellyttävää operatiivista rauhanvälitystä ja rakennetaan yhteistyökumppanuuksia.

Suomi on järjestänyt kansallisia vuoropuheluprosesseja käsittelevät konferenssit (National Dialogues Conference) Helsingissä 2014, 2015, 2017 ja 2019. 

Naiset, rauha ja turvallisuus

Suomen rauhanvälitystoiminnassa erityistä huomiota kiinnitetään naisten roolin ja omistajuuden lisäämiseen rauhanprosesseissa YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” mukaisesti.

Suomella on oma kansallinen toimintaohjelma päätöslauselma 1325:n toimeenpanemiseksi, ja kokemusta on jaettu myös yhteistyökumppaneille esimerkiksi Keniassa ja Afganistanissa.

Naisten rooli kestävän rauhan aikaansaamisessa on erittäin tärkeää ja heidän pääsynsä neuvottelupöytiin rauhanvälittäjinä ja osana yhteiskuntaa on välttämätöntä.

Naiset onkin nähtävä ennen kaikkea ratkaisevina toimijoina, eikä pelkästään konfliktin uhreina.

Pohjoismainen naisrauhanvälittäjäverkosto

Pohjoismaisten toimijoiden kesken on pyritty vahvistamaan rauhanvälitykseen liittyvää yhteistyötä, koordinaatiota ja koulutusyhteistyötä.

Lisäksi Pohjoismaat perustivat syksyllä 2015 naisrauhanvälittäjäverkoston. Verkostolla halutaan tuoda yhteen pohjoismaisia naisia, joilla on kokemusta välitystehtävistä tai rauhanneuvotteluista sekä keskustella tavoista kouluttaa, mentoroida ja edistää aktiivisesti naisten osaamista ja rekrytointia välitystehtäviin.

Nuoret, rauha ja turvallisuus

Nuoret ja nuorisojärjestöt ovat tärkeitä kumppaneita kestävän rauhan rakentamisessa.

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 2250 (2015) ja 2419 (2018) ovat merkittäviä saavutuksia nuorten myönteisen roolin tunnustamisessa konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisussa sekä konfliktinjälkeisissä tilanteissa.

Suomi toimii aktiivisesti nuoret, rauha ja turvallisuus -tematiikassa. Emännöimme maaliskuussa 2019 "First International Symposium on Youth Participation in Peace Processes" -kokouksen Helsingissä. Kokouksessa hiottiin suosituksia nuorten osallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien parantamiseksi rauhanprosesseissa. Olemme tiettävästi ensimmäisenä maailmassa käynnistäneet kansallisen 2250-toimintaohjelman valmisteluprosessin yhteistyössä nuorisojärjestöjen kanssa. Lisäksi olemme  vahvistaneet YK:n pääsihteerin nuorisoedustajan toimiston toimintakykyä palkkaamalla toimistoon suomalaisen neuvonantajan.
 

Tämän sivun sisällöstä vastaa