Suomelle annetut ihmisoikeussuositukset

Suomi raportoi määräajoin ihmisoikeussopimusvelvoitteidensa täytäntöönpanosta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan neuvoston (EN) sopimusvalvontaelimille, jotka antavat suosituksia velvoitteiden täytäntöönpanosta. YK:lle raportoidaan kahdeksasta yleissopimuksesta ja kolmesta valinnaisesta pöytäkirjasta. Vastaavasti EN:lle raportoidaan kuudesta yleissopimuksesta. Näiden lisäksi Suomi saa suosituksia myös Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta (CPT), Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselta komissiolta (ECRI) ja YK:n yleismaailmallisesta määräaikaistarkastelusta (UPR).

Hakuohjeet

 

Kidutuksen vastainen komitea 2021 (CPT)

Suositukset on poimittu raportista joka perustuu vierailuun, jonka kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangasituksen estämiseksi toimiva komitea (CPT) teki Suomeen 7.-18.9.2020. Suomenkielinen versio perustuu lyhennelmään CPT:n suosituksista ja tietopyynnöistä. Täydellinen raportti on saatavilla vain englanniksi.
Alkuperäinen suositusasiakirja(Linkki toiselle web-sivustolle.)

9. CPT pyytää ajantasaisia tietoja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelua koskevan uuden lain, johon yleisesti viitataan nimellä ”putkalaki”, laadinnassa ja hyväksymisessä saavutetusta edistyksestä (ja pyytää saada aikanaan uuden lain tekstin, kun se on hyväksytty).

14. Koska lähes kaikista poliisin säilytystiloista puuttuu riittävä terveydenhuolto ja erityisesti järjestelmällinen ja rutiininomainen terveystarkastus poliisin säilytystiloihin saavuttaessa, CPT kehottaa Suomen viranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla
- parannetaan lääkäriin pääsyä ja tarjotaan ympärivuorokautiset sairaanhoitajapalvelut Pasilan poliisin säilytystiloissa
- parannetaan merkittävästi lääkäriin pääsyä ja varmistetaan, että kaikissa muissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa on säännöllisesti sairaanhoitaja läsnä (samoin kuin kaikissa muissa poliisin säilytystiloissa Suomessa)
- varmistetaan, että lääkäri tai lääkärille raportoiva pätevä sairaanhoitaja suorittaa kaikille vasta saapuneille vapautensa menettäneille (erityisesti tutkintavangeille) terveystarkastuksen 24 tunnin kuluessa heidän saapumisestaan poliisin säilytystiloihin. Kuten aiemmin on moneen kertaan korostettu, tällainen tarkastus on välttämätön etenkin tartuntatautien leviämisen ja itsemurhien ehkäisemiseksi sekä (epäasianmukaisen kohtelun ehkäisemisen yhteydessä) vammojen raportoimiseksi hyvissä ajoin.
CPT toistaa suosituksensa ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että poliisin huostassa olevilla henkilöillä on heidän niin halutessaan todellinen oikeus päästä itse valitsemansa lääkärin tutkittavaksi (poliisin kutsuman lääkärin mahdollisesti suorittaman terveystarkastuksen lisäksi). Tällöin pidätetyn henkilön valitseman lääkärin tekemä tarkastus voidaan suorittaa hänen omalla kustannuksellaan.
CPT suosittelee myös, että kaikille poliisin säilytystilojen säilöönottoalueilla työskenteleville poliiseille tarjotaan säännöllisesti ensiavun kertauskursseja.

16. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin niiden puutteiden korjaamiseksi, jotka liittyvät satunnaisiin viivytyksiin oikeuksia koskevien kirjallisten tietojen antamisessa, erityisesti muilla kuin suomen kielellä, sekä siihen, että kaikki poliisin säilytystiloissa haastatellut henkilöt eivät olleet saaneet tietolomakkeen jäljennöstä sellissään säilytettäväksi ja että kirjalliset järjestyssäännöt (mukaan lukien ohjeet lääkäriin pääsystä) oli laitettu joidenkin sellien seinille, muttei läheskään kaikissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa.

18. CPT suosittelee, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin korjatakseen ongelmat, jotka liittyvät siihen, että monissa poliisin säilytystiloissa luonnonvaloon pääsy oli puutteellista, sellit olivat huonokuntoisia (esim. seinät olivat graffitien peitossa) ja siihen, että edelleen oli kahden hengen sellejä, joissa ei ollut wc:tä.

20. CPT pitää myönteisenä sitä, että vuoden 2020 lopulla tai vuoden 2021 alussa on määrä antaa uudet ohjeet, joissa säilytystilojen henkilöstön edellytetään henkilökohtaisesti ja konkreettisesti tarkastavan jokaisen päihtyneen henkilön tilan säännöllisin väliajoin. CPT haluaisi yksityiskohtaisia tietoja uusista ohjeista (mukaan lukien pakollisten tarkastusten tarkasta suoritustiheydestä) ja niiden voimaantulopäivämäärästä.
CPT pyytää Suomen viranomaisia antamaan erityiskoulutusta päihtyneiden henkilöiden hoidosta (ja sellaisten tilanteiden tunnistamisesta, joita voidaan erehtyä pitämään päihtymystilana, kuten sisäinen verenvuoto tai diabetes) kaikille poliiseille Suomessa ja varmistamaan järjestelmällisen ja nopean pääsyn sairaanhoitajan luo, kun poliisin tiloissa säilytetään päihtyneitä henkilöitä. CPT suosittelee myös tehostamaan toimia säilytystilojen henkilöstön läsnäolon ja heidän suorittamansa valvonnan lisäämiseksi sekä pyytää Suomen viranomaisia harkitsemaan uudelleen vaihtoehtoa siirtää päihtyneiden henkilöiden hoito terveydenhuoltolaitoksiin.

21. CPT haluaisi saada lisätietoja suunnitelmista, joiden mukaan Helsingissä kiinni otetut päihtyneet henkilöt aiotaan tulevaisuudessa siirtää Pasilan poliisin säilytystiloihin, ja näiden tarkasta toteuttamisajankohdasta samoin kuin siitä, aiotaanko samalla siirtää Töölöstä Pasilaan kokenutta ja koulutettua säilytystilojen henkilöstöä ja lisätä sairaanhoitohenkilöstöä Pasilassa (jotta voidaan kompensoida nykyään Töölössä saatavilla olevan sairaanhoitoavun menetystä).

23. CPT pyytää Suomen viranomaisia ensi tilassa toteuttamaan suunnitelmat, joiden tavoitteena on kokonaan poistaa käytäntö säilyttää tutkintavankeja poliisin tiloissa viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Ennen tätä on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla laajennetaan ja kunnostetaan poliisin säilytystilojen ulkoilupihoja ja parannetaan niiden suunnittelua.

29. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin Metsälän säilöönottoyksikössä tarjottavan toiminnan kehittämiseksi, sillä järjestetyn toiminnan puute oli edelleen ongelma etenkin niiden säilöön otettujen kannalta, jotka viettivät laitoksessa pitkiä aikoja (jopa useita kuukausia).
CPT pyytää Suomen viranomaisia puuttumaan siihen ongelmaan, että jotkut kuntosalilaitteista (jotka olivat käytettävissä 5,5 tuntia päivässä) olivat rikki.

30. CPT pyytää Suomen viranomaisia pyrkimään varmistamaan, että sairaanhoitajalle pääsee nopeasti myös sunnuntaisin. Lisäksi tulisi pyrkiä varmistamaan, että yksikössä on aina yöaikaan paikalla henkilö, joka pystyy antamaan ensiapua (ja jonka tulisi olla koulutettu antamaan elvytystä ja käyttämään defibrallaattoria).
CPT kehottaa Suomen viranomaisia ottamaan ensi tilassa käyttöön terveystarkastuksen, joka suoritetaan nopeasti ja järjestelmällisesti kaikille Metsälän säilöönottoyksikköön vastikään saapuneille ulkomaan kansalaisille. Tässä viitataan myös edelle 14 ja 15 kohtiin.
CPT haluaisi saada yksityiskohtaisempia tietoja uusista ohjeista ja saapumisen yhteydessä noudatettavasta terveystarkastuskäytännöstä, jotka ilmeisesti hyväksyttiin elokuussa 2020 mutta joiden toteuttaminen on viivästynyt (pandemian vuoksi) syksyyn 2020.

36. CPT pitää myönteisenä sitä, että paljusellit on poistettu Suomen vankiloista, ja kehottaa Suomen viranomaisia jatkamaan vankiloiden rakennuskannan uudistamista. Tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena tulisi olla Oulun nykyisen vankilan korvaaminen uudella laitoksella. CPT haluaisi Suomen viranomaisten sisällyttävän tähän raporttiin annettavaan vastaukseensa ajantasaiset tiedot kyseisen ohjelman toimeenpanosta.

38. CPT pyytää jälleen Suomen viranomaisia ryhtymään päättäväisempiin ja ennakoivampiin toimenpiteisiin vankien välisen väkivallan ja uhkailun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Turun vankilan johdon ja henkilöstön on oltava jatkuvasti valppaina ja pyrittävä varmistamaan, etteivät mitkään vankien väliset väkivalta- ja uhkailutapaukset jää huomaamatta, sekä käytettävä kaikkia käytettävissään olevia keinoja tällaisten tapausten ehkäisemiseksi. Tähän vaikuttaa suuresti se, onko alueella ja vankien toimintatiloissa paikalla riittävästi henkilökuntaa.

39. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin järjestelmässä olevien aukkojen poistamiseksi, jotka liittyvät siihen, että vankilaviranomaisilla ei ole tarkkaa käsitystä eikä selkeää yleiskuvaa vankien välisen väkivallan laajuudesta, koska käytössä ei ole tehokkaita menettelyjä vammojen kirjaamiseksi ja raportoimiseksi, minkä vuoksi saatavilla ei ole luotettavia tilastotietoja.

40. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että suojelua tarvitsevilla vangeilla (ja muilla vangeilla, jotka on eristetty siksi, että heidät katsotaan väkivaltaisiksi tai muutoin ”hankaliksi”) on todellinen mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan. Tämän
mahdollistamiseksi henkilökunnan läsnäoloa tulisi lisätä vankien asuintiloissa, erityisesti suljetuissa yksiköissä.
Vankilan terveydenhuoltopalveluissa on sovellettava ennakoivaa lähestymistapaa suojelussa oleviin vankeihin, etenkin psykologisen ja psykiatrisen hoidon osalta. Heidän tarpeensa tulisi arvioida yksilöllisesti säännöllisin väliajoin, ja tarvittaessa tulisi harkita heidän siirtoaan toiseen vankilaan ja/tai sopivaan hoitolaitokseen. Suomen vankiloissa ei toistaiseksi ole kehitetty riittävästi tällaista ennakoivaa lähestymistapaa ja henkilökohtaista arviointia.

43. CPT suosittelee etsimään keinoja, joilla yhteydenpitorajoitusten kohteena oleville tutkintavangeille ja muille erillään pidettäville vangeille voidaan Oulun vankilassa tarjota paremmat ulkoilumahdollisuudet, kuten pääsy laitoksen kolmelle suurelle ulkoilupihalle (joita muut vangit käyttävät).

47. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin, jotta kaikille vierailujen kohteena olleissa laitoksissa oleville vangeille voidaan tarjota heidän tarpeidensa mukaan räätälöityä mielekästä toimintaa (kuten työnteko, ammatillinen ja muu koulutus sekä kohdennetut kuntoutusohjelmat). Etenkin mitä pidempään tutkintavankeihin sovelletaan yhteydenpitorajoituksia, sitä enemmän resursseja tarvitaan sen varmistamiseksi, että kyseiset vangit hyötyvät merkityksellisestä, mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta ja että heille tarjotaan mahdollisuus mielekkäisiin ihmiskontakteihin vähintään kahden tunnin ajan päivässä (mielellään kauemmin).
CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin, jotta turvallisuussyistä eristetyille vangeille voidaan Turun vankilassa ja muissa vankiloissa tarjota jäsenneltyjä ohjelmia, joihin sisältyy mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvaa rakentavaa toimintaa ja jotka on laadittu yksilöllisesti sopivien henkisten ja fyysisten virikkeiden tarjoamiseksi vangeille.
”Pelkääjävankien” osalta viitataan edellä 38 kohdassa annettuun suositukseen.

49. CPT suosittelee lisäämään terveydenhuoltohenkilöstön resursseja (yleislääkäreitä ja hoitajia) molemmissa vierailluissa vankiloissa. Turun vankilassa tulisi olla ainakin yksi täysiaikainen yleislääkäri. Oulun vankilassa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin erikoislääkäriin, myös hammaslääkäriin, pääsyn parantamiseksi. CPT kehottaa Suomen viranomaisia myös varmistamaan, että vierailluissa vankiloissa (ja tarvittaessa kaikissa muissa laitoksissa) on aina paikalla joku, jolla on pätevyys antaa ensiapua (mielellään sairaanhoitaja), myös yöaikaan. Nykyinen erittäin kyseenalainen käytäntö, jossa vankeinhoitohenkilökunta antaa vangeille lääkkeet, tulisi vihdoinkin lakkauttaa.
CPT haluaisi myös saada vahvistuksen siitä, että Oulun vankilaan on löydetty sijainen pitkällä sairaslomalla olevalle yleislääkärille.

51. CPT kehottaa jälleen Suomen viranomaisia muuttamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja arvioimaan uudelleen olemassa olevia menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että aina kun kirjataan vammoja, jotka ovat yhdenmukaisia vangin epäasianmukaisesta kohtelusta tekemien väitteiden kanssa (tai väitteiden puuttuessa viittaavat epäasianmukaiseen kohteluun tai vankien väliseen väkivaltaan), raportti saatetaan automaattisesti ja välittömästi toimivaltaisten viranomaisten tietoon (esim. poliisi ja/tai syyttäjä) riippumatta vangin toiveista. Tarkastuksen tulokset tulisi myös saattaa kyseisen vangin tai hänen asianajajansa käyttöön. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisen tulisi kertoa kyseiselle vangille, että tällaisen raportin laadinta on osa järjestelmää, jolla pyritään estämään epäasianmukaista kohtelua (ja vankien välistä väkivaltaa), ja ettei raportin automaattinen toimittaminen korvaa virallisen valituksen tekemistä.
CPT haluaa myös muistuttaa, että tällaisen tarkastuksen perusteella laadittavaan asiakirjaan tulisi sisältyä
i) selostus henkilön lausunnoista, jotka ovat merkityksellisiä terveystarkastuksen kannalta (mukaan lukien henkilön kuvaus terveydentilastaan ja mahdolliset väitteet epäasianmukaisesta kohtelusta tai vankien välisestä väkivallasta)
ii) täydellinen selostus perusteellisessa tarkastuksessa tehdyistä objektiivisista lääketieteellisistä havainnoista
iii) i) ja ii) kohtia koskevat lääkärin havainnot, jotka osoittavat mahdollisten väitteiden ja objektiivisten lääketieteellisten havaintojen olevan yhdenmukaisia.
Asiakirjan tulisi myös sisältää suoritettujen lisätutkimusten tulokset, mahdollisen erikoislääkärikäynnin yksityiskohtaiset tulokset sekä selostuksen vammoihin annetusta hoidosta ja mahdollisesti suoritetuista lisätoimenpiteistä.
Kun kyse on vammoista, terveystarkastuksen kirjaamisessa tulisi käyttää tähän tarkoitukseen laadittua erityislomaketta, joka sisältää kehokaavion vammojen merkitsemiseksi ja jota säilytetään vangin terveystiedoissa.
Lisäksi kaikista vammoista tulisi ottaa yksityiskohtaiset valokuvat, jotka tulisi säilyttää yhdessä vammojen merkitsemiseen tarkoitetun kehokaavion kanssa vangin henkilökohtaisissa terveystiedoissa. Tämä tulisi tehdä vammojen erityiseen traumarekisteriin kirjaamisen lisäksi.

52. Jokseenkin pinnallinen alkuterveystarkastus ja terveydenhuoltohenkilöstön riittämättömyys olivat erityisen ongelmallisia Covid-19-pandemian aikana. Tässä viitataan jälleen edellä 49 ja 50 kohdissa annettuihin suosituksiin.
Epidemiatilanteen mahdollisesti huonontuessa saatetaan tarvita lisätoimia. Tässä yhteydessä viitataan kahteen CPT:n asiasta antamaan lausuntoon (”Statement of principles relating to the treatment of persons deprived of their liberty in the context of the coronavirus disease (Covid-19) pandemic” (lausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtelua koskevista periaatteista koronavirustaudin (Covid-19) yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 13, julkaistu 20. maaliskuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-council-of-europe-anti-torture-committee-issues-statement-of-principles-relating-to-the-treatment-of-persons-deprived-of-their-liberty-) ja ”Follow-up statement regarding the situation of persons deprived of their liberty in the context of the ongoing Covid-19 pandemic” (seurantalausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden tilanteesta meneillään olevan Covid-19-pandemian yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 21, julkaistu 9. heinäkuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-cpt-issues-follow-up-statement) samoin kuin siihen, että on tärkeää lisätä henkilöstöresursseja ja parantaa merkittävästi terveystarkastuksen suorittamista sisäänoton yhteydessä (sekä vasta saapuneiden vankien koronavirustestausta).

53. CPT haluaisi saada aikanaan tietoja kahden tutkimusprojektin tuloksista, jotka koskevat mielenterveyttä vankiloissa, ja erityisesti niiden perusteella toteutetuista tai suunnitelluista konkreettisista toimenpiteistä. Toisen projektin toteutuksesta vastaavat yhdessä Riihimäen vankila ja Tampereen yliopisto ja toisesta Valvira ja Helsingin yliopisto.
CPT suosittelee, että Oulun vankilassa varmistetaan säännölliset psykiatrin vierailut ja että psykiatri vierailee säännöllisesti useammin Turun vankilassa.
CPT suosittelee, että molemmissa vierailluissa vankiloissa täytetään avoinna olevat psykologin virat.

57. CPT suosittelee Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa riittävän rahoituksen avulla, että kaikissa vankiloissa on riittävästi asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa (erityisesti valvontahenkilöstöä), myös Turun ja Oulun vankiloissa.

58. CPT toistaa suosituksensa siitä, että nykyistä käytäntöä, jossa lyhytkestoiset vierailut tapahtuvat pääsääntöisesti suljetuissa tiloissa (pleksilasin läpi), tarkistettaisiin sen varmistamiseksi, että suljettuja vierailutiloja käytetään vain siinä laajuudessa ja niin kauan kuin se on perusteltua kyseisten vankien (tai heidän vieraidensa) tosiasiallisesti aiheuttaman uhan pohjalta (esim. kiellettyjen aineiden tai muiden kiellettyjen esineiden salakuljetus tai tarve estää tartuntatautien leviämistä).

59. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa lainsäädännöllisin muutoksin, että kaikilla vangeilla, myös tutkintavangeilla, on mahdollisuus käyttää puhelinta.

61. CPT toistaa suosituksensa siitä, että vankien on voitava milloin tahansa tehdä kirjallisia valituksia ja jättää ne lukittuun, kussakin asuinyksikössä olevaan valituslaatikkoon. Kaikki kirjalliset valitukset tulisi rekisteröidä keskitetysti vankilassa ennen kuin ne toimitetaan asianomaisen tahon tarkasteltavaksi. Sisäiset valitukset tulisi aina käsitellä nopeasti (jolloin mahdolliset viivytykset on perusteltava kirjallisesti), ja vangeille tulisi ilmoittaa selkeästi määritellyssä määräajassa toimista, joihin on ryhdytty heidän huolenaiheisiinsa vastaamiseksi, tai syistä, joiden perusteella valitus jätetään tutkimatta tai katsotaan perusteettomaksi. Lisäksi sisäisistä valituksista tulisi kerätä tilastoja, joiden perusteella johto saa tietoa asioista, joihin vangit ovat tyytymättömiä.

65. CPT haluaisi saada tietoja edistyksestä liittyen sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelmiin rakentaa vuoteen 2025 mennessä Helsinkiin uusi psykiatrinen sairaala, jossa on oikeuspsykiatrinen osasto.

70. CPT suosittelee ryhtymään ainakin joillakin Kellokosken sairaalan osastoilla määrätietoisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan sairaanhoitohenkilökunnan ja potilaiden väliset myönteiset ja luottamukselliset suhteet.

72. CPT suosittelee, että Kellokosken sairaalassa ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaat pääsevät huomattavasti enemmän ulkoalueille. Tavoite yleisestä ja rajoituksettomasta pääsystä ulkoalueille päiväaikaan tulisi lisäksi ottaa huomioon uusien psykiatristen sairaaloiden suunnittelussa, mukaan lukien Helsinkiin lähivuosina rakennettavaksi suunnitellussa sairaalassa (katso edellä 65 kohta).

73. CPT suosittelee, että kaikkien psykiatrisissa sairaaloissa olevien potilaiden hoitoon ‒ mukaan lukien potilaat, joiden liikkumista rajoitetaan ‒ kuuluu kattavasti terapeuttista, kuntouttavaa ja virkistystoimintaa. Vähimmäisvaatimuksena on tarjota jokaiselle potilaalle mahdollisuus osallistua päivittäin järjestettyyn toimintaan, ja henkilökunnan tulisi motivoida potilaita osallistumaan.

74. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa lisäämään aikaa, jonka terveydenhuoltohenkilöstö käyttää välittömään ja henkilökohtaiseen kontaktiin potilaiden kanssa, jolloin tavoitteena on kehittää luottamuksellisia hoitosuhteita, helpottaa yhteistyötä ja arvioida uudelleen potilaiden hoitosuunnitelmia. Kokemus on osoittanut, että tämä hyvin todennäköisesti auttaa myös vähentämään rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Tässä viitataan lisäksi 70 kohdassa annettuun suositukseen.

75. CPT toistaa suosituksensa siitä, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaalta pyydetään aina kirjallinen tietoinen suostumus ennen sähkösokkihoitoon turvautumista (ja että tämä merkitään asianmukaisiin asiakirjoihin).

83. CPT suosittelee Kellokosken sairaalan johtoa pyrkimään edelleen vähentämään rajoittamisen kestoa. Jos poikkeustapauksissa rajoittamiseen täytyy turvautua muutamaa tuntia kauemmin, psykiatrin tulisi arvioida toimenpidettä lyhyin väliajoin. Tällaisissa tapauksissa samoin kuin rajoittamisen toistuvassa käytössä tulisi harkita toisen lääkärin konsultointia.

84. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon CPT: n näkökohdat (jotka koskevat eristyshuoneiden vankilamaista ulkonäköä ja painavia rautaovia, joissa on salpoja ja kolme jykevää pulttia lukitsemista varten samoin kuin vankiloiden eristysselleissä) muun muassa Helsinkiin tulevien vuosien aikana rakennettavaksi suunnitellun uuden psykiatrisen sairaalan suunnittelussa.

85. CPT suosittelee, että jokaista eristyksissä pidettävää potilasta valvoisi jatkuvasti, välittömästi ja henkilökohtaisesti pätevä henkilöstön jäsen. Henkilöstön jäsen voi olla potilashuoneen ulkopuolella (tai viereisessä huoneessa, josta on ikkuna potilashuoneeseen) edellyttäen, että potilas voi kunnolla nähdä henkilöstön jäsenen ja että tämä voi jatkuvasti tarkkailla potilasta ja kuulla hänet. On selvää, ettei henkilöstön jäsenen jatkuvaa ja henkilökohtaista läsnäoloa voi korvata videovalvonnalla.

87. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että jokaisen rajoitustoimenpiteiden kohteena olleen potilaan kanssa keskustellaan asiasta mielekkäällä ja perusteellisella tavalla rajoitustoimenpiteen päätyttyä.

88. CPT suosittelee, että kaikki rajoitustoimenpiteiden, myös kemiallisten rajoitustoimenpiteiden, käyttökerrat kirjataan sellaisenaan potilaan henkilökohtaisiin tietoihin ja että kemiallisten rajoitustoimenpiteiden käytöstä laaditaan oma rekisteri kaikissa psykiatrisissa laitoksissa.

89. CPT haluaisi saada tietoja siitä, onko potilailla sairaalahoitoa koskevan ensimmäisen päätöksen yhteydessä mahdollisuutta päästä maksutta riippumattoman ulkopuolisen psykiatrin arvioitavaksi (psykiatrin ei tarvitse olla potilaan itse valitsema).

90. CPT suosittelee muuttamaan mielenterveyslakia sen varmistamiseksi, että mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden vapaudenmenetys ‒ myös tarkkailuun ottaminen ‒ perustuu aina toimenpiteen alusta asti muodolliseen kirjalliseen päätökseen, jossa on liitteenä kattavat perustelut ja tiedot valitusmahdollisuuksista. Tällöin myös potilaan tulisi saada kopio päätöksestä.

92. CPT pyytää Suomen viranomaisia tarkastelemaan nykyisiä oikeusturvakeinoja, jotka liittyvät mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.
Tavoitteena tulisi olla tehokkaiden oikeusturvakeinojen tarjoaminen sairaalassa oleville ja uusille potilaille näiden huomautusten pohjalta.

94. CPT toistaa suosituksensa muuttaa mielenterveyslakia siten, että potilaan sijoitussairaalasta riippumattoman psykiatrian asiantuntijan osallistuminen on pakollista, kun arvioidaan psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa.

96. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin lisätoimenpiteisiin ‒ tarvittaessa lainsäädännön tasolla ‒ sen varmistamiseksi, että tuomioistuimet käsittelevät psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymis- ja valitusasiat kohtuullisessa ajassa.

98. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että siviili- ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymisen yhteydessä tuomioistuin esittää tapauskohtaisesti päätöksen perusteena olevat yksityiskohtaiset syyt. Lisäksi CPT toistaa suosituksensa siitä, että mielenterveyden häiriöistä kärsivillä potilailla tulisi olla todellinen oikeus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi, kun tuomioistuin hyväksyy (tai hylkää) tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisen laillisuuden.

99. Jotta päätöksenteossa voidaan huolehtia potilaan edusta, CPT suosittelee, että potilaan henkilökohtaisesta kuulemisesta ja mahdollisuudesta oikeusapuun tehdään pakollista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemissä päätöksissä, jotka koskevat potilaan tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa (ja sen lopettamista). Laitoksen sääntöjä ja tarvittaessa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

103. CPT kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia ottamaan kaikissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa viipymättä käyttöön menettelyn, jossa potilaalta pyritään aktiivisesti saamaan vapaaehtoinen ja tietoinen suostumus hoitoon ja jossa jokaisella arvostelukykyisellä potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä hoidosta tai muusta lääketieteellisestä toimenpiteestä. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa säätämällä vapaaehtoista ja tietoista hoitosuostumusta koskevasta perusperiaatteesta sekä määrittelemällä selkeästi ja tarkasti poikkeusolosuhteet, joissa tästä periaatteesta voidaan poiketa.
Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi lisäksi muuttaa siten, että
- ulkopuolisen psykiatrin mielipidettä edellytetään aina, kun potilas ei suostu sairaalan lääkärien ehdottamaan hoitoon
- potilaalle annetaan mahdollisuus valittaa ehdotetusta hoidosta riippumattomalle ulkopuoliselle viranomaiselle, saada oikeusapua asiassa ja saada asiaa koskeva päätös riittävän lyhyessä ajassa.
Lisäksi tulisi varmistaa, että potilaan suostumus tai kieltäytyminen kirjataan ylös ennen hoidon aloittamista. Valitusmahdollisuuksista potilaalle kertomisen osalta viitataan 105 kohtaan.

104. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa annetaan järjestelmällisesti kaikille uusille potilaille (ja heidän perheilleen) suullisesti ja kirjallisesti tietoja sairaalan käytännöistä ja potilaiden oikeuksista. Tätä varten esitteitä tulisi olla saatavilla asianmukaisilla kielillä. Potilaiden, jotka eivät pysty ymmärtämään esitettä (esitteitä), tulisi saada tarvittavaa apua.
Toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että henkilökunta voi kommunikoida päivittäin kaikkien potilaiden kanssa, myös suomea puhumattomien kanssa, ja antaa heille tarpeellisia tietoja. Tulkkipalvelujen käyttöä tulisi harkita.

105. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Kellokosken sairaalassa ja kaikissa muissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa potilaille kerrotaan järjestelmällisesti kaikista käytettävissä olevista valituskeinoista sekä suullisesti että kirjallisesti ja annetaan kyseisten valituselinten yhteystiedot. Jokaisella osastolla tulisi olla laatikko, jonne voi luottamuksellisesti jättää valituksen (ja jonka vain tietyt henkilöt voivat luottamuksellisesti avata).

109. CPT haluaisi saada tietoja meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa tapahtuneesta edistyksestä vapaudenmenetyksen kohteeksi joutuneiden nuorten kohtelun osalta.

117. CPT suosittelee, että Sairilan koulukoti (ja tarvittaessa muut nuorisolaitokset) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimusta tarjota nuorille pääsy ulkoalueille ainakin kahdeksi tunniksi päivässä noudatetaan käytännössä.

122. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, myös lainsäädännön tasolla, sen varmistamiseksi, että
- Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa nuorisolaitoksissa) painotetaan enemmän huumeriippuvuuden hoitoa, kuten henkilökohtaisia hoito-ohjelmia ja nuorten motivointia osallistumaan hoitoon
- lastensuojelulaitoksissa on tehokkaat keinot suojella niissä asuvia nuoria huumeiden käytön, seksuaalisen hyväksikäytön tai rikolliseen toimintaan osallistumisen haitoilta.
CPT lisäksi luottaa, että nämä vaatimukset otetaan huomioon meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa.
CPT haluaisi saada tietoja suunnitelluista toimista kolmen kuukauden kuluessa.

123. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon arvioinnin, jonka nuorten kanssa tiiviissä vuorovaikutuksessa oleva valtion koulukotien henkilöstö tekee, kun viranomaiset päättävät tarvittavista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan nuorten vapaata liikkumista laitoksen ulkopuolella.

124. CPT kannustaa Suomen viranomaisia määrätietoisesti jatkamaan pyrkimyksiään vastata tehokkaasti ilmeiseen tarpeeseen tiiviimmästä yhteistyöstä lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä, jotta voidaan varmistaa, että vakavista mielenterveysoireista kärsivät nuoret saavat asianmukaista hoitoa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan ongelma, joka johtuu siitä, että maanlaajuisesti on vähennetty paikkoja psykiatrisissa sairaaloissa, minkä seurauksena yhä useampia nuoria, joilla on vakavia mielenterveysoireita ja joiden hoitaminen on usein ollut erityisen hankalaa ja/tai jotka ovat olleet hyvin itsetuhoisia, lähetetään valtion koulukoteihin.

126. CPT on huolissaan siitä, että yhdellä koulukodissa tavatuista nuorista oli hänen henkilökohtaisten tietojensa mukaan diagnosoitu hepatiitti-C, mutta hän ei ollut ilmeisesti saanut siihen hoitoa. Hepatiitti-C:hen on saatavilla hoitoa, ja kun otetaan huomioon kyseisestä taudista aiheutuvien vakavien ja peruuttamattomien pitkäaikaisseurausten riski, hepatiitti-C:tä sairastavan nuoren tilanne tulisi arvioida, jotta hän voi saada DAA-hoitoa. CPT suosittelee kaikkia lastensuojelulaitoksia noudattamaan näitä vaatimuksia käytännössä. CPT haluaisi myös saada kolmen kuukauden kuluessa vahvistuksen siitä, että edellä mainitussa tapauksessa on suoritettu DAA-hoidon arviointi.

127. Jotta voidaan estää taudin leviäminen muihin nuoriin ja/tai henkilökuntaan, toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret, joiden epäillään saaneen Covid-19-tartunnan, minimoivat sosiaaliset kontaktinsa lyhyeksi aikaa ja säilyttävät fyysisen etäisyyden toisiin henkilöihin, kunnes testitulos on tiedossa. CPT luottaa siihen, että kaikki lastensuojelulaitokset ympäri Suomea noudattavat näitä vaatimuksia käytännössä.

130. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) sen varmistamiseksi, että rauhoittumishuoneeseen sijoittamista käytetään tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

131. CPT suosittelee, että eristyksissä pidettävien nuorten välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa lisätään Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti, sillä videovalvonta ei voi korvata välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa.

132. CPT kannustaa Sippolan ja Sairilan koulukotien johtoa pysymään valppaina ja varmistamaan, että nuorten kanssa käydään aina perusteellinen keskustelu eristämistoimenpiteen päätyttyä.

136. CPT kannustaa Suomen viranomaisia olemaan valppaina ja varmistamaan, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret ovat tietoisia käytettävissään olevista valitusmenettelyistä

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/OPSC/FIN/CO/1)

Komitea käsitteli Suomen ensimmäisen raportin (CRC/C/OPSC/FIN/1) 2710. ja 2711. kokouksissaan (ks. CRC/C/SR.2010 ja CRC/C/SR.2011), jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Tiedonkeruu

7. Komitea on huolestunut siitä, että
a) sopimusvaltio ei ollut eritellyt tietoja, jotka se antoi raportissaan ja vastauksissaan asialuetteloon;
b) annetut tiedot ovat alaltaan suppeita, eikä niissä käsitellä lasten myyntiä, lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä, lapsiavioliittoja, lasten myyntiä varten käytävää ihmiskauppaa, lasten seksuaalista riistoa prostituutiossa, lasten pakkotyötä, laittomia adoptioita, elinkauppaa eikä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa;
c) sopimusvaltio ei antanut tietoja yllämainittuja asioita koskevan tiedonkeruun tehostamisesta.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään kehittää ja toteuttaa kattava, koordinoitu ja tehokas järjestelmä, jonka avulla kerätään ja analysoidaan tietoja kaikilta valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilta, kuten lasten myynnistä, lapsikaupasta, lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, lasten houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävästä aineistosta sekä lasten seksuaalisesta riistosta matkustamisen ja matkailun yhteydessä, sekä seurataan näitä aloja ja arvioidaan niihin kohdistettavien toimenpiteiden vaikutuksia;
b) erittelee antamansa tiedot muun muassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen, iän, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis-taloudellisen taustan, kaupungissa ja maaseudulla asumisen ja lasten haavoittuvan aseman, kuten väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan, ja kiinnittää erityistä huomiota niihin lapsiin, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi;
c) kerää tietoja syytetapausten ja langettavien tuomioiden määristä eriteltyinä rikoksen lajin, rikoksentekijöiden ominaisuuksien, rikospaikan, rikoksentekijöiden syytteeseen asettamisen ja heille määrättyjen rangaistusten mukaan;
d) käyttää kerättyjä tietoja aktiivisesti poliittisessa päätöksenteossa, vaikutusarvioinneissa ja valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanon edistymisen valvonnassa.

Lainsäädäntö

9. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on säätänyt valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia rangaistavaksi kansallisessa lainsäädännössään. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole lainsäädäntöä, jolla yksiselitteisesti määriteltäisiin ja säädettäisiin rangaistavaksi kaikenlainen lasten myynti, joka on käsitteenä samankaltainen mutta ei täysin yhteneväinen kuin lapsikauppa, ja että muut lasten myynnin tekomuodot jäävät siten lain ulkopuolelle.
10. Komitea palauttaa mieliin vuonna 2019 antamansa suuntaviivat valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että sopimusvaltion rikoslailla säädetään kaikilta osin rangaistavaksi kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut teot, toiminnat ja rikokset, ja että niistä säädetään myös asianmukaiset rangaistusseuraamukset, joissa otetaan huomioon niiden vakavuus;
b) säätää valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti rangaistavaksi lasten myynnin ja seksuaalisen riiston kaikissa muodoissaan, mukaan lukien kaikenlainen verkossa tapahtuva myynti ja seksuaalinen riisto sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, myynti ja hallussapito yhtenä seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muotona;
c) arvioi lainsäädäntöään säännöllisesti uudelleen ja muuttaa sitä sovellettavaksi uuteen teknologiaan (esimerkiksi suoriin verkkolähetyksiin, joissa esitetään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä);
d) hyväksyy oikeudellisen määritelmän lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa siten, että määritelmä suojaa lapsia rikossyytteiltä, ja koventaa vähimmäisrangaistusta korvauksen tarjoamisesta lapselta ostettavasta seksuaalisesta teosta, riippumatta muista rikoslain säännöksistä.

Kokonaisvaltainen politiikka ja strategia

11. Komitea on huolestunut siitä, etteivät sopimusvaltion strategiat ja toimintasuunnitelmat sisällä toimenpiteitä, jotka koskisivat nimenomaisesti kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita ja myönnettävien resurssien tasoa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää ihmisoikeuksia koskeviin strategioihinsa ja toimintasuunnitelmiinsa toimenpiteet, jotka nimenomaisesti koskevat kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita, ja että sopimusvaltio antaa näiden strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa varten asianmukaiset henkilö- ja rahoitusresurssit.

Koordinointi ja arviointi

13. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot sisäisen turvallisuuden ja oikeusvaltion kehittämisen ministerityöryhmästä ja kansliapäällikkökokouksesta, jotka ovat osa ihmiskaupan torjunnasta vastaavaa kansallista koordinaatiojärjestelmää (CRC/C/OPSC/FIN/1, 56.–57. kohta). Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion toimintaa ihmiskaupan torjumiseksi, mutta pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio toimittanut riittävästi tietoja näiden mekanismien tehtävästä koordinoida ja arvioida toimintaa kaikilla valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilla.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa toimintojen koordinointia lapsen oikeuksien politiikkaa laativien ja toteuttavien keskus- ja paikallistason virastojen ja komiteoiden välillä, kuten sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön alaisten virastojen ja komiteoiden välillä;
b) perustaa yksikön, jolla on korkean tason toimivalta ja valmiudet johtaa ja tehokkaalla tavalla yleisesti valvoa ja arvioida valinnaisen pöytäkirjan mukaista toimintaa eri hallinnonalojen ministeriöissä ja kaikilla hallinnon tasoilla, ja antaa tälle yksikölle asianmukaiset henkilö-, tekniset- ja rahoitusresurssit, jotta se pystyy toimimaan tehokkaasti;
c) myöntää kutakin 6. kohdassa mainittua suunnitelmaa ja ohjelmaa varten riittävät resurssit ja varmistaa asianmukaiset valvontajärjestelmät sekä raportoinnin näiden suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpanosta ja arvioinnista.

Tiedottaminen ja valistaminen

15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää lisää resursseja tiedotuskampanjoihin ja laatii läheisessä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden, yksityissektorin, yhteisöjen ja lasten kanssa tiedotusohjelmia, kuten kampanjoita, valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioista.

Koulutus

16. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin tehostaakseen koulutustoimintaansa, joka liittyy valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseen sekä lapsiuhrien ja selviytyjien tunnistamiseen ja auttamiseen ja heistä huolehtimiseen. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että tämä koulutustoiminta on pakollista, järjestelmällistä ja moniammatillista, käsittää kaikki valinnaisen pöytäkirjan osa-alueet ja suunnataan kaikille kyseeseen tuleville lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammattihenkilöille ja ryhmille, kuten tuomareille, lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille, rikostutkijoille ja maahanmuuttoviranomaisille.

Resurssien myöntäminen

17. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole erillisiä määrärahoja ja seurantajärjestelmiä, joiden avulla torjuttaisiin lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja seksuaalista riistoa prostituutiossa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineistoa levitystä muun muassa ehkäisemällä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia sekä huolehdittaisiin lapsiuhreista, kuntoutettaisiin heitä, sopeutettaisiin heitä uudelleen yhteiskuntaan ja pantaisiin täytäntöön Lanzaroten sopimuksen kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa resurssien asianmukaisen kohdentamisen tarkoituksena torjua lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja prostituutioon liittyvää seksuaalista riistoa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levitystä, ehkäistä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ja järjestää lapsiuhreille asianmukaista hoitoa.

Lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian ehkäiseminen (9 artiklan 1 ja 2 kappale)

Toimenpiteet pöytäkirjalla kiellettyjen rikosten ehkäisemiseksi

19. Komitea pitää myönteisinä sopimusvaltion toteuttamia hankkeita, joilla se pyrkii lisäämään lasten tietoisuutta valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, muun muassa opetustyössä varhaiskasvatuksessa ja kansallisten opetussuunnitelmien avulla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että muun muassa vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat, maahanmuuttajataustaiset ja perheväkivaltaa kokevat lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi.
20. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään tunnistaa ja havaita lapset, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tarjoaa apua lapsiuhreille; tällaisessa vaarassa ovat etenkin vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat ja maaseudulla ja saamelaisalueilla asuvat lapset sekä maahanmuuttaja-, turvapaikanhakija- ja pakolaislapset;
b) ryhtyy kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen niihin juurisyihin, joiden vuoksi lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tehostaa niitä toimenpiteitään ja mekanismejaan, joilla näiden rikosten vaarassa oleville lapsille järjestetään sosiaalista suojelua;
c) ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan ja edistetään pakollista ilmoittamista lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, ja kouluttaa opettajat, terveydenhuollon ammattihenkilöt ja sosiaalityöntekijät tunnistamaan väkivallan eri muodot ja ohjaamaan uhrit avun piiriin tämän mukaisesti;
d) lisää yleistä tietoisuutta lasten hyväksikäytöstä luottamussuhteissa ehkäistäkseen tätä hyväksikäyttöä;
e) tarkistaa säännöllisesti kaikkien lasten parissa työskentelevien rikostaustan;
f) tehostaa Barnahus-hankkeen toteuttamista sopimusvaltion koko alueella.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö matkustamisen ja matkailun yhteydessä

21. Komitea on edelleen huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole oikeudellista kehystä, jonka avulla suojeltaisiin lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä ja säänneltäisiin matkailuelinkeinoa harjoittavien yksityisen sektorin toimijoiden toimintaa.
22. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään torjua lasten riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä sekä
a) säätää ja panee täytäntöön tehokkaan oikeudellisen kehyksen suojellakseen lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
b) levittää laajalti Maailman matkailujärjestön vahvistamia matkailun maailmanlaajuisia eettisiä sääntöjä matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen keskuudessa ja kehottaa näitä yrityksiä allekirjoittamaan käytännesäännöt lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
c) lisää oikeushenkilöiden, kuten internetin palveluntarjoajien ja sisällöntuottajien, teleoperaattorien, matkailuyritysten ja tiedotusvälineiden, yhteiskuntavastuuta ehkäistäkseen lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä.

Toimenpiteet verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi

23. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on säätänyt rangaistavaksi lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön verkossa, mutta on huolestunut siitä, että
a) lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön verkossa on ilmoitettu lisääntyneen;
b) sopimusvaltiolla ei ole lainsäädäntöä, joka velvoittaisi teleoperaattorit estämään asiakkaiden pääsyn verkkosivuille, joilla julkaistaan lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää aineistoa;
c) ennaltaehkäisevien turvataitojen opetusta sekä media- ja seksuaalikasvatusta annetaan hajanaisesti, ja niiden rahoitus on niukkaa;
d) sopimusvaltio ei ole ottanut käyttöön tehokkaita ohjelmia vanhempien, lasten, opettajien, yritysten, ammattihenkilöstön ja suuren yleisön keskuudessa tietoisuuden lisäämiseksi ja taitojen kehittämiseksi verkossa tapahtuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön riskeistä.
24. Komitea palauttaa mieliin yleiskommentin nro 25 (2021) lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) laatii kansallisen politiikan ehkäistäkseen ja torjuakseen lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä verkossa asianmukaisen oikeudellisen kehyksen, erityisen koordinointi- ja valvontayksikön sekä erityisten analyysi-, tutkimus- ja valvontavalmiuksien avulla;
b) hyväksyy lainkäyttöviranomaisten sekä tieto-, viestintä- ja teknologiayritysten väliset käytännöt, joiden avulla torjutaan verkossa tapahtuvaa lasten hyväksikäyttöä ja riistoa;
c) laatii ja tehostaa lapsille suunnattuja valistusohjelmia, joissa käsitellään niitä riskejä, joita liittyy lasten itsensä tuottaman sisällön käyttöön digitaalisessa mediassa ja tieto- ja viestintäteknologian avulla;
d) toteuttaa yleisen koulutusohjelman, jonka avulla lisätään tietoisuutta verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta riistosta ja hyväksikäytöstä rikoksina sekä siitä, miten näistä rikoksista voi ilmoittaa, ja järjestää kaikkien koulutasojen lapsille pakollisen kurssin verkkokäyttäytymisestä ja turvallisuudesta;
e) ryhtyy toimenpiteisiin ehkäistäkseen verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levittämisen verkossa ja puuttuakseen siihen; näitä toimenpiteitä ovat muun muassa kyseeseen tulevien ammattihenkilöiden kouluttaminen ja lainsäädäntö, jolla vaaditaan, että internetin palveluntarjoajat viipymättä estävät lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston näkymisen verkossa ja poistavat sen verkosta sekä ilmoittavat tällaiset tapahtumat lainkäyttöviranomaisille ja kehittävät innovatiivisia ratkaisuja;
f) tekee asianmukaista tutkimusta siitä, missä määrin lapsiin kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa digitaalisessa ympäristössä;
g) tarjoaa lapsille asianmukaisia tukipalveluja, kuten integroituja palveluja rikosten esitutkinnan, syytevaiheen ja jälkihuollon aikana, kouluttaa lasten parissa ja lasten hyväksi työskenteleviä ammattihenkilöitä sekä kehittää saavutettavat valitus-, hyvitys- ja oikeussuojamenettelyt;
h) perustaa lapsia varten matalan kynnyksen ilmoituskanavan ja levittää laajalti lapsiystävällistä ja saavutettavaa tietoa siitä, miten hyväksikäytön tapahduttua tulee toimia;
i) perustaa erillisen, ennakoivan, herkästi reagoivan ja uhrikeskeisen rikosoikeusmekanismin, johon kuuluvat koulutetut poliisivoimat, syyttäjälaitos ja tuomioistuinlaitos, sekä järjestelmän, jonka avulla ehkäistään rikoksentekijöiden uusintarikollisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti;
j) ilmoittaa erityisistä toimenpiteistä, joilla laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (2006) pannaan täytäntöön.

Lasten myynnin, lapsipornografian ja lapsiprostituution sekä niihin liittyvien asioiden kielto (3 artikla, 4 artiklan 2 ja 3 kappale ja 5–7 artikla)

Voimassa oleva rikoslainsäädäntö

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot joidenkin valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten säätämisestä rangaistavaksi omassa rikoslaissaan. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kaikkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ole kriminalisoitu sopimusvaltion lainsäädännössä törkeinä rikoksina. Komitea on huolestunut etenkin siitä, että
a) sopimusvaltion rikoslaissa ei määritellä eikä yksiselitteisesti kielletä lasten myyntiä erillisenä rikoksena, sellaisena kuin se on määriteltynä valinnaisessa pöytäkirjassa, vaan se katsotaan pelkästään osaksi rangaistavaksi säädettyä ihmiskauppaa, joka kohdistuu lapsiin;
b) lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää kuva- tai videoaineistoa ei katsota vakavaksi lapseen kohdistuvaksi rikokseksi;
c) Keskusrikospoliisilla ja muilla lainvalvontaviranomaisilla ei ole riittävästi resursseja tutkia kaikkia ilmoitettuja tapauksia.
26. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio määrittelee lasten myynnin ja säätää sen rangaistavaksi valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti sekä säätää tästä teosta sen vakavuutta vastaavat rangaistukset eikä rajoita teon määritelmää siten, että se käsittää pelkästään lapsikauppatapaukset. Sopimusvaltion tulisi etenkin yksiselitteisesti määritellä ja säätää rangaistavaksi (a) lasten myynti muun muassa seksuaalista riistoa ja pakkotyötä varten ja (b) lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, maahantuonti, maastavienti, tarjoaminen, myynti ja hallussapito törkeinä rikoksina. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio ulottaa oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun käsittämään kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset.

Rankaisemattomuus

27. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltio ole toimittanut tietoja niiden valinnaisen pöytäkirjan eri osa-alueiden rikosten lukumääristä, jotka on tutkittu asianmukaisesti, eikä syytteeseen asetettujen ja rangaistujen rikoksentekijöiden määristä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että lasten myynti, lasten seksuaalinen riisto prostituutiossa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä aineisto tutkitaan tehokkaasti kaikissa tapauksissa ja että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan asianmukaisilla seuraamuksilla, jotka vastaavat heidän rikostensa vakavuutta;
b) antaa lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille ja tuomareille muun muassa kansainvälisessä yhteistyössä erikoiskoulutusta kaikista valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, etenkin digitaaliseen ympäristöön liittyvistä rikoksista, jotka voivat olla valtion rajat ylittäviä.

Ekstraterritoriaalinen lainkäyttövalta ja luovuttaminen rikoksen johdosta

28. Komitea pitää myönteisenä, että Suomen rikoslaissa säädetään ekstraterritoriaalisesta lainkäyttövallasta muun muassa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten suhteen, mutta on huolestunut siitä, ettei laissa ole säännöksiä tällaisesta lainkäyttövallasta kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen. Komitea on huolestunut myös siitä, että valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia koskevaan ekstraterritoriaaliseen lainkäyttövaltaan ja henkilön luovuttamiseen niiden johdosta sovelletaan kaksoisrangaistavuuden vaatimusta ja että rikosten rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta saattaa Suomen lain mukaan seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen, jota sovelletaan henkilön luovuttamiseen rikoksen johdosta;
b) varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa sopimusvaltiolle yksiselitteisesti ekstraterritoriaalisen lainkäyttövallan ja sen käyttämisen kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen;
c) harkitsee käyttävänsä valinnaista pöytäkirjaa oikeusperustana henkilöiden luovuttamiselle kyseisten rikosten johdosta, jollei luovuttamista pyytävien valtioiden kanssa ole tehty kahdenvälistä luovuttamissopimusta, jos nämä valtiot eivät ole valinnaisen pöytäkirjan osapuolena.

Toimenpiteet valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrien oikeuksien ja etujen turvaamiseksi

30. Komitea pitää myönteisinä useita oikeudellisia, poliittisia ja käytännön toimenpiteitä, kuten ihmiskaupan uhrien kansallisen auttamisjärjestelmän käyttöönottoa, joiden avulla sopimusvaltio pyrkii edistämään ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja varmistamaan heille mahdollisuuden saada apua. Komitea on kuitenkin huolestunut tiettyjen haasteiden jatkumisesta, kuten siitä, että
a) käytettävissä ei ole sovittua menettelyä lapsiuhrien tunnistamiseksi eikä maanlaajuisia palveluja uhrien tukemiseksi;
b) ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän rahoitus on määräaikainen, ja sen toteuttaminen on ollut hidasta;
c) lakisääteisiä sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeeksi eikä maantieteellisesti kattavasti koko maassa, eikä heidän antamiaan palveluja ohjata ja valvota tehokkaasti.
31. Valinnaisen pöytäkirjan 9 artiklan 3 kappaleen perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) panee kaikilta osin täytäntöön kaikki viimeaikaiset oikeudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet suojellakseen tehokkaasti valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja;
b) ottaa käyttöön yhteisesti sovitut mekanismit ja menettelyt, joiden avulla valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrit tunnistetaan varhaisessa vaiheessa, ja varmistaa, että tunnistamisesta vastaaville, kuten lainkäyttöviranomaisille, raja- ja maahanmuuttoviranomaisille, tuomareille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuoltohenkilöstölle, annetaan koulutusta lasten oikeuksista ja lastensuojelusta ja lapsisensitiivisistä kuulemistaidoista;
c) tarjoaa kaikille lapsille maksutonta oikeusapua ja lapsipsykologien ja sosiaalityöntekijöiden tukea sekä varmistaa, että lapsilla on pääsy lapsi- ja sukupuolisensitiivisiin valitusmekanismeihin ja asianmukaisiin menettelyihin korvauksen ja hyvityksen hakemiseksi joutumatta syrjityiksi;
d) varmistaa, ettei valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja kohdella osallisina heidän tilanteeseensa liittyviin rikoksiin eikä heille määrätä seuraamuksia niiden perusteella;
e) tarjoaa edelleen koko maassa yhdenvertaisia ja asianmukaisia palveluja ja tukea uhreille, myös seksuaalirikosten uhreille;
f) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden määrää ja maantieteellistä kattavuutta sekä varmistaa, että vastuu lapsiuhrien hoidosta ja tukemisesta on muilla kuin maahanmuuttoviranomaisilla;
g) järjestää turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajanuorille asianmukaista seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa;
h) varmistaa, että uudella ihmiskauppaan erikoistuneella tutkintayksiköllä on toimivalta kuulla lapsia ja tutkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja lapsiin kohdistuneita rikoksia.

Monenväliset, kahdenväliset ja alueelliset sopimukset

32. Valinnaisen pöytäkirjan 10 artiklan 1 kappaleen perusteella komitea kannustaa sopimusvaltiota tehostamaan edelleen kansainvälistä yhteistyötään monenvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä – etenkin naapurimaidensa kanssa tekemissään –, järjestelyissä, muun muassa tehostamalla menettelyjä ja mekanismeja, joilla koordinoidaan näiden järjestelyjen täytäntöönpanoa, jotta sopimusvaltio edistyisi valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemisessä sekä näistä rikoksista vastuussa olevien selvittämisessä, tutkinnassa, syytteeseen asettamisessa ja rankaisemisessa.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että näissä loppupäätelmissä annetut suositukset pannaan täytäntöön kaikilta osin; sopimusvaltion tulisi muun muassa toimittaa loppupäätelmät valtionpäämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltion raportti, sen kirjalliset vastaukset asialuetteloon ja nämä loppupäätelmät pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että niiden lapsiystävälliset versiot jaetaan ja tehdään laajalti saavutettaviksi lapsille, myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille, ja että ne saatetaan muun muassa internetin välityksellä laajalti saataville suurelle yleisölle, mukaan lukien kansalaisjärjestöille, nuorisoryhmille, ammattikunnille ja lapsille, jotta saadaan synnytetyksi keskustelua ja tietoisuutta valinnaisesta pöytäkirjasta ja sen täytäntöönpanosta ja valvonnasta.

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/FIN/CO/5-6)

Lapsen oikeuksien komitea käsitteli Suomen yhdistetyt viidennen ja kuudennen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/5–6) 2710. ja 2711. kokouksissaan, jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Keskeiset huolenaiheet ja suositukset

5. Komitea muistuttaa sopimusvaltiota kaikkien yleissopimuksella turvattujen oikeuksien jakamattomuudesta ja keskinäisestä riippuvuudesta ja korostaa, että kaikki näissä loppupäätelmissä annetut suositukset ovat tärkeitä. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota suosituksiin seuraavista asioista, joiden osalta on ryhdyttävä kiireellisiin toimenpiteisiin: yhdenvertaisuus (16. kohta), lapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö (23. kohta), perheestään erillään elävät lapset (27. kohta), vammaiset lapset (30. kohta), turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset (39. kohta) sekä lapsia koskeva lainkäyttö (41. kohta).
6. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa koko kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoprosessin ajan, että lapsen oikeudet toteutuvat lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen, lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan sekä lasten myynnistä, lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa lasten tarkoituksenmukaisen osallistumisen sen politiikkojen ja niiden ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen, joiden avulla kaikki 17 kestävän kehityksen tavoitetta pyritään saavuttamaan lasten osalta.

Yleiset täytäntöönpanotoimenpiteet (4, 42 artikla ja 44 artiklan 6 kappale)

Lainsäädäntö

7. Komitea pitää myönteisinä hyvinvointialueita koskevia oikeudellisia uudistuksia ja hallituksen esitystä (HE 144/2022 vp) lapsiin kohdistuneiden rikosten käsittelyn jouduttamisesta. Komitea suosittelee kuitenkin, että sopimusvaltio
a) harkitsee yleissopimuksen sisällyttämistä kansalliseen lainsäädäntöön;
b) ryhtyy toimenpiteisiin vahvistaakseen lapsen oikeuksia koskevaa vaikutusarviointia lainsäädäntöprosessissa;
c) uudistaa saamelaisiin liittyvää lainsäädäntöä, erityisesti saamelaislasten kulttuuristen ja kielellisten oikeuksien osalta.

Koordinointi

8. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on laatinut pysyvän kansallisen lapsistra-tegian, joka sisältää kansallisen tason koordinointitehtävän. Komitea suosittelee, että kyseinen uusi koordinointielin velvoitetaan varmistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanon tehokas koordinointi valtakunnallisesti, alueellisesti ja paikallisesti sekä eri aloilla, kuten koulutuksen, terveyden, sosiaalipalvelujen ja lapsia koskevan lainkäytön alalla.

Resurssien kohdentaminen

9. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 19 (2016) julkisesta budjetoinnista lasten oikeuksien toteuttamiseksi ja suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää lapsen oikeuksiin perustuvan lähestymistavan valtion budjetointiprosessiin ja
a) toteuttaa järjestelmän, jonka avulla seurataan lapsille suunnattujen resurssien kohdentamista, käyttöä ja valvontaa kaikkialla sopimusvaltiossa, mukaan lukien hyvinvointialueet ja kunnat, ja arvioi kaikilla aloilla, miten tehdyt investoinnit palvelevat lapsen etua;
b) määrittelee budjettipolitiikan, joka koskee heikossa tai haavoittuvassa asemassa olevia lapsia, kuten vammaisia, vähemmistöryhmiin kuuluvia ja köyhyydessä eläviä lapsia sekä turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsia;
c) vahvistaa valtakunnan ja kuntien tasolla läpinäkyvät ja osallistavat budjetointiprosessit, joihin kansalaisyhteiskunta, suuri yleisö ja lapset voivat tehokkaasti osallistua.

Tiedonkeruu

10. Komitea pitää myönteisenä niiden indikaattorien kehittämistä, joiden avulla arvioidaan, mihin suuntaan lapsen oikeuksien toteutuminen etenee. Komitea palauttaa kuitenkin mieliin aiemmat suosituksensa ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa edelleen tiedonkeruujärjestelmäänsä kaikki yleissopimuksen osa-alueet käsittävien laadullisten ja määrällisten indikaattorien osalta;
b) varmistaa lasten tilanteen tarkastelua helpottaakseen, että tiedot eritellään myös lasten vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis-taloudellisen taustan, vähemmistöön (esim. romaneihin) tai alkuperäiskansaan (saamelaisiin) kuulumisen ja haavoittuvan aseman, kuten vanhempien vankilassaolon, väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan;
c) varmistaa tietojen tehokkaan koordinoinnin ja jakamisen asianomaisten ministeriöiden ja yhteisöjen kesken sekä tietojen käyttämisen lapsen oikeuksia koskevien politiikkojen ja hankkeiden muodostamiseen, valvontaan ja arviointiin.

Riippumaton valvonta

11. Komitea panee merkille, että lapsiasiavaltuutetun resursseja on vahvistettu, mutta suosittelee aiemmasta suosituksestaan muistuttaen, että sopimusvaltio
a) myöntää riittävät taloudelliset ja tekniset resurssit mahdollistaakseen yleissopimuksen täytäntöönpanon edistymisen säännöllisen valvonnan ja arvioinnin;
b) vahvistaa edelleen lapsiasiavaltuutetun riippumattomuutta muun muassa varmistamalla, ettei tulosjohtamisen järjestelmä vaaranna toiminnan riippumattomuutta ja että kaikista hallituksen antamista toimeksiannoista sovitaan neuvotellen;
c) vahvistaa lapsille suunnattua tiedottamista varmistaakseen, että kaikki lapset ovat tietoisia oikeudestaan tehdä kanteluja eri kantelumenettelyjä noudattaen, mukaan lukien eduskunnan oikeusasiamiehelle, ja että he saavat tähän tarvittavan tuen, sekä varmistaa, että kaikki tehdyt kantelut tutkitaan ja käsitellään lapsiystävällisellä tavalla;
d) lisää lasten ja vanhempien tietoisuutta valitusmenettelystä tehdystä yleissopimuksen valinnaisesta pöytäkirjasta.

Aineiston jakaminen, tiedottaminen ja koulutus

12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) jatkaa tiedottamista lapsen oikeuksista sekä suuren yleisön että ammattihenkilöstön keskuudessa, muun muassa jakamalla lapsiystävällistä opetusmateriaalia, ja edistää lasten aktiivista osallistamista kansalaisyhteiskuntaan, muun muassa laajoihin hankkeisiin;
b) varmistaa, että kaikille lasten hyväksi ja lasten parissa työskenteleville ammattihenkilöille annetaan jatkuvasti ja järjestelmällisesti koulutusta lapsen oikeuksista sekä yleissopimuksesta ja sen valinnaisista pöytäkirjoista, kuten valitusmenettelyä koskevasta pöytäkirjasta.

Kansainvälinen yhteistyö

13. Komitea kiittää sopimusvaltiota sen pitkäaikaisesta sitoutumisesta viralliseen kehitysapuun, mutta panee merkille, ettei sopimusvaltio ole toteuttanut sitoumustaan saavuttaa kansainvälisesti sovittu tavoite, joka on 0,7 prosenttia BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Komitea kannustaa sopimusvaltiota vahvistamaan edelleen lapsen oikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa kauppasopimuksissaan ja kehitysapupolitiikassaan ja ohjelmissaan, muun muassa arvioimalla kansainvälisen avun ja yhteistyön ohjelmien vaikutuksia lapsen oikeuksiin.

Lapsen oikeudet ja yritystoiminta

14. Komitea panee arvostaen merkille, että sopimusvaltio on hyväksynyt YK:n yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien ohjaavien periaatteiden kansallisen toimeenpanosuunnitelman. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät lapsen oikeuksia loukanneet yritykset joudu oikeudellisesti vastuuseen näistä loukkauksista. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 16 (2013) sopimusvaltioiden velvoitteista, jotka koskevat yritystoiminnan vaikutusta lasten oikeuksiin, ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) säätää oikeushenkilöiden vastuuta koskevaa kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan sopimusvaltion alueella toimiviin tai sieltä hallinnoitaviin yrityksiin ja niiden tytäryrityksiin, jotta pystytään tunnistamaan, estämään, lieventämään ja määrittelemään toiminnat, jotka vaikuttavat haitallisesti ihmisoikeuksiin tai vaarantavat lapsen oikeudet muun muassa maapallon lämpenemisestä johtuvilla riskeillä;
b) ottaa vastuullisuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi käyttöön valvontamekanismit, joiden avulla pystytään tutkimaan ja hyvittämään yritysten tekemät lapsen oikeuksien loukkaukset;
c) vaatii, että yritykset arvioivat liiketoimintansa vaikutukset ympäristöön ja terveyteen liittyviin sekä muihin lapsen oikeuksiin, kuulevat asianomaisia tahoja näistä vaikutuksista, julkistavat ne kaikilta osin ja esittävät suunnitelmat niiden käsittelemiseksi.

Yhdenvertaisuus

15. Komitea pitää myönteisinä rasismin vastaista ja hyvien väestösuhteiden toimintaohjelmaa, toimenpideohjelmaa kiusaamisen ehkäisemiseksi, kansallista romanipoliittista ohjelmaa (2023–2030) sekä vammaisia henkilöitä koskevaa toimintaohjelmaa. Komitea on kuitenkin syvästi huolestunut lapsiin ja nuoriin sukupuolen, iän, kielen, ja kansallisen tai etnisen alkuperän, maahanmuuttajataustan perusteella, vammaisiin lapsiin, sekä lesbo-, homo , bi-, trans- ja intersukupuolisiin lapsiin kohdistuvasta jatkuvasta syrjinnästä ja kiusaamisesta.
16. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa syrjinnän, kuten rotusyrjinnän, vihapuheen ja viharikosten, torjuntaa;
b) voimistaa pyrkimyksiään parantaa sellaisten kohdennettujen politiikkojen ja ohjelmien vaikuttavuutta, joilla pyritään poistamaan lasten syrjintä kaikilta suomalaisen yhteiskunnan aloilta ja kaikista yhteiskuntapiireistä, mukaan lukien kansalaisyhteiskunta, yhteisöt sekä itse lapset ja nuoret varhaisesta iästä alkaen;
c) hyväksyy toimenpiteitä, joihin sisältyy yhdenvertaisuutta edistäviä tiedotuskampanjoita ja joiden avulla lisätään tiedotusvälineissä viestejä, jotka voivat osaltaan muuttaa ihmisten menettelyä ja käyttäytymistä, jotta saataisiin muutetuksi niitä sosiaalisia normeja, jotka edistävät syrjintää erityisesti sellaisten syiden kuin etnisen alkuperän, maahanmuuttaja-aseman, vammaisuuden, uskonnon, seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin, muiden muassa, perusteella.

Lapsen etu

17. Komitea pitää myönteisenä lapsen edun sisällyttämistä lukuisiin lakeihin, mutta on huolestunut siitä, ettei tätä useinkaan sovelleta johdonmukaisesti. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa lapsen edun periaatteen oikean ja järjestelmällisen soveltamisen kaikilla aloilla, joilla lapsen oikeuksia suojellaan, noudattaen komitean yleiskommenttia nro 14 (2013) lapsen oikeudesta saada etunsa otetuksi ensisijaisesti huomioon;
b) perustaa valvontamekanismeja, joiden avulla mitataan lapsen edun periaatteen vaikutusta, myös perustuslaillisena periaatteena, ohjelmia toteutettaessa ja lainsäädäntö-, hallinto- ja tuomioistuinmenettelyissä sekä huoltajuusasioissa ja yhteydenpidossa vanhempiin, sijaishuoltojärjestelyissä, lakia rikkoneita nuoria koskevassa lainkäytössä, turvapaikka-asioissa, etenkin palautettaessa lähtömaahansa kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita vanhempia, sekä tuettaessa lapsia, jotka ovat rikosten uhreja tai todistajia;
c) järjestää ohjausta ja koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät palvelujen tarjoamisen ja lasten ja nuorten oikeuksien parissa, sekä lisää ja tehostaa kaikkien niiden toimivaltaisten viranomaisten koulutusta, jotka vastaavat lapsen edun periaatteen soveltamisesta.

Oikeus elämään, henkiinjäämiseen ja kehittymiseen

18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään ehkäistä lasten itsemurhia, mukaan lukien vammaiset lapset, lapset, jotka eivät koe kuuluvansa heille syntymässä annettuun sukupuoleen, transsukupuoliset lapset ja ilman huoltajaa maahan saapuneet turvapaikanhakijalapset, ja perustaa viranomaisten välisiä työryhmiä selvittämään lasten kuolemia tehostaakseen ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa kiireellisesti toimintaa kotiuttaakseen aseellisten selkkausten alueilta kaikki Suomen kansalaisten lapset.

Lapsen näkemysten kunnioittaminen

19. Komitea panee merkille, ettei lasten näkemyksiä oteta järjestelmällisesti huomioon heitä koskevassa päätöksenteossa ja että lastensuojelulain (417/2007) mukaan vain 12 vuotta täyttäneellä lapsella on virallisesti mahdollisuus tulla kuulluksi. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) takaa, että kaikki lapset voivat ilmaista mielipiteensä ja tulla kuulluksi kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa, tuomioistuimissa ja hallintomenettelyissä edellyttämättä vanhemman tai huoltajan suostumusta, kiinnittäen erityistä huomiota päätöksentekoon, joka koskee maahanmuuttoa ja turvapaikkaa, huoltajuutta, asumista ja yhteydenpitoa, suojelutoimenpiteiden toteuttamista sijaishuollossa, sosiaalipalveluja ja perheväkivaltaa;
b) hyväksyy tarvittavat lainsäädäntömuutokset, joilla varmistetaan, että lasten näkemyksiä kuullaan ja ne otetaan huomioon edellä mainitussa päätöksenteossa riippumatta heidän iästään;
c) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin taatakseen, että kaikki kunnat ottavat käyttöön politiikat ja rakenteet, kuten nuorisoneuvostot, joiden avulla toteutetaan lasten osallistumisoikeus kaikilla yhteiskunnan aloilla ja etenkin paikallisessa päätöksenteossa;
d) tehostaa toimenpiteitä, joilla edistetään kaikkien lasten, myös heikossa asemassa olevien lasten, tarkoituksenmukaista ja voimaantunutta osallistumista perheessä, yhteisöissä ja kouluissa sekä osallistetaan lapset päätöksentekoon kaikissa lapsiin liittyvissä asioissa paikallisessa ja valtakunnallisessa politiikanteossa;
e) takaa ja varmistaa, että kaikille lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammattihenkilöille, mukaan lukien tuomareille, opettajille ja nuorisotyöntekijöille, annetaan järjestelmällisesti asianmukaista koulutusta lapsen oikeudesta tulla kuulluksi ja saada mielipiteensä huomioon otetuiksi ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti.

Kansalaisoikeudet ja -vapaudet (7, 8 ja 13–17 artikla)

Kansalaisuus

20. Komitea on huolestunut siitä, että kansalaisuudettomuuden riski kasvaa, jolleivät valtion virkahenkilöt varmista lasten asianmukaista rekisteröintiä sopimusvaltiossa syntyneiksi ennen kuin heidät poistetaan maasta. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) helpottaa edelleen lasten kansalaisuuden saamista syntymässä, jos he saattaisivat muutoin jäädä kansalaisuudettomiksi, ja varmistaa erityisesti, että valtion virkahenkilöt rekisteröivät asianmukaisesti kaikki sopimusvaltiossa syntyneet lapset ennen kuin heidät poistetaan maasta, koska muutoin he saattavat olla vaarassa jäädä ilman kansalaisuutta ja peruspalveluja ja kansalaisuudettomuuden riski voi kasvaa;
b) hyväksyy vireillä olevat lainsäädännön muutokset, jotka koskevat kansalaisuudettomuuden ehkäisemistä ja vähentämistä sekä näihin liittyviä menettelyjä.

Oikeus yksityisyyteen ja mahdollisuuteen saada asianmukaista tietoa

21. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 25 (2021) digitaaliseen ympäristöön liittyvistä lapsen oikeuksista ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa sääntelyään ja suojelupolitiikkaansa suojellakseen lasten oikeuksia ja turvallisuutta digitaalisessa ympäristössä;
b) varmistaa, että tiedonsaantiin ja digitaaliseen ympäristöön pääsyä koskevilla säädöksillä suojellaan lapsia haitalliselta sisällöltä ja aineistolta sekä verkossa esiintyviltä riskeiltä;
c) jatkaa pyrkimyksiään parantaa lasten, opettajien ja perheiden digitaalista lukutaitoa ja muita digitaalisia taitoja.

Lapsiin kohdistuva väkivalta (19 artikla, 24 artiklan 3 kappale, 28 artiklan 2 kappale, 34 artikla, 37 artiklan a kohta ja 39 artikla)

Lapsiin kohdistuva väkivalta, mukaan lukien seksuaalinen riisto ja hyväksikäyttö

22. Komitea pitää myönteisinä Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelmaa (2020–2025), kansallista toimenpideohjelmaa kiusaamisen, väkivallan ja häirinnän ehkäisemiseksi varhaiskasvatuksessa, kouluissa ja oppilaitoksissa (2021), Barnahus-hanketta sekä seksuaalista väkivaltaa koskevia rikoslain muutoksia, mutta on syvästi huolestunut siitä, että
a) lapsiin kohdistuu paljon väkivaltaa, kuten seksuaalista ahdistelua, raiskauksia, seksuaalista hyväksikäyttöä, seksuaalista riistoa, sukupuolittunutta väkivaltaa ja verkkoväkivaltaa;
b) erityisen haavoittuvia ovat tytöt, vammaiset lapset, sijaishuollossa olevat lapset, maahanmuuttaja- ja pakolaislapset sekä sosiaalis-taloudellisesti heikossa asemassa olevat lapset;
c) sopimusvaltiolta puuttuu lainsäädäntökehys, jonka avulla varmistettaisiin lapsiystävällisessä ympäristössä tapahtuvien oikeustutkinnallisten kuulemisten monialainen koordinointi ja niitä koskevat laatuvaatimukset sekä kattavat tukipalvelut väkivallan uhreille (Barnahus), eikä kaikilla lapsilla ole mahdollisuutta saada erikoistunutta tukea;
d) lapsiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyn toimenpidesuunnitelman toteuttamiseen ei ole määritelty ja osoitettu resursseja, ja toimintaohjelman täytäntöönpanolle on määriteltävä selvästi eri tasojen vastuut;
e) sosiaalipalveluihin ja sosiaalivirastojen saavutettavuuteen ei ole osoitettu riittävästi resursseja käsiteltäessä lapsiin kohdistettuun hyväksikäyttöön ja perheväkivaltaan liittyviä asioita;
f) sopimusvaltiolta puuttuu keskitetty mekanismi lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja riistoa koskevien tietojen keräämistä varten.
23. Komitea vaatii, että sopimusvaltio
a) reagoi lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan sen kaikissa muodoissa ja kaikissa olosuhteissa, muun muassa myöntämällä riittävät henkilö- ja rahoitusresurssit, joiden avulla voidaan tehokkaasti toteuttaa Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelma (2020–2025), ja varmistaa oikeusperustan monialaisten ja lapsiystävällisten Barnahus-palvelujen koordinoinnille;
b) varmistaa, että strategioihin ja suunnitelmiin sisältyy kohdennetut toimenpiteet, jotka koskevat tyttöjä, vammaisia lapsia, sosiaalis-taloudellisesti heikossa asemassa olevia lapsia, maahanmuuttajalapsia ja vähemmistöryhmiin (romaneihin ja saamelaisiin) kuuluvia lapsia, ja että niitä varten myönnetään asianmukaiset resurssit ja niissä käsitellään kattavasti seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä;
c) varmistaa, että verkkoväkivallan ja verkon ulkopuolisen väkivallan, mukaan lukien koulukiusaamisen, torjumiseksi ryhdytään tehokkaisiin ennalta ehkäiseviin ja suojelutoimenpiteisiin, ja teettää tutkimusta väkivallan juurisyistä;
d) ryhtyy toimenpiteisiin kaikenlaisen kiusaamisen torjumiseksi, hyväksyy ja ajantasaistaa erilaisia ohjelmia kiusaamisen ehkäisemiseksi, ryhtyy jatkotoimiin niiden perusteella ja muuttaa lainsäädäntöään tämän mukaisesti;
e) tehostaa ja vakioi Barnahus-mallin kansallista toteuttamista varmistaakseen, että kaikilla jonkinlaisen väkivallan, myös seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston, kohteeksi joutuneilla lapsilla on mahdollisuus saada moniammatillista tukea sekä päästä lääkärin tutkittavaksi ja traumakeskeiseen terapiaan;
f) varmistaa, että kaikki lapsiin kodissa tai kodin ulkopuolella kohdistuneet väkivaltatapaukset tutkitaan tehokkaasti ja niihin puututaan, että väkivallantekijät saatetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan tekojensa vakavuutta vastaavilla seuraamuksilla ja että uhrien on mahdollista saada asianmukaista terapiaa, toipua, sopeutua uudelleen yhteiskuntaan ja saada hyvitystä;
g) lisää puuttumista lasten keskinäiseen väkivaltaan, myös urheilussa ja vapaa-ajan toiminnassa tapahtuvaan seksuaaliseen hyväksikäyttöön ja väkivaltaan;
h) varmistaa, että lapsilla on mahdollisuus käyttää luottamuksellisia ja lapsiystävällisiä ilmoitusmekanismeja, kuten puhelinpalveluja, joiden avulla he voivat ilmoittaa kaikenlaisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä, ja kannustaa lapsia käyttämään näitä mekanismeja;
i) tehostaa edelleen sellaisia tiedotus- ja koulutusohjelmia, erilaiset kampanjat mukaan lukien, joihin osallistuu lapsia, lisätäkseen suuren yleisön, opettajien, terveydenhuollon ammattihenkilöiden, sosiaalityöntekijöiden ja muiden lasten parissa ja hyväksi työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta kaikenlaisesta väkivallasta ja hyväksikäytöstä sekä määrittääkseen asianmukaiset toimijat ja raportoidakseen niille;
j) sisällyttää lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsitteleviä koulutusohjelmia korkea-asteen koulutukseen soveltuvin osin ja varmistaa, että lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammatti-henkilöille annetaan pakollista koulutusta väkivallasta;
k) varmistaa, että järjestelmällisesti kootaan ja analysoidaan tietoa kaikista ilmoitetuista, tutkituista ja syytteeseen saatetuista lapsiin kohdistuneista väkivaltatapauksista ja että tehdään säännöllisesti kattavia uhritutkimuksia, jotta saadaan tietoa Väkivallaton lapsuus toimenpidesuunnitelman toteuttamista varten.

Haitalliset käytännöt

24. Komitea palauttaa mieliin naisten syrjinnän poistamista käsittelevän komitean yleissuosituksen nro 31 ja yhdessä sen kanssa annetun lapsen oikeuksien komitean yleiskommentin nro 18 (2019) haitallisista käytännöistä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että intersukupuolisten lasten tarpeetonta lääkehoitoa ja kirurgista hoitoa lykätään turvallisesti, kunnes lapset pystyvät itse antamaan tietoon perustuvan suostumuksensa, ja tarjoaa intersukupuolisille lapsille ja heidän perheilleen asianmukaiset sosiaali-, terveys- ja psykologipalvelut sekä neuvonnan ja tuen;
b) antaa hyvitystä ja tukea intersukupuolisille lapsille, joita on tarpeettomasti hoidettu lääkityksellä tai leikkauksilla, mukaan lukien peruuttamattomilla lääketieteellisillä toimenpiteillä, joskus ilman lapsen itsensä suostumusta, ja varmistaa, etteivät vanhentumissäännökset estä näiden lasten oikeussuojan toteutumista;
c) tehostaa toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään naisten sukuelinten silpomista, muun muassa myöntämällä riittävästi resursseja tiedotuskampanjoihin, uhrien tukemiseen ja asianomaisten ammattiryhmien kouluttamiseen, jotta he osaavat tunnistaa mahdolliset uhrit.

Perheympäristö ja sijaishuolto (5 ja 9–11 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 20, 21 ja 25 artikla sekä 27 artiklan 4 kappale)

Perheympäristö

25. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa edelleen sosiaalipalvelujen tarjoamista koko maassa sosiaalipalvelujen tehokkaallan koordinoinnilla paikallisesti ja hyvinvointialueilla;
b) tehostaa perheille annettavaa tukea, kuten sovittelupalveluja avio- ja avoerotapauksissa, ja tarjoaa lapsille tarvittaessa asianmukaista neuvontaa ja traumatukea;
c) edistää avio- tai avoeron jälkeistä yhteishuoltajuutta ja tarjoaa perheneuvontaa varmistaakseen muun muassa säännöllisen yhteydenpidon lapsen ja vanhemman välillä tilanteissa, joissa jompikumpi vanhemmista asuu ulkomailla;
d) ryhtyy toimenpiteisiin, joilla järjestetään alkoholi- ja päihdeongelmaisille vanhemmille asianmukaiset tuki- ja hoitopalvelut sekä lapsille erityistä tukea ja pyritään siten estämään perheiden hajoaminen.

Erillään perheestään elävät lapset

26. Komitea pitää myönteisinä niitä toimenpiteitä, joilla on pyritty tehostamaan lasten huoltoa ja suojelua koskevaa lainsäädäntöä, mutta on edelleen huolestunut siitä, että
a) sopimusvaltiossa on paljon lapsia, jotka elävät erillään perheestään;
b) lastensuojelulain täytäntöönpanoon ei ole käytettävissä riittävästi henkilö- ja rahoitusresursseja;
c) laitoshuollon ja perhehoidon olosuhteita ja laatua ei valvota riittävästi muun muassa siltä osin kuin on kyse lasten suojelusta väkivallalta ja hyväksikäytöltä;
d) sijaishuollossa olevilla lapsilla ei ole riittävästi mahdollisuuksia saada tietoa oikeuksistaan ja käyttää lapsiystävällisiä kanavia ilmoittaakseen väkivallasta;
e) sijaishuollon päättymisen jälkeen lapsia ei tueta riittävillä toimenpiteillä.
27. Komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota lasten sijaishuoltoa koskeviin Yhdistyneiden kansakuntien ohjeisiin* ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) hyväksyy lasten sijaishuollon kokonaisvaltaisen strategian ja varmistaa, ettei lapsia eroteta perheistään, ellei se ole välttämätöntä ja heidän etunsa mukaista, ja että päätöksiä lasten sijoittamista sijaishuoltoon arvioidaan säännöllisesti uudelleen perheiden yhdistämiseksi;
b) takaa riittävät henkilö- ja rahoitusresurssit lasten sijaishuollon strategian ja lastensuojelulain täytäntöönpanoa varten muun muassa lisäämällä ammattihenkilöiden määrää ja valmiuksia;
c) varmistaa, että sijaishuollon olosuhteiden ja laadun valvontaa varten on olemassa asianmukaiset valvontamekanismit;
d) varmistaa, että sijaishuollossa olevilla lapsilla on mahdollisuus saada lapsiystävällistä tietoa oikeuksistaan ja että he voivat ilmaista omat näkemyksensä sijoittamistaan koskevassa päätöksenteossa ja koko sijaishuollossa olonsa ajan;
e) varmistaa, että käytettävissä on saavutettavat ja lapsiystävälliset kanavat, joiden avulla voidaan ilmoittaa väkivallasta ja hyväksikäytöstä ja saada hyvitystä niistä, ja että lapsille tiedotetaan säännöllisesti heidän oikeuksistaan;
f) varmistaa, että lapsille suunnitellaan sijaishuollon jälkeiset yksilölliset jatkopolut tarkoituksena tarjota heille sosiaalista, koulutuksellista ja muuta asianmukaista tukea, jotta he sopeutuisivat onnistuneesti uudelleen perheeseen ja yhteiskuntaan.
* Yleiskokouksen päätöslauselma 64/142, liite.

Vankilassa olevien vanhempien lapset

28. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa kuntien valmiuksia tarjota tietoa ja apua vankilassa olevien vanhempien lapsille sekä tukea lasten säännöllistä henkilökohtaista yhteydenpitoa vanhempiensa kanssa.

Vammaiset lapset (23 artikla)

29. Komitea pitää myönteisenä vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn yleissopimuksen toista kansallista toimintaohjelmaa, mutta on huolestunut siitä, että
a) vammaisia lapsia ei osallisteta onnistuneesti yleisopetukseen;
b) kehitysvammaisia lapsia sijoitetaan pitkäaikaisesti laitoksiin;
c) vammaisten lasten näkemyksiä ei oteta riittävästi huomioon;
d) vammaisten lasten osallistamista estävät sosiaaliset esteet.
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa toimenpiteitä, joilla varmistetaan kaikille vammaisille lapsille osallistava opetus yleisopetuksessa, muun muassa mukauttamalla opetussuunnitelmia ja opetusta, antamalla asianmukaiset resurssit ja valmiudet sekä sijoittamalla erityisopettajia ja ammattihenkilöitä siten, että vammaiset lapset ja oppimisvaikeuksia kokevat lapset saavat yksilöllistä tukea ja asianmukaista huomiota;
b) estää kehitysvammaisten lasten pitkäaikaisen sijoittamisen laitoksiin ja vähentää sitä asettaen etusijalle perhehoidon ja yhteisöperustaisten palvelujen järjestämisen näille lapsille;
c) varmistaa vammaisten lasten oikeuden saada kaikki mielipiteidensä muodostamiseen tarvitsemansa tiedot, tulla kuulluksi ja saada asianmukaista tukea kommunikointiin kaikessa heitä koskevassa päätöksenteossa;
d) vahvistaa vammaisten lasten sosiaalisen osallistamisen ja yksilöllisen kehityksen tukemista.

Perusterveydenhuolto ja sosiaalihuolto (6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 24 ja 26 ar-tikla, 27 artiklan 1–3 kappale ja 33 artikla)

Terveys ja terveyspalvelut

31. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden koulutuksen avulla toimenpiteitä, joilla varmistetaan lapsille mahdollisuus saada nopeasti ja tehokkaasti hyvälaatuisia terveyspalveluja koko maassa, ja kiinnittää erityistä huomiota heikossa asemassa oleviin ja syrjäytyneisiin lapsiin, kuten sijaishuollossa oleviin lapsiin, köyhyydessä eläviin lapsiin, saamelaislapsiin sekä turvapaikanhakija- ja pakolaislapsiin, lapsiin, jotka eivät koe kuuluvansa heille syntymässä annettuun sukupuoleen, ja lapsiin, jotka ovat jääneet tai ovat vaarassa jäädä ilman vanhempiensa huoltoa;
b) tarjoaa sosiaali- ja terveyspalveluja kaikille, myös paperittomille, lapsille ja raskaana oleville naisille;
c) tiedottaa perheille rintaruokinnan tärkeydestä ja seuraa äidinmaidonkorvikkeiden kansainvälisen markkinointikoodin täytäntöönpanoa;
d) varmistaa, että lasten itsemääräämisoikeus ja oikeus osallistumiseen otetaan huomioon läpileikkaavana asiana kaikilla sosiaali- ja terveydenhuollon aloilla.

Mielenterveys

32. Komitea pitää myönteisinä kansallista mielenterveysstrategiaa ja itsemurhien ehkäisyohjelmaa, mutta panee huolestuneena merkille, että masennus, ahdistuneisuus ja itsensä vahingoit-taminen ovat yleisiä lasten keskuudessa, ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) antaa kiireellisesti asianmukaiset resurssit, panee täytäntöön mielenterveysstrategian, järjestää päihdehuollon palvelut sekä uudistaa lastensuojelulain;
b) tehostaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja ohjelmia muun muassa varmistamalla, että i) kouluissa, säilöönottotiloissa ja vankiloissa sekä kaikkien alueiden kunnissa on saatavilla terapiapalveluja; ii) käytettävissä on riittävä määrä päteviä ammattihenkilöitä, kuten lapsipsykologeja ja lastenpsykiatreja, vastaamaan lasten mielenterveystarpeisiin oikea-aikaisesti; ja iii) nämä palvelut, etenkin ennaltaehkäisevät ja varhaisen puuttumisen palvelut, sovitetaan erikseen tyttöjen, turvapaikanhakija- ja pakolaislasten, pienituloisten kotitalouksien, vammaisten lasten sekä lesbo-, homo- ja biseksuaalisten, transsukupuolisten ja intersukupuolisten lasten tarpeisiin;
c) panostaa ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin, puuttuu lasten itsemurhien suuren määrän ja mielenterveysongelmien taustalla oleviin syihin ja varmistaa, että lasten näkökulma otetaan huomioon kehitettäessä heille tarkoitettuja palveluja näiden ongelmien ratkaisemiseksi;
d) varmistaa, ettei lapsille määrätä lääkkeitä muun muassa ahdistuneisuuden, masennuksen, psykosomaattisten häiriöiden sekä aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) hoitamiseen, ellei se ole lääketieteellisesti ehdottoman tarpeellista ja ellei lapsen etua ole arvioitu yksilöllisesti, ja että lääkäreille, lapsille ja lasten vanhemmille annetaan asianmukaisesti tietoa muista kuin lääkinnällisistä vaihtoehdoista ja näiden lääkkeiden mahdollisista sivuvaikutuksista;
e) tarjoaa mielenterveysongelmia kokevien lasten vanhemmille ja huoltajille yhteisöperustaista koulutusta ja tukea, kuten ajoittaisia kotikäyntejä.

Nuorten terveys

33. Komitea pitää myönteisenä seksuaalikasvatuksen sisällyttämistä kansallisiin opetussuunnitelmien perusteisiin, mutta palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 20 (2016) lapsen oikeuksien täytäntöönpanosta nuoruusiässä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) hyväksyy kokonaisvaltaisen ja tehokkaan sukupuolisensitiivisen nuoria koskevan seksuaali- ja lisääntymisterveyspolitiikan sekä jakaa terveydenhuoltoyhteisölle tietoa LHBTI-lasten ja -nuorten, etenkin transnuorten, terveydestä;
b) varmistaa, että kaikki lapset saavat ikänsä mukaista seksuaali- ja lisääntymisterveyskasvatusta, johon sisältyy opetusta sukupuolten tasa-arvosta, seksuaalisesta moninaisuudesta, seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvistä oikeuksista, vastuullisesta vanhemmuudesta ja seksuaalikäyttäytymisestä sekä väkivallan ehkäisemisestä;
c) tehostaa pyrkimyksiään estää huumeiden, alkoholin ja tupakan käyttöä nuorten keskuudessa ja puuttua siihen erityisesti kouluissa sekä varmistaa, että hoitoa tarvitsevat nuoret tunnistetaan varhaisessa vaiheessa ja ohjataan asianmukaisesti hoitoon;
d) varmistaa, että lapset ja nuoret, joilla on pelaamishäiriöitä, peliriippuvuutta ja muita verkkoriippuvuuden muotoja, saavat tarvittavan avun ja tuen;
e) ottaa käyttöön varhaisen havaitsemisen ohjelmat ja mekanismit pystyäkseen puuttumaan syömishäiriöisten tyttöjen suureen määrään ja ryhtyy toimiin edistääkseen terveellistä elämäntapaa.

Ilmastonmuutoksen vaikutus lapsen oikeuksiin

34. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on säätänyt ilmastolain (2022), mutta suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että kansalliset ilmastonmuutosta, sen hillitsemistä ja siihen sopeutumista koskevat politiikat, säädökset, strategiat ja ohjelmat pannaan täytäntöön yleissopimuksella turvattuja oikeuksia noudattaen, sisällyttää näihin lasten suojelun ja ottaa huomioon lasten tarpeiden ja näkemysten kiireellisyyden;
b) arvioi ilmastotoimien ja hillintätoimenpiteiden mahdollisia vaikutuksia lapsiin, muun muassa saamelaislapsiin, ja heidän oikeuksiinsa;
c) ryhtyy lainsäädäntö- ja muihin toimenpiteisiin noudattaakseen ylikansallisia velvoitteitaan, jotka liittyvät sellaisiin ympäristövaikutuksiin, joita lapsen oikeuksiin kohdistuu ulkomailla muun muassa sopimusvaltion alueella harjoitettavassa tai sieltä hallinnoitavassa yritystoiminnassa ja kansainvälisessä yhteistyössä.

Elintaso

35. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) välttää sosiaaliturvaetuuksien leikkauksia, jotka vaikuttavat köyhyyden ja syrjäytymisen vaarassa oleviin lapsiin;
b) tehostaa edelleen politiikkaansa, jolla pyritään varmistamaan riittävä elintaso kaikille lapsille, muun muassa parantamalla vammaisten lasten, turvapaikanhakijalasten ja laittomasti maassa oleskelevien lasten taloudellista tilannetta ja lisäämällä heille maksettavia sosiaaliturvaetuuksia;
c) kehittää toimenpiteitä, joilla ehkäistään asunnottomuutta, ja tarjoaa kiireellisesti asianmukaisen ja pitkäaikaisen sosiaalisen asunnon ja muita tukitoimenpiteitä niitä tarvitseville perheille;
d) kokoaa ja julkaisee tilastoja katuoloissa elävien lasten ja tilapäismajoituksessa asuvien lasten määristä sekä ryhtyy toimenpiteisiin vastatakseen asianmukaisesti heidän tarpeisiinsa.

Koulutus, vapaa-aika ja kulttuuritoiminta (28–31 artikla)

Koulutus, koulutuksen tavoitteet ja ihmisoikeuskasvatus

36. Komitea panee merkille sopimusvaltion edistämän osallistavan opetuksen periaatteen, mutta on huolestunut edelleen lasten eriarvoisuudesta, kun on kyse mahdollisuudesta päästä hyvälaatuiseen koulutukseen, suurista osaamisen eroista maahanmuuttajataustaisten lasten ja muiden lasten välillä sekä syrjinnästä, ahdistelusta ja koulukiusaamisen yleisyydestä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa heikossa asemassa oleville lapsille, kuten romanilapsille, vammaisille lapsille, turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsille, sijaishuollossa oleville lapsille ja sosiaalistaloudellisesti heikossa asemassa olevien perheiden lapsille, yhdenvertaiset mahdollisuudet päästä hyvälaatuiseen koulutukseen muun muassa: i) myöntämällä resurssit, joilla varmistetaan julkisen koulutuksen hyvä laatu ja saavutettavuus, sekä sääntelemällä ja valvomalla yksityisiä kouluja ja kotiopetusta, jotta koulutusjärjestelmän epäyhdenvertaisuuteen voidaan puuttua; ii) tarjoamalla maahanmuuttajataustaisille lapsille hyvälaatuista valmennusta perusopetukseen ja iii) säätämällä perusopetuksen Suomessa ja Ahvenanmaalla pakolliseksi kaikille lapsille, myös turvapaikanhakijalapsille, laittomasti maassa oleskeleville lapsille ja tilapäisen oleskeluluvan saaneille lapsille;
b) vähentää ja ehkäisee koulunkäynnin keskeyttämisiä ja toistuvia koulupoissaoloja muun muassa hyväksymällä kansallisen strategian, laatimalla ohjeet tällaisten tapausten tunnistamista, rekisteröintiä ja käsittelyä varten sekä kokoamalla säännöllisesti tietoja näihin ilmiöihin liittyvien toimenpiteiden toteuttamista varten;
c) varmistaa, että saatavilla on hyvälaatuista monikielistä ja monikulttuurista opetusta, jossa ei sallita syrjiviä asenteita maahanmuuttaja , romani- ja saamelaislapsia kohtaan, muun muassa järjestämällä kouluihin asianmukaiset materiaalit, monikieliset opettajat ja opetusvälineet;
d) tehostaa toimenpiteitä, joilla torjutaan kouluissa esiintyvää väkivaltaa, kuten seksuaalista ahdistelua, kiusaamista, verkkokiusaamista ja verkkoväkivaltaa, ja varmistaa, että nämä toimenpiteet sisältävät ennaltaehkäisyn, varhaisen havaitsemisen mekanismit, puuttumiskäytännöt, opettajien pakollisen koulutuksen, lasten voimaannuttamisen sekä tiedottamisen kiusaamisen ja väkivallan haittavaikutuksista;
e) varmistaa lasten ja nuorten aktiivisen osallistumisen koulutuspolitiikan muodostamiseen;
f) tehostaa ihmisoikeuksien ja lapsen oikeuksien sekä yleissopimuksen periaatteiden opettamista koulujen pakollisen opetuksen suunnitelmissa kaikissa koulutusmuodoissa sekä koulutettaessa ja tuettaessa opettajia ja muuta opetusalan ammattihenkilöstöä; kehittää ihmisoikeuskasvatuksen opetusmateriaaleja, joiden avulla edistetään kulttuurienvälistä vuoropuhelua sekä lisätään kunnioitusta ja arvostusta rotujen, kulttuurien ja sukupuolten moninaisuutta sekä muunlaista moninaisuutta kohtaan; ja tehostaa kulttuurien moninaisuuden, vähemmistöjen oikeuksien ja yhdenvertaisuuden opetusta opettajille.

Lepo, vapaa-aika, virkistystoiminta, kulttuurielämä ja taiteet

37. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 17 (2013) lapsen oikeudesta lepoon, vapaa-aikaan, leikkiin, virkistystoimintaan, kulttuurielämään ja taiteisiin sekä suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että urheilu-, virkistys-, vapaa-ajan-, kulttuuri- ja taidetoimintaa on saatavilla turvallisesti ja esteettömästi tytöille, vammaisille lapsille, turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalapsille, heikossa sosiaalistaloudellisessa asemassa oleville lapsille ja maaseudun lapsille;
b) varmistaa, että kaikki kunnat tarjoavat lapsille maksutonta ja kohtuuhintaista vapaa-ajantoimintaa;
c) tehostaa toimenpiteitä, joilla torjutaan urheilussa esiintyvää erottelua, hyväksikäyttöä ja ahdistelua, sekä tutkii viipymättä kaikki ilmoitetut hyväksikäyttö- ja ahdistelutapaukset;
d) osallistaa lapset täysimittaisesti vapaa-aikaa, leikkiä, virkistystä, kulttuurielämää ja taidetta koskevien politiikkojen ja ohjelmien politiikan toteuttamisen suunnitteluun, laadintaan ja valvontaan.

Erityiset suojelutoimenpiteet (22, 30, 32, 33, 35, 36 artikla, 37 artiklan b–d kohta ja 38–40 artikla)

Turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapset, mukaan lukien ilman huoltajaa maahan saapuneet lapset

38. Komitea palauttaa mieliin siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksia käsittelevän komitean yleiskommentit nro 3 ja 4 sekä yhdessä niiden kanssa annetut lapsen oikeuksien komitean yleiskommentit nro 22 ja 23 lasten ihmisoikeuksia koskevista yleisperiaatteista kansainvälisen siirtolaisuuden yhteydessä (2017). Komitea on vakavasti huolestunut nykyisistä ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia ja perheenyhdistämistä koskevista käytännöistä, kuten perheenyhdistämisen oikeudellisista ja tuloihin liittyvistä esteistä, turvapaikkahakemusten käsittelyajoista, mahdollisuudesta saada palveluja sekä turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten säilöönottokäytännöstä.
39. Komitea vaatii sopimusvaltiota varmistamaan turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalasten oikeuksien kunnioittamisen kaikilta osin
a) tehostamalla toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että turvapaikanhakija-, pakolais- ja maahanmuuttajalapsen edun oikeusperiaate otetaan ensisijaisesti huomioon kaikissa turvapaikkaprosesseissa ja maahanmuuttoa koskevissa päätöksissä ja menettelyissä, etenkin ilman huoltajaa maahan saapuneiden lasten osalta, ja että heidän näkemyksiään kuullaan, muun muassa: i) varmistamalla, että kaikki turvapaikkaa koskevat vaatimukset arvioidaan yksilöllisesti ja lapsisensitiivisesti; ii) harkitsemalla lapsen edun selvittämisen sisällyttämistä maahanmuuttolainsäädäntöönsä; ja iii) varmistamalla, että vanhempiensa väkivaltaisesti kohtelemia tai hyväksikäyttämiä ja heistä erotettuja ja huostaan otettuja lapsia ei poisteta maasta hyväksikäyttävien vanhempiensa mukana;
b) lyhentämällä turvapaikkahakemusten käsittelyaikoja ja säätämällä lainsäädäntöä, jolla varmistetaan, että kaikilla turvapaikkaa hakevilla ja tilapäistä suojelua nauttivilla lapsilla, myös ilman huoltajaa maahan saapuneilla lapsilla, on mahdollisuus saada nopeasti kohtuuhintaisia ja hyvälaatuisia psykososiaalisia ja kotouttavia tukipalveluja sekä terveys-, sosiaali- ja koulutuspalveluja, mukaan lukien päivähoitopalvelut;
c) myöntämällä turvapaikan kaikille ilman huoltajaa maahan saapuneille lapsille, poistamalla perheenyhdistämisen oikeudelliset ja tuloihin liittyvät esteet, mahdollistamalla sen kaikille pakolais- ja turvapaikanhakijalapsille ilman syrjintää ja ottamalla käyttöön vaihtoehtoiset huoltojärjestelyt ilman huoltajaa maahan saapuneita lapsia varten;
d) varmistamalla, että ilman huoltajaa maahan saapuneet lapset annetaan viipymättä pätevän edunvalvojan huostaan ja että he saavat säännöllisesti yksilöllisiin tarpeisiinsa sovitettua tukea;
e) lopettamalla turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajalasten säilöönoton.

Lapsia koskeva lainkäyttö

40. Komitea on huolestunut
a) oikeudenkäyntien kestosta;
b) lasten eristämisestä tutkintavankeuden aikana;
c) lasten sijoittamisesta suorittamaan rangaistuksiaan samoihin tiloihin aikuisten kanssa;
d) säilöönottotiloissa annettavan opetuksen puutteellisuudesta.
41. Komitea palauttaa mieliin yleiskommenttinsa nro 24 (2019) lapsen oikeuksista rikosoikeusjärjestelmässä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) laatii lasten rikosten ehkäisemiseksi strategian, joka perustuu lapsirikollisuuden, erityisesti järjestäytyneen rikollisuuden, juurisyitä koskeviin tutkimuksiin ja analyyseihin, sekä varmistaa, että strategiaan sisällytetään varhainen puuttuminen vaarassa tai haavoittuvassa asemassa olevien lasten tilanteeseen ja heidän perheidensä tukeminen;
b) lyhentää oikeudenkäyntien kestoa;
c) varmistaa, ettei lapsia pidetä eristettyinä tutkintavankeuden aikana;
d) edistää aktiivisesti rikoksista syytetyille lapsille kohdennettuja tuomioistuinten ulkopuolisia toimenpiteitä, kuten oikeudenkäynnille vaihtoehtoisia ratkaisumenettelyjä, sovittelua, neuvontaa ja näyttöön perustuvia terapiapalveluja, sekä mahdollisuuksien mukaan muiden kuin vapausrangaistusten, kuten ehdollisen vankeuden tai yhdyskuntapalvelun käyttöä; säätää koetusajalle määräajat ja selventää, ettei se merkitse näyttöä syyllisyydestä;
e) varmistaa niissä poikkeustilanteissa, joissa vapauden riistäminen on perusteltua viimesijaisena keinona, etteivät lapset joudu suorittamaan rangaistuksiaan samoissa tiloissa aikuisten kanssa, että lapsia pidetään vapautensa menettäneinä mahdollisimman vähän aikaa ja että vapauden riistämisen tarve arvioidaan säännöllisesti uudelleen toimenpiteen peruuttamista ajatellen;
f) tarjoaa järjestelmällisesti pitkäaikaisia palveluja lapsille, joita pidetään vapautensa menettäneinä, ja varmistaa säilöönottotiloissa annettavan opetuksen laadun.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifioiminen

43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksista tehostaakseen edelleen lapsen oikeuksien toteutumista.

Yhteistyö alueellisten elinten kanssa

44. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio jatkaa Euroopan neuvoston kanssa tekemäänsä yhteistyötä yleissopimuksen ja muiden ihmisoikeusasiakirjojen täytäntöön panemiseksi sekä sopimusvaltiossa että muissa Euroopan neuvoston jäsenvaltioissa.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että näissä loppupäätelmissä annetut suositukset pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että suositusten lapsiystävällinen versio saatetaan laajalti lasten saataville ja sitä jaetaan lapsille, myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille. Komitea suosittelee myös, että yhdistetyt viides ja kuudes määräaikaisraportti, kirjalliset vastaukset asialuetteloon ja nämä loppupäätelmät saatetaan laajalti saataville sopimusvaltion kielillä ja lapsiystävällisinä versioina.

Kansallinen raportointi- ja valvontamekanismi

46. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa raportointi- ja valvontamekanismiaan pysyvänä valtion järjestelmänä, jonka tehtävänä on koordinoida ja laatia raportteja toimitettavaksi kansainvälisille ja alueellisille ihmisoikeusmekanismeille ja toimia yhdessä näiden kanssa sekä koordinoida ja seurata sopimuksiin perustuvien velvoitteiden ja näiden mekanismien suositusten ja päätösten kansallista täytäntöönpanoa ja niihin liittyviä kansallisia jatkotoimenpiteitä. Komitea korostaa, että tällaisen järjestelmän tukena olisi oltava riittävästi ja jatkuvasti sitä varten osoitettua henkilöstöä ja että sillä olisi oltava valmiudet konsultoida järjestelmällisesti Suomen kansallisen ihmisoikeusinstituution ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.

Lapsen oikeuksien komitea 2011 (CRC/C/FIN/CO/4)

Komitea käsitteli Suomen neljännen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/4) 1628. ja 1629. istunnossaan (ks. CRC/C/SR1628 ja CRC/C/SR1629) 9. kesäkuuta 2011 ja hyväksyi 17. kesäkuuta 2011 pidetyssä 1639. istunnossaan seuraavat päätelmät.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleiset täytäntöönpanotoimet (yleissopimuksen 4 ja 42 artikla sekä 44 artiklan 6 kappale)

Komitean aiemmat suositukset

6. Komitea panee huolestuneena merkille, ettei sopimusvaltion kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/15/Add.272, 2005) käsittelyn perusteella esitettyjä eri huolenaiheita ja suosituksia ole otettu riittävästi huomioon. Komitea panee merkille, että nämä huolenaiheet ja suositukset toistetaan tämänkertaisissa päätelmissä.
7. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ottaakseen huomioon ne kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä annetut suositukset, joita ei ole pantu riittävästi täytäntöön, mukaan lukien ne suositukset, jotka liittyvät etnisten vähemmistöjen lapsiin ja maahanmuuttajalapsiin kohdistuvaan syrjintään, lasten mielipiteiden kunnioittamiseen, turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksiin, lasten siirtämiseen pois laitoshoidosta ja nuorison terveyteen.

Lainsäädäntö

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion lainsäädäntötoimet, joilla se on pyrkinyt vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvää perustuslaillista, oikeudellista ja normatiivista kehystä, mutta on huolestunut siitä, että sopimusvaltiolta puuttuu konsolidoitu lainsäädäntökehys, joka kattaa yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan kaikilta osin.
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan periaatteita ja määräyksiä ja että sopimusvaltio harkitsee sellaisen konsolidoidun lainsäädännön valmistelua, jossa säädetään kaikista yleissopimuksen mukaisista oikeuksista.

Koordinointi

10. Komitea panee merkille, että sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lasten hyvinvoinnista, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisestä ja lapsiperheiden toimeentulotuesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että koska ministeriön vastuu rajoittuu vain tiettyihin lapsen oikeuksiin liittyviin alueisiin, se ei voi toimia riittävänä yhteensovittamisjärjestelmänä ja vastata yleisesti yleissopimuksen täytäntöönpanon yhteensovittamisesta kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti, ottaen huomioon lapsen oikeuksia koskevien ohjelmien ja toimintapolitiikkojen suuren määrän.
11. Komitea kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että se toteuttaa toimet, joilla luodaan tehokas järjestelmä lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen yhteensovittamiseksi kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kaikilla tasoilla. Näissä toimissa sopimusvaltiota kehotetaan varmistamaan, että tälle järjestelmälle annetaan tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit kattavien, johdonmukaisten ja yhdenmukaisten lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöön panemiseksi kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti.

Kansallinen toimintasuunnitelma

12. Komitea pitää myönteisinä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, ettei sopimusvaltio vielä ole hyväksynyt kattavaa oikeuksiin perustuvaa toimintapolitiikkaa ja yhdenmukaistettua suunnitelmaa yleissopimuksen täysimittaiseksi ja tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi.
13. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kehittää kattavan toimintapolitiikan ja toimintasuunnitelman yleissopimuksen täysimittaiseksi täytäntöön panemiseksi. Tällaista toimintapolitiikkaa ja toimintasuunnitelmaa laadittaessa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuoden 2002 lasten erityisistunnon (“A world fit for children”) loppuasiakirjaan ja sen vuoden 2007 seurantakatsaukseen. Komitea suosittelee myös, että toimintasuunnitelmaan sisällytetään erityisiä määräaikaisia ja mitattavia päämääriä ja tavoitteita, joiden avulla pystytään tehokkaasti varmistamaan, että kaikki lapset voivat nauttia kaikkia oikeuksiaan, ja seuraamaan, toteutuuko tämä tavoite. Toimintasuunnitelma olisi sidottava alakohtaisiin, kansallisiin ja kunnallisiin strategioihin ja talousarvioihin, jotta voidaan varmistaa suunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittavien henkilöstö- ja rahoitusresurssien sekä teknisten resurssien asianmukainen jakaminen.

Riippumaton seuranta

14. Komitea panee merkille eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välisen toimivallanjaon, jonka mukaan eduskunnan oikeusasiamies voi ottaa vastaan lapsen oikeuksien loukkauksia koskevia valituksia, myös lapsilta itseltään, kun taas lapsiasiamies vastaa lapsipolitiikan seurannasta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät lapset välttämättä ole tietoisia eduskunnan oikeusasiamiehen valitusmenettelystä tai ymmärrä, miten se toimii. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei lapsiasiamiehen toimiston käyttöön ole myönnetty riittävästi resursseja.
15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio lisää yleistä tietoisuutta ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä sekä tehostaa eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välistä yhteistyötä. Muistuttaen yleisestä huomautuksestaan no. 2, joka koskee riippumattomien ihmisoikeusinstituutioiden tehtävää edistettäessä ja suojattaessa lapsen oikeuksia (CRC/GC/2002/2), komitea myös kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että tälle kansalliselle järjestelmälle järjestetään tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit, joilla taataan sen riippumattomuus, tehokkuus ja saavutettavuus.

Resurssien myöntäminen

16. Komitea panee merkille, että kunnilla on laaja itsehallinto julkisten palvelujen järjestämisessä ja rahoittamisessa, ja on huolestunut siitä, että jotkin kunnat saattavat tämän vuoksi myöntää liian vähän resursseja lapsille ja nuorille tarkoitettuja palveluja varten, mikä johtaa alueellisiin ja paikallisiin eroihin lasten palvelujen resursoinnissa. Ottaen huomioon, että sopimusvaltiolla on yleissopimukseen perustuva velvollisuus toteuttaa lainkäyttövaltaansa kuuluvien lasten oikeudet, komitea pitää valitettavana kattavan kansallisen arvioinnin, dokumentoinnin ja valvonnan puuttumista sopimusvaltiosta, mikä merkitsee kansallisen valvontajärjestelmän heikkoutta.
17. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) järjestää kunnille riittävät resurssit erityisesti lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi, ottaen huomioon kunkin kunnan käytettävissä olevat resurssit;
b) järjestää erikseen kussakin kunnassa lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen tehokkaan seurannan ja varmistaa määrärahojen asianmukaisen tason; ja
c) ottaa käyttöön lapsibudjetoinnin (talousarvion seurannan lapsen oikeuksien näkökulmasta), tarkoituksena seurata lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen myöntämistä, sekä ottaa huomioon komitean suositukset, jotka se antoi vuonna 2007 pidetyn lasten tarpeisiin tarkoitettuja määrärahoja koskevan keskustelutilaisuuden perusteella (Day of General Discussion on resources for the rights of the child - responsibility of States).

Tietojen kokoaminen

18. Komitea on huolestunut siitä, ettei haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten köyhien, vammaisten, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisten ja vaihtoehtoisessa hoidossa olevien lasten, elinoloista ole käytettävissä riittävästi tietoja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lasten hyväksikäyttöä ja laiminlyömistä sekä heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja heille annettavia palveluja on tilastoitu vain niukasti.
19. Komitea kehottaa sopimusvaltiota vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa tilastointijärjestelmää ja tilastollista analysointia sekä varmistamaan, että sopimusvaltiossa kootaan ja käytetään tietoja, joiden perusteella politiikan ja ohjelmien parissa toimiville tiedotetaan köyhyydestä, väkivallasta, vammaisista lapsista, vähemmistö- ja maahanmuuttajataustaisista lapsista ja perheestään erotetuista lapsista. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa edelleen valmiuksiaan koota ja analysoida järjestelmällisesti muun muassa iän, sukupuolen ja etnisen taustan mukaan eriteltäviä tietoja kaikista alle 18-vuotiaista henkilöistä yleissopimuksen koko soveltamisalalta kaikkialta sen alueelta.

Tiedottaminen, valistus ja koulutus

20. Komitea pitää myönteisinä toimina yleissopimusta koskevan tietouden jakamista ja sopimusta koskevan koulutuksen järjestämistä, jotka on otettu yhdeksi tavoitteeksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa. Komitea pitää myönteisenä myös yleissopimuksen 20-vuotisjuhlakampanjaa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että yleisö, mukaan lukien vanhemmat ja lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt, tuntee yleissopimusta vain heikosti.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään vahvistaa yleistä tietoisuutta, myös lasten, vanhempien ja lasten parissa työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta, yleissopimuksesta sekä siihen ja muihin asiaa koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvasta kansallisesta lainsäädännöstä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa asianmukaista ja järjestelmällistä koulutusta, jota annetaan kaikille lasten puolesta ja lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille, erityisesti lainvalvontaviranomaisille, opettajille, terveydenhuoltoalan ammattilaisille, sosiaalityöntekijöille ja kaiken vaihtoehtoisen hoidon henkilöstölle.

Kansainvälinen yhteistyö

22. Komitea panee merkille, että vuonna 2010 sopimusvaltio käytti 0,56 % bruttokansantulostaan kansainväliseen apuun ja että se on sitoutunut saavuttamaan kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan ja mahdollisuuksien mukaan ylittämään kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi se kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että lapsen oikeuksien toteutuminen asetetaan kärkitavoitteeksi kehitysmaiden kanssa tehtävissä kansainvälistä yhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Tässä yhteydessä komitea ehdottaa, että sopimusvaltio ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean päätelmät kyseisestä avunsaajamaasta.

Lapsen oikeudet ja elinkeinoelämä

23. Komitea pitää valitettavana, ettei Suomessa kotipaikan omaavia yrityksiä ole kielletty käyttämästä lapsityövoimaa välittömästi eikä välillisesti, eikä lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden maahantuontia ja myyntiä ole rajoitettu. Komitea on lisäksi huolestunut siitä, ettei lainsäädännöllä ole rajoitettu lasten ravitsemustilaa haittaavan ja heidän liikalihavuuttaan ja muita kielteisiä terveysvaikutuksia edistävän epäterveellisen ruoan markkinointia.
24. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio luo järjestelmän, jolla kielletään lapsityövoiman käyttö liiketoimintaa ulkomailla harjoittavilta suomalaisyrityksiltä ja monikansallisilta yrityksiltä, joiden päätoimipaikka on Suomessa, luomalla niiden toimitusketjujen tehokas valvontajärjestelmä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio rajoittaa lasten terveyttä haittaavan epäterveellisen ruoan markkinointia. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio hyväksyy ja panee täytäntöön määräyksiä, joilla varmistetaan, että elinkeinoelämä noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia normeja yritysten sosiaalisesta vastuusta erityisesti lapsen oikeuksien osalta noudattaen muun muassa YK:n elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevaa kehystä (UN Business and Human Rights Framework), jonka ihmisoikeusneuvosto hyväksyi yksimielisesti vuonna 2008 ja jossa määritellään pääpiirteittäin valtioiden velvollisuus suojata yritysten harjoittamalta ihmisoikeuksien loukkauksilta, yritysten velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja nykyistä tehokkaamman oikeussuojan tarve ihmisoikeusloukkauksien tapahduttua.

Syrjinnän kielto

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion pyrkimykset uudistaa yhdenvertaisuuslakia laajentamalla sen soveltamisalaa sekä sopimusvaltion suunnitelmat perustaa lapsisasiamiehen toimisto. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että vammaisia lapsia, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, kuten romaneja, syrjitään. Komitea on huolestunut myös romaniväestön sosiaalisesta syrjäytymisestä ja rakenteellisesta syrjinnästä, joka lisää päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia ja heikentää romanilasten elintasoa.
26. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuva syrjintä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio asettaa keskeiselle sijalle julkisissa ohjelmissaan syrjinnän estämisen ja poistamisen muun muassa joukkoviestinten ja koulutusjärjestelmän avulla. Sopimusvaltion olisi erityisesti kansallisen romanipoliittisen ohjelman mukaisesti tehostettava toimia, joilla torjutaan romanien etnistä syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä, sekä varmistettava kaikille romanilapsille riittävä elintaso. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja niistä lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen kannalta merkittävistä toimista ja ohjelmista, jotka sopimusvaltio on toteuttanut noudattaakseen vuoden 2001 rasismia, rotusyrjintää, muukalaisvihaa ja niihin liittyvää suvaitsemattomuutta käsittelevässä maailmankokouksessa hyväksyttyjä julistusta ja toimintasuunnitelmaa sekä vuoden 2009 Durbanin tarkistuskokouksen loppuasiakirjaa.

Lapsen edun periaate

27. Komitea pitää myönteisenä tietoja siitä, että lastensuojelulakiin (2007) sisältyy periaate lapsen edun huomioon ottamisesta arvioitaessa hänen tarvettaan lastensuojelutoimiin. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltion muussa lainsäädännössä viitata kattavasti lapsen etuun ja ettei periaatetta riittävästi ymmärretä tai oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
28. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti. Myös kaikkien tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten olisi perustettava tuomioidensa ja päätöstensä oikeudelliset perustelut tähän periaatteeseen.

Lapsen mielipiteiden huomioon ottaminen

29. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio osallistuu kokeilumaana lasten ja nuorten osallistumista koskevaan Euroopan neuvoston toimintapolitiikkaselvitykseen. Komitea pitää myönteisenä myös lastensuojelulailla säädettyä lapsen oikeutta tulla kuulluksi iästään riippumatta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että hallintomenettelylain mukaan ainoastaan 15 vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi henkilökohtaisesti heitä koskevissa asioissa, ettei alle 12-vuotiaita lapsia ulkomaalaislain mukaan yleensä näytetä kuultavan lainkaan ja ettei lapsia kuulla riittävästi huostaanottoasioissa. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei vammaisten lasten oikeus tulla kuulluiksi toteudu asianmukaisesti. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei vaihtoehtoisia keinoja kuulla 12 vuotta täyttäneitä lapsia oikeussalin ulkopuolella käytetä riittävästi ja että heidät saatetaan pakottaa osallistumaan suulliseen käsittelyyn.
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio poistaa ikärajat kansallisesta lainsäädännöstään ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti, heidän kehitysasteensa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä, myös huostaanottotapauksissa. Lapsia olisi kuultava lapsiystävällisesti, ottaen huomioon lapsen parhaan edun periaate. Lasten, myös vammaisten lasten, mielipiteille olisi annettava asianmukainen paino lapsen iän ja kehitysasteen mukaisesti. Tähän voi sisältyä muun muassa lapsen kuuleminen luottamuksellisesti avoimen oikeussalin sijaan sekä video-/äänitallennuslaitteiden käyttö. Tältä osin komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiseen huomautukseensa no. 12 (CRC/C/GC/12), joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi.

Perhepiiri ja vaihtoehtoinen hoito (yleissopimuksen 5 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 9-11 artikla, 19-21 artikla, 25 artikla, 27 artiklan 4 kappale ja 39 artikla)

Perheympäristö

31. Komitea on huolestunut päihdeongelmaisten vanhempien kanssa asuvien lasten suuresta määrästä ja siitä, etteivät lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt kiinnitä tarpeeksi huomiota etenkään näihin lapsiin ja että näiltä ammattihenkilöiltä usein puuttuu käytännön tietoa tällaisten lasten käsittelemiseksi. Lisäksi komitea toistaa olevansa huolestunut siitä (CRC/C/15/Add.272, 26 kappale), että huoltajuusriidat kestävät hyvin kauan.
32. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio a) lisää resurssejaan ja tehostaa sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheille perheneuvontaa ja vanhemmuuskasvatusta, sekä kouluttaa kaikkia lasten parissa työskenteleviä ammattihenkilöitä, myös sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä;
a) vahvistaa ennalta ehkäiseviä palveluja ja varhaista tukea ja puuttumista, erityisesti päihdeongelmaisten perheiden osalta; ja
b) lisää perheneuvontapalveluja eroa suunnitteleville vanhemmille ja varmistaa, että lasten huoltajuusriidat ratkaistaan asianmukaisessa ajassa ottaen huomioon lapsen etu.

Perheestään erossa olevat lapset

33. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lastensuojelulaissa on täsmennetty säännöksiä muun muassa lapsen huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta sekä säädetty, että vaihtoehtoinen hoito on järjestettävä ensisijaisesti pienissä ja perheenomaisissa yksiköissä. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että käytännössä laitoksiin sijoitettujen lasten määrä, toistuvat sijoitukset mukaan lukien, kasvaa, että sijoittaminen sijaisperhehoitoon on riittämätöntä ja ettei sopimusvaltiossa ole yhtenäisiä kansallisia normeja vaihtoehtoiseen hoitoon sijoittamisen kriteereistä, hoidon suunnittelusta ja sijoituspäätösten säännöllisestä uudelleenarvioinnista ja ettei vaihtoehtoisia hoitopaikkoja valvota ja seurata riittävästi. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei ilman vanhempien huoltoa jääneille, kuten laitoksiin sijoitetuille, lapsille ole käytettävissä tehokkaita valitusmenettelyjä. Komitea on myös huolestunut siitä, etteivät laitoksiin sijoitetut lapset aina pääse osallistumaan yleisopetukseen eivätkä aina saa tarvittavia mielenterveyspalveluja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei biologisia perheitä, joiden lapset ovat vaihtoehtoisessa hoidossa, tueta näiden lasten liittämiseksi uudelleen biologisiin perheisiinsä.
34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään varmistaa, että vaihtoehtoista hoitoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitosten sijasta perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperhehoitoon, sekä toteuttaa toimet, joiden avulla vältetään ottamasta lapsia toistuvasti viranomaisten huostaan, muun muassa lisäämällä sijaisperhehoidon resursseja ja sijaisvanhempien tukemista;
b) järjestää koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät lasten parissa vaihtoehtoisissa hoitojärjestelyissä, mukaan lukien sijaisvanhemmat ja valvojat;
c) ottaa käyttöön yhtenäiset kansalliset normit, joiden perusteella arvioidaan lasten sijoittamista vaihtoehtoiseen hoitoon ja sijoitetaan heitä, suunnitellaan hoito ja arvioidaan sijoituspäätökset säännöllisesti uudelleen sekä varmistetaan sijaiskoteihin tai laitoksiin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukainen valvonta ja seuranta;
d) toteuttaa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että ilman vanhempien huoltoa jääneille lapsille järjestetään tehokkaat, yleisesti tunnetut, riippumattomat ja puolueettomat valitusjärjestelmät;
e) varmistaa, että laitoksiin sijoitetut lapset pääsevät yleisopetukseen ja saavat tarvittaessa mielenterveyspalveluja; ja
f) tukee biologisia perheitä, jotta näiden vaihtoehtoiseen hoitoon sijoitetut lapset voivat mahdollisuuksien mukaan myöhemmin liittyä uudelleen biologisiin perheisiinsä.
Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaa huomioon ne lasten vaihtoehtoista hoitoa koskevat ohjeet (Guidelines for the Alternative Care of Children), jotka on liitetty 20. joulukuuta 2009 annettuun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/142.

Ruumiillinen kuritus

35. Komitea pitää myönteisenä kansallista lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että ruumiillista kuritusta vieläkin suvaitaan ja käytetään erityisesti kodeissa.
36. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon kaikissa olosuhteissa, muun muassa antamalla järjestelmällisesti valistusta aikuisille ja lapsille, edistämällä asianmukaisia myönteisiä, väkivallattomia kurinpidon muotoja, kiinnittämällä jatkuvassa seurannassa huomiota etenkin erityistä tukea tarvitseviin lasten vanhempiin sekä vanhempiin, joilla on ongelmia lastenkasvatuskäytännöissään.

Lasten hyväksikäyttö ja laiminlyöminen

37. Komitea pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio ole antanut tietoja lasten hyväksikäyttöön ja laiminlyömiseen liittyvistä tapauksista eikä näitä asioita koskevasta hallituksen politiikasta.
38. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää lasten hyväksikäytön ja laiminlyömisen eri muotojen esiintymistä ja esiintyvyyttä sekä valtion politiikkaa näiden ilmiöiden estämiseksi ottaen huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 13 (2011), joka koskee lapsen oikeutta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista (CRC/C/GC/13), ja että sopimusvaltio antaa tarkempia tietoja näistä asioista seuraavassa määräaikaisraportissaan.

Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen seuranta

39. Komitea kehottaa sopimusvaltiota
a) asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistamisen, myös varmistamalla Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen suositusten täytäntöönpanon, kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen;
b) antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja siitä, miten sopimusvaltio on pannut täytäntöön selvityksen suositukset, erityisesti ne suositukset, joita lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisedustaja on nostanut esiin, eli
i. kattavan kansallisen strategian luominen kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi ja käsittelemiseksi;
ii. kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen yksiselitteinen kieltäminen kaikissa olosuhteissa kansallisella lainsäädännöllä; ja
iii. kansallisen tietojen keruun, analysoinnin ja levittämisen järjestelmän vahvistaminen sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva tutkimusagenda.
c) toimimaan yhteistyössä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan, UNICEFin, ihmisoikeuskomissaarin toimiston (OHCHR) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) sekä muiden asianomaisten toimijoiden, kuten ILOn, UNESCOn, UNHCR:n, UNODC:n ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja pyytämään näiltä teknistä apua.

Perusterveydenhuolto ja sosiaaliturva (yleissopimuksen 6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 23, 24 ja 26 artikla sekä 27 artiklan 1-3 kappale)

Vammaiset lapset

40. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 voimaan tulleita vammaispalvelulain muutoksia, joilla korostetaan vammaisten henkilöiden yksilölliseen avun tarpeeseen perustuvaa apua, sekä vammaispoliittista ohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei joissakin kunnissa ole tarjolla riittävästi terveydenhuoltopalveluja vammaisille lapsille ja ettei sopimusvaltio ole sitoutunut järjestämään määrärahoja tällaisiin palveluihin. Komitea on huolestunut myös siitä, että vammaisten lasten liikkumista rajoittavat fyysisen ympäristön ja julkisen liikenteen esteet, mikä paljolti eristää vammaisia oppilaita muusta yhteiskunnasta. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei opettajia kouluteta riittävästi työskentelemään vammaisten lasten kanssa ja etteivät vammaisten lasten perheet saa riittävää, hyvälaatuista ja ajantasaista tukea tai opetuksen ohjausta lastensa kuntouttamisen tueksi.
41. Yleissopimuksen 23 artiklan sekä vammaisten lasten oikeuksia koskevan komitean yleisen huomautuksen no. 9 (2006) (CRC/C/GC/9) perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada hyvälaatuisia terveydenhuoltopalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin sekä osallistua yleisopetukseen;
b) varmistaa vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja;
c) parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja erityistarpeita omaavia lapsia;
d) tukee vammaisten lasten perheitä antamalla heille opetuksen ohjausta; ja
e)jouduttaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointiprosessia.

Terveys ja terveydenhuoltopalvelut

42. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyä terveydenhuoltolakia, jolla säädetään lasten ja nuorten terveystarkastuksista ja terveyskasvatuksesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kouluissa ole vakituista terveydenhuoltohenkilöstöä, myöskään henkilöstöä, joka antaisi lapsille psykologista neuvontaa. Komitea on huolestunut myös siitä, että päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten on vaikeaa saada lääketieteellistä hoitoa ja ettei sopimusvaltio kiinnitä riittävästi huomiota päihdeongelmaisten äitien lasten kehitykseen.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio säätää vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluihin, mukaan lukien psykologit, jotka antavat lapsille psykologista neuvontaa. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset saavat oikea-aikaista ja hyvälaatuista lääketieteellistä apua ja hoitoa ja että tällaisten naisten lapsille järjestetään apua ja tukea.

Mielenterveys

44. Komitea on huolestunut masennuksen ja itsemurhien suuresta esiintyvyydestä, mukaan lukien viime vuosien kaksi kouluampumistapausta. Se on huolestunut myös lasten mielenterveyspalvelujen riittämättömyydestä. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, määrätään aiempaa enemmän psykostimulantteja.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaa pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin sekä tehostaa toimia itsemurhien estämiseksi;
b) seuraa psykostimulanttien määräämistä lapsille ja ryhtyy toimiin, jotta lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, sekä heidän vanhemmilleen ja opettajilleen kohdennetaan nykyistä enemmän psykologisia toimia, koulutuksen ja sosiaalihuollon toimia sekä asianmukaista hoitoa; ja
c) harkitsee tietojen kokoamista ja analysoimista eriteltyinä päihteen ja käyttäjän iän mukaan pystyäkseen seuraamaan lasten mahdollista psykostimulanttien väärinkäyttöä.

Imetys

46. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 julkistettua Suomen kansallista imetyksen edistämisen toimintaohjelmaa ja sitä, että kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä seuraa ohjelman täytäntöönpanoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että sopimusvaltiossa lapsia imetetään vain vähän. Se on huolestunut myös siitä, että suurin osa imetystä koskevasta tiedosta on saatavissa ainoastaan Internetistä ja etteivät äidit saa tietoa muilla keinoin ja ettei imetyksen merkityksestä olla riittävän tietoisia eikä anneta riittävästi koulutusta.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään edistää imetystä järjestämällä saataville materiaalia, koulutusta ja yleisövalistusta imetyksen merkityksestä ja keinoruokinnan riskeistä.

Nuorten terveys

48. Komitea pitää myönteisenä kansallista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmaa 2007-2011 sekä Lapset, nuoret ja perheet -osaston perustamista Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen vuonna 2007. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että nuoret käyttävät runsaasti alkoholia ja tupakoivat runsaasti.
49. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimiaan nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön sekä tupakoinnin vähentämiseksi valistamalla alkoholin ja tupakan kielteisistä vaikutuksista ja käyttämällä joukkoviestimiä varmistaakseen osaltaan terveiden elämäntapojen ja kulutustottumusten edistämisen lasten ja nuorten keskuudessa.

Elintaso

50. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lakia lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta muutettiin vuonna 2010 korottamalla kotihoidon tuen määrää, laajentamalla lain soveltamisala yrittäjiin sekä pidentämällä isyysvapaan kestoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että köyhien lasten ja lapsiperheiden, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten, määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ja että lapsilisät ja vanhempien etuudet ovat tosiasiallisesti vähentyneet määrällisesti.
51. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä, myös nuorten perheiden lapsia, yksinhuoltajia ja monilapsisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Koulutus, vapaa-ajan toiminta ja kulttuuritoiminta (yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

52. Komitea on huolestunut niistä ongelmista, joita haavoittuvassa tilanteessa olevat lapsiryhmät, kuten romanilapset, kohtaavat koulutusjärjestelmässä. Nämä ongelmat näkyvät esimerkiksi koulupoissaolojen suurena määränä, heikkoina oppimistuloksina, erityisopetukseen osallistuvien lasten suurena määränä ja koulupudokkaiden suurena määränä.
53. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) lisää opettajien tietoutta eri kulttuureista ja lasten kokemista ongelmista sekä palkkaa kouluihin nykyistä enemmän romanitaustaisia ammattihenkilöitä muun muassa avustajiksi erityistarpeita omaaville lapsille tukeakseen paremmin lapsia ja heidän perheitään,
b) sisällyttää vähemmistöjen oikeudet opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin;
c) kannustaa nykyistä useampia vanhempia, joiden lapset eivät ole päivähoidossa, ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin, jotta heidän suomen kielen taitonsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät ja kouluun siirtymisensä helpottuisi ja jotta epäonnistuminen koulunkäynnissä ja koulupudokkuus estettäisiin.

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

54. Komitea pitää myönteisenä lasten koulukiusaamisen estämishankkeen käynnistämistä mutta on huolestunut siitä, että tyttöihin raportoidaan kohdistuvan laajalti seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää sekä kiusaamista, myös Internetissä ja matkapuhelinten välityksellä. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyjä perusopetuslain muutoksia, joilla tehostettiin tukiopetusta ja erityistä tukea opetuksessa, mutta on huolestunut siitä, että huolimatta sopimusvaltion lasten erinomaisista koulusaavutuksista monet lapset ovat tyytymättömiä kouluunsa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa toimiaan kiusaamisen ja ahdistelun kaikkien muotojen torjumiseksi muun muassa parantamalla opettajien ja kaikkien muiden kouluissa työskentelevien sekä oppilaiden valmiuksia hyväksyä moninaisuutta kouluissa ja parantaa konfliktinratkaisutaitojaan;
b) kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten hyvinvointiin kouluissa, myös lasten oikeuteen saada mielipiteensä huomioon otetuiksi, ja selvittää syitä lasten kouluviihtymättömyyteen; ja
c) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 1 (2001), joka koskee koulutuksen tavoitteita edellä mainittujen suositusten täytäntöönpanossa.

Varhaiskasvatus

56. Komitea on huolestunut varhaiskasvatuksen puutteista, kuten ammattihenkilöstön puuttumisesta, henkilöstön ja lasten määrän välisestä epäsuhdasta ja raportoidusta päivähoidon ja esiopetuksen laadun heikkoudesta, joka johtuu vähimmäisnormien puuttumisesta. Komitea pitää myönteisenä peruskoulun ensimmäistä ja toista luokkaa käyvien koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa, mutta se on huolestunut siitä, ettei kuntia vaadita järjestämään tällaista toimintaa, mikä vaikeuttaa vanhempien työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio valmistelee uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, johon kootaan kaikki varhaislapsuutta koskevat säännökset ja jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa ottaen huomioon komitean yleinen huomautus no. 7 (2005), joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa (CRC/C/GC/7/Rev.1), ja noudattaen 17.2.2011 annettua Euroopan komission tiedonantoa “Komission tiedonanto: Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM (2011 66)). Komitea suosittelee lisäksi, että varhaiskasvatusohjelmien kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä hoitohenkilöstön määrää ja korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten, että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin.

Erityiset suojelutoimet (yleissopimuksen 22, 30, 38, 39 ja 40 artikla, 37 artiklan b-d kohta sekä 32-36 artikla)

Seksuaalinen hyväksikäyttö

58. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on vuonna 2011 säätänyt lain, jolla saatetaan voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, sekä vuonna 2007 lain lapsipornografian levittämisen estotoimista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei digitaalisessa mediassa (Internetissä), tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ole selvitetty. Se pitää valitettavana myös sitä, että lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimisprosessi on edennyt hitaasti.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää digitaalisessa mediassa, erityisesti Internetissä, tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ja vahvistaa keinoja selvittää rikoksia ja rankaista rikoksentekijöitä sekä vahvistaa tarvittavat oikeudelliset, hallinnolliset ja poliittiset toimet digitaalisessa mediassa esiintyvän väkivallan torjumiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää riittävät resurssit erityisesti Internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja parantaa hallituksen toimia ja yhteensovittamista tällä alalla sekä varmistaa, että lapsiuhrien estämistä, toipumista ja kuntouttamista koskevat ohjelmat ja toimintapolitiikat vastaavat Tukholmassa, Yokohamassa ja Rio de Janeirossa vuosina 1996, 2001 ja 2008 pidettyjen kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleiden maailmankokousten loppuasiakirjoja. Komitea kehottaa sopimusvaltiota jouduttamaan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimista.

Turvapaikanhakija- ja pakolaislapset

60. Komitea panee merkille vuoden 2006 maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa lapsen etu otetaan huomioon turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa, sekä vuonna 2010 säädetyt ulkomaalaislain muutokset, joilla säädetään ilman saattajaa maahan saapuneiden lasten perheiden yhdistämisestä ja saatetaan oikeuslääketieteellinen tutkimus iän selvittämiseksi lailla säänneltäväksi. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että turvapaikkaa sopimusvaltiosta hakevia lapsia otetaan säilöön. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita majoitetaan vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja että ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille tarjottavat mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ovat riittämättömät.
61. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) yleisen huomautuksen no. 6 (2005) perusteella ollessaan epävarma turvapaikanhakijan iästä luottaa hänen ilmoitukseensa ja kohtelee häntä lapsena sekä säätää turvapaikanhakijoiden mahdollisuudesta hakea muutosta iänmääritystutkimuksen tulokseen;
b) välttää majoittamasta 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja järjestää riittävät mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille;
c) varmistaa, että turvapaikanhakijalapsia otetaan säilöön vasta viimesijaisena toimenpiteenä, mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, kun muut vaihtoehtoiset toimet eivät ole mahdollisia.

Palveleva puhelin ja Internet

62. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitetuille palveleville puhelinlinjoille ja Internetissä toimiville tukipalvelulinjoille sekä ottaa käyttöön kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelimen numerossa 116 000, kuten EU:n tiedonannossa lapsen oikeuksista kehotetaan. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tunnustaa lasten tukipalvelulinjan lastensuojelun perusvälineeksi sekä välineeksi, jolla estetään ja selvitetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Alkuperäiskansoihin ja vähemmistöihin kuuluvat lapset

63. Komitea on huolestunut siitä, että romani- ja saamelaisvähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa romanin ja saamen kielillä terveydenhuoltopalveluja, mielenterveyspalvelut mukaan lukien, eivätkä terapiaa ja psykiatrista hoitoa. Komitea on huolestunut myös siitä, että romanin ja saamenkielisten koulutuspalvelujen ja virkistystoimintojen taso on riittämätön ja että tällaiset saamenkieliset palvelut ja toiminnat rajoittuvat saamelaisten pääasiallisille asuinalueille.
64. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) seuraa ja arvioi romani- ja saamelaislasten oikeuksien huomioon ottamista kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa;
b) varmistaa, että romani- ja saamelaislapsilla, myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvilla saamelaislapsilla, on oikeus kulttuurisensitiivisiin koulutus- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla kielellään;
c) tiivistää yhteistyötään Ruotsin ja Norjan hallitusten kanssa muun muassa asioissa, jotka koskevat koulujen opetussuunnitelmia, opettajien koulutusta, opettajien materiaalin tuottamista ja mediasisällön tuottamista saamelaislapsia varten;
d) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 11 (2009) alkuperäiskansojen lapsista ja heidän yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan (CRC/C/GC/11); ja
e) ratifioi ILOn yleissopimuksen no. 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifiointi

65. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio, vahvistaakseen edelleen lasten oikeuksien toteutumista, ratifioi ne keskeiset Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuolena se ei vielä ole, eli lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ulkomaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta tahdonvastaiselta katoamiselta sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan.

Seuranta

66. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen näiden suositusten täysimittaisen täytäntöönpanon muun muassa toimittamalla ne valtion päämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaisia johtopäätöksiä ja jatkotoimia varten.

Tiedon jakaminen

67. Komitea suosittelee lisäksi, että sopimusvaltio jakaa komitealle toimittamaansa neljättä määräaikaisraporttia ja kirjallisia vastauksia sekä niihin liittyviä suosituksia (päätelmiä) laajalti maan kielillä, myös (mutta ei yksinomaan) Internetin välityksellä suurelle yleisölle, kansalaisyhteiskunnan järjestöille, nuorisoryhmille, ammatillisille ryhmittymille ja lapsille synnyttääkseen keskustelua yleissopimuksesta ja tietoisuutta siitä sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta.

YK:n yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu 2022 (A/HRC/WG.6/41/L)

Suomen neljäs YK:n yleismaailmallinen määräaikaistarkastelu pidettiin marraskuussa 2022 ja työryhmän raportti hyväksyttiin ihmisoikeusneuvoston istunnossa maaliskuussa 2023. Tarkastelun aikana Suomi sai yhteensä 229 suositusta, joista 168 hyväksyttiin, 14 hyväksyttiin osittain ja 47 otettiin tiedoksi. 138. Suomen vastaus seuraaviin suosituksiin sisällytetään siihen loppuraporttiin, jonka ihmisoikeusneuvosto antaa 52. istunnossaan:
Alkuperäinen suositusasiakirja

138.1

ratifioi loput keskeiset ihmisoikeussopimukset (Samoa);

138.2

ratifioi kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Chile) (Egypti) (Filippiinit) (Kongo) (Libya) (Norsunluurannikko);

138.3

harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Bangladesh) (Indonesia) (Kolumbia) (Malawi) (Niger);

138.4

tehostaa toimenpiteitä siirtotyöläisten suojelemiseksi muun muassa ratifioimalla kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Sri Lanka); harkitsee jatkotoimia ratifioidakseen kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Algeria); harkitsee ryhtymistä tarvittaviin uusiin toimenpiteisiin, joilla varmistetaan maahanmuuttajien ja pakolaisten oikeuksien asianmukainen suojelu, muun muassa ratifioimalla kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Nigeria); vahvistaa toimenpiteitä maahanmuuttajien suojelemiseksi tarkoituksena ratifioida kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Marokko);

138.5

ratifioi 6. helmikuuta 2007 allekirjoitetun kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Ranska);

138.6

ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin ratifioidakseen kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Argentiina); vahvistaa edelleen pyrkimyksiä ratifioida kansainvälinen yleissopimus kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Italia); harkitsee ratifioivansa kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Malawi);

138.7

ratifioi edelleen kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia, kuten kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemiseksi tahdonvastaiselta katoamiselta (Slovenia);

138.8

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ja sitoutuu siten noudattamaan täysimittaisesti ihmisoikeuksia ja perusvapauksia (Tanska); ratifioi vuonna 1989 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista (Saksa);

138.9

tehostaa meneillään olevia pyrkimyksiään ratifioida ILOn yleissopimus nro 169 (Peru);

138.10

tehostaa pyrkimyksiään ratifioida vuonna 1989 tehty Kansainvälisen työjärjestön yleissopimus nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista (Etelä-Sudan);

138.11

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 alkuperäis- ja heimokansoista ja tehostaa pyrkimyksiä varmistaa saamelaisten kaikkien ihmisoikeuksien toteutuminen, etenkin kyseen ollessa heidän oikeudestaan terveelliseen ympäristöön sekä oikeudestaan saada koulutusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja omalla kielellään (Brasilia);

138.12

ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 sekä kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta (Paraguay);

138.13

osallistaa saamelaiset alkuperäis- ja heimokansoista vuonna 1989 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 169 ratifiointiprosessiin (Norja);

138.14

saattaa päätökseen ILOn yleissopimuksen nro 169 ratifiointiprosessin ja tehostaa toimenpiteitä, joilla saadaan saamelaisten vapaa ja tietoon perustuva suostumus heihin vaikuttaviin hankkeisiin (Meksiko);

138.15

ratifioi vuonna 2019 tehdyn Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksen nro 190 väkivallan ja häirinnän poistamisesta työelämässä (Namibia);

138.16

harkitsee liittyvänsä kansainväliseen yleissopimukseen palkkasotilaiden palkkaamisen, käytön, rahoittamisen ja kouluttamisen kieltämisestä (Armenia);

138.17

arvioi uudelleen varaumansa, jotka on tehty yleissopimukseen kansalaisuudettomien henkilöiden asemasta, niiden poistamisen näkökulmasta (Sambia);

138.18

poistaa varaumansa, jotka on tehty yleissopimukseen kansalaisuudettomien henkilöiden asemasta, ja tehostaa turvapaikkajärjestelmäänsä siten, että kansainvälinen yhteistyö toimii yhtenä tukipilarina sen täytäntöönpanossa (Paraguay);

138.19

tehostaa ihmisoikeuksien suojelua varmistamalla yhtenäisyyden ja nykyistä tiiviimmän yhteistyön asianomaisten virastojen ja elinten välillä (Australia);

138.20

harkitsee nimeävänsä kansalliset ehdokkaat YK:n ihmisoikeussopimusten valvontaelinten vaaleihin noudattaen asianmukaista valintaprosessia (Bulgaria);

138.21

ryhtyy jatkotoimiin noudattaakseen YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean ja YK:n ihmisoikeuskomitean suosituksia saamelaiskäräjälain uudistamisesta, käyden vuoropuhelua saamelaisten kanssa ja kunnioittaen alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeutta (Norja);

138.22

tekee täysimittaista yhteistyötä saamelaiskäräjälain uudistamiseksi ihmisoikeuskomitean suosittelemalla tavalla ja tehostaa vapaan, tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatteen soveltamista kaikessa saamelaisten oikeuksia koskevassa lainsäädännössä (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta);

138.23

varmistaa saamelaisten itsemääräämisoikeuden suojelun, myös muuttamalla mahdollisesti saamelaiskäräjälakia (Australia);

138.24

jatkaa saamelaiskäräjälain muutosten valmistelua vahvistaakseen saamelaisten alkuperäiskansan itsemääräämisoikeutta (Kanada);

138.26

arvioi saamelaiskäräjälakia uudelleen edistääkseen alkuperäiskansojen oikeuksia, edistäen erityisesti saamelaisten itsemääräämisoikeutta (Irlanti);

138.27

arvioi edelleen järjestelmällisesti lainsäädäntöehdotusten ihmisoikeusvaikutuksia (Kypros);

138.28

tarkistaa syrjintää ja yhtäläisiä mahdollisuuksia koskevan lainsäädäntönsä suojellakseen uhreja nykyistä paremmin ja intersektionaalisesti (Saksa);

138.29

ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin arvioidakseen uudelleen yhdenvertaisuuslakia ja muuta sovellettavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöä tehostaakseen syrjinnän torjunnan oikeudellista ja institutionaalista kehystä (Vietnam);

138.30

arvioi uudelleen yhdenvertaisuuslakia ja muuta sovellettavaa syrjinnän vastaista lainsäädäntöään ja muuttaa sitä tehostaakseen edelleen syrjinnän torjunnan oikeudellista ja institutionaalista kehystä (Itä-Timor);

138.31

tehostaa oikeudellista kehystä ja institutionaalisia toimenpiteitä, joiden avulla torjutaan syrjintää ja parannetaan syrjinnän uhrien mahdollisuuksia käyttää tehokkaita oikeussuojakeinoja (Sri Lanka);

138.32

lisää rikoslakiin säännöksen, jolla säädetään pakkoavioliitto rangaistavaksi (Islanti);

138.33

käsittelee edelleen seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa, muun muassa saattamalla voimaan erityistä lainsäädäntöä, jolla säädetään pakkoavioliitto rangaistavaksi (Irlanti);

138.34

vahvistaa edelleen kansallista lainsäädäntöä rikoksista, jotka liittyvät naisiin ja tyttöihin kohdistuvaan väkivaltaan (Sri Lanka);

138.35

säätää lainsäädäntöä, jolla velvoitetaan alueet ja kunnat toteuttamaan tehokkaita ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi (Indonesia);

138.36

poistaa kunnianloukkauksen rikosoikeudellisen rangaistavuuden ja sisällyttää kunnianloukkauksen siviiliasioita koskevaan lainsäädäntöön kansainvälisten vaatimusten mukaisesti (Kazakstan);

138.37

arvioi uudelleen rikoslainsäädäntöään tunnistaakseen asianmukaisesti Istanbulin sopimuksen 46 artiklassa tarkoitetut raskauttavat seikat ja ottaakseen ne asianmukaisesti huomioon (Espanja);

138.38

varmistaa, ettei kansallinen lainsäädäntö, kuten eläinsuojelulaki, rajoita yksilöiden mahdollisuutta harjoittaa vapaasti uskontoaan tai uskoaan siten, että nämä rajoitukset ovat ristiriidassa ihmisoikeuksia koskevan kansainvälisen oikeuden, kuten kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 9 artiklan, kanssa (Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta);

138.39

arvioi uudelleen ja vahvistaa nykyisiä toimintaperiaatteitaan ja hankkeitaan, joiden avulla torjutaan rodullisten, uskonnollisten ja etnisten vähemmistöryhmien jäseniin kohdistuvaa syrjintää yhteiskunnassa, muun muassa säätämällä uskonnollisia vähemmistöjä koskevasta poikkeuksesta valmisteltavana olevassa eläinsuojelulainsäädännössä (Amerikan yhdysvallat);

138.40

edistää edelleen yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevaa agendaa esimerkiksi tarjoamalla asiasta kiinnostuneille valtioille teknistä yhteistyötä ja valmiuksien kehittämistoimia kansallisten toimintaohjelmien kehittämisessä ja huolellisuusvelvoitteen noudattamisessa ihmisoikeuksien alalla (Thaimaa);

138.41

perustaa pysyvän kansallisen ihmisoikeuksia koskevien suositusten täytäntöönpano-, raportointi- ja seurantamekanismin, ottaen huomioon mahdollisuuden tehdä yhteistyötä tässä tarkoituksessa, kestävän kehityksen tavoitteiden 16 ja 17 puitteissa (Paraguay);

138.42

vahvistaa edelleen kansallista ihmisoikeusinstituutiotaan muun muassa myöntämällä sille nykyistä enemmän resursseja (Pakistan);

138.43

jatkaa syrjinnän vastaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoa laajentaen niiden kohdealuetta (Georgia);

138.44

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen vihapuheen sekä verkossa että sen ulkopuolella, tuomitsee tällaisen puheen ankarasti ja julkisesti sekä tehostaa pyrkimyksiään käsitellä verkossa esiintyvää vihapuhetta (Vietnam);

138.45

138.45 jatkaa hyviä pyrkimyksiään torjua syrjintää, rasismia ja vihapuhetta (Algeria);

138.46

tehostaa pyrkimyksiään torjua rasismia, muukalaisvihaa ja viharikoksia etenkin silloin, kun ne kohdistuvat maahanmuuttajiin ja turvapaikanhakijoihin (Indonesia);

138.47

jatkaa pyrkimyksiään torjua rasismia ja vihapuhetta sekä edistää suvaitsevaisuutta koko yhteiskunnassa (Bangladesh);

138.48

ryhtyy toimenpiteisiin, joilla pyritään vähentämään vihapuhetta ja viharikoksia, tehostaa rotuun, uskontoon, etniseen alkuperään ja muihin perusteisiin perustuvan syrjinnän ja väkivallan vastustamista ja antaa näiden rikosten uhreille tehokkaan oikeussuojan (Valko-Venäjä);

138.49

takaa nykyistä tehokkaampien rasismia torjuvien toimenpiteiden soveltamisen sekä asianmukaiset resurssit kaikissa nykyisissä instituutioissa ja politiikassa; varmistaa, että turvallisuudesta vastaaville virkamiehille annetaan pakollista ihmisoikeuskoulutusta etenkin syrjinnän ja vihapuheen torjuntaan; varmistaa, että oikeusviranomaiset tutkivat ja käsittelevät tuomioistuimissa poliisin ja turvallisuudesta vastaavien virkamiesten tekemät viharikokset joutuisasti ja puolueettomasti; sekä varmistaa uskottavan uhriensuojeluohjelman (Venezuelan bolivariaaninen tasavalta);

138.50

varmistaa, että kaikkien tasojen lainkäyttöviranomaisten koulutusohjelmiin sisältyy pakollinen koulutus ihmisoikeuksista, kuten yhdenvertaisuudesta, sekä vihapuheen ja viharikosten torjunnasta (Bulgaria);

138.51

toteuttaa edelleen kaikki tarvittavat toimenpiteet käsitelläkseen vihapuhetta ja viharikoksia, muun muassa järjestämällä koulutusta keskus- ja paikallisviranomaisille ja lainkäyttöviranomaisille (Moldovan tasavalta);

138.52

varmistaa, että lainkäyttö, turvallisuus- ja oikeusviranomaisilla on tarvittavat tiedot ja taidot, joiden avulla ne pystyvät käsittelemään turvapaikanhakijoihin, pakolaisiin ja maahanmuuttajiin, etenkin muslimeihin, kohdistuvia viharikoksia (Iranin islamilainen tasavalta);

138.53

ryhtyy asianmukaisiin toimiin tarjotakseen opettajille ihmisoikeuskoulutusta keinona vähentää maahanmuuttajataustaisiin opiskelijoihin kohdistuvaa syrjintää (Kreikka);

138.54

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin torjuakseen rotusyrjintää, muukalaisvihaa ja viharikoksia sekä verkossa että sen ulkopuolella (Kiina);

138.55

tehostaa toimenpiteitä etnisen profiloinnin poistamiseksi poliisivoimista ja syrjivän kohtelun estämiseksi (Costa Rica);

138.56

käsittelee edelleen muun muassa lainkäyttöviranomaisten keskuudessa rotuun ja etniseen alkuperään perustuvaa profilointia (Malesia);

138.57

jatkaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää ja vihapuhetta (Norsunluurannikko);

138.58

vahvistaa edelleen lainsäädäntöään rasismin ja viharikosten torjumiseksi varmistamalla tehokkaat ja joutuisat tutkinta- ja syytetoimet viharikosten yhteydessä (Eswatini);

138.59

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotuun ja etniseen ryhmään perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaan yllyttämistä (Gabon);

138.60

jatkaa toimenpiteitä, joilla torjutaan vihapuhetta ja viharikoksia (Georgia);

138.61

varmistaa, että tehokkaille pyrkimyksille rasismin torjumiseksi annetaan riittävä rahoitus ja että ne toteutetaan järjestelmällisesti olemassa olevissa rakenteissa, instituutioissa ja toimintaperiaatteissa (Kreikka);

138.62

jatkaa pyrkimyksiään torjua haavoittuviin ryhmiin ja vähemmistöihin kohdistuvaa suvaitsemattomuutta, vihapuhetta ja viharikollisuutta (Libanon);

138.63

hyväksyy kansallisen ohjelman haavoittuviin ryhmiin ja vähemmistöryhmiin kohdistuvan ekstremismin, suvaitsemattomuuden ja vihan torjumiseksi (Libya);

138.64

jatkaa pyrkimyksiään torjua sekä verkossa että sen ulkopuolella syrjintää, vihapuhetta ja syrjintään yllyttämistä, jotka perustuvat muun muassa rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin (Liechtenstein);

138.65

jatkaa pyrkimyksiään torjua erityisesti rotuun, etniseen alkuperään, uskontoon tai seksuaaliseen suuntautumiseen ja sukupuoli-identiteettiin perustuvaa syrjintää, vihapuhetta ja syrjintään tai väkivaltaan yllyttämistä (Montenegro);

138.66

jatkaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää vahvistamalla toimintaperiaatteita sen ennalta ehkäisemiseksi (Marokko);

138.67

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää (Mosambik);

138.68

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin torjuakseen ja estääkseen rotusyrjintää ja vihapuhetta ja muuta näihin liittyvää suvaitsemattomuutta sekä poistaakseen ne (Namibia);

138.69

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja väkivaltaa muun muassa etnisen alkuperän, rodun ja uskonnon perusteella (Nepal);

138.70

lakkaa syrjimästä henkilöitä kansalaisuuden perusteella, kumoaa oikeudenvastaiset päätökset ja ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen tällaiset tapaukset tulevaisuudessa (Venäjän federaatio);

138.71

jatkaa pyrkimyksiään parantaa oikeudellista ja institutionaalista kehystään suojellakseen ihmisiä syrjinnältä ja yhdenvertaisuuden puutteelta sekä varmistaakseen tarvittavan oikeussuojan, arvioiden sitä jatkuvasti, noudattaakseen kaikilta osin lain mukaisia velvoitteitaan (Saudi-Arabia);

138.72

varmistaa, että kaikki viharikostapaukset tutkitaan joutuisasti ja perusteellisesti (Sierra Leone);

138.73

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään tai väkivaltaan (Palestiinan valtio);

138.74

arvioi perusteellisesti uudelleen hallituksen rasismin vastaisen toimintaohjelman varmistaakseen, että kaikenlaiseen rotusyrjintään ja muukalaisvihaan puututaan tehokkaasti, ja torjuu ajatukset niin sanotusta "rodullisesta ylemmyydestä" sekä vihapuheen (Syyrian arabitasavalta);

138.75

tehostaa pyrkimyksiään torjua syrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään tai väkivaltaan niiden perusteesta riippumatta (Itä-Timor);

138.76

tehostaa pyrkimyksiään torjua rotusyrjintää, vihapuhetta ja yllyttämistä syrjintään ja väkivaltaan rodun tai uskonnon perusteella kehottamalla ilmoittamaan viharikoksista ja varmistamalla, että nämä rikokset tutkitaan perusteellisesti ja että niiden tekijät saatetaan syytettäväksi ja heitä rangaistaan (Tunisia);

138.77

tehostaa pyrkimyksiään edistää suvaitsevuutta ja kulttuurienvälistä ymmärrystä poistaakseen rasismin ja syrjinnän kaikilta yhteiskunnan aloilta (Turkmenistan);

138.78

lopettaa aseistakieltäytyjien vangitsemisen ja varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia ja syrjiviä ja että ne pysyvät siviiliviranomaisten valvonnassa, siten kuin yleismaailmallisen tarkastelun kolmannella kierroksella suositeltiin (Uruguay);

138.79

ryhtyy toimenpiteisiin varmistaakseen, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä luonteeltaan tai kestoltaan (Kroatia);

138.80

varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä ja että ne pidetään siviililuonteisina, sotilaallisen johdon ulkopuolella ja täysin saavutettavina kaikille (Luxemburg);

138.81

varmistaa, etteivät asepalveluksen siviilivaihtoehdot ole rangaistuksen luonteisia tai syrjiviä luonteeltaan tai kestoltaan ja että ne säilyvät siviililuonteisina; lopettaa syytteiden nostamisen niitä vastaan, jotka kieltäytyvät asepalveluksesta omantunnon syistä, ja vapauttaa ne, jotka suorittavat vankeusrangaistusta tästä syystä (Panama);

138.82

ryhtyy toimenpiteisiin valistaakseen oikeudesta kieltäytyä asepalveluksesta ja laajentaa mahdollisuutta vaihtoehtoisiin palveluksiin (Costa Rica);

138.83

harkitsee perustavansa erityisen suojelumekanismin ihmisoikeuspuolustajille ja heidän perheilleen (Eswatini);

138.84

varmistaa, että Suomen terrorisminvastainen lainsäädäntö sekä etenkin siihen sisältyvät määritelmät ja valtuudet ja niiden rajat ovat sopusoinnussa kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen kanssa sekä laillisuuden, oikeusvarmuuden, ennakoitavuuden ja oikeasuhteisuuden periaatteiden kanssa (Luxemburg);

138.85

kehottaa ilmoittamaan viharikoksista ja varmistaa, että viharikokset tutkitaan perusteellisesti, niiden tekijät saatetaan syytettäväksi ja niiden uhreille tarjotaan tehokkaat oikeussuojakeinot (Sambia);

138.86

jatkaa pyrkimyksiään varmistaa, että viharikokset tutkitaan perusteellisesti, niiden tekijät saatetaan oikeuden eteen ja niiden uhreille tarjotaan tehokkaat oikeussuojakeinot (Irak);

138.87

saattaa väkivallan uhrien saataville tehokkaat oikeussuojakeinot sekä suojelu- ja auttamiskeinot ja jatkaa pyrkimyksiään kouluttaa lainkäyttöviranomaiset, syyttäjät, tuomarit ja lakimiehet asianmukaisesti (Iranin islamilainen tasavalta);

138.88

varmistaa asianmukaisen ja oikea-aikaisen tutkinnan ja oikeuden saatavuuden muun muassa vahvistamalla oikeudenkäyntimenettelyjä ihmiskauppaan ja sukupuolittuneeseen väkivaltaan liittyvien rikosten yhteydessä (Amerikan yhdysvallat);

138.89

varmistaa kaikenlaiseen väkivaltaan liittyvien rikosten tehokkaan ja jatkuvan arvioinnin (Ukraina);

138.90

tehostaa pyrkimyksiään kotiuttaa kaikki Suomen kansalaiset ja heidän lapsensa aseellisten selkkausten alueilta (Irak);

138.91

tehostaa pyrkimyksiään kotiuttaa kaikki Suomen kansalaiset, jotka ovat vielä aseellisten selkkausten alueilla, sekä heidän lapsensa, noudattaen avointa ja puolueetonta menettelyä, jossa kunnioitetaan lapsen edun periaatetta, ja kun heidät on kotiutettu, tarjoaa heille asianmukaisen mahdollisuuden saada kuntoutuspalveluja ja apua (Panama);

138.92

täyttää vastuunsa Koillis-Syyriassa vangittuina oleviin ulkomaisiin terroristitaistelijoihin liittyneitä kansalaisiaan ja heidän perheitään kohtaan ja kotiuttaa heidät kunnioittaen kansainvälistä oikeutta sekä lopettaa tämän asian politisoinnin (Syyrian arabitasavalta);

138.93

poistaa uskonrauhan rikkomisen rangaistavuuden ja suojelee ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapautta sekä sananvapautta kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 18 ja 19 artiklan mukaisesti (Luxemburg);

138.94

varmistaa uskonnollisille yhteisöille vapauden hartaudenharjoitukseen, myös rituaalien harjoittamiseen (Israel);

138.95

vahvistaa toimintaperiaatteita, joilla tuetaan perhettä yhteiskunnan luonnollisena perusyksikkönä (Egypti);

138.96

antaa asianmukaiset resurssit ihmiskaupan ja ihmisten hyväksikäytön torjuntaan (Gabon);

138.97

säätää edelleen tehokasta lainsäädäntöä estääkseen ja torjuakseen ihmiskaupan (Moldovan tasavalta);

138.98

ryhtyy tehokkaisiin toimenpiteisiin estääkseen ja poistaakseen ihmiskaupan (Venäjän federaatio);

138.100

parantaa olosuhteita palkkatasa-arvon saavuttamiseksi (Saksa);