Suomelle annetut ihmisoikeussuositukset

Suomi raportoi määräajoin ihmisoikeussopimusvelvoitteidensa täytäntöönpanosta Yhdistyneiden kansakuntien (YK) ja Euroopan neuvoston (EN) sopimusvalvontaelimille, jotka antavat suosituksia velvoitteiden täytäntöönpanosta. YK:lle raportoidaan kahdeksasta yleissopimuksesta ja kolmesta valinnaisesta pöytäkirjasta. Vastaavasti EN:lle raportoidaan kuudesta yleissopimuksesta. Näiden lisäksi Suomi saa suosituksia myös Euroopan kidutuksen vastaiselta komitealta (CPT), Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaiselta komissiolta (ECRI) ja YK:n yleismaailmallisesta määräaikaistarkastelusta (UPR).

Suositustietopankki ei sisällä kaikkia Suomelle annettuja suosituksia. Hakutoiminnot on tehty helpottamaan tietopankin käyttöä. Hakutulokset eivät välttämättä ole kaikilta osin kattavia tai virheettömiä. Osa suosituksista on irrotettu laajemmasta tekstikokonaisuudesta. Asiasanahaku on vain viitteellinen, muitakin soveltuvia suosituksia voi olla.

Hakuohjeet

 

Kidutuksen vastainen komitea 2016 (CAT/C/FIN/CO/7)

Kidutuksen vastainen komitea käsitteli Suomen seitsemännen määräaikaisraportin (CAT/C/FIN/7) 1464. ja 1467. kokouksessaan, jotka pidettiin 9. ja 10. marraskuuta 2016 (CAT/C/SR.1464 ja CAT/C/SR.1467), ja hyväksyi seuraavat loppupäätelmät 1492. kokouksessaan (CAT/C/SR.1492), joka pidettiin 29. marraskuuta 2016.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Kidutustekojen vanhentuminen

6. Komitea on huolissaan siitä, että kidutusrikokseen sovelletaan 20 vuoden enimmäisaikaa syyteoikeuden vanhentumisen osalta ja että ainoastaan kaikkein vakavimmissa kidutustapauksissa, joissa rikos on tehty osana sotarikosta tai rikosta ihmisyyttä vastaan, joista enimmäisrangaistuksena on elinkautinen vankeus, syyteoikeus ei vanhene kidutustekojen osalta (1, 2 ja 4 artikla).
7. Komitea toistaa suosituksensa (CAT/CFIN/CO5-6, 7 kohta) siitä, että sopimusvaltion tulisi muuttaa rikoslakiaan varmistaakseen, ettei kidutustekoihin sovelleta minkäänlaista vanhentumisaikaa.

Oikeudelliset perustakeet

8. Komitea on huolissaan seuraavista tiedoista:
a) ilmoitukset jopa useita päiviä kestävistä viivytyksistä säilöönotosta ilmoittamisessa, etenkin sellaisten ulkomaalaisten kohdalla, joilla ei ole asuinpaikkaa sopimusvaltiossa ja jotka eivät puhu suomea;
b) poliisin säilyttämien henkilöiden terveydenhuollon puutteet, jotka liittyvät muun muassa saapumisen yhteydessä järjestettävään järjestelmälliseen terveystarkastukseen etenkin Espoon, Imatran, Kuopion, Lahden ja Vantaan poliisin säilöönottotiloissa;
c) rikostutkinnassa suoritettavien kuulustelujen järjestelmällisen äänittämisen ja videoinnin puuttuminen ja se, että ainoastaan tietyillä poliisilaitoksilla on tällaiset laitteet lasten kuulemista varten (2, 11 ja 16 artikla).
9. Sopimusvaltion tulisi
a) panna säännökset täytäntöön ja noudattaa enintään 48 tunnin määräaikaa, jonka kuluessa vapaudenmenetyksestä ilmoitetaan jokaisen säilöönotetun henkilön perheenjäsenelle tai jollekin muulle hänen valitsemalleen henkilölle;
b) varmistaa, että lääkäri suorittaa uusille säilöön otetuille henkilöille, myös tutkintavangeille, tavanomaisen terveystarkastuksen 24 tunnin kuluessa heidän saapumisestaan kaikissa poliisin säilöönottotiloissa ja että säilöön otetun henkilön pyytäessä hänelle järjestetään pääsy riippumattoman lääkärin luokse;
c) antaa tiedot terveystarkastuksesta ja järjestää pääsy terveydenhuoltoon kaikille tutkintavangeille, erityisesti Espoon, Imatran, Kuopion, Lahden ja Vantaan poliisin säilöönottotiloissa;
d) myöntää riittävät varat siihen, että kaikki esitutkintatilat ja erityisesti poliisilaitokset voidaan järjestelmällisesti varustaa videovalvontajärjestelmillä ja äänitys- ja videointilaitteilla.

Todisteiden hylkääminen

10. Komitea panee merkille, että oikeudenkäymiskaari kieltää kidutuksella saadun todisteen hyödyntämisen oikeudenkäynnissä, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 25 pykälän 3 momentti sallii lainvastaisesti hankitun todisteen hyödyntämisen, jollei tämä vaaranna oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista, jolloin kaltoinkohtelu ei välttämättä jää soveltamisalan ulkopuolelle (2 ja 15 artikla).
11. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio muuttaa oikeudenkäymiskaarta siten, että se kieltää kaltoinkohtelulla saadun todisteen hyödyntämisen oikeudenkäynnissä, ja poistaa säännökset, jotka antavat tuomioistuimille mahdollisuuden hyödyntää laittomasti hankittua todistetta harkintavaltaansa perustuvan tulkinnan myötä.

Palautuskielto (non-refoulment)

12. Komitea panee merkille, että turvapaikkahakemusten määrä lähes kymmenkertaistui sopimusvaltiossa viime vuoden aikana ja pakolaisiksi tunnustettujen määrä kasvoi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että viimeaikaiset lainsäädännön ja käytäntöjen muutokset ovat voineet heikentää turvapaikanhakijoiden oikeudellisia takeita ja lisätä riskiä joutua palautetuksi. Se on huolissaan siitä, että "humanitaarinen suojelu" on poistettu kansallisesta suojeluluokituksesta, turvapaikanhakijoiden oikeusapua on rajoitettu, pakolaisaseman määrittämismenettelyjä on nopeutettu, mihin voi myös liittyä nopea maasta poistaminen, ja käyttöön on otettu seitsemän päivän määräaika täytäntöönpanokiellon hakemiselle, kun kielteisestä päätöksestä tehty valitus on tuomioistuimen käsiteltävänä, jolloin valituksella ei välttämättä ole automaattisesti lykkäävää vaikutusta. Komitea on lisäksi huolissaan siitä, että turvapaikanhakijoiden joukossa olevia kidutuksen uhreja ei välttämättä tunnisteta tehokkaasti ja että turvapaikanhakijoita otetaan edelleen säilöön etenkin silloin, kun he odottavat maasta poistamista. Se on myös huolissaan siitä, ettei poliisin ja rajavartiolaitoksen ylläpitämissä säilöönottotiloissa pidettyjen turvapaikanhakijoiden ja laittomasti maassa olevien määristä ole tilastotietoja (2, 3 ja 16 artikla).
13. Sopimusvaltion tulisi
a) ryhtyä tehokkaisiin lainsäädännöllisiin, oikeudellisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin säilyttääkseen korkeatasoiset pakolaisaseman määrittämismenettelyt ja noudattaa samalla yleissopimuksen 3 artiklan mukaisia palautuskieltoa koskevia velvoitteitaan;
b) varmistaa, että turvapaikkahakemukset arvioidaan yksilöllisesti ja tapauskohtaisesti, että turvapaikanhakijoiden saatavilla on oikeusapua menettelyn kaikissa vaiheissa, että turvapaikanhakijoilla on tosiasiallinen oikeus valittaa kielteisistä päätöksistä ja että ulkomaan kansalaisten palauttamista koskevan lainsäädännön mukaan palauttamismääräyksistä tuomioistuimille tehdyillä valituksilla on lykkäävä vaikutus;
c) varmistaa, ettei ketään henkilöä karkoteta, palauteta tai luovuteta toiseen maahan, jos on perusteltu syy uskoa, että hän olisi siellä vaarassa joutua kidutetuksi;
d) varmistaa, että mielenterveysongelmat ja muut kidutuksen aiheuttamat traumaattiset seuraukset seulotaan ja että kaikille kidutuksen uhreiksi joutuneille turvapaikanhakijoille tarjotaan apua, asianmukaista erityishoitoa ja kuntoutusta;
e) pidättäytyä ottamasta turvapaikanhakijoita ja ulkomaalaisia säilöön, edistää säilöönoton vaihtoehtoja ja tarkistaa politiikkaansa saattaakseen sen yhdenmukaiseksi ohjeiden kanssa, jotka koskevat turvapaikanhakijoiden säilöönottoon sovellettavia perusteita ja standardeja sekä säilöönoton vaihtoehtoja;
f) perustaa mekanismi, jolla valvotaan ulkomaalaislain nojalla säilöön otettuja turvapaikanhakijoita ja laittomia maahanmuuttajia ja kerätään heistä sukupuolen, iän, etnisen alkuperän ja lähtömaan mukaan eriteltyjä tilastotietoja, ja toimittaa nämä tiedot komitealle.

Kansallinen valvontaelin

14. Komitea on huolissaan siitä, että vaikka eduskunnan oikeusasiamiehelle on annettu tehtäväksi toimia kansallisena valvontaelimenä, oikeusasiamiehelle ei ole osoitettu riittäviä taloudellisia ja henkilöstöresursseja eikä kansallisella valvontaelimellä välttämättä ole tarvittavia henkilöstöresursseja tehtävänsä toteuttamiseen (2 artikla).
15. Sopimusvaltion tulisi vahvistaa kansallista valvontaelintä järjestämällä sille riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit, jotta se pystyy hoitamaan tehtävänsä riippumattomasti ja tehokkaasti kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen komitean alakomitean ohjeiden mukaisesti. Sen tulisi myös harkita mahdollisuutta perustaa kansallinen valvontaelin erilliseksi yksikökseen eduskunnan oikeusasiamiehen alaisuuteen, jolloin sillä olisi oma rahoitus ja henkilöstö.

Tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa

16. Komitea ottaa huomioon vankeuslakiin ja tutkintavankeuslakiin tehdyt muutokset ja eduskunnalle 1. joulukuuta 2016 tutkintavankeudesta annetun hallituksen esityksen, jonka mukaan muun muassa tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa tulisi lopettaa viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Komitea on kuitenkin edelleen huolissaan siitä, että tutkintavankeja säilytetään pitkiä aikoja poliisin säilöönottotiloissa, jotka eivät täytä tutkintavankien säilyttämisen edellytyksiä, sillä tutkintavangit saattavat muun muassa joutua kaltoin kohdelluiksi eikä heillä ole mahdollisuutta ulkoliikuntaan, television katseluun tai muuhun mielekkääseen toimintaan. Se on myös huolissaan siitä, että päihdyttävien aineiden vaikutuksen alaisena olevia henkilöitä säilytetään edelleen poliisin säilöönottotiloissa pelkän päihtymistilan vuoksi (2, 11 ja 16 artikla).
17. Sopimusvaltion tulisi
a) lopettaa tutkintavankien säilyttäminen poliisin säilöönottotiloissa ja osoittaa riittävät taloudelliset ja henkilöstöresurssit sekä infrastruktuuri Rikosseuraamuslaitokselle, jotta tutkintavangit voidaan sijoittaa asianmukaisiin säilöönottopaikkoihin;
b) nopeuttaa oikeudenkäyntejä ja mahdollisuuksien mukaan ottaa käyttöön säilöönoton vaihtoehtoja, kuten sähköisesti valvottavat ja tehostetut matkustuskiellot, kotiaresti ja takuumaksut;
c) säilyttää poliisin säilöönottotiloihin sijoitettujen tutkintavankien oikeudelliset takeet ja asema ja tarjota tutkintavangeille todellinen mahdollisuus päivittäiseen ulkoliikuntaan, television katseluun ja muuhun mielekkääseen toimintaan;
d) antaa tietoja tuloksista, joihin oikeusministeriön työryhmä on päätynyt harkitessaan vastuun siirtämistä poliisin tiloissa säilytettävien tutkintavankien osalta oikeusministeriön hallinnon alalle;
e) varmistaa, että pelkästään päihtymystilan vuoksi säilöön otetut päihtyneet henkilöt sijoitetaan riittävän pätevän henkilökunnan valvontaan, esimerkiksi katkaisuasemille.

Nuorena rikoksen tehneiden vankeus

18. Komitea ottaa huomioon sen, että nuorena rikoksen tehneiden alhainen määrä hankaloittaa erillisten vankilatilojen rakentamista tähän tarkoitukseen. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että vankiloissa alaikäisiä pidetään yhdessä aikuisten vankien kanssa (2, 11 ja 16 artikla).
19. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin erottaakseen nuorena rikoksen tehneet aikuisista kaikissa vankiloissa ja ottaa tällöin huomioon heidän etunsa Yhdistyneiden kansakuntien nuoriso-oikeudesta annettujen vähimmäissäännösten mukaisesti ("Beijingin säännöt") ja vapautensa menettäneiden nuorten suojelemisesta annettujen Yhdistyneiden kansakuntien sääntöjen mukaisesti.

Vankiloiden saniteettitilat

20. Komitea palauttaa mieleen, että sen edellisten loppupäätelmien (CAT/FIN/CO5-6, 14 kohta) mukaan kolmen eri vankilan yhteensä 222 vankisellissä ei ollut asianmukaisia saniteettilaitteita, mukaan lukien käymälää. Komitea on huolissaan siitä, että kahdessa vankilassa on edelleen 118 selliä ilman käymälää, nimittäin Helsingin ja Hämeenlinnan vankiloissa, ja että kunnostetut tilat otetaan käyttöön vasta vuonna 2017 (11 artikla).
21. Komitea toistaa suosituksensa (CAT/CFIN/CO5-6, 14 kohta) siitä, että sopimusvaltion tulisi nopeuttaa Helsingin ja Hämeenlinnan vankiloiden kunnostamista, jotta kaikissa selleissä olisi asianmukaiset saniteettilaitteet, mukaan lukien käymälät.

Tahdosta riippumaton sijoittaminen psykiatriseen laitokseen ja siellä tapahtuva hoito

22. Komitea ottaa huomioon kesäkuussa 2016 voimaan tulleet mielenterveyslain muutokset, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että henkilöt, joiden psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt, eivät välttämättä ole tietoisia mahdollisuudestaan käyttää oikeussuojakeinoja, kuten riitauttaa tahdosta riippumattoman sairaalahoitoon määräämisen hallintotuomioistuimessa, jos heillä ei ole laillista edustajaa, perheenjäsentä tai muuta läheistä, joka osallistuu heidän hoitoonsa (2, 12, 13 ja 16 artikla).
23. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio muuttaa mielenterveyslakiaan ja antaa selkeät ja yksityiskohtaiset säädökset, joilla varmistetaan tehokkaat oikeudelliset takeet, mukaan lukien laillisen edustajan järjestäminen. Sopimusvaltion tulisi lisäksi vahvistaa niiden henkilöiden itsemääräämisoikeutta, joiden psyykkinen ja sosiaalinen toimintakyky on heikentynyt siten, että heidän sijoittamisensa psykiatrisiin sairaaloihin ja sosiaalisiin laitoksiin perustuu vapaaehtoiselle tietoiselle suostumukselle, että heillä on tehokas muutoksenhakuoikeus ja että he pystyvät riitauttamaan tahdosta riippumattoman sairaalahoitoon määräämisen tuomioistuimessa.

Rajoittamiskeinojen käyttö

24. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio on ilmoittanut ottavansa toukokuussa 2017 käyttöön uusia erityisbusseja, jossa vapautensa menettäneitä henkilöitä pidetään erillään. Komitea on kuitenkin huolissaan tiedoista, joiden mukaan yhdestä paikasta toiseen kuljetettavat vapautensa menettäneet henkilöt ovat kuljetuksen aikana käsiraudoissa, vaikka lain mukaan fyysisten rajoittamiskeinojen käyttö on harkinnanvarainen eikä tavanomainen toimenpide. Se on huolissaan myös siitä, että poliisilaitoksissa käytetään edelleen sänkyyn sitomista (2, 11 ja 16 artikla).
25. Sopimusvaltion tulisi muuttaa lainsäädäntöään siten, että siinä säännellään tiukasti fyysisten rajoittamiskeinojen käyttöä vapautensa menettäneisiin henkilöihin, ja lopettaa vapautensa menettäneiden henkilöiden laittaminen käsirautoihin kuljetuksen ajaksi. Poliisilaitoksissa tulisi luopua sänkyyn sitomisesta.

Sähkökäyttöisten ampuma-aseiden (etälamauttimien) ja muiden joukkojenhallinta-aseiden käyttö

26. Komitea on huolissaan tiedoista, joiden mukaan poliisit ovat useissa tapauksissa käyttäneet sähkökäyttöisiä ampuma-aseita (etälamauttimia) suljetuissa ympäristöissä, kuten poliisilaitoksissa. Se on myös huolissaan FN303-paineilma-aseiden käytöstä mielenosoituksissa, sillä nämä voivat aiheuttaa vakavia loukkaantumisia (11 ja 16 artikla).
27. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että sähkökäyttöisiä ampuma-aseita käytetään tappavien aseiden asemesta ainoastaan äärimmäisissä ja rajatuissa tilanteissa, joissa on todellinen ja välitön hengenvaara tai vakavan loukkaantumisen vaara, ja että niitä käyttää ainoastaan koulutettu lainkäyttöhenkilöstö. Sopimusvaltion tulisi tarkistaa tällaisten aseiden käyttöä koskevia määräyksiään luodakseen korkean kynnyksen niiden käytölle ja kieltää nimenomaisesti niiden käyttö lapsiin ja raskaana oleviin naisiin. Komitea katsoo, että sähkökäyttöisiin ampuma-aseisiin tulisi soveltaa välttämättömyys- ja suhteellisuusperiaatteita eivätkä ne saisi kuulua henkilöstön varustukseen vankiloissa tai missään muissa paikoissa, joissa vapautensa menettäneitä henkilöitä pidetään. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa tiukemmat ohjeet ja asianmukaista koulutusta lainkäyttöhenkilöstölle, jolla on lupa käyttää sähkökäyttöisiä ampuma-aseita, ja seuraa ja valvoo niiden käyttöä tiukasti asettamalla kirjaamis-, ilmoittamis- ja tarkistusmenettelyn pakolliseksi jokaisen käytön osalta. Tiukkoja ohjeita ja asianmukaista koulutusta tulisi soveltaa myös FN303-paineilma-aseiden käyttöön.

Naisiin kohdistuva väkivalta ja perheväkivalta

28. Komitea on huolissaan naisiin kohdistuvan väkivallan, myös perheväkivallan ja seksuaalisen väkivallan, yleisyydestä sopimusvaltiossa, tapausten ilmoittamatta jättämisestä ja väkivallan torjuntaan osoitettujen varojen puutteesta. Se on huolissaan myös siitä, että raiskaus luokitellaan edelleen fyysisen väkivallan asteen mukaan eikä suostumuksen puuttumisen mukaan, että uhreille ei tietojen mukaan tarjota riittävää tukea, kuten erityispalveluja, sekä siitä, ettei väkivallan uhreille ja heidän lapsilleen ole tarpeeksi turvakotipaikkoja. Komitea on lisäksi huolissaan siitä, että pakkoavioliitto ei sisälly rikoslakiin omana erillisenä rikoksenaan (2, 12-14 ja 16 artikla).
29. Sopimusvaltion tulisi
a) laatia uusi naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämisen kansallinen toimintasuunnitelma, varmistaa sille riittävä rahoitus ja panna tehokkaasti täytäntöön naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta tehdyn Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin yleissopimus) keskeiset määräykset;
b) perustaa tehokas ja riippumaton valitusjärjestelmä perheväkivallan uhreille;
c) varmistaa, että poliisi kirjaa kaikki perheväkivaltaa, myös seksuaalista väkivaltaa ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, koskevat väitteet, että ne tutkitaan viipymättä puolueettomasti ja tehokkaasti ja että tekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan;
d) varmistaa, että perheväkivallan uhrit hyötyvät suojelutoimenpiteistä, kuten lähestymiskielloista, ja että heillä on pääsy terveydenhuolto- ja oikeuspalveluihin, mukaan lukien neuvontaan sekä hyvitykseen, ml. kuntoutukseen;
e) muuttaa raiskauksen määritelmää kansallisessa lainsäädännössä siten, että se sisältää suostumuksen puuttumisen, lisätä raiskauskriisikeskusten määrää ja varmistaa korkeampi ilmoittamisaste sekä vahvistaa seksuaalisen väkivallan uhrien tukipalveluja ja kehittää matalan kynnyksen palveluverkosto, joka tarjoaa myös pitkäaikaista tukea;
f) järjestää koko maahan uhreja ja heidän lapsiaan, myös kunniaväkivallan uhreja ja heidän lapsiaan, varten turvalliset turvakotipaikat ja niille riittävä rahoitus;
g) järjestää poliiseille ja muille lainkäyttöviranomaisille, sosiaalityöntekijöille, tuomareille ja syyttäjille pakollista koulutusta naisiin kohdistuvan väkivallan kriminalisoivasta lainsäädännöstä ja sukupuoleen perustuvan väkivallan ja perheväkivallan uhrien, myös lapsiuhrien, haavoittuvuudesta;
h) sisällyttää pakkoavioliitto omaksi erilliseksi rikoksekseen rikoslakiin.

Ihmiskauppa

30. Komitea on huolissaan siitä, ettei ihmiskaupan uhreja aina suojella ja tunnusteta sopimusvaltiossa riittävällä tavalla. Se on huolissaan siitä, että seksuaalisessa hyväksikäyttötarkoituksessa kaupattujen henkilöiden tunnistaminen ja tukeminen liittyvät rikosoikeudellisiin menettelyihin ja että ainoastaan sopimusvaltion kansalaiset ja asukkaat ovat oikeutettuja toipumisaikaan. Lisäksi on ilmoitettu, että tällaiset henkilöt poistetaan usein nopeasti sopimusvaltiosta tarjoamatta heille apua. Komitea on huolissaan myös siitä, että lainkäyttö-, maahanmuutto- ja muulla henkilöstöllä, joka kohtaa työssään ihmiskaupan uhreja, ei ole järjestelmällistä koulutusta ja ohjeistusta, joiden ansiosta he voisivat tunnistaa uhrit paremmin ja tukea heitä (2, 10, 12-14 ja 16 artikla).
31. Sopimusvaltion tulisi
a) panna täytäntöön kansainvälinen ja kansallinen ihmiskaupan vastainen lainsäädäntö ja kehittää integroitu ja koordinoitu kehys ihmiskaupan torjuntaan;
b) ryhtyä tehokkaisiin toimenpiteisiin ihmiskaupan torjumiseksi ja poistamiseksi, laatia ohjeet ja antaa erityiskoulutusta lainkäyttö- ja maahanmuuttoviranomaisille ja muille työssään ihmiskaupan uhreja kohtaaville viranomaisille uhrien tunnistamisesta ja tekijöiden tutkimisesta, syytteeseen asettamisesta ja rankaisemisesta;
c) tehostaa ihmiskaupan uhrien suojelua ja tarjota heille oikeussuojakeinoja, kuten maksutonta oikeusapua, lääketieteellistä ja psykologista apua ja kuntoutusta, sekä pääsy asianmukaisiin turvakoteihin ja apua ihmiskauppatapausten ilmoittamiseen poliisille, myöntää kaikille ihmiskaupan uhreille toipumisaika ja estää ihmiskaupan kohteena olleiden henkilöiden paluu lähtömaihinsa, jos on perusteltu syy uskoa, että he olisivat siellä vaarassa joutua kidutetuiksi.

Koulutus

32. Komitea panee merkille viranomaisille tarjottavan monenlaisen koulutuksen, mutta on kuitenkin huolissaan siitä, että kidutuksen kieltoa koskevaa koulutusta järjestetään ainoastaan rajavartiolaitoksen henkilöstölle eikä kaikille henkilöille, jotka kohtaavat työssään vapautensa menettäneitä henkilöitä. Se on huolissaan myös siitä, että eduskunnan oikeusasiamies on katsonut poliisivankiloiden henkilöstön koulutuksen olevan epätasaista, että viranomaisten koulutuksesta ei kerätä järjestelmällisesti tietoja ja ettei käytettävissä ole koulutusohjelmien arviointeja. Komitea on huolissaan myös siitä, ettei kaikille terveydenhuollon ammattilaisille ja muille vapautensa menettäneiden henkilöiden parissa työskenteleville viranomaisille tarjota koulutusta määräyksistä, jotka annetaan käsikirjassa kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tutkimiseksi ja dokumentoimiseksi tehokkaasti (Istanbulin pöytäkirja) (10 artikla).
33. Sopimusvaltion tulisi
a) tehdä yleissopimuksen määräyksiä ja kidutuksen ehdotonta kieltoa koskeva koulutus pakolliseksi kaikille lainkäyttöviranomaisille ja erityisesti niille, jotka kohtaavat työssään poliisin säilöönottotiloissa säilytettäviä henkilöitä;
b) kerätä järjestelmällisesti tietoja lainkäyttöviranomaisten ja viranomaisten koulutuksesta ja kehittää ja toteuttaa erityisiä menetelmiä sen tehokkuuden ja vaikuttavuuden arvioimiseksi;
c) varmistaa, että Istanbulin pöytäkirja otetaan olennaiseksi osaksi kaikkien terveydenhuollon ammattilaisten ja muiden vapautensa menettäneiden henkilöiden parissa työskentelevien viranomaisten koulutusta;
d) ottaa käyttöön pakkokeinoja sisältämättömiä tutkintamenetelmiä koskevia koulutusohjelmia kidutusta käsittelevän YK:n erityisraportoijan suositusten mukaisesti.

Muut asiat

35. Komitea kehottaa sopimusvaltiota ratifioimaan ne Yhdistyneiden kansakuntien keskeiset ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuolena se ei vielä ole, eli ulkomaisten siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta tahdonvastaiselta katoamiselta.

Muut asiat

36. Sopimusvaltiota pyydetään jakamaan komitealle toimitettua raporttia sekä näitä loppupäätelmiä laajalti alueellaan asianmukaisilla kielillä virallisilla verkkosivuilla, joukkoviestimissä ja kansalaisjärjestöjen välityksellä.

Kidutuksen vastainen komitea 2021 (CPT)

Suositukset on poimittu raportista joka perustuu vierailuun, jonka kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangasituksen estämiseksi toimiva komitea (CPT) teki Suomeen 7.-18.9.2020. Suomenkielinen versio perustuu lyhennelmään CPT:n suosituksista ja tietopyynnöistä. Täydellinen raportti on saatavilla vain englanniksi.
Alkuperäinen suositusasiakirja(Linkki toiselle web-sivustolle.)

9. CPT pyytää ajantasaisia tietoja poliisin säilyttämien henkilöiden kohtelua koskevan uuden lain, johon yleisesti viitataan nimellä ”putkalaki”, laadinnassa ja hyväksymisessä saavutetusta edistyksestä (ja pyytää saada aikanaan uuden lain tekstin, kun se on hyväksytty).

14. Koska lähes kaikista poliisin säilytystiloista puuttuu riittävä terveydenhuolto ja erityisesti järjestelmällinen ja rutiininomainen terveystarkastus poliisin säilytystiloihin saavuttaessa, CPT kehottaa Suomen viranomaisia ryhtymään toimenpiteisiin, joilla
- parannetaan lääkäriin pääsyä ja tarjotaan ympärivuorokautiset sairaanhoitajapalvelut Pasilan poliisin säilytystiloissa
- parannetaan merkittävästi lääkäriin pääsyä ja varmistetaan, että kaikissa muissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa on säännöllisesti sairaanhoitaja läsnä (samoin kuin kaikissa muissa poliisin säilytystiloissa Suomessa)
- varmistetaan, että lääkäri tai lääkärille raportoiva pätevä sairaanhoitaja suorittaa kaikille vasta saapuneille vapautensa menettäneille (erityisesti tutkintavangeille) terveystarkastuksen 24 tunnin kuluessa heidän saapumisestaan poliisin säilytystiloihin. Kuten aiemmin on moneen kertaan korostettu, tällainen tarkastus on välttämätön etenkin tartuntatautien leviämisen ja itsemurhien ehkäisemiseksi sekä (epäasianmukaisen kohtelun ehkäisemisen yhteydessä) vammojen raportoimiseksi hyvissä ajoin.
CPT toistaa suosituksensa ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että poliisin huostassa olevilla henkilöillä on heidän niin halutessaan todellinen oikeus päästä itse valitsemansa lääkärin tutkittavaksi (poliisin kutsuman lääkärin mahdollisesti suorittaman terveystarkastuksen lisäksi). Tällöin pidätetyn henkilön valitseman lääkärin tekemä tarkastus voidaan suorittaa hänen omalla kustannuksellaan.
CPT suosittelee myös, että kaikille poliisin säilytystilojen säilöönottoalueilla työskenteleville poliiseille tarjotaan säännöllisesti ensiavun kertauskursseja.

16. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin niiden puutteiden korjaamiseksi, jotka liittyvät satunnaisiin viivytyksiin oikeuksia koskevien kirjallisten tietojen antamisessa, erityisesti muilla kuin suomen kielellä, sekä siihen, että kaikki poliisin säilytystiloissa haastatellut henkilöt eivät olleet saaneet tietolomakkeen jäljennöstä sellissään säilytettäväksi ja että kirjalliset järjestyssäännöt (mukaan lukien ohjeet lääkäriin pääsystä) oli laitettu joidenkin sellien seinille, muttei läheskään kaikissa vierailluissa poliisin säilytystiloissa.

18. CPT suosittelee, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin korjatakseen ongelmat, jotka liittyvät siihen, että monissa poliisin säilytystiloissa luonnonvaloon pääsy oli puutteellista, sellit olivat huonokuntoisia (esim. seinät olivat graffitien peitossa) ja siihen, että edelleen oli kahden hengen sellejä, joissa ei ollut wc:tä.

20. CPT pitää myönteisenä sitä, että vuoden 2020 lopulla tai vuoden 2021 alussa on määrä antaa uudet ohjeet, joissa säilytystilojen henkilöstön edellytetään henkilökohtaisesti ja konkreettisesti tarkastavan jokaisen päihtyneen henkilön tilan säännöllisin väliajoin. CPT haluaisi yksityiskohtaisia tietoja uusista ohjeista (mukaan lukien pakollisten tarkastusten tarkasta suoritustiheydestä) ja niiden voimaantulopäivämäärästä.
CPT pyytää Suomen viranomaisia antamaan erityiskoulutusta päihtyneiden henkilöiden hoidosta (ja sellaisten tilanteiden tunnistamisesta, joita voidaan erehtyä pitämään päihtymystilana, kuten sisäinen verenvuoto tai diabetes) kaikille poliiseille Suomessa ja varmistamaan järjestelmällisen ja nopean pääsyn sairaanhoitajan luo, kun poliisin tiloissa säilytetään päihtyneitä henkilöitä. CPT suosittelee myös tehostamaan toimia säilytystilojen henkilöstön läsnäolon ja heidän suorittamansa valvonnan lisäämiseksi sekä pyytää Suomen viranomaisia harkitsemaan uudelleen vaihtoehtoa siirtää päihtyneiden henkilöiden hoito terveydenhuoltolaitoksiin.

21. CPT haluaisi saada lisätietoja suunnitelmista, joiden mukaan Helsingissä kiinni otetut päihtyneet henkilöt aiotaan tulevaisuudessa siirtää Pasilan poliisin säilytystiloihin, ja näiden tarkasta toteuttamisajankohdasta samoin kuin siitä, aiotaanko samalla siirtää Töölöstä Pasilaan kokenutta ja koulutettua säilytystilojen henkilöstöä ja lisätä sairaanhoitohenkilöstöä Pasilassa (jotta voidaan kompensoida nykyään Töölössä saatavilla olevan sairaanhoitoavun menetystä).

23. CPT pyytää Suomen viranomaisia ensi tilassa toteuttamaan suunnitelmat, joiden tavoitteena on kokonaan poistaa käytäntö säilyttää tutkintavankeja poliisin tiloissa viimeistään vuoteen 2025 mennessä. Ennen tätä on pikaisesti ryhdyttävä toimenpiteisiin, joilla laajennetaan ja kunnostetaan poliisin säilytystilojen ulkoilupihoja ja parannetaan niiden suunnittelua.

29. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin Metsälän säilöönottoyksikössä tarjottavan toiminnan kehittämiseksi, sillä järjestetyn toiminnan puute oli edelleen ongelma etenkin niiden säilöön otettujen kannalta, jotka viettivät laitoksessa pitkiä aikoja (jopa useita kuukausia).
CPT pyytää Suomen viranomaisia puuttumaan siihen ongelmaan, että jotkut kuntosalilaitteista (jotka olivat käytettävissä 5,5 tuntia päivässä) olivat rikki.

30. CPT pyytää Suomen viranomaisia pyrkimään varmistamaan, että sairaanhoitajalle pääsee nopeasti myös sunnuntaisin. Lisäksi tulisi pyrkiä varmistamaan, että yksikössä on aina yöaikaan paikalla henkilö, joka pystyy antamaan ensiapua (ja jonka tulisi olla koulutettu antamaan elvytystä ja käyttämään defibrallaattoria).
CPT kehottaa Suomen viranomaisia ottamaan ensi tilassa käyttöön terveystarkastuksen, joka suoritetaan nopeasti ja järjestelmällisesti kaikille Metsälän säilöönottoyksikköön vastikään saapuneille ulkomaan kansalaisille. Tässä viitataan myös edelle 14 ja 15 kohtiin.
CPT haluaisi saada yksityiskohtaisempia tietoja uusista ohjeista ja saapumisen yhteydessä noudatettavasta terveystarkastuskäytännöstä, jotka ilmeisesti hyväksyttiin elokuussa 2020 mutta joiden toteuttaminen on viivästynyt (pandemian vuoksi) syksyyn 2020.

36. CPT pitää myönteisenä sitä, että paljusellit on poistettu Suomen vankiloista, ja kehottaa Suomen viranomaisia jatkamaan vankiloiden rakennuskannan uudistamista. Tässä yhteydessä ensisijaisena tavoitteena tulisi olla Oulun nykyisen vankilan korvaaminen uudella laitoksella. CPT haluaisi Suomen viranomaisten sisällyttävän tähän raporttiin annettavaan vastaukseensa ajantasaiset tiedot kyseisen ohjelman toimeenpanosta.

38. CPT pyytää jälleen Suomen viranomaisia ryhtymään päättäväisempiin ja ennakoivampiin toimenpiteisiin vankien välisen väkivallan ja uhkailun ehkäisemiseksi ja lopettamiseksi. Turun vankilan johdon ja henkilöstön on oltava jatkuvasti valppaina ja pyrittävä varmistamaan, etteivät mitkään vankien väliset väkivalta- ja uhkailutapaukset jää huomaamatta, sekä käytettävä kaikkia käytettävissään olevia keinoja tällaisten tapausten ehkäisemiseksi. Tähän vaikuttaa suuresti se, onko alueella ja vankien toimintatiloissa paikalla riittävästi henkilökuntaa.

39. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin järjestelmässä olevien aukkojen poistamiseksi, jotka liittyvät siihen, että vankilaviranomaisilla ei ole tarkkaa käsitystä eikä selkeää yleiskuvaa vankien välisen väkivallan laajuudesta, koska käytössä ei ole tehokkaita menettelyjä vammojen kirjaamiseksi ja raportoimiseksi, minkä vuoksi saatavilla ei ole luotettavia tilastotietoja.

40. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan, että suojelua tarvitsevilla vangeilla (ja muilla vangeilla, jotka on eristetty siksi, että heidät katsotaan väkivaltaisiksi tai muutoin ”hankaliksi”) on todellinen mahdollisuus osallistua mielekkääseen toimintaan. Tämän
mahdollistamiseksi henkilökunnan läsnäoloa tulisi lisätä vankien asuintiloissa, erityisesti suljetuissa yksiköissä.
Vankilan terveydenhuoltopalveluissa on sovellettava ennakoivaa lähestymistapaa suojelussa oleviin vankeihin, etenkin psykologisen ja psykiatrisen hoidon osalta. Heidän tarpeensa tulisi arvioida yksilöllisesti säännöllisin väliajoin, ja tarvittaessa tulisi harkita heidän siirtoaan toiseen vankilaan ja/tai sopivaan hoitolaitokseen. Suomen vankiloissa ei toistaiseksi ole kehitetty riittävästi tällaista ennakoivaa lähestymistapaa ja henkilökohtaista arviointia.

43. CPT suosittelee etsimään keinoja, joilla yhteydenpitorajoitusten kohteena oleville tutkintavangeille ja muille erillään pidettäville vangeille voidaan Oulun vankilassa tarjota paremmat ulkoilumahdollisuudet, kuten pääsy laitoksen kolmelle suurelle ulkoilupihalle (joita muut vangit käyttävät).

47. CPT suosittelee ryhtymään lisätoimenpiteisiin, jotta kaikille vierailujen kohteena olleissa laitoksissa oleville vangeille voidaan tarjota heidän tarpeidensa mukaan räätälöityä mielekästä toimintaa (kuten työnteko, ammatillinen ja muu koulutus sekä kohdennetut kuntoutusohjelmat). Etenkin mitä pidempään tutkintavankeihin sovelletaan yhteydenpitorajoituksia, sitä enemmän resursseja tarvitaan sen varmistamiseksi, että kyseiset vangit hyötyvät merkityksellisestä, mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvasta toiminnasta ja että heille tarjotaan mahdollisuus mielekkäisiin ihmiskontakteihin vähintään kahden tunnin ajan päivässä (mielellään kauemmin).
CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin, jotta turvallisuussyistä eristetyille vangeille voidaan Turun vankilassa ja muissa vankiloissa tarjota jäsenneltyjä ohjelmia, joihin sisältyy mielellään sellin ulkopuolella tapahtuvaa rakentavaa toimintaa ja jotka on laadittu yksilöllisesti sopivien henkisten ja fyysisten virikkeiden tarjoamiseksi vangeille.
”Pelkääjävankien” osalta viitataan edellä 38 kohdassa annettuun suositukseen.

49. CPT suosittelee lisäämään terveydenhuoltohenkilöstön resursseja (yleislääkäreitä ja hoitajia) molemmissa vierailluissa vankiloissa. Turun vankilassa tulisi olla ainakin yksi täysiaikainen yleislääkäri. Oulun vankilassa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin erikoislääkäriin, myös hammaslääkäriin, pääsyn parantamiseksi. CPT kehottaa Suomen viranomaisia myös varmistamaan, että vierailluissa vankiloissa (ja tarvittaessa kaikissa muissa laitoksissa) on aina paikalla joku, jolla on pätevyys antaa ensiapua (mielellään sairaanhoitaja), myös yöaikaan. Nykyinen erittäin kyseenalainen käytäntö, jossa vankeinhoitohenkilökunta antaa vangeille lääkkeet, tulisi vihdoinkin lakkauttaa.
CPT haluaisi myös saada vahvistuksen siitä, että Oulun vankilaan on löydetty sijainen pitkällä sairaslomalla olevalle yleislääkärille.

51. CPT kehottaa jälleen Suomen viranomaisia muuttamaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä ja arvioimaan uudelleen olemassa olevia menettelyjä, jotta voidaan varmistaa, että aina kun kirjataan vammoja, jotka ovat yhdenmukaisia vangin epäasianmukaisesta kohtelusta tekemien väitteiden kanssa (tai väitteiden puuttuessa viittaavat epäasianmukaiseen kohteluun tai vankien väliseen väkivaltaan), raportti saatetaan automaattisesti ja välittömästi toimivaltaisten viranomaisten tietoon (esim. poliisi ja/tai syyttäjä) riippumatta vangin toiveista. Tarkastuksen tulokset tulisi myös saattaa kyseisen vangin tai hänen asianajajansa käyttöön. Lisäksi terveydenhuollon ammattilaisen tulisi kertoa kyseiselle vangille, että tällaisen raportin laadinta on osa järjestelmää, jolla pyritään estämään epäasianmukaista kohtelua (ja vankien välistä väkivaltaa), ja ettei raportin automaattinen toimittaminen korvaa virallisen valituksen tekemistä.
CPT haluaa myös muistuttaa, että tällaisen tarkastuksen perusteella laadittavaan asiakirjaan tulisi sisältyä
i) selostus henkilön lausunnoista, jotka ovat merkityksellisiä terveystarkastuksen kannalta (mukaan lukien henkilön kuvaus terveydentilastaan ja mahdolliset väitteet epäasianmukaisesta kohtelusta tai vankien välisestä väkivallasta)
ii) täydellinen selostus perusteellisessa tarkastuksessa tehdyistä objektiivisista lääketieteellisistä havainnoista
iii) i) ja ii) kohtia koskevat lääkärin havainnot, jotka osoittavat mahdollisten väitteiden ja objektiivisten lääketieteellisten havaintojen olevan yhdenmukaisia.
Asiakirjan tulisi myös sisältää suoritettujen lisätutkimusten tulokset, mahdollisen erikoislääkärikäynnin yksityiskohtaiset tulokset sekä selostuksen vammoihin annetusta hoidosta ja mahdollisesti suoritetuista lisätoimenpiteistä.
Kun kyse on vammoista, terveystarkastuksen kirjaamisessa tulisi käyttää tähän tarkoitukseen laadittua erityislomaketta, joka sisältää kehokaavion vammojen merkitsemiseksi ja jota säilytetään vangin terveystiedoissa.
Lisäksi kaikista vammoista tulisi ottaa yksityiskohtaiset valokuvat, jotka tulisi säilyttää yhdessä vammojen merkitsemiseen tarkoitetun kehokaavion kanssa vangin henkilökohtaisissa terveystiedoissa. Tämä tulisi tehdä vammojen erityiseen traumarekisteriin kirjaamisen lisäksi.

52. Jokseenkin pinnallinen alkuterveystarkastus ja terveydenhuoltohenkilöstön riittämättömyys olivat erityisen ongelmallisia Covid-19-pandemian aikana. Tässä viitataan jälleen edellä 49 ja 50 kohdissa annettuihin suosituksiin.
Epidemiatilanteen mahdollisesti huonontuessa saatetaan tarvita lisätoimia. Tässä yhteydessä viitataan kahteen CPT:n asiasta antamaan lausuntoon (”Statement of principles relating to the treatment of persons deprived of their liberty in the context of the coronavirus disease (Covid-19) pandemic” (lausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden kohtelua koskevista periaatteista koronavirustaudin (Covid-19) yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 13, julkaistu 20. maaliskuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-council-of-europe-anti-torture-committee-issues-statement-of-principles-relating-to-the-treatment-of-persons-deprived-of-their-liberty-) ja ”Follow-up statement regarding the situation of persons deprived of their liberty in the context of the ongoing Covid-19 pandemic” (seurantalausunto vapautensa menettäneiden henkilöiden tilanteesta meneillään olevan Covid-19-pandemian yhteydessä, asiakirja CPT/Inf (2020) 21, julkaistu 9. heinäkuuta 2020, https://www.coe.int/en/web/cpt/-/covid-19-cpt-issues-follow-up-statement) samoin kuin siihen, että on tärkeää lisätä henkilöstöresursseja ja parantaa merkittävästi terveystarkastuksen suorittamista sisäänoton yhteydessä (sekä vasta saapuneiden vankien koronavirustestausta).

53. CPT haluaisi saada aikanaan tietoja kahden tutkimusprojektin tuloksista, jotka koskevat mielenterveyttä vankiloissa, ja erityisesti niiden perusteella toteutetuista tai suunnitelluista konkreettisista toimenpiteistä. Toisen projektin toteutuksesta vastaavat yhdessä Riihimäen vankila ja Tampereen yliopisto ja toisesta Valvira ja Helsingin yliopisto.
CPT suosittelee, että Oulun vankilassa varmistetaan säännölliset psykiatrin vierailut ja että psykiatri vierailee säännöllisesti useammin Turun vankilassa.
CPT suosittelee, että molemmissa vierailluissa vankiloissa täytetään avoinna olevat psykologin virat.

57. CPT suosittelee Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa riittävän rahoituksen avulla, että kaikissa vankiloissa on riittävästi asianmukaisen koulutuksen saanutta henkilökuntaa (erityisesti valvontahenkilöstöä), myös Turun ja Oulun vankiloissa.

58. CPT toistaa suosituksensa siitä, että nykyistä käytäntöä, jossa lyhytkestoiset vierailut tapahtuvat pääsääntöisesti suljetuissa tiloissa (pleksilasin läpi), tarkistettaisiin sen varmistamiseksi, että suljettuja vierailutiloja käytetään vain siinä laajuudessa ja niin kauan kuin se on perusteltua kyseisten vankien (tai heidän vieraidensa) tosiasiallisesti aiheuttaman uhan pohjalta (esim. kiellettyjen aineiden tai muiden kiellettyjen esineiden salakuljetus tai tarve estää tartuntatautien leviämistä).

59. CPT kehottaa Suomen viranomaisia varmistamaan muun muassa lainsäädännöllisin muutoksin, että kaikilla vangeilla, myös tutkintavangeilla, on mahdollisuus käyttää puhelinta.

61. CPT toistaa suosituksensa siitä, että vankien on voitava milloin tahansa tehdä kirjallisia valituksia ja jättää ne lukittuun, kussakin asuinyksikössä olevaan valituslaatikkoon. Kaikki kirjalliset valitukset tulisi rekisteröidä keskitetysti vankilassa ennen kuin ne toimitetaan asianomaisen tahon tarkasteltavaksi. Sisäiset valitukset tulisi aina käsitellä nopeasti (jolloin mahdolliset viivytykset on perusteltava kirjallisesti), ja vangeille tulisi ilmoittaa selkeästi määritellyssä määräajassa toimista, joihin on ryhdytty heidän huolenaiheisiinsa vastaamiseksi, tai syistä, joiden perusteella valitus jätetään tutkimatta tai katsotaan perusteettomaksi. Lisäksi sisäisistä valituksista tulisi kerätä tilastoja, joiden perusteella johto saa tietoa asioista, joihin vangit ovat tyytymättömiä.

65. CPT haluaisi saada tietoja edistyksestä liittyen sosiaali- ja terveysministeriön suunnitelmiin rakentaa vuoteen 2025 mennessä Helsinkiin uusi psykiatrinen sairaala, jossa on oikeuspsykiatrinen osasto.

70. CPT suosittelee ryhtymään ainakin joillakin Kellokosken sairaalan osastoilla määrätietoisiin toimenpiteisiin, joilla turvataan sairaanhoitohenkilökunnan ja potilaiden väliset myönteiset ja luottamukselliset suhteet.

72. CPT suosittelee, että Kellokosken sairaalassa ryhdytään tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaat pääsevät huomattavasti enemmän ulkoalueille. Tavoite yleisestä ja rajoituksettomasta pääsystä ulkoalueille päiväaikaan tulisi lisäksi ottaa huomioon uusien psykiatristen sairaaloiden suunnittelussa, mukaan lukien Helsinkiin lähivuosina rakennettavaksi suunnitellussa sairaalassa (katso edellä 65 kohta).

73. CPT suosittelee, että kaikkien psykiatrisissa sairaaloissa olevien potilaiden hoitoon ‒ mukaan lukien potilaat, joiden liikkumista rajoitetaan ‒ kuuluu kattavasti terapeuttista, kuntouttavaa ja virkistystoimintaa. Vähimmäisvaatimuksena on tarjota jokaiselle potilaalle mahdollisuus osallistua päivittäin järjestettyyn toimintaan, ja henkilökunnan tulisi motivoida potilaita osallistumaan.

74. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa lisäämään aikaa, jonka terveydenhuoltohenkilöstö käyttää välittömään ja henkilökohtaiseen kontaktiin potilaiden kanssa, jolloin tavoitteena on kehittää luottamuksellisia hoitosuhteita, helpottaa yhteistyötä ja arvioida uudelleen potilaiden hoitosuunnitelmia. Kokemus on osoittanut, että tämä hyvin todennäköisesti auttaa myös vähentämään rajoitustoimenpiteiden tarvetta. Tässä viitataan lisäksi 70 kohdassa annettuun suositukseen.

75. CPT toistaa suosituksensa siitä, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa tulisi ryhtyä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että potilaalta pyydetään aina kirjallinen tietoinen suostumus ennen sähkösokkihoitoon turvautumista (ja että tämä merkitään asianmukaisiin asiakirjoihin).

83. CPT suosittelee Kellokosken sairaalan johtoa pyrkimään edelleen vähentämään rajoittamisen kestoa. Jos poikkeustapauksissa rajoittamiseen täytyy turvautua muutamaa tuntia kauemmin, psykiatrin tulisi arvioida toimenpidettä lyhyin väliajoin. Tällaisissa tapauksissa samoin kuin rajoittamisen toistuvassa käytössä tulisi harkita toisen lääkärin konsultointia.

84. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon CPT: n näkökohdat (jotka koskevat eristyshuoneiden vankilamaista ulkonäköä ja painavia rautaovia, joissa on salpoja ja kolme jykevää pulttia lukitsemista varten samoin kuin vankiloiden eristysselleissä) muun muassa Helsinkiin tulevien vuosien aikana rakennettavaksi suunnitellun uuden psykiatrisen sairaalan suunnittelussa.

85. CPT suosittelee, että jokaista eristyksissä pidettävää potilasta valvoisi jatkuvasti, välittömästi ja henkilökohtaisesti pätevä henkilöstön jäsen. Henkilöstön jäsen voi olla potilashuoneen ulkopuolella (tai viereisessä huoneessa, josta on ikkuna potilashuoneeseen) edellyttäen, että potilas voi kunnolla nähdä henkilöstön jäsenen ja että tämä voi jatkuvasti tarkkailla potilasta ja kuulla hänet. On selvää, ettei henkilöstön jäsenen jatkuvaa ja henkilökohtaista läsnäoloa voi korvata videovalvonnalla.

87. CPT kannustaa Kellokosken sairaalan johtoa kiinnittämään enemmän huomiota siihen, että jokaisen rajoitustoimenpiteiden kohteena olleen potilaan kanssa keskustellaan asiasta mielekkäällä ja perusteellisella tavalla rajoitustoimenpiteen päätyttyä.

88. CPT suosittelee, että kaikki rajoitustoimenpiteiden, myös kemiallisten rajoitustoimenpiteiden, käyttökerrat kirjataan sellaisenaan potilaan henkilökohtaisiin tietoihin ja että kemiallisten rajoitustoimenpiteiden käytöstä laaditaan oma rekisteri kaikissa psykiatrisissa laitoksissa.

89. CPT haluaisi saada tietoja siitä, onko potilailla sairaalahoitoa koskevan ensimmäisen päätöksen yhteydessä mahdollisuutta päästä maksutta riippumattoman ulkopuolisen psykiatrin arvioitavaksi (psykiatrin ei tarvitse olla potilaan itse valitsema).

90. CPT suosittelee muuttamaan mielenterveyslakia sen varmistamiseksi, että mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden vapaudenmenetys ‒ myös tarkkailuun ottaminen ‒ perustuu aina toimenpiteen alusta asti muodolliseen kirjalliseen päätökseen, jossa on liitteenä kattavat perustelut ja tiedot valitusmahdollisuuksista. Tällöin myös potilaan tulisi saada kopio päätöksestä.

92. CPT pyytää Suomen viranomaisia tarkastelemaan nykyisiä oikeusturvakeinoja, jotka liittyvät mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden tahdosta riippumattomaan sairaalahoitoon.
Tavoitteena tulisi olla tehokkaiden oikeusturvakeinojen tarjoaminen sairaalassa oleville ja uusille potilaille näiden huomautusten pohjalta.

94. CPT toistaa suosituksensa muuttaa mielenterveyslakia siten, että potilaan sijoitussairaalasta riippumattoman psykiatrian asiantuntijan osallistuminen on pakollista, kun arvioidaan psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa.

96. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin lisätoimenpiteisiin ‒ tarvittaessa lainsäädännön tasolla ‒ sen varmistamiseksi, että tuomioistuimet käsittelevät psykiatristen ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymis- ja valitusasiat kohtuullisessa ajassa.

98. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tehokkaisiin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että siviili- ja oikeuspsykiatristen potilaiden tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa koskevien päätösten hyväksymisen yhteydessä tuomioistuin esittää tapauskohtaisesti päätöksen perusteena olevat yksityiskohtaiset syyt. Lisäksi CPT toistaa suosituksensa siitä, että mielenterveyden häiriöistä kärsivillä potilailla tulisi olla todellinen oikeus tulla henkilökohtaisesti kuulluksi, kun tuomioistuin hyväksyy (tai hylkää) tahdosta riippumattoman sairaalahoidon jatkamisen laillisuuden.

99. Jotta päätöksenteossa voidaan huolehtia potilaan edusta, CPT suosittelee, että potilaan henkilökohtaisesta kuulemisesta ja mahdollisuudesta oikeusapuun tehdään pakollista Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tekemissä päätöksissä, jotka koskevat potilaan tahdosta riippumatonta sairaalahoitoa (ja sen lopettamista). Laitoksen sääntöjä ja tarvittaessa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

103. CPT kehottaa jälleen kerran Suomen viranomaisia ottamaan kaikissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa viipymättä käyttöön menettelyn, jossa potilaalta pyritään aktiivisesti saamaan vapaaehtoinen ja tietoinen suostumus hoitoon ja jossa jokaisella arvostelukykyisellä potilaalla on mahdollisuus kieltäytyä hoidosta tai muusta lääketieteellisestä toimenpiteestä. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa säätämällä vapaaehtoista ja tietoista hoitosuostumusta koskevasta perusperiaatteesta sekä määrittelemällä selkeästi ja tarkasti poikkeusolosuhteet, joissa tästä periaatteesta voidaan poiketa.
Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi lisäksi muuttaa siten, että
- ulkopuolisen psykiatrin mielipidettä edellytetään aina, kun potilas ei suostu sairaalan lääkärien ehdottamaan hoitoon
- potilaalle annetaan mahdollisuus valittaa ehdotetusta hoidosta riippumattomalle ulkopuoliselle viranomaiselle, saada oikeusapua asiassa ja saada asiaa koskeva päätös riittävän lyhyessä ajassa.
Lisäksi tulisi varmistaa, että potilaan suostumus tai kieltäytyminen kirjataan ylös ennen hoidon aloittamista. Valitusmahdollisuuksista potilaalle kertomisen osalta viitataan 105 kohtaan.

104. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että kaikissa Suomen psykiatrisissa sairaaloissa annetaan järjestelmällisesti kaikille uusille potilaille (ja heidän perheilleen) suullisesti ja kirjallisesti tietoja sairaalan käytännöistä ja potilaiden oikeuksista. Tätä varten esitteitä tulisi olla saatavilla asianmukaisilla kielillä. Potilaiden, jotka eivät pysty ymmärtämään esitettä (esitteitä), tulisi saada tarvittavaa apua.
Toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että henkilökunta voi kommunikoida päivittäin kaikkien potilaiden kanssa, myös suomea puhumattomien kanssa, ja antaa heille tarpeellisia tietoja. Tulkkipalvelujen käyttöä tulisi harkita.

105. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että Kellokosken sairaalassa ja kaikissa muissa Suomen psykiatrisissa hoitolaitoksissa potilaille kerrotaan järjestelmällisesti kaikista käytettävissä olevista valituskeinoista sekä suullisesti että kirjallisesti ja annetaan kyseisten valituselinten yhteystiedot. Jokaisella osastolla tulisi olla laatikko, jonne voi luottamuksellisesti jättää valituksen (ja jonka vain tietyt henkilöt voivat luottamuksellisesti avata).

109. CPT haluaisi saada tietoja meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa tapahtuneesta edistyksestä vapaudenmenetyksen kohteeksi joutuneiden nuorten kohtelun osalta.

117. CPT suosittelee, että Sairilan koulukoti (ja tarvittaessa muut nuorisolaitokset) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että vaatimusta tarjota nuorille pääsy ulkoalueille ainakin kahdeksi tunniksi päivässä noudatetaan käytännössä.

122. CPT suosittelee Suomen viranomaisia ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin, myös lainsäädännön tasolla, sen varmistamiseksi, että
- Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa nuorisolaitoksissa) painotetaan enemmän huumeriippuvuuden hoitoa, kuten henkilökohtaisia hoito-ohjelmia ja nuorten motivointia osallistumaan hoitoon
- lastensuojelulaitoksissa on tehokkaat keinot suojella niissä asuvia nuoria huumeiden käytön, seksuaalisen hyväksikäytön tai rikolliseen toimintaan osallistumisen haitoilta.
CPT lisäksi luottaa, että nämä vaatimukset otetaan huomioon meneillään olevassa lastensuojelupalvelujen uudistuksessa.
CPT haluaisi saada tietoja suunnitelluista toimista kolmen kuukauden kuluessa.

123. CPT kannustaa Suomen viranomaisia ottamaan huomioon arvioinnin, jonka nuorten kanssa tiiviissä vuorovaikutuksessa oleva valtion koulukotien henkilöstö tekee, kun viranomaiset päättävät tarvittavista toimenpiteistä, joilla rajoitetaan nuorten vapaata liikkumista laitoksen ulkopuolella.

124. CPT kannustaa Suomen viranomaisia määrätietoisesti jatkamaan pyrkimyksiään vastata tehokkaasti ilmeiseen tarpeeseen tiiviimmästä yhteistyöstä lastensuojelun ja terveydenhuollon välillä, jotta voidaan varmistaa, että vakavista mielenterveysoireista kärsivät nuoret saavat asianmukaista hoitoa. Samalla tulisi pyrkiä ratkaisemaan ongelma, joka johtuu siitä, että maanlaajuisesti on vähennetty paikkoja psykiatrisissa sairaaloissa, minkä seurauksena yhä useampia nuoria, joilla on vakavia mielenterveysoireita ja joiden hoitaminen on usein ollut erityisen hankalaa ja/tai jotka ovat olleet hyvin itsetuhoisia, lähetetään valtion koulukoteihin.

126. CPT on huolissaan siitä, että yhdellä koulukodissa tavatuista nuorista oli hänen henkilökohtaisten tietojensa mukaan diagnosoitu hepatiitti-C, mutta hän ei ollut ilmeisesti saanut siihen hoitoa. Hepatiitti-C:hen on saatavilla hoitoa, ja kun otetaan huomioon kyseisestä taudista aiheutuvien vakavien ja peruuttamattomien pitkäaikaisseurausten riski, hepatiitti-C:tä sairastavan nuoren tilanne tulisi arvioida, jotta hän voi saada DAA-hoitoa. CPT suosittelee kaikkia lastensuojelulaitoksia noudattamaan näitä vaatimuksia käytännössä. CPT haluaisi myös saada kolmen kuukauden kuluessa vahvistuksen siitä, että edellä mainitussa tapauksessa on suoritettu DAA-hoidon arviointi.

127. Jotta voidaan estää taudin leviäminen muihin nuoriin ja/tai henkilökuntaan, toimenpiteisiin tulisi ryhtyä sen varmistamiseksi, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret, joiden epäillään saaneen Covid-19-tartunnan, minimoivat sosiaaliset kontaktinsa lyhyeksi aikaa ja säilyttävät fyysisen etäisyyden toisiin henkilöihin, kunnes testitulos on tiedossa. CPT luottaa siihen, että kaikki lastensuojelulaitokset ympäri Suomea noudattavat näitä vaatimuksia käytännössä.

130. CPT suosittelee ryhtymään toimenpiteisiin Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) sen varmistamiseksi, että rauhoittumishuoneeseen sijoittamista käytetään tässä kohdassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Asiaa koskevaa lainsäädäntöä tulisi muuttaa vastaavasti.

131. CPT suosittelee, että eristyksissä pidettävien nuorten välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa lisätään Sairilan ja Sippolan koulukodeissa (ja tarvittaessa muissa lastensuojelulaitoksissa) asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti, sillä videovalvonta ei voi korvata välitöntä ja henkilökohtaista valvontaa.

132. CPT kannustaa Sippolan ja Sairilan koulukotien johtoa pysymään valppaina ja varmistamaan, että nuorten kanssa käydään aina perusteellinen keskustelu eristämistoimenpiteen päätyttyä.

136. CPT kannustaa Suomen viranomaisia olemaan valppaina ja varmistamaan, että lastensuojelulaitoksissa olevat nuoret ovat tietoisia käytettävissään olevista valitusmenettelyistä

Lapsen oikeuksien komitea 2011 (CRC/C/FIN/CO/4)

Komitea käsitteli Suomen neljännen määräaikaisraportin (CRC/C/FIN/4) 1628. ja 1629. istunnossaan (ks. CRC/C/SR1628 ja CRC/C/SR1629) 9. kesäkuuta 2011 ja hyväksyi 17. kesäkuuta 2011 pidetyssä 1639. istunnossaan seuraavat päätelmät.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Yleiset täytäntöönpanotoimet (yleissopimuksen 4 ja 42 artikla sekä 44 artiklan 6 kappale)

Komitean aiemmat suositukset

6. Komitea panee huolestuneena merkille, ettei sopimusvaltion kolmannen määräaikaisraportin (CRC/C/15/Add.272, 2005) käsittelyn perusteella esitettyjä eri huolenaiheita ja suosituksia ole otettu riittävästi huomioon. Komitea panee merkille, että nämä huolenaiheet ja suositukset toistetaan tämänkertaisissa päätelmissä.
7. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet ottaakseen huomioon ne kolmatta määräaikaisraporttia koskevissa päätelmissä annetut suositukset, joita ei ole pantu riittävästi täytäntöön, mukaan lukien ne suositukset, jotka liittyvät etnisten vähemmistöjen lapsiin ja maahanmuuttajalapsiin kohdistuvaan syrjintään, lasten mielipiteiden kunnioittamiseen, turvapaikkaa hakevien lasten oikeuksiin, lasten siirtämiseen pois laitoshoidosta ja nuorison terveyteen.

Lainsäädäntö

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion lainsäädäntötoimet, joilla se on pyrkinyt vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoon liittyvää perustuslaillista, oikeudellista ja normatiivista kehystä, mutta on huolestunut siitä, että sopimusvaltiolta puuttuu konsolidoitu lainsäädäntökehys, joka kattaa yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan kaikilta osin.
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että lainsäädäntö ja hallinnolliset määräykset vastaavat kaikilta osin yleissopimuksen ja sen lasten osallistumisesta aseellisiin selkkauksiin tehdyn valinnaisen pöytäkirjan periaatteita ja määräyksiä ja että sopimusvaltio harkitsee sellaisen konsolidoidun lainsäädännön valmistelua, jossa säädetään kaikista yleissopimuksen mukaisista oikeuksista.

Koordinointi

10. Komitea panee merkille, että sosiaali- ja terveysministeriö vastaa lasten hyvinvoinnista, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen kehittämisestä ja lapsiperheiden toimeentulotuesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että koska ministeriön vastuu rajoittuu vain tiettyihin lapsen oikeuksiin liittyviin alueisiin, se ei voi toimia riittävänä yhteensovittamisjärjestelmänä ja vastata yleisesti yleissopimuksen täytäntöönpanon yhteensovittamisesta kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti, ottaen huomioon lapsen oikeuksia koskevien ohjelmien ja toimintapolitiikkojen suuren määrän.
11. Komitea kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että se toteuttaa toimet, joilla luodaan tehokas järjestelmä lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen yhteensovittamiseksi kaikkien asianomaisten toimielinten ja laitosten välillä kaikilla tasoilla. Näissä toimissa sopimusvaltiota kehotetaan varmistamaan, että tälle järjestelmälle annetaan tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit kattavien, johdonmukaisten ja yhdenmukaisten lapsen oikeuksia koskevien toimintapolitiikkojen täytäntöön panemiseksi kansallisesti, alueellisesti ja kunnallisesti.

Kansallinen toimintasuunnitelma

12. Komitea pitää myönteisinä lapsi- ja nuorisopolitiikan kehittämisohjelmaa sekä lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmaa. Komitea pitää kuitenkin valitettavana sitä, ettei sopimusvaltio vielä ole hyväksynyt kattavaa oikeuksiin perustuvaa toimintapolitiikkaa ja yhdenmukaistettua suunnitelmaa yleissopimuksen täysimittaiseksi ja tehokkaaksi täytäntöön panemiseksi.
13. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio kehittää kattavan toimintapolitiikan ja toimintasuunnitelman yleissopimuksen täysimittaiseksi täytäntöön panemiseksi. Tällaista toimintapolitiikkaa ja toimintasuunnitelmaa laadittaessa olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen vuoden 2002 lasten erityisistunnon (“A world fit for children”) loppuasiakirjaan ja sen vuoden 2007 seurantakatsaukseen. Komitea suosittelee myös, että toimintasuunnitelmaan sisällytetään erityisiä määräaikaisia ja mitattavia päämääriä ja tavoitteita, joiden avulla pystytään tehokkaasti varmistamaan, että kaikki lapset voivat nauttia kaikkia oikeuksiaan, ja seuraamaan, toteutuuko tämä tavoite. Toimintasuunnitelma olisi sidottava alakohtaisiin, kansallisiin ja kunnallisiin strategioihin ja talousarvioihin, jotta voidaan varmistaa suunnitelman täytäntöön panemiseksi tarvittavien henkilöstö- ja rahoitusresurssien sekä teknisten resurssien asianmukainen jakaminen.

Riippumaton seuranta

14. Komitea panee merkille eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välisen toimivallanjaon, jonka mukaan eduskunnan oikeusasiamies voi ottaa vastaan lapsen oikeuksien loukkauksia koskevia valituksia, myös lapsilta itseltään, kun taas lapsiasiamies vastaa lapsipolitiikan seurannasta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, etteivät lapset välttämättä ole tietoisia eduskunnan oikeusasiamiehen valitusmenettelystä tai ymmärrä, miten se toimii. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei lapsiasiamiehen toimiston käyttöön ole myönnetty riittävästi resursseja.
15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio lisää yleistä tietoisuutta ja erityisesti lasten tietoisuutta kansallisten järjestelmien mahdollistamista eri valitusmenettelyistä sekä tehostaa eduskunnan oikeusasiamiehen ja lapsiasiamiehen välistä yhteistyötä. Muistuttaen yleisestä huomautuksestaan no. 2, joka koskee riippumattomien ihmisoikeusinstituutioiden tehtävää edistettäessä ja suojattaessa lapsen oikeuksia (CRC/GC/2002/2), komitea myös kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että tälle kansalliselle järjestelmälle järjestetään tarvittavat henkilöstö- ja rahoitusresurssit sekä tekniset resurssit, joilla taataan sen riippumattomuus, tehokkuus ja saavutettavuus.

Resurssien myöntäminen

16. Komitea panee merkille, että kunnilla on laaja itsehallinto julkisten palvelujen järjestämisessä ja rahoittamisessa, ja on huolestunut siitä, että jotkin kunnat saattavat tämän vuoksi myöntää liian vähän resursseja lapsille ja nuorille tarkoitettuja palveluja varten, mikä johtaa alueellisiin ja paikallisiin eroihin lasten palvelujen resursoinnissa. Ottaen huomioon, että sopimusvaltiolla on yleissopimukseen perustuva velvollisuus toteuttaa lainkäyttövaltaansa kuuluvien lasten oikeudet, komitea pitää valitettavana kattavan kansallisen arvioinnin, dokumentoinnin ja valvonnan puuttumista sopimusvaltiosta, mikä merkitsee kansallisen valvontajärjestelmän heikkoutta.
17. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) järjestää kunnille riittävät resurssit erityisesti lapsen oikeuksien toteutumisen varmistamiseksi, ottaen huomioon kunkin kunnan käytettävissä olevat resurssit;
b) järjestää erikseen kussakin kunnassa lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen tehokkaan seurannan ja varmistaa määrärahojen asianmukaisen tason; ja
c) ottaa käyttöön lapsibudjetoinnin (talousarvion seurannan lapsen oikeuksien näkökulmasta), tarkoituksena seurata lasten tarpeisiin osoitettavien määrärahojen myöntämistä, sekä ottaa huomioon komitean suositukset, jotka se antoi vuonna 2007 pidetyn lasten tarpeisiin tarkoitettuja määrärahoja koskevan keskustelutilaisuuden perusteella (Day of General Discussion on resources for the rights of the child - responsibility of States).

Tietojen kokoaminen

18. Komitea on huolestunut siitä, ettei haavoittuvassa asemassa olevien lasten, kuten köyhien, vammaisten, vähemmistö- tai maahanmuuttajataustaisten ja vaihtoehtoisessa hoidossa olevien lasten, elinoloista ole käytettävissä riittävästi tietoja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lasten hyväksikäyttöä ja laiminlyömistä sekä heihin kohdistuvaa väkivaltaa ja heille annettavia palveluja on tilastoitu vain niukasti.
19. Komitea kehottaa sopimusvaltiota vahvistamaan yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevaa tilastointijärjestelmää ja tilastollista analysointia sekä varmistamaan, että sopimusvaltiossa kootaan ja käytetään tietoja, joiden perusteella politiikan ja ohjelmien parissa toimiville tiedotetaan köyhyydestä, väkivallasta, vammaisista lapsista, vähemmistö- ja maahanmuuttajataustaisista lapsista ja perheestään erotetuista lapsista. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio vahvistaa edelleen valmiuksiaan koota ja analysoida järjestelmällisesti muun muassa iän, sukupuolen ja etnisen taustan mukaan eriteltäviä tietoja kaikista alle 18-vuotiaista henkilöistä yleissopimuksen koko soveltamisalalta kaikkialta sen alueelta.

Tiedottaminen, valistus ja koulutus

20. Komitea pitää myönteisinä toimina yleissopimusta koskevan tietouden jakamista ja sopimusta koskevan koulutuksen järjestämistä, jotka on otettu yhdeksi tavoitteeksi lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin politiikkaohjelmassa. Komitea pitää myönteisenä myös yleissopimuksen 20-vuotisjuhlakampanjaa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että yleisö, mukaan lukien vanhemmat ja lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt, tuntee yleissopimusta vain heikosti.
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään vahvistaa yleistä tietoisuutta, myös lasten, vanhempien ja lasten parissa työskentelevien ammattihenkilöiden tietoisuutta, yleissopimuksesta sekä siihen ja muihin asiaa koskeviin kansainvälisiin asiakirjoihin perustuvasta kansallisesta lainsäädännöstä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa asianmukaista ja järjestelmällistä koulutusta, jota annetaan kaikille lasten puolesta ja lasten parissa työskenteleville ammattiryhmille, erityisesti lainvalvontaviranomaisille, opettajille, terveydenhuoltoalan ammattilaisille, sosiaalityöntekijöille ja kaiken vaihtoehtoisen hoidon henkilöstölle.

Kansainvälinen yhteistyö

22. Komitea panee merkille, että vuonna 2010 sopimusvaltio käytti 0,56 % bruttokansantulostaan kansainväliseen apuun ja että se on sitoutunut saavuttamaan kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan ja mahdollisuuksien mukaan ylittämään kansainvälisesti sovitun tavoitteen eli 0,7 % BKTL:sta vuoteen 2015 mennessä. Lisäksi se kehottaa sopimusvaltiota varmistamaan, että lapsen oikeuksien toteutuminen asetetaan kärkitavoitteeksi kehitysmaiden kanssa tehtävissä kansainvälistä yhteistyötä koskevissa sopimuksissa. Tässä yhteydessä komitea ehdottaa, että sopimusvaltio ottaa huomioon lapsen oikeuksien komitean päätelmät kyseisestä avunsaajamaasta.

Lapsen oikeudet ja elinkeinoelämä

23. Komitea pitää valitettavana, ettei Suomessa kotipaikan omaavia yrityksiä ole kielletty käyttämästä lapsityövoimaa välittömästi eikä välillisesti, eikä lapsityövoimalla tuotettujen tuotteiden maahantuontia ja myyntiä ole rajoitettu. Komitea on lisäksi huolestunut siitä, ettei lainsäädännöllä ole rajoitettu lasten ravitsemustilaa haittaavan ja heidän liikalihavuuttaan ja muita kielteisiä terveysvaikutuksia edistävän epäterveellisen ruoan markkinointia.
24. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio luo järjestelmän, jolla kielletään lapsityövoiman käyttö liiketoimintaa ulkomailla harjoittavilta suomalaisyrityksiltä ja monikansallisilta yrityksiltä, joiden päätoimipaikka on Suomessa, luomalla niiden toimitusketjujen tehokas valvontajärjestelmä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio rajoittaa lasten terveyttä haittaavan epäterveellisen ruoan markkinointia. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio hyväksyy ja panee täytäntöön määräyksiä, joilla varmistetaan, että elinkeinoelämä noudattaa kansainvälisiä ja kansallisia normeja yritysten sosiaalisesta vastuusta erityisesti lapsen oikeuksien osalta noudattaen muun muassa YK:n elinkeinoelämää ja ihmisoikeuksia koskevaa kehystä (UN Business and Human Rights Framework), jonka ihmisoikeusneuvosto hyväksyi yksimielisesti vuonna 2008 ja jossa määritellään pääpiirteittäin valtioiden velvollisuus suojata yritysten harjoittamalta ihmisoikeuksien loukkauksilta, yritysten velvollisuus kunnioittaa ihmisoikeuksia ja nykyistä tehokkaamman oikeussuojan tarve ihmisoikeusloukkauksien tapahduttua.

Syrjinnän kielto

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion pyrkimykset uudistaa yhdenvertaisuuslakia laajentamalla sen soveltamisalaa sekä sopimusvaltion suunnitelmat perustaa lapsisasiamiehen toimisto. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että vammaisia lapsia, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsia sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluvia lapsia, kuten romaneja, syrjitään. Komitea on huolestunut myös romaniväestön sosiaalisesta syrjäytymisestä ja rakenteellisesta syrjinnästä, joka lisää päihteiden käyttöä ja mielenterveysongelmia ja heikentää romanilasten elintasoa.
26. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään torjua kaikkia syrjinnän muotoja, mukaan lukien vammaisiin lapsiin, maahanmuuttaja- ja pakolaislapsiin sekä etnisiin vähemmistöihin kuuluviin lapsiin kohdistuva syrjintä. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio asettaa keskeiselle sijalle julkisissa ohjelmissaan syrjinnän estämisen ja poistamisen muun muassa joukkoviestinten ja koulutusjärjestelmän avulla. Sopimusvaltion olisi erityisesti kansallisen romanipoliittisen ohjelman mukaisesti tehostettava toimia, joilla torjutaan romanien etnistä syrjintää ja sosiaalista syrjäytymistä, sekä varmistettava kaikille romanilapsille riittävä elintaso. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja niistä lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen kannalta merkittävistä toimista ja ohjelmista, jotka sopimusvaltio on toteuttanut noudattaakseen vuoden 2001 rasismia, rotusyrjintää, muukalaisvihaa ja niihin liittyvää suvaitsemattomuutta käsittelevässä maailmankokouksessa hyväksyttyjä julistusta ja toimintasuunnitelmaa sekä vuoden 2009 Durbanin tarkistuskokouksen loppuasiakirjaa.

Lapsen edun periaate

27. Komitea pitää myönteisenä tietoja siitä, että lastensuojelulakiin (2007) sisältyy periaate lapsen edun huomioon ottamisesta arvioitaessa hänen tarvettaan lastensuojelutoimiin. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei sopimusvaltion muussa lainsäädännössä viitata kattavasti lapsen etuun ja ettei periaatetta riittävästi ymmärretä tai oteta huomioon lapsia koskevassa päätöksenteossa.
28. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään varmistaa, että lapsen edun periaate otetaan asianmukaisesti huomioon kaikissa lainsäädäntö-, hallinto- ja oikeudenkäyntimenettelyissä sekä kaikissa lapsia koskevissa ja lapsiin vaikuttavissa toimintapolitiikoissa, ohjelmissa ja hankkeissa ja että sitä sovelletaan niissä johdonmukaisesti. Myös kaikkien tuomioistuinten ja hallintoviranomaisten olisi perustettava tuomioidensa ja päätöstensä oikeudelliset perustelut tähän periaatteeseen.

Lapsen mielipiteiden huomioon ottaminen

29. Komitea pitää myönteisenä sitä, että sopimusvaltio osallistuu kokeilumaana lasten ja nuorten osallistumista koskevaan Euroopan neuvoston toimintapolitiikkaselvitykseen. Komitea pitää myönteisenä myös lastensuojelulailla säädettyä lapsen oikeutta tulla kuulluksi iästään riippumatta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että hallintomenettelylain mukaan ainoastaan 15 vuotta täyttäneillä lapsilla on oikeus tulla kuulluiksi henkilökohtaisesti heitä koskevissa asioissa, ettei alle 12-vuotiaita lapsia ulkomaalaislain mukaan yleensä näytetä kuultavan lainkaan ja ettei lapsia kuulla riittävästi huostaanottoasioissa. Komitea on huolestunut myös siitä, ettei vammaisten lasten oikeus tulla kuulluiksi toteudu asianmukaisesti. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei vaihtoehtoisia keinoja kuulla 12 vuotta täyttäneitä lapsia oikeussalin ulkopuolella käytetä riittävästi ja että heidät saatetaan pakottaa osallistumaan suulliseen käsittelyyn.
30. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio poistaa ikärajat kansallisesta lainsäädännöstään ja varmistaa, että kaikkia alle 18-vuotiaita lapsia kuullaan asianmukaisesti, heidän kehitysasteensa huomioon ottaen, heitä koskevissa oikeudenkäynti- ja hallintomenettelyissä, myös huostaanottotapauksissa. Lapsia olisi kuultava lapsiystävällisesti, ottaen huomioon lapsen parhaan edun periaate. Lasten, myös vammaisten lasten, mielipiteille olisi annettava asianmukainen paino lapsen iän ja kehitysasteen mukaisesti. Tähän voi sisältyä muun muassa lapsen kuuleminen luottamuksellisesti avoimen oikeussalin sijaan sekä video-/äänitallennuslaitteiden käyttö. Tältä osin komitea kiinnittää sopimusvaltion huomiota yleiseen huomautukseensa no. 12 (CRC/C/GC/12), joka koskee lapsen oikeutta tulla kuulluksi.

Perhepiiri ja vaihtoehtoinen hoito (yleissopimuksen 5 artikla, 18 artiklan 1 ja 2 kappale, 9-11 artikla, 19-21 artikla, 25 artikla, 27 artiklan 4 kappale ja 39 artikla)

Perheympäristö

31. Komitea on huolestunut päihdeongelmaisten vanhempien kanssa asuvien lasten suuresta määrästä ja siitä, etteivät lasten parissa työskentelevät ammattihenkilöt kiinnitä tarpeeksi huomiota etenkään näihin lapsiin ja että näiltä ammattihenkilöiltä usein puuttuu käytännön tietoa tällaisten lasten käsittelemiseksi. Lisäksi komitea toistaa olevansa huolestunut siitä (CRC/C/15/Add.272, 26 kappale), että huoltajuusriidat kestävät hyvin kauan.
32. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio a) lisää resurssejaan ja tehostaa sosiaalihuollon palveluja, joilla annetaan perheille perheneuvontaa ja vanhemmuuskasvatusta, sekä kouluttaa kaikkia lasten parissa työskenteleviä ammattihenkilöitä, myös sosiaalityöntekijöitä ja terveydenhuollon ammattihenkilöitä;
a) vahvistaa ennalta ehkäiseviä palveluja ja varhaista tukea ja puuttumista, erityisesti päihdeongelmaisten perheiden osalta; ja
b) lisää perheneuvontapalveluja eroa suunnitteleville vanhemmille ja varmistaa, että lasten huoltajuusriidat ratkaistaan asianmukaisessa ajassa ottaen huomioon lapsen etu.

Perheestään erossa olevat lapset

33. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lastensuojelulaissa on täsmennetty säännöksiä muun muassa lapsen huostaanotosta ja kiireellisestä sijoituksesta sekä säädetty, että vaihtoehtoinen hoito on järjestettävä ensisijaisesti pienissä ja perheenomaisissa yksiköissä. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että käytännössä laitoksiin sijoitettujen lasten määrä, toistuvat sijoitukset mukaan lukien, kasvaa, että sijoittaminen sijaisperhehoitoon on riittämätöntä ja ettei sopimusvaltiossa ole yhtenäisiä kansallisia normeja vaihtoehtoiseen hoitoon sijoittamisen kriteereistä, hoidon suunnittelusta ja sijoituspäätösten säännöllisestä uudelleenarvioinnista ja ettei vaihtoehtoisia hoitopaikkoja valvota ja seurata riittävästi. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei ilman vanhempien huoltoa jääneille, kuten laitoksiin sijoitetuille, lapsille ole käytettävissä tehokkaita valitusmenettelyjä. Komitea on myös huolestunut siitä, etteivät laitoksiin sijoitetut lapset aina pääse osallistumaan yleisopetukseen eivätkä aina saa tarvittavia mielenterveyspalveluja. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei biologisia perheitä, joiden lapset ovat vaihtoehtoisessa hoidossa, tueta näiden lasten liittämiseksi uudelleen biologisiin perheisiinsä.
34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään varmistaa, että vaihtoehtoista hoitoa tarvitsevat lapset sijoitetaan laitosten sijasta perheenomaiseen hoitoon ja sijaisperhehoitoon, sekä toteuttaa toimet, joiden avulla vältetään ottamasta lapsia toistuvasti viranomaisten huostaan, muun muassa lisäämällä sijaisperhehoidon resursseja ja sijaisvanhempien tukemista;
b) järjestää koulutusta kaikille ammattihenkilöille, jotka työskentelevät lasten parissa vaihtoehtoisissa hoitojärjestelyissä, mukaan lukien sijaisvanhemmat ja valvojat;
c) ottaa käyttöön yhtenäiset kansalliset normit, joiden perusteella arvioidaan lasten sijoittamista vaihtoehtoiseen hoitoon ja sijoitetaan heitä, suunnitellaan hoito ja arvioidaan sijoituspäätökset säännöllisesti uudelleen sekä varmistetaan sijaiskoteihin tai laitoksiin sijoitettujen lasten tilanteen asianmukainen valvonta ja seuranta;
d) toteuttaa tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että ilman vanhempien huoltoa jääneille lapsille järjestetään tehokkaat, yleisesti tunnetut, riippumattomat ja puolueettomat valitusjärjestelmät;
e) varmistaa, että laitoksiin sijoitetut lapset pääsevät yleisopetukseen ja saavat tarvittaessa mielenterveyspalveluja; ja
f) tukee biologisia perheitä, jotta näiden vaihtoehtoiseen hoitoon sijoitetut lapset voivat mahdollisuuksien mukaan myöhemmin liittyä uudelleen biologisiin perheisiinsä.
Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ottaa huomioon ne lasten vaihtoehtoista hoitoa koskevat ohjeet (Guidelines for the Alternative Care of Children), jotka on liitetty 20. joulukuuta 2009 annettuun Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmaan 64/142.

Ruumiillinen kuritus

35. Komitea pitää myönteisenä kansallista lapsiin kohdistuvan kuritusväkivallan vähentämisen toimintaohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että ruumiillista kuritusta vieläkin suvaitaan ja käytetään erityisesti kodeissa.
36. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa ruumiillisen kurituksen kieltävän lainsäädännön täysimittaisen täytäntöönpanon kaikissa olosuhteissa, muun muassa antamalla järjestelmällisesti valistusta aikuisille ja lapsille, edistämällä asianmukaisia myönteisiä, väkivallattomia kurinpidon muotoja, kiinnittämällä jatkuvassa seurannassa huomiota etenkin erityistä tukea tarvitseviin lasten vanhempiin sekä vanhempiin, joilla on ongelmia lastenkasvatuskäytännöissään.

Lasten hyväksikäyttö ja laiminlyöminen

37. Komitea pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio ole antanut tietoja lasten hyväksikäyttöön ja laiminlyömiseen liittyvistä tapauksista eikä näitä asioita koskevasta hallituksen politiikasta.
38. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää lasten hyväksikäytön ja laiminlyömisen eri muotojen esiintymistä ja esiintyvyyttä sekä valtion politiikkaa näiden ilmiöiden estämiseksi ottaen huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 13 (2011), joka koskee lapsen oikeutta elää vapaana kaikista väkivallan muodoista (CRC/C/GC/13), ja että sopimusvaltio antaa tarkempia tietoja näistä asioista seuraavassa määräaikaisraportissaan.

Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen seuranta

39. Komitea kehottaa sopimusvaltiota
a) asettamaan ensisijaiseksi tavoitteeksi kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen poistamisen, myös varmistamalla Yhdistyneiden kansakuntien lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskevan selvityksen suositusten täytäntöönpanon, kiinnittäen erityistä huomiota sukupuoleen;
b) antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan tietoja siitä, miten sopimusvaltio on pannut täytäntöön selvityksen suositukset, erityisesti ne suositukset, joita lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevä YK:n pääsihteerin erityisedustaja on nostanut esiin, eli
i. kattavan kansallisen strategian luominen kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen estämiseksi ja käsittelemiseksi;
ii. kaikkien lapsiin kohdistuvan väkivallan muotojen yksiselitteinen kieltäminen kaikissa olosuhteissa kansallisella lainsäädännöllä; ja
iii. kansallisen tietojen keruun, analysoinnin ja levittämisen järjestelmän vahvistaminen sekä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa koskeva tutkimusagenda.
c) toimimaan yhteistyössä lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa käsittelevän YK:n pääsihteerin erityisedustajan, UNICEFin, ihmisoikeuskomissaarin toimiston (OHCHR) ja Maailman terveysjärjestön (WHO) sekä muiden asianomaisten toimijoiden, kuten ILOn, UNESCOn, UNHCR:n, UNODC:n ja kansalaisjärjestöjen kanssa ja pyytämään näiltä teknistä apua.

Perusterveydenhuolto ja sosiaaliturva (yleissopimuksen 6 artikla, 18 artiklan 3 kappale, 23, 24 ja 26 artikla sekä 27 artiklan 1-3 kappale)

Vammaiset lapset

40. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 voimaan tulleita vammaispalvelulain muutoksia, joilla korostetaan vammaisten henkilöiden yksilölliseen avun tarpeeseen perustuvaa apua, sekä vammaispoliittista ohjelmaa 2010-2015. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei joissakin kunnissa ole tarjolla riittävästi terveydenhuoltopalveluja vammaisille lapsille ja ettei sopimusvaltio ole sitoutunut järjestämään määrärahoja tällaisiin palveluihin. Komitea on huolestunut myös siitä, että vammaisten lasten liikkumista rajoittavat fyysisen ympäristön ja julkisen liikenteen esteet, mikä paljolti eristää vammaisia oppilaita muusta yhteiskunnasta. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, ettei opettajia kouluteta riittävästi työskentelemään vammaisten lasten kanssa ja etteivät vammaisten lasten perheet saa riittävää, hyvälaatuista ja ajantasaista tukea tai opetuksen ohjausta lastensa kuntouttamisen tueksi.
41. Yleissopimuksen 23 artiklan sekä vammaisten lasten oikeuksia koskevan komitean yleisen huomautuksen no. 9 (2006) (CRC/C/GC/9) perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) luo kokonaisvaltaisen oikeudellisen ja poliittisen kehyksen, jolla taataan vammaisten lasten yhdenvertainen oikeus saada hyvälaatuisia terveydenhuoltopalveluja, päästä julkisiin rakennuksiin ja joukkoliikennevälineisiin sekä osallistua yleisopetukseen;
b) varmistaa vammaisille lapsille riittävän määrän henkilökohtaisia avustajia sekä tulkkaus- ja kuljetuspalveluja;
c) parantaa opettajien valmiuksia opettaa vammaisia lapsia ja erityistarpeita omaavia lapsia;
d) tukee vammaisten lasten perheitä antamalla heille opetuksen ohjausta; ja
e)jouduttaa vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifiointiprosessia.

Terveys ja terveydenhuoltopalvelut

42. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyä terveydenhuoltolakia, jolla säädetään lasten ja nuorten terveystarkastuksista ja terveyskasvatuksesta. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kouluissa ole vakituista terveydenhuoltohenkilöstöä, myöskään henkilöstöä, joka antaisi lapsille psykologista neuvontaa. Komitea on huolestunut myös siitä, että päihdeongelmaisten raskaana olevien naisten on vaikeaa saada lääketieteellistä hoitoa ja ettei sopimusvaltio kiinnitä riittävästi huomiota päihdeongelmaisten äitien lasten kehitykseen.
43. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio säätää vakituisen terveydenhuoltohenkilöstön sijoittamisesta kouluihin, mukaan lukien psykologit, jotka antavat lapsille psykologista neuvontaa. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa, että päihdeongelmaiset raskaana olevat naiset saavat oikea-aikaista ja hyvälaatuista lääketieteellistä apua ja hoitoa ja että tällaisten naisten lapsille järjestetään apua ja tukea.

Mielenterveys

44. Komitea on huolestunut masennuksen ja itsemurhien suuresta esiintyvyydestä, mukaan lukien viime vuosien kaksi kouluampumistapausta. Se on huolestunut myös lasten mielenterveyspalvelujen riittämättömyydestä. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, määrätään aiempaa enemmän psykostimulantteja.
45. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa lapsille tarkoitettuja mielenterveyspalveluja ja takaa pääsyn tarvittaviin tutkimuksiin ja hoitoihin sekä tehostaa toimia itsemurhien estämiseksi;
b) seuraa psykostimulanttien määräämistä lapsille ja ryhtyy toimiin, jotta lapsille, joilla on diagnosoitu aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö tai tarkkaavuushäiriö, sekä heidän vanhemmilleen ja opettajilleen kohdennetaan nykyistä enemmän psykologisia toimia, koulutuksen ja sosiaalihuollon toimia sekä asianmukaista hoitoa; ja
c) harkitsee tietojen kokoamista ja analysoimista eriteltyinä päihteen ja käyttäjän iän mukaan pystyäkseen seuraamaan lasten mahdollista psykostimulanttien väärinkäyttöä.

Imetys

46. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2009 julkistettua Suomen kansallista imetyksen edistämisen toimintaohjelmaa ja sitä, että kansallinen imetyksen edistämisen asiantuntijaryhmä seuraa ohjelman täytäntöönpanoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että sopimusvaltiossa lapsia imetetään vain vähän. Se on huolestunut myös siitä, että suurin osa imetystä koskevasta tiedosta on saatavissa ainoastaan Internetistä ja etteivät äidit saa tietoa muilla keinoin ja ettei imetyksen merkityksestä olla riittävän tietoisia eikä anneta riittävästi koulutusta.
47. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään edistää imetystä järjestämällä saataville materiaalia, koulutusta ja yleisövalistusta imetyksen merkityksestä ja keinoruokinnan riskeistä.

Nuorten terveys

48. Komitea pitää myönteisenä kansallista seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämisen toimintaohjelmaa 2007-2011 sekä Lapset, nuoret ja perheet -osaston perustamista Terveyden ja hyvinvoinnin laitokseen vuonna 2007. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että nuoret käyttävät runsaasti alkoholia ja tupakoivat runsaasti.
49. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimiaan nuorten alkoholin ja muiden päihteiden käytön sekä tupakoinnin vähentämiseksi valistamalla alkoholin ja tupakan kielteisistä vaikutuksista ja käyttämällä joukkoviestimiä varmistaakseen osaltaan terveiden elämäntapojen ja kulutustottumusten edistämisen lasten ja nuorten keskuudessa.

Elintaso

50. Komitea pitää myönteisenä sitä, että lakia lasten kotihoidon ja yksityisen hoidon tuesta muutettiin vuonna 2010 korottamalla kotihoidon tuen määrää, laajentamalla lain soveltamisala yrittäjiin sekä pidentämällä isyysvapaan kestoa. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että köyhien lasten ja lapsiperheiden, erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten, määrä on yli kaksinkertaistunut viimeisen kymmenen vuoden kuluessa ja että lapsilisät ja vanhempien etuudet ovat tosiasiallisesti vähentyneet määrällisesti.
51. Komitea kehottaa sopimusvaltiota tehostamaan pyrkimyksiään tukea vähäosaisia perheitä, myös nuorten perheiden lapsia, yksinhuoltajia ja monilapsisia perheitä sekä takaamaan kaikille lapsille oikeuden riittävään elintasoon. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa tarvittavat toimet lasten köyhyyttä koskevien tietojen kokoamiseksi ja analysoimiseksi laajamittaisesti, jotta ongelmaan voidaan puuttua tehokkaasti.

Koulutus, vapaa-ajan toiminta ja kulttuuritoiminta (yleissopimuksen 28, 29 ja 31 artikla)

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

52. Komitea on huolestunut niistä ongelmista, joita haavoittuvassa tilanteessa olevat lapsiryhmät, kuten romanilapset, kohtaavat koulutusjärjestelmässä. Nämä ongelmat näkyvät esimerkiksi koulupoissaolojen suurena määränä, heikkoina oppimistuloksina, erityisopetukseen osallistuvien lasten suurena määränä ja koulupudokkaiden suurena määränä.
53. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) lisää opettajien tietoutta eri kulttuureista ja lasten kokemista ongelmista sekä palkkaa kouluihin nykyistä enemmän romanitaustaisia ammattihenkilöitä muun muassa avustajiksi erityistarpeita omaaville lapsille tukeakseen paremmin lapsia ja heidän perheitään,
b) sisällyttää vähemmistöjen oikeudet opettajien koulutukseen ja koulujen opetussuunnitelmiin;
c) kannustaa nykyistä useampia vanhempia, joiden lapset eivät ole päivähoidossa, ilmoittamaan lapsensa varhaiskasvatusohjelmiin, jotta heidän suomen kielen taitonsa ja sosiaaliset taitonsa kehittyisivät ja kouluun siirtymisensä helpottuisi ja jotta epäonnistuminen koulunkäynnissä ja koulupudokkuus estettäisiin.

Koulutus, mukaan lukien ammatillinen koulutus ja ohjaus

54. Komitea pitää myönteisenä lasten koulukiusaamisen estämishankkeen käynnistämistä mutta on huolestunut siitä, että tyttöihin raportoidaan kohdistuvan laajalti seksuaalista ja sukupuoleen perustuvaa häirintää sekä kiusaamista, myös Internetissä ja matkapuhelinten välityksellä. Komitea pitää myönteisenä vuonna 2010 säädettyjä perusopetuslain muutoksia, joilla tehostettiin tukiopetusta ja erityistä tukea opetuksessa, mutta on huolestunut siitä, että huolimatta sopimusvaltion lasten erinomaisista koulusaavutuksista monet lapset ovat tyytymättömiä kouluunsa.
55. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa toimiaan kiusaamisen ja ahdistelun kaikkien muotojen torjumiseksi muun muassa parantamalla opettajien ja kaikkien muiden kouluissa työskentelevien sekä oppilaiden valmiuksia hyväksyä moninaisuutta kouluissa ja parantaa konfliktinratkaisutaitojaan;
b) kiinnittää nykyistä enemmän huomiota lasten hyvinvointiin kouluissa, myös lasten oikeuteen saada mielipiteensä huomioon otetuiksi, ja selvittää syitä lasten kouluviihtymättömyyteen; ja
c) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 1 (2001), joka koskee koulutuksen tavoitteita edellä mainittujen suositusten täytäntöönpanossa.

Varhaiskasvatus

56. Komitea on huolestunut varhaiskasvatuksen puutteista, kuten ammattihenkilöstön puuttumisesta, henkilöstön ja lasten määrän välisestä epäsuhdasta ja raportoidusta päivähoidon ja esiopetuksen laadun heikkoudesta, joka johtuu vähimmäisnormien puuttumisesta. Komitea pitää myönteisenä peruskoulun ensimmäistä ja toista luokkaa käyvien koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa, mutta se on huolestunut siitä, ettei kuntia vaadita järjestämään tällaista toimintaa, mikä vaikeuttaa vanhempien työelämän ja perhe-elämän yhteensovittamista.
57. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio valmistelee uuden varhaiskasvatusta koskevan yleislain, johon kootaan kaikki varhaislapsuutta koskevat säännökset ja jossa vahvistetaan lapsen oikeuksien näkökulmaa ottaen huomioon komitean yleinen huomautus no. 7 (2005), joka koskee lapsen oikeuksien toteuttamista varhaislapsuudessa (CRC/C/GC/7/Rev.1), ja noudattaen 17.2.2011 annettua Euroopan komission tiedonantoa “Komission tiedonanto: Varhaiskasvatuksella parhaat mahdolliset lähtökohdat lasten tulevaisuudelle” (KOM (2011 66)). Komitea suosittelee lisäksi, että varhaiskasvatusohjelmien kattavuutta ja laatua parannetaan muun muassa lisäämällä hoitohenkilöstön määrää ja korjaamalla henkilöstön ja lasten määrän välistä epäsuhtaa siten, että ryhmien kokoja rajoitetaan ja hoitosuhteiden jatkuvuus turvataan nykyistä paremmin.

Erityiset suojelutoimet (yleissopimuksen 22, 30, 38, 39 ja 40 artikla, 37 artiklan b-d kohta sekä 32-36 artikla)

Seksuaalinen hyväksikäyttö

58. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on vuonna 2011 säätänyt lain, jolla saatetaan voimaan Euroopan neuvoston yleissopimus lasten suojelemisesta seksuaalista riistoa ja seksuaalista hyväksikäyttöä vastaan, sekä vuonna 2007 lain lapsipornografian levittämisen estotoimista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei digitaalisessa mediassa (Internetissä), tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ole selvitetty. Se pitää valitettavana myös sitä, että lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimisprosessi on edennyt hitaasti.
59. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio selvittää digitaalisessa mediassa, erityisesti Internetissä, tapahtuvan seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen ahdistelun esiintyvyyttä ja vahvistaa keinoja selvittää rikoksia ja rankaista rikoksentekijöitä sekä vahvistaa tarvittavat oikeudelliset, hallinnolliset ja poliittiset toimet digitaalisessa mediassa esiintyvän väkivallan torjumiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää riittävät resurssit erityisesti Internetissä tapahtuvan lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi ja parantaa hallituksen toimia ja yhteensovittamista tällä alalla sekä varmistaa, että lapsiuhrien estämistä, toipumista ja kuntouttamista koskevat ohjelmat ja toimintapolitiikat vastaavat Tukholmassa, Yokohamassa ja Rio de Janeirossa vuosina 1996, 2001 ja 2008 pidettyjen kaupallisessa tarkoituksessa tapahtuvaa lasten seksuaalista hyväksikäyttöä käsitelleiden maailmankokousten loppuasiakirjoja. Komitea kehottaa sopimusvaltiota jouduttamaan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta tehdyn valinnaisen pöytäkirjan ratifioimista.

Turvapaikanhakija- ja pakolaislapset

60. Komitea panee merkille vuoden 2006 maahanmuuttopoliittisen ohjelman, jossa lapsen etu otetaan huomioon turvapaikka- ja pakolaispolitiikassa, sekä vuonna 2010 säädetyt ulkomaalaislain muutokset, joilla säädetään ilman saattajaa maahan saapuneiden lasten perheiden yhdistämisestä ja saatetaan oikeuslääketieteellinen tutkimus iän selvittämiseksi lailla säänneltäväksi. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että turvapaikkaa sopimusvaltiosta hakevia lapsia otetaan säilöön. Lisäksi komitea on huolestunut siitä, että 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita majoitetaan vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja että ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille tarjottavat mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ovat riittämättömät.
61. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) yleisen huomautuksen no. 6 (2005) perusteella ollessaan epävarma turvapaikanhakijan iästä luottaa hänen ilmoitukseensa ja kohtelee häntä lapsena sekä säätää turvapaikanhakijoiden mahdollisuudesta hakea muutosta iänmääritystutkimuksen tulokseen;
b) välttää majoittamasta 16 vuotta täyttäneitä turvapaikanhakijoita vastaanottokeskusten aikuisyksiköihin ja järjestää riittävät mielenterveyspalvelut sekä terapia- ja psykiatripalvelut ilman saattajaa maahan saapuneille alaikäisille turvapaikanhakijoille;
c) varmistaa, että turvapaikanhakijalapsia otetaan säilöön vasta viimesijaisena toimenpiteenä, mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, kun muut vaihtoehtoiset toimet eivät ole mahdollisia.

Palveleva puhelin ja Internet

62. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa pysyvän ja riittävän rahoituksen lapsille tarkoitetuille palveleville puhelinlinjoille ja Internetissä toimiville tukipalvelulinjoille sekä ottaa käyttöön kadonneita lapsia koskevan vihjepuhelimen numerossa 116 000, kuten EU:n tiedonannossa lapsen oikeuksista kehotetaan. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio tunnustaa lasten tukipalvelulinjan lastensuojelun perusvälineeksi sekä välineeksi, jolla estetään ja selvitetään lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa.

Alkuperäiskansoihin ja vähemmistöihin kuuluvat lapset

63. Komitea on huolestunut siitä, että romani- ja saamelaisvähemmistöihin kuuluvat lapset eivät saa romanin ja saamen kielillä terveydenhuoltopalveluja, mielenterveyspalvelut mukaan lukien, eivätkä terapiaa ja psykiatrista hoitoa. Komitea on huolestunut myös siitä, että romanin ja saamenkielisten koulutuspalvelujen ja virkistystoimintojen taso on riittämätön ja että tällaiset saamenkieliset palvelut ja toiminnat rajoittuvat saamelaisten pääasiallisille asuinalueille.
64. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) seuraa ja arvioi romani- ja saamelaislasten oikeuksien huomioon ottamista kansallisissa suunnitelmissa ja ohjelmissa;
b) varmistaa, että romani- ja saamelaislapsilla, myös saamelaisalueen ulkopuolella asuvilla saamelaislapsilla, on oikeus kulttuurisensitiivisiin koulutus- ja terveydenhuoltopalveluihin omalla kielellään;
c) tiivistää yhteistyötään Ruotsin ja Norjan hallitusten kanssa muun muassa asioissa, jotka koskevat koulujen opetussuunnitelmia, opettajien koulutusta, opettajien materiaalin tuottamista ja mediasisällön tuottamista saamelaislapsia varten;
d) ottaa huomioon komitean yleisen huomautuksen no. 11 (2009) alkuperäiskansojen lapsista ja heidän yleissopimuksen mukaisista oikeuksistaan (CRC/C/GC/11); ja
e) ratifioi ILOn yleissopimuksen no. 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista.

Kansainvälisten ihmisoikeusasiakirjojen ratifiointi

65. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio, vahvistaakseen edelleen lasten oikeuksien toteutumista, ratifioi ne keskeiset Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeussopimukset, joiden sopimuspuolena se ei vielä ole, eli lapsen oikeuksista tehdyn yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan lapsikaupasta ja lapsiprostituutiosta ja lapsipornografiasta, kidutuksen vastaisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan, ulkomaisten työntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen, yleissopimuksen vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sen valinnaisen pöytäkirjan, kansainvälisen yleissopimuksen kaikkien ihmisten suojelemisesta tahdonvastaiselta katoamiselta sekä taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan.

Seuranta

66. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio toteuttaa kaikki asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen näiden suositusten täysimittaisen täytäntöönpanon muun muassa toimittamalla ne valtion päämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaisia johtopäätöksiä ja jatkotoimia varten.

Tiedon jakaminen

67. Komitea suosittelee lisäksi, että sopimusvaltio jakaa komitealle toimittamaansa neljättä määräaikaisraporttia ja kirjallisia vastauksia sekä niihin liittyviä suosituksia (päätelmiä) laajalti maan kielillä, myös (mutta ei yksinomaan) Internetin välityksellä suurelle yleisölle, kansalaisyhteiskunnan järjestöille, nuorisoryhmille, ammatillisille ryhmittymille ja lapsille synnyttääkseen keskustelua yleissopimuksesta ja tietoisuutta siitä sekä sen täytäntöönpanosta ja seurannasta.

Lapsen oikeuksien komitea 2023 (CRC/C/OPSC/FIN/CO/1)

Komitea käsitteli Suomen ensimmäisen raportin (CRC/C/OPSC/FIN/1) 2710. ja 2711. kokouksissaan (ks. CRC/C/SR.2010 ja CRC/C/SR.2011), jotka pidettiin 15. ja 16. toukokuuta 2023, ja hyväksyi nämä loppupäätelmät 2728. kokouksessaan, joka pidettiin 26. toukokuuta 2023.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Tiedonkeruu

7. Komitea on huolestunut siitä, että
a) sopimusvaltio ei ollut eritellyt tietoja, jotka se antoi raportissaan ja vastauksissaan asialuetteloon;
b) annetut tiedot ovat alaltaan suppeita, eikä niissä käsitellä lasten myyntiä, lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä, lapsiavioliittoja, lasten myyntiä varten käytävää ihmiskauppaa, lasten seksuaalista riistoa prostituutiossa, lasten pakkotyötä, laittomia adoptioita, elinkauppaa eikä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävää aineistoa;
c) sopimusvaltio ei antanut tietoja yllämainittuja asioita koskevan tiedonkeruun tehostamisesta.
8. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään kehittää ja toteuttaa kattava, koordinoitu ja tehokas järjestelmä, jonka avulla kerätään ja analysoidaan tietoja kaikilta valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilta, kuten lasten myynnistä, lapsikaupasta, lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, lasten houkuttelusta seksuaalisiin tarkoituksiin, lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävästä aineistosta sekä lasten seksuaalisesta riistosta matkustamisen ja matkailun yhteydessä, sekä seurataan näitä aloja ja arvioidaan niihin kohdistettavien toimenpiteiden vaikutuksia;
b) erittelee antamansa tiedot muun muassa biologisen ja sosiaalisen sukupuolen, iän, kansalaisuuden, etnisen alkuperän, vammaisuuden, maahanmuuttaja-aseman, sosiaalis-taloudellisen taustan, kaupungissa ja maaseudulla asumisen ja lasten haavoittuvan aseman, kuten väkivaltaisten olosuhteiden tai sijaishuollossa olon, mukaan, ja kiinnittää erityistä huomiota niihin lapsiin, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi;
c) kerää tietoja syytetapausten ja langettavien tuomioiden määristä eriteltyinä rikoksen lajin, rikoksentekijöiden ominaisuuksien, rikospaikan, rikoksentekijöiden syytteeseen asettamisen ja heille määrättyjen rangaistusten mukaan;
d) käyttää kerättyjä tietoja aktiivisesti poliittisessa päätöksenteossa, vaikutusarvioinneissa ja valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanon edistymisen valvonnassa.

Lainsäädäntö

9. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on säätänyt valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia rangaistavaksi kansallisessa lainsäädännössään. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole lainsäädäntöä, jolla yksiselitteisesti määriteltäisiin ja säädettäisiin rangaistavaksi kaikenlainen lasten myynti, joka on käsitteenä samankaltainen mutta ei täysin yhteneväinen kuin lapsikauppa, ja että muut lasten myynnin tekomuodot jäävät siten lain ulkopuolelle.
10. Komitea palauttaa mieliin vuonna 2019 antamansa suuntaviivat valinnaisen pöytäkirjan täytäntöönpanosta ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) varmistaa, että sopimusvaltion rikoslailla säädetään kaikilta osin rangaistavaksi kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut teot, toiminnat ja rikokset, ja että niistä säädetään myös asianmukaiset rangaistusseuraamukset, joissa otetaan huomioon niiden vakavuus;
b) säätää valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti rangaistavaksi lasten myynnin ja seksuaalisen riiston kaikissa muodoissaan, mukaan lukien kaikenlainen verkossa tapahtuva myynti ja seksuaalinen riisto sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, myynti ja hallussapito yhtenä seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön muotona;
c) arvioi lainsäädäntöään säännöllisesti uudelleen ja muuttaa sitä sovellettavaksi uuteen teknologiaan (esimerkiksi suoriin verkkolähetyksiin, joissa esitetään lasten seksuaalista hyväksikäyttöä);
d) hyväksyy oikeudellisen määritelmän lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa siten, että määritelmä suojaa lapsia rikossyytteiltä, ja koventaa vähimmäisrangaistusta korvauksen tarjoamisesta lapselta ostettavasta seksuaalisesta teosta, riippumatta muista rikoslain säännöksistä.

Kokonaisvaltainen politiikka ja strategia

11. Komitea on huolestunut siitä, etteivät sopimusvaltion strategiat ja toimintasuunnitelmat sisällä toimenpiteitä, jotka koskisivat nimenomaisesti kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita ja myönnettävien resurssien tasoa.
12. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio sisällyttää ihmisoikeuksia koskeviin strategioihinsa ja toimintasuunnitelmiinsa toimenpiteet, jotka nimenomaisesti koskevat kaikkia valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioita, ja että sopimusvaltio antaa näiden strategioiden ja toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa varten asianmukaiset henkilö- ja rahoitusresurssit.

Koordinointi ja arviointi

13. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot sisäisen turvallisuuden ja oikeusvaltion kehittämisen ministerityöryhmästä ja kansliapäällikkökokouksesta, jotka ovat osa ihmiskaupan torjunnasta vastaavaa kansallista koordinaatiojärjestelmää (CRC/C/OPSC/FIN/1, 56.–57. kohta). Komitea pitää myönteisenä sopimusvaltion toimintaa ihmiskaupan torjumiseksi, mutta pitää valitettavana, ettei sopimusvaltio toimittanut riittävästi tietoja näiden mekanismien tehtävästä koordinoida ja arvioida toimintaa kaikilla valinnaisen pöytäkirjan osa-alueilla.
14. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) vahvistaa toimintojen koordinointia lapsen oikeuksien politiikkaa laativien ja toteuttavien keskus- ja paikallistason virastojen ja komiteoiden välillä, kuten sosiaali- ja terveysministeriön ja oikeusministeriön alaisten virastojen ja komiteoiden välillä;
b) perustaa yksikön, jolla on korkean tason toimivalta ja valmiudet johtaa ja tehokkaalla tavalla yleisesti valvoa ja arvioida valinnaisen pöytäkirjan mukaista toimintaa eri hallinnonalojen ministeriöissä ja kaikilla hallinnon tasoilla, ja antaa tälle yksikölle asianmukaiset henkilö-, tekniset- ja rahoitusresurssit, jotta se pystyy toimimaan tehokkaasti;
c) myöntää kutakin 6. kohdassa mainittua suunnitelmaa ja ohjelmaa varten riittävät resurssit ja varmistaa asianmukaiset valvontajärjestelmät sekä raportoinnin näiden suunnitelmien ja ohjelmien täytäntöönpanosta ja arvioinnista.

Tiedottaminen ja valistaminen

15. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio myöntää lisää resursseja tiedotuskampanjoihin ja laatii läheisessä yhteistyössä kansalaisjärjestöjen, tiedotusvälineiden, yksityissektorin, yhteisöjen ja lasten kanssa tiedotusohjelmia, kuten kampanjoita, valinnaisen pöytäkirjan soveltamisalan asioista.

Koulutus

16. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy toimenpiteisiin tehostaakseen koulutustoimintaansa, joka liittyy valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemiseen sekä lapsiuhrien ja selviytyjien tunnistamiseen ja auttamiseen ja heistä huolehtimiseen. Sopimusvaltion tulisi varmistaa, että tämä koulutustoiminta on pakollista, järjestelmällistä ja moniammatillista, käsittää kaikki valinnaisen pöytäkirjan osa-alueet ja suunnataan kaikille kyseeseen tuleville lasten parissa ja hyväksi työskenteleville ammattihenkilöille ja ryhmille, kuten tuomareille, lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille, rikostutkijoille ja maahanmuuttoviranomaisille.

Resurssien myöntäminen

17. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole erillisiä määrärahoja ja seurantajärjestelmiä, joiden avulla torjuttaisiin lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja seksuaalista riistoa prostituutiossa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineistoa levitystä muun muassa ehkäisemällä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia sekä huolehdittaisiin lapsiuhreista, kuntoutettaisiin heitä, sopeutettaisiin heitä uudelleen yhteiskuntaan ja pantaisiin täytäntöön Lanzaroten sopimuksen kansallista toimeenpanosuunnitelmaa.
18. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio varmistaa resurssien asianmukaisen kohdentamisen tarkoituksena torjua lasten seksuaalista riistoa, myyntiä ja prostituutioon liittyvää seksuaalista riistoa sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levitystä, ehkäistä valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ja järjestää lapsiuhreille asianmukaista hoitoa.

Lasten myynnin, lapsiprostituution ja lapsipornografian ehkäiseminen (9 artiklan 1 ja 2 kappale)

Toimenpiteet pöytäkirjalla kiellettyjen rikosten ehkäisemiseksi

19. Komitea pitää myönteisinä sopimusvaltion toteuttamia hankkeita, joilla se pyrkii lisäämään lasten tietoisuutta valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, muun muassa opetustyössä varhaiskasvatuksessa ja kansallisten opetussuunnitelmien avulla. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että muun muassa vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat, maahanmuuttajataustaiset ja perheväkivaltaa kokevat lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi.
20. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) tehostaa pyrkimyksiään tunnistaa ja havaita lapset, jotka ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tarjoaa apua lapsiuhreille; tällaisessa vaarassa ovat etenkin vammaiset, vähemmistöryhmiin kuuluvat ja maaseudulla ja saamelaisalueilla asuvat lapset sekä maahanmuuttaja-, turvapaikanhakija- ja pakolaislapset;
b) ryhtyy kokonaisvaltaisiin toimenpiteisiin puuttuakseen niihin juurisyihin, joiden vuoksi lapset ovat vaarassa joutua valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten uhreiksi, ja tehostaa niitä toimenpiteitään ja mekanismejaan, joilla näiden rikosten vaarassa oleville lapsille järjestetään sosiaalista suojelua;
c) ottaa käyttöön menettelyt, joilla varmistetaan ja edistetään pakollista ilmoittamista lasten seksuaalisesta riistosta prostituutiossa, ja kouluttaa opettajat, terveydenhuollon ammattihenkilöt ja sosiaalityöntekijät tunnistamaan väkivallan eri muodot ja ohjaamaan uhrit avun piiriin tämän mukaisesti;
d) lisää yleistä tietoisuutta lasten hyväksikäytöstä luottamussuhteissa ehkäistäkseen tätä hyväksikäyttöä;
e) tarkistaa säännöllisesti kaikkien lasten parissa työskentelevien rikostaustan;
f) tehostaa Barnahus-hankkeen toteuttamista sopimusvaltion koko alueella.

Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö matkustamisen ja matkailun yhteydessä

21. Komitea on edelleen huolestunut siitä, ettei sopimusvaltiolla ole oikeudellista kehystä, jonka avulla suojeltaisiin lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä ja säänneltäisiin matkailuelinkeinoa harjoittavien yksityisen sektorin toimijoiden toimintaa.
22. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa pyrkimyksiään torjua lasten riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä sekä
a) säätää ja panee täytäntöön tehokkaan oikeudellisen kehyksen suojellakseen lapsia seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
b) levittää laajalti Maailman matkailujärjestön vahvistamia matkailun maailmanlaajuisia eettisiä sääntöjä matkanjärjestäjien ja matkatoimistojen keskuudessa ja kehottaa näitä yrityksiä allekirjoittamaan käytännesäännöt lasten suojelemisesta seksuaaliselta riistolta matkustamisen ja matkailun yhteydessä;
c) lisää oikeushenkilöiden, kuten internetin palveluntarjoajien ja sisällöntuottajien, teleoperaattorien, matkailuyritysten ja tiedotusvälineiden, yhteiskuntavastuuta ehkäistäkseen lasten seksuaalista riistoa matkustamisen ja matkailun yhteydessä.

Toimenpiteet verkossa tapahtuvan lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön ehkäisemiseksi

23. Komitea pitää myönteisenä, että sopimusvaltio on säätänyt rangaistavaksi lasten seksuaalisen riiston ja seksuaalisen hyväksikäytön verkossa, mutta on huolestunut siitä, että
a) lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön verkossa on ilmoitettu lisääntyneen;
b) sopimusvaltiolla ei ole lainsäädäntöä, joka velvoittaisi teleoperaattorit estämään asiakkaiden pääsyn verkkosivuille, joilla julkaistaan lapsiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää aineistoa;
c) ennaltaehkäisevien turvataitojen opetusta sekä media- ja seksuaalikasvatusta annetaan hajanaisesti, ja niiden rahoitus on niukkaa;
d) sopimusvaltio ei ole ottanut käyttöön tehokkaita ohjelmia vanhempien, lasten, opettajien, yritysten, ammattihenkilöstön ja suuren yleisön keskuudessa tietoisuuden lisäämiseksi ja taitojen kehittämiseksi verkossa tapahtuvan seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön riskeistä.
24. Komitea palauttaa mieliin yleiskommentin nro 25 (2021) lapsen oikeuksista digitaalisissa ympäristöissä ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) laatii kansallisen politiikan ehkäistäkseen ja torjuakseen lasten seksuaalista riistoa ja hyväksikäyttöä verkossa asianmukaisen oikeudellisen kehyksen, erityisen koordinointi- ja valvontayksikön sekä erityisten analyysi-, tutkimus- ja valvontavalmiuksien avulla;
b) hyväksyy lainkäyttöviranomaisten sekä tieto-, viestintä- ja teknologiayritysten väliset käytännöt, joiden avulla torjutaan verkossa tapahtuvaa lasten hyväksikäyttöä ja riistoa;
c) laatii ja tehostaa lapsille suunnattuja valistusohjelmia, joissa käsitellään niitä riskejä, joita liittyy lasten itsensä tuottaman sisällön käyttöön digitaalisessa mediassa ja tieto- ja viestintäteknologian avulla;
d) toteuttaa yleisen koulutusohjelman, jonka avulla lisätään tietoisuutta verkossa tapahtuvasta lasten seksuaalisesta riistosta ja hyväksikäytöstä rikoksina sekä siitä, miten näistä rikoksista voi ilmoittaa, ja järjestää kaikkien koulutasojen lapsille pakollisen kurssin verkkokäyttäytymisestä ja turvallisuudesta;
e) ryhtyy toimenpiteisiin ehkäistäkseen verkossa tapahtuvaa lasten seksuaalisen riiston ja hyväksikäytön sekä lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston levittämisen verkossa ja puuttuakseen siihen; näitä toimenpiteitä ovat muun muassa kyseeseen tulevien ammattihenkilöiden kouluttaminen ja lainsäädäntö, jolla vaaditaan, että internetin palveluntarjoajat viipymättä estävät lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston näkymisen verkossa ja poistavat sen verkosta sekä ilmoittavat tällaiset tapahtumat lainkäyttöviranomaisille ja kehittävät innovatiivisia ratkaisuja;
f) tekee asianmukaista tutkimusta siitä, missä määrin lapsiin kohdistetaan seksuaalista väkivaltaa digitaalisessa ympäristössä;
g) tarjoaa lapsille asianmukaisia tukipalveluja, kuten integroituja palveluja rikosten esitutkinnan, syytevaiheen ja jälkihuollon aikana, kouluttaa lasten parissa ja lasten hyväksi työskenteleviä ammattihenkilöitä sekä kehittää saavutettavat valitus-, hyvitys- ja oikeussuojamenettelyt;
h) perustaa lapsia varten matalan kynnyksen ilmoituskanavan ja levittää laajalti lapsiystävällistä ja saavutettavaa tietoa siitä, miten hyväksikäytön tapahduttua tulee toimia;
i) perustaa erillisen, ennakoivan, herkästi reagoivan ja uhrikeskeisen rikosoikeusmekanismin, johon kuuluvat koulutetut poliisivoimat, syyttäjälaitos ja tuomioistuinlaitos, sekä järjestelmän, jonka avulla ehkäistään rikoksentekijöiden uusintarikollisuutta kansallisesti ja kansainvälisesti;
j) ilmoittaa erityisistä toimenpiteistä, joilla laki lapsipornografian levittämisen estotoimista (2006) pannaan täytäntöön.

Lasten myynnin, lapsipornografian ja lapsiprostituution sekä niihin liittyvien asioiden kielto (3 artikla, 4 artiklan 2 ja 3 kappale ja 5–7 artikla)

Voimassa oleva rikoslainsäädäntö

25. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot joidenkin valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten säätämisestä rangaistavaksi omassa rikoslaissaan. Komitea on kuitenkin huolestunut siitä, ettei kaikkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia ole kriminalisoitu sopimusvaltion lainsäädännössä törkeinä rikoksina. Komitea on huolestunut etenkin siitä, että
a) sopimusvaltion rikoslaissa ei määritellä eikä yksiselitteisesti kielletä lasten myyntiä erillisenä rikoksena, sellaisena kuin se on määriteltynä valinnaisessa pöytäkirjassa, vaan se katsotaan pelkästään osaksi rangaistavaksi säädettyä ihmiskauppaa, joka kohdistuu lapsiin;
b) lapseen kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa esittävää kuva- tai videoaineistoa ei katsota vakavaksi lapseen kohdistuvaksi rikokseksi;
c) Keskusrikospoliisilla ja muilla lainvalvontaviranomaisilla ei ole riittävästi resursseja tutkia kaikkia ilmoitettuja tapauksia.
26. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio määrittelee lasten myynnin ja säätää sen rangaistavaksi valinnaisen pöytäkirjan 2 ja 3 artiklan mukaisesti sekä säätää tästä teosta sen vakavuutta vastaavat rangaistukset eikä rajoita teon määritelmää siten, että se käsittää pelkästään lapsikauppatapaukset. Sopimusvaltion tulisi etenkin yksiselitteisesti määritellä ja säätää rangaistavaksi (a) lasten myynti muun muassa seksuaalista riistoa ja pakkotyötä varten ja (b) lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävän aineiston tuottaminen, jakaminen, levittäminen, maahantuonti, maastavienti, tarjoaminen, myynti ja hallussapito törkeinä rikoksina. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio ulottaa oikeushenkilöiden rikosoikeudellisen vastuun käsittämään kaikki valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetut rikokset.

Rankaisemattomuus

27. Komitea on huolestunut siitä, ettei sopimusvaltio ole toimittanut tietoja niiden valinnaisen pöytäkirjan eri osa-alueiden rikosten lukumääristä, jotka on tutkittu asianmukaisesti, eikä syytteeseen asetettujen ja rangaistujen rikoksentekijöiden määristä. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että lasten myynti, lasten seksuaalinen riisto prostituutiossa ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä esittävä aineisto tutkitaan tehokkaasti kaikissa tapauksissa ja että rikoksentekijät asetetaan syytteeseen ja heitä rangaistaan asianmukaisilla seuraamuksilla, jotka vastaavat heidän rikostensa vakavuutta;
b) antaa lainkäyttöviranomaisille, syyttäjille ja tuomareille muun muassa kansainvälisessä yhteistyössä erikoiskoulutusta kaikista valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitetuista rikoksista, etenkin digitaaliseen ympäristöön liittyvistä rikoksista, jotka voivat olla valtion rajat ylittäviä.

Ekstraterritoriaalinen lainkäyttövalta ja luovuttaminen rikoksen johdosta

28. Komitea pitää myönteisenä, että Suomen rikoslaissa säädetään ekstraterritoriaalisesta lainkäyttövallasta muun muassa lapsiin kohdistuvien seksuaalirikosten suhteen, mutta on huolestunut siitä, ettei laissa ole säännöksiä tällaisesta lainkäyttövallasta kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen. Komitea on huolestunut myös siitä, että valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja rikoksia koskevaan ekstraterritoriaaliseen lainkäyttövaltaan ja henkilön luovuttamiseen niiden johdosta sovelletaan kaksoisrangaistavuuden vaatimusta ja että rikosten rangaistavuuden edellytyksenä on, että teosta saattaa Suomen lain mukaan seurata yli kuuden kuukauden vankeusrangaistus.
29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) ryhtyy tarvittaviin toimenpiteisiin poistaakseen kaksoisrangaistavuuden vaatimuksen, jota sovelletaan henkilön luovuttamiseen rikoksen johdosta;
b) varmistaa, että kansallinen lainsäädäntö mahdollistaa sopimusvaltiolle yksiselitteisesti ekstraterritoriaalisen lainkäyttövallan ja sen käyttämisen kaikkien valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten suhteen;
c) harkitsee käyttävänsä valinnaista pöytäkirjaa oikeusperustana henkilöiden luovuttamiselle kyseisten rikosten johdosta, jollei luovuttamista pyytävien valtioiden kanssa ole tehty kahdenvälistä luovuttamissopimusta, jos nämä valtiot eivät ole valinnaisen pöytäkirjan osapuolena.

Toimenpiteet valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrien oikeuksien ja etujen turvaamiseksi

30. Komitea pitää myönteisinä useita oikeudellisia, poliittisia ja käytännön toimenpiteitä, kuten ihmiskaupan uhrien kansallisen auttamisjärjestelmän käyttöönottoa, joiden avulla sopimusvaltio pyrkii edistämään ihmiskaupan uhrien tunnistamista ja varmistamaan heille mahdollisuuden saada apua. Komitea on kuitenkin huolestunut tiettyjen haasteiden jatkumisesta, kuten siitä, että
a) käytettävissä ei ole sovittua menettelyä lapsiuhrien tunnistamiseksi eikä maanlaajuisia palveluja uhrien tukemiseksi;
b) ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän rahoitus on määräaikainen, ja sen toteuttaminen on ollut hidasta;
c) lakisääteisiä sosiaalityöntekijöitä ei ole tarpeeksi eikä maantieteellisesti kattavasti koko maassa, eikä heidän antamiaan palveluja ohjata ja valvota tehokkaasti.
31. Valinnaisen pöytäkirjan 9 artiklan 3 kappaleen perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio
a) panee kaikilta osin täytäntöön kaikki viimeaikaiset oikeudelliset ja hallinnolliset toimenpiteet suojellakseen tehokkaasti valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja;
b) ottaa käyttöön yhteisesti sovitut mekanismit ja menettelyt, joiden avulla valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhrit tunnistetaan varhaisessa vaiheessa, ja varmistaa, että tunnistamisesta vastaaville, kuten lainkäyttöviranomaisille, raja- ja maahanmuuttoviranomaisille, tuomareille, syyttäjille, sosiaalityöntekijöille ja terveydenhuoltohenkilöstölle, annetaan koulutusta lasten oikeuksista ja lastensuojelusta ja lapsisensitiivisistä kuulemistaidoista;
c) tarjoaa kaikille lapsille maksutonta oikeusapua ja lapsipsykologien ja sosiaalityöntekijöiden tukea sekä varmistaa, että lapsilla on pääsy lapsi- ja sukupuolisensitiivisiin valitusmekanismeihin ja asianmukaisiin menettelyihin korvauksen ja hyvityksen hakemiseksi joutumatta syrjityiksi;
d) varmistaa, ettei valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten lapsiuhreja kohdella osallisina heidän tilanteeseensa liittyviin rikoksiin eikä heille määrätä seuraamuksia niiden perusteella;
e) tarjoaa edelleen koko maassa yhdenvertaisia ja asianmukaisia palveluja ja tukea uhreille, myös seksuaalirikosten uhreille;
f) lisää sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden määrää ja maantieteellistä kattavuutta sekä varmistaa, että vastuu lapsiuhrien hoidosta ja tukemisesta on muilla kuin maahanmuuttoviranomaisilla;
g) järjestää turvapaikanhakija- ja maahanmuuttajanuorille asianmukaista seksuaalikasvatusta ja -neuvontaa;
h) varmistaa, että uudella ihmiskauppaan erikoistuneella tutkintayksiköllä on toimivalta kuulla lapsia ja tutkia valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettuja lapsiin kohdistuneita rikoksia.

Monenväliset, kahdenväliset ja alueelliset sopimukset

32. Valinnaisen pöytäkirjan 10 artiklan 1 kappaleen perusteella komitea kannustaa sopimusvaltiota tehostamaan edelleen kansainvälistä yhteistyötään monenvälisissä, alueellisissa ja kahdenvälisissä – etenkin naapurimaidensa kanssa tekemissään –, järjestelyissä, muun muassa tehostamalla menettelyjä ja mekanismeja, joilla koordinoidaan näiden järjestelyjen täytäntöönpanoa, jotta sopimusvaltio edistyisi valinnaisessa pöytäkirjassa tarkoitettujen rikosten ehkäisemisessä sekä näistä rikoksista vastuussa olevien selvittämisessä, tutkinnassa, syytteeseen asettamisessa ja rankaisemisessa.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin asianmukaisiin toimenpiteisiin varmistaakseen, että näissä loppupäätelmissä annetut suositukset pannaan täytäntöön kaikilta osin; sopimusvaltion tulisi muun muassa toimittaa loppupäätelmät valtionpäämiehelle, korkeimmalle oikeudelle, eduskunnalle, asianomaisille ministeriöille ja kuntien viranomaisille asianmukaista käsittelyä ja jatkotoimia varten.

Jatkotoimenpiteet ja tiedottaminen

34. Komitea suosittelee, että sopimusvaltion raportti, sen kirjalliset vastaukset asialuetteloon ja nämä loppupäätelmät pannaan täytäntöön kaikilta osin ja että niiden lapsiystävälliset versiot jaetaan ja tehdään laajalti saavutettaviksi lapsille, myös heikoimmassa asemassa oleville lapsille, ja että ne saatetaan muun muassa internetin välityksellä laajalti saataville suurelle yleisölle, mukaan lukien kansalaisjärjestöille, nuorisoryhmille, ammattikunnille ja lapsille, jotta saadaan synnytetyksi keskustelua ja tietoisuutta valinnaisesta pöytäkirjasta ja sen täytäntöönpanosta ja valvonnasta.

Rotusyrjinnän poistamista käsittelevä komitea 2017 (CERD/C/FIN/CO/23)

Komitea käsitteli Suomen 23. määräaikaisraportin (CERD/C/FIN/23) 2520. ja 2521. kokouksessaan (CERD/C/SR 2520 ja 2521) 25. ja 26. huhtikuuta 2017. Komitea hyväksyi 5. toukokuuta 2017 pidetyssä 2536. kokouksessaan seuraavat loppupäätelmät.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Tilastot

6. Komitea arvostaa sopimusvaltion toimittamia tilastoja väestönsä koostumuksesta ja työllisyydestä. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut siitä, etteivät nämä tiedot anna kattavaa kuvaa siitä, miten eri ryhmät, kuten romanit, venäjän- ja vironkieliset, somalit ja saamelaiset, pystyvät nauttimaan taloudellisista ja sosiaalisista oikeuksistaan (1 artikla).
7. Komitea palauttaa mieliin tarkistetut raportointiohjeensa (ks. CERD/C/2007/1, kohdat 10 ja 12) ja suosittelee, että sopimusvaltio eriyttää tiedonkeruunsa jatkossa siten, että se käyttää erilaisia etnisen monimuotoisuuden indikaattoreita ja sallii vastaajien vastata nimettöminä sekä valita, miten he identifioivat itsensä. Tämän eriyttämisen tarkoituksena on luoda riittävä empiirinen perusta sellaisen politiikan kehittämiselle, jolla pyritään tehostamaan kaikkien mahdollisuuksia nauttia yhdenvertaisesti kaikkia yleissopimuksella suojattuja oikeuksia ja helpottamaan tilanteen seurantaa.

Valtionsisäisen lainsäädännön soveltaminen

8. Komitea panee merkille sopimusvaltion antamat tiedot kansallisten viranomaisten tietoon tulleista syrjintätapauksista. Komitea pitää kuitenkin valitettavana, ettei se ole saanut kattavia tietoja niiden tapausten lopputuloksista, joissa valtionsisäistä lainsäädäntöä on sovellettu yleissopimuksen 1 artiklassa määriteltyyn rotusyrjintään (1, 5 ja 6 artikla).
9. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa määräaikaisraportissaan lisätietoja ja yksityiskohtaisia tilastoja syytetoimista, joihin rotusyrjintätapauksissa on ryhdytty rikoksentekijöiden saattamiseksi vastuuseen näistä teoista.

Vihapuhe, rotuvihaan yllyttäminen ja viharikokset

10. Komitea tervehtii tyytyväisyydellä sopimusvaltion Ei vihapuheelle -hanketta (2013–2015) sekä rikoslain muutosta (511/2111), jolla säädetään rangaistavaksi kiihottaminen kansanryhmää vastaan sekä törkeä kiihottaminen kansanryhmää vastaan ja säädetään näiden tekojen rangaistuksista. Komitea pitää myönteisenä myös niitä sopimusvaltion toimia, joilla se on vuonna 2016 ja alkuvuonna 2017 pyrkinyt ehkäisemään ja käsittelemään vihapuhetta ja viharikoksia. Komitea on kuitenkin edelleen huolestunut rasistisiin motiiveihin perustuvien viharikosten huomattavasta ja kasvavasta esiintyvyydestä sekä siitä, että suhteellisen harvat viharikokset ovat johtaneet syytteen nostamiseen. Komitea panee huolestuneena merkille kasvavan vihamielisyyden ulkomaalaistaustaisiksi oletettuja ihmisiä, kuten romaneja, muslimeja, somaleja, venäläisiä ja ruotsinkielisiä, kohtaan. Komiteaa huolestuttaa myös se, että vuosina 2015 ja 2016 kirjattiin toistakymmentä turvapaikanhakijoihin kohdistettua väkivaltaista hyökkäystä, muun muassa tuhopolttoja. Komitea panee merkille syvästi huolestuneena, että rasismiksi ja muukalaisvihaksi katsottava maahanmuuttajavastainen puhe on lisääntynyt poliitikkojen keskuudessa, vaikka kaikki eduskuntapuolueet allekirjoittivat vuonna 2015 Euroopan poliittisten puolueiden peruskirjan rasismista vapaasta yhteiskunnasta (2, 4 ja 6 artikla).
11. Komitea palauttaa mieliin yleissuosituksensa nro 35 (2013) rasistisen vihapuheen torjunnasta ja suosittelee, että sopimusvaltio
a) tutkii tehokkaasti rasistisen vihapuheen, yllyttämisen rotuvihaan ja rotuun perustuvat väkivaltatapaukset sekä kohdistaa asianmukaiset syyte- ja seuraamustoimet niihin, jotka ovat vastuussa näistä teoista;
b) antaa pakollista ja jatkuvaa koulutusta viharikoksista ja yhdenvertaisuudesta kaikkien tasojen lainkäyttöviranomaisille;
c) tuomitsee julkisesti virkamiesten ja poliitikkojen rasistisen vihapuheen ja muukalaisvihamieliset lausunnot muun muassa verkkoviestimissä, irtisanoutuu niistä julkisesti ja kehottaa poliitikkoja varmistamaan, etteivät heidän julkiset lausuntonsa osaltaan edistä suvaitsemattomuutta, leimaamista ja yllyttämistä vihaan;
d) antaa seuraavassa raportissaan tilastotiedot viharikosten, niitä koskevien tuomioiden ja niiden tekijöille tuomittujen rangaistusten määrästä ja luonteesta sekä näiden rikosten uhreille mahdollisesti myönnetyistä korvauksista.

Romaniyhteisöt

12. Samalla, kun komitea toteaa romanikielen opetusta saavien oppilaiden määrän kasvaneen ja kiittää sopimusvaltiota tämän ansiokkaasti laaditusta romanipoliittisesta ohjelmasta, komitea on kuitenkin huolestunut siitä, että useimmat romanit kohtaavat vieläkin syrjintää taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien nauttimisessa, etenkin työn, asunnon ja koulutuksen saannissa (5 artikla).
13. Komitea viittaa yleissuositukseensa nro 32 (2009) yleissopimuksen mukaisten erityisten toimenpiteiden tarkoituksesta ja soveltamisalasta sekä romanien syrjintää koskevaan yleissuositukseensa nro 27 (2000). Komitea suosittelee, että sopimusvaltio tehostaa toimiaan romanien integroimiseksi työ- ja asuntomarkkinoille, romanilasten osallistamiseksi koulutukseen sekä romanikielen opetuksen edistämiseksi. Lisäksi komitea suosittelee, että sopimusvaltio antaa seuraavassa raportissaan komitealle tiedot toteuttamiensa toimien konkreettisista tuloksista.

Äänestäminen edustuksesta Saamelaiskäräjillä

14. Komitea panee merkille Saamelaiskäräjien huolen siitä, että pohjoismaisen saamelaissopimuksen mukaan Suomen hallituksella säilyy toimivalta määritellä, ketkä ovat saamelaisia. Lisäksi komitea panee merkille, että korkeimmalla hallinto-oikeudella on toimivalta päättää, ketkä ovat äänioikeutettuja Saamelaiskäräjien vaaleissa. Komitea panee merkille, että sopimusvaltio on sitoutunut noudattamaan aiempaa paremmin vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta arvioidessaan uudelleen näitä kysymyksiä koskevaa politiikkaansa (5 artikla).
15. Alkuperäiskansojen oikeuksia koskevan yleissuosituksensa nro 23 (1997) mukaisesti komitea toistaa suosituksensa, että määritellessään, kenellä on äänioikeus Saamelaiskäräjien vaaleissa, sopimusvaltion olisi annettava asianmukainen painoarvo saamelaisten itsemääräämisoikeudelle, joka liittyy heidän asemaansa Suomessa, heidän oikeudelleen määrätä omasta jäsenyydestään ja oikeudelleen siihen, ettei heitä pakkosulauteta (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 12).

Saamelaisten perinteiset maa-alueet ja elinkeinot

16. Sopimusvaltion antamista tiedoista huolimatta komiteaa huolestuttaa edelleen se, ettei saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa ja uhanalaiseen perinteiseen kalastuselinkeinoonsa suojella riittävästi ja ettei saamelaisiin vaikuttavissa hallituksen toimissa noudateta johdonmukaisesti vapaan ja tietoon perustuvan ennakkosuostumuksen periaatetta. Komitea panee merkille, että vuonna 2016 säädetty laki Metsähallituksesta (234/2016) ei edellytä neuvottelemista saamelaisten kanssa ennen kuin annetaan lupia, jotka vaikuttavat saamelaisten maa-alueiden käyttöön. Komitea on huolestunut saamistaan tiedoista, joiden mukaan Saamelaiskäräjiä ei ole konsultoitu ennen Tenojoen kalastussopimuksen allekirjoittamista, vaikka sopimus kaventaa merkittävästi saamelaisten perinteisiä kalastusoikeuksia. Komitea panee merkille, että hallituksen esitys itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista tehdyn Kansainvälisen työjärjestön ILOn yleissopimuksen nro 169 (1989) ratifioinnista on ratkaisematta (2 ja 5 artikla).
17. Komitea toistaa suosituksensa, että sopimusvaltion olisi löydettävä asianmukainen neuvotteluratkaisu kiistassa, joka koskee saamelaisten oikeuksia perinteisiin maa-alueisiinsa, myös tarkistamalla asiaa koskevan lainsäädäntönsä ja ottamalla huomioon ILOn yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 13). Lisäksi sopimusvaltiota kehotetaan hankkimaan saamelaisten vapaa ja tietoon perustuva ennakkosuostumus ennen kuin se hyväksyy hankkeita, jotka vaikuttavat saamelaisten perinteisten maa-alueiden ja luonnonvarojen käyttöön ja kehittämiseen. Sopimusvaltion olisi myös varmistettava, että ennen kuin se myöntää toimilupia tai suunnittelee toimintoja saamelaisten kotiseutualueelle, kulttuuriset, sosiaaliset ja ympäristövaikutukset arvioidaan asianmukaisesti yhteistyössä niiden yhteisöjen kanssa, joihin kulloinenkin toimenpide vaikuttaa.

Saamen kielet

18. Komitea panee merkille, että Suomessa 75 % alle 11-vuotiaista saamelaislapsista asuu saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komiteaa huolestuttaa se, että määrärahojen lisäämisestä huolimatta päteviä saamen kielten opettajia on vieläkin liian vähän. Lisäksi komitea panee merkille, että sopimusvaltio on ehdottanut saamen kielilain (1086/2003) muuttamista. Komitean tietoon on huolestuttavasti tullut, että saamenkielisiä sosiaali- ja terveyspalveluja on edelleen saatavilla liian vähän, vaikka sopimusvaltio on pyrkinyt vahvistamaan saamen kielten ja kulttuurin osaamista sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön keskuudessa (5 artikla).
19. Komitea kannustaa sopimusvaltiota jatkamaan pyrkimyksiä saamen kielten elvyttämiseksi myös saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella. Komitea suosittelee myös, että sopimusvaltio varmistaa terveys- ja mielenterveyspalvelujen sekä sosiaalipalvelujen riittävän tarjonnan saamen kielillä.

Työllisyys ja asuminen

20. Komitea on huolestunut siitä, että ulkomaalaistaustaisiksi oletettuja henkilöitä syrjitään edelleen työ- ja asuntomarkkinoilla ja että maahanmuuttajataustaisten naisten työttömyysaste on vieläkin hyvin korkea (2 ja 5 artikla).
21. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio ryhtyy kaikkiin tarvittaviin toimiin torjuakseen ulkomaalaistaustaisiksi oletettuihin henkilöihin, etenkin naisiin, kohdistuvaa rotusyrjintää työ- ja asuntomarkkinoilla.

Ulkomaalaistaustaisiksi oletettujen lasten kiusaaminen

22. Komitea kiittää sopimusvaltiota koulukiusaamisen vastaisen toimintaohjelman laadinnasta ja toteuttamisesta. Vaikka komitea paneekin merkille Suomen valtuuskunnan todenneen, että koulukiusaamisen torjunnassa on edistytty, komiteaa huolestuttaa se, ettei kiusaaminen sopimusvaltion raportista ilmenevien tietojen mukaan ole vähentynyt (2 ja 5 artikla).
23. Yleissopimuksen 5 artiklaa koskevan yleissuosituksensa nro 20 (1996) mukaisesti komitea suosittelee, että yhdenvertaisten ja osallistavien koulutusmahdollisuuksien varmistamiseksi kaikille lapsille sopimusvaltio tehostaa toimiaan, joilla se edistää suvaitsevuutta, monimuotoisuutta ja yhdenvertaisuutta koulujen opetussuunnitelmien perusteissa kannustaakseen tehokkaaseen monikulttuuriseen oppimisympäristöön.

Maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja pakolaiset

24. Komitea panee huolestuneena merkille, että 32 000 turvapaikanhakijan saavuttua Suomeen vuonna 2015 Suomi on tehnyt useita lainsäädännön muutoksia, jotka heikentävät turvapaikanhakijoiden, pakolaisten ja muiden haavoittuvassa asemassa olevien maahanmuuttajien suojelua. Komiteaa huolestuttaa se, että ulkomaalaislain (301/2004) säännös oleskeluluvan myöntämisestä humanitaarisin perustein on kumottu ja että muutosta on sovellettu taannehtivasti. Komitea on huolestunut myös siitä, että se on saanut tietää joitakin turvapaikanhakijoita edelleen pidettävän poliisin säilöönottotiloissa. Lisäksi komiteaa huolestuttavat paperittomien vaikeudet saada muita kohtuuhintaisia ja asianmukaisia terveyspalveluja kuin kiireellistä hoitoa. Komitean tietoon on huolestuttavasti tullut, että joihinkin ryhmiin kuuluvien turvapaikanhakijoiden viimeaikaisia turvapaikkavalituksia on hyväksytty vähemmän kuin muiden ryhmien valituksia. Komitea pyytää sopimusvaltiota selvittämään, vaikuttavatko mahdolliset syrjivät toimintaperiaatteet sen myöntämien turvapaikkojen määrään (5 ja 6 artikla).
25. Komitea suosittelee muiden kuin oman valtion kansalaisten syrjintää koskevan yleissuosituksensa nro 30 (2004) mukaisesti, että sopimusvaltio
a) varmistaa, etteivät sen voimassa oleva lainsäädäntö ja muut rajoitukset, jotka koskevat muiden kuin sopimusvaltion kansalaisten poistamista sen lainkäyttöalueelta, tarkoitukseltaan tai vaikutukseltaan syrji ketään rodun, ihonvärin tai etnisen tai kansallisen alkuperän perusteella ja että muilla kuin sopimusvaltion kansalaisilla on maastapoistamismenettelyissä yhdenvertaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot palauttamisvaatimuksia vastaan;
b) ylläpitää vastaanottokeskuksissa riittäviä valmiuksia tarjota asianmukaista suojaa, peruspalveluja ja humanitaarista apua varmistaakseen, ettei turvapaikanhakijoita pidetä säilössä rangaistuksenluonteisissa olosuhteissa;
c) ryhtyy konkreettisiin toimiin varmistaakseen, että paperittomat saavat tosiasiallisesti kohtuuhintaisia ja asianmukaisia terveyspalveluja.

Muiden sopimusten ratifiointi

26. Pitäen mielessä kaikkien ihmisoikeuksien jakamattomuuden komitea kannustaa sopimusvaltiota harkitsemaan, että se ratifioisi ne kansainväliset ihmisoikeussopimukset, joita se ei vielä ole ratifioinut, erityisesti sellaiset valtiosopimukset, joiden määräyksillä on välitöntä merkitystä rotusyrjinnän kohteeksi mahdollisesti joutuville yhteisöille, mukaan lukien kansainvälinen yleissopimus kaikkien siirtotyöntekijöiden ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelusta. Lisäksi komitea toistaa suosituksensa, että sopimusvaltio ratifioi ILOn yleissopimuksen nro 169 itsenäisten maiden alkuperäis- ja heimokansoista (ks. CERD/C/FIN/CO/20–22, kohta 19).

Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman seuranta

27. Durbanin tarkistuskonferenssin seurantaa koskevan yleissuosituksen nro 33 (2009) perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio pannessaan yleissopimusta täytäntöön kansallisessa oikeusjärjestelmässään toteuttaa Durbanin julistusta ja toimintaohjelmaa, jotka rasismin, rotusyrjinnän, muukalaisvihan ja niihin liittyvän suvaitsemattomuuden vastainen maailmankonferenssi hyväksyi syyskuussa 2001, ja ottaa tällöin huomioon Genevessä huhtikuussa 2009 pidetyn Durbanin tarkistuskonferenssin loppuasiakirjan. Komitea pyytää sopimusvaltiota sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiinsa erilliset tiedot toimintasuunnitelmista ja muista toimista, jotka sopimusvaltio on toteuttanut Durbanin julistuksen ja toimintaohjelman täytäntöön panemiseksi kansallisella tasolla.

Syntyperältään afrikkalaisten ihmisten kansainvälinen vuosikymmen

28. Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokous julisti päätöslauselmallaan 68/237 vuodet 2015–2024 kansainväliseksi syntyperältään afrikkalaisten ihmisten vuosikymmeneksi. Yleiskokous on myös antanut päätöslauselman 69/16 toimintaohjelmasta kyseisen vuosikymmenen toteuttamiseksi. Näiden päätöslauselmien perusteella komitea suosittelee, että sopimusvaltio laatii ja toteuttaa tarkoitukseen sopivan toimenpide- ja politiikkaohjelman. Komitea pyytää sopimusvaltiota sisällyttämään seuraavaan määräaikaisraporttiinsa erikseen tiedot tässä yhteydessä toteutetuista konkreettisista toimista, ottaen huomioon komitean yleissuosituksen nro 34 (2011) syntyperältään afrikkalaisiin ihmisiin kohdistuvasta rotusyrjinnästä.

Kansalaisyhteiskunnan kuuleminen

29. Komitea suosittelee, että sopimusvaltio neuvottelee edelleen ja lisää vuoropuheluaan ihmisoikeuksien suojelun alalla työskentelevien kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen kanssa, erityisesti rotusyrjintää torjuvien järjestöjen kanssa, laatiessaan seuraavaa määräaikaisraporttiaan ja ryhtyessään toimiin näiden loppupäätelmien johdosta.

Perusraportti

30. Komitea suosittelee uudelleen, että sopimusvaltio ajantasaistaa vuonna 1997 antamansa perusraportin (HRI/CORE/1/Add.59/Rev.2) noudattaen niitä yhdenmukaistettuja ohjeita kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanon raportoinnista ja etenkin perusraportista, jotka ihmisoikeussopimusvalvontaelinten komiteoiden välinen viides kokous hyväksyi kesäkuussa 2006 (HRI/GEN/2/Rev.6, luku I). Yleiskokouksen päätöslauselman 68/268 perusteella komitea kehottaa sopimusvaltiota ottamaan huomioon kyseisille asiakirjoille määrätyn 42 400 sanan enimmäispituuden.

Toimet näiden loppupäätelmien johdosta

31. Yleissopimuksen 9 artiklan 1 kohdan ja komitean työjärjestyksen säännön 65 mukaisesti komitea pyytää sopimusvaltiota toimittamaan vuoden kuluessa näiden loppupäätelmien antamisesta tiedot siitä, miten se on pannut täytäntöön edellä kohdissa 19 ja 25 annetut suositukset.

Erityisen tärkeät kohdat

32. Komitea tahtoo kiinnittää sopimusvaltion huomiota siihen, että edellä olevien kohtien 9, 11 ja 17 suositukset ovat erityisen tärkeät, ja se pyytää sopimusvaltiota antamaan seuraavassa määräaikaisraportissaan yksityiskohtaiset tiedot konkreettisista toimistaan näiden kohtien suositusten panemiseksi täytäntöön.

Tiedottaminen

33. Komitea suosittelee, että sopimusvaltion raportit saatetaan yleisön saataville helposti ja esteettömästi samaan aikaan kuin raportit annetaan komitealle ja että komitean loppupäätelmät kyseisistä raporteista julkaistaan samalla tavoin sopimusvaltion virallisilla kielillä ja asianmukaisesti muilla sopimusvaltiossa yleisesti käytettävillä kielillä.

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastaisen komission (ECRI) Suomea koskeva viides raportti (CRI(2019)38)

Euroopan rasismin ja suvaitsemattomuuden vastainen komissio (ECRI) on hyväksynyt viidennen raporttinsa (CRI(2019)38) koskien Suomea 18. kesäkuuta 2019. Peruskirjansa mukaisesti ECRI suorittaa maakohtaista valvontaa ja analysoi kunkin Euroopan neuvoston jäsenvaltion rasismi- ja suvaitsemattomuustilannetta sekä tekee ehdotuksia ja esityksiä havaittujen ongelmien ratkaisemiseksi.
Alkuperäinen suositusasiakirja

Rasismin ja rotusyrjinnän vastainen lainsäädäntö

Rikoslain säännökset

5. ECRI suosittaa, että viranomaiset saattavat Suomen rikoslain vastaamaan GRP nro 7:ää siten, kuin edeltävissä kappaleissa on todettu; viranomaisten tulisi erityisesti (i) lisätä kieli ja kansallisuus (tarkoittaen kansalaisuutta) suojeluperustelistalle, joka on rikoslain 11 luvun kiihottamista kansanryhmää koskevassa 10 pykälässä sekä 6 luvun rangaistuksen koventamisperusteita koskevassa 5(4) pykälässä; ja (ii) tehdä rangaistavaksi rasismia edistävän ryhmän luominen tai johtaminen, sen tukeminen ja sen toimintaan osallistuminen.

Siviili- ja hallintolain säännökset

11. ECRI suosittaa, että viranomaiset saattavat Suomen siviili- ja hallintolain vastaamaan yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 7 siten, kuin edeltävissä kappaleissa on todettu; viranomaisten tulisi etenkin (i) sisällyttää ilmaistu aikomus syrjiä, toisen yllyttäminen tai auttaminen syrjimään yhdenvertaisuuslain mukaisiin syrjintämuotoihin; (ii) antaa säännöksiä, jotka velvoittavat julkiset viranomaiset varmistumaan siitä, että ne osapuolet, joiden kanssa ne tekevät sopimuksia tai antavat lainoja, määrärahoja tai muita etuja, noudattavat ja edistävät syrjimättömyyspolitiikkaa; ja velvoittavat lakkauttamaan julkisen rahoituksen rasismia edistäviltä järjestöiltä.

Yhdenvertaisuusvaltuutettu

16. ECRI suosittaa, että yhdenvertaisuusvaltuutetun toimivaltaa muutetaan siten, että (i) valtuutetulla on oikeus tutkia yksittäisiä väitettyjä työelämäsyrjintätapauksia; (ii) ja oikeus viedä tapauksia oikeuteen oma-aloitteisesti; ja (iii) että avataan paikallis- ja aluetoimistoja ja varataan niille riittävät resurssit.

Tasa-arvovaltuutettu

18. ECRI suosittaa, että viranomaiset lisäävät tasa-arvovaltuutetun toimintakapasiteettia ja henkilöstöä, jotta valtuutettu voisi riittävällä tavalla käsitellä toimivaltansa piiriin kuuluvia sukupuoli-identiteettikysymyksiä.

Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta

23. ECRI suosittaa ensisijaisena seikkana, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tulisi antaa valtuudet käsitellä työelämässä mihin tahansa perusteeseen eikä pelkästään sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä syrjintävalituksia; että lautakunnalle annettaisiin valtuudet määrätä syrjinnän uhreille maksettavista korvauksista; ja että lautakunnan resursseja lisättäisiin tuntuvasti, jotta se voisi täysipainoisesti täyttää tehtävänsä.

Tiedot

29. ECRI suosittaa, että viranomaiset perustavat kattavan tiedonkeruujärjestelmän, jolla saadaan yhtenäinen ja yhdenmukainen kuva rasistisista ja homo/transfobisista vihapuhe- ja viharikostapauksista, jossa tiedot ovat täysin eritelty rikostyypin, vihamotivaatiotyypin ja kohderyhmän mukaan ja joka sisältää myös tiedot oikeudellisesta seurannasta ja tuloksista. Lisäksi tietojen tulee olla yleisesti saatavilla.

Viranomaisten toimenpiteet

45. ECRI suosittaa, että viranomaiset vahvistavat vihapuheen vastaista reagointiaan perustamalla eri viranomaistahojen välisen työryhmän laatimaan kokonaisvaltaisen strategian rasistisen ja homo/transfobisen vihapuheen muodostamaan ongelmaan puuttumiseksi tehokkaalla tavalla. Ryhmään tulisi kuulua asianomaisia viranomaisia sekä tasa-arvoelimiä, kansalaisjärjestöjä ja mahdollisuuksien mukaan joukkoviestinten edustajia. Strategiassa tulisi tehokkaasti hyödyntää ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 15 vihapuheen torjunnasta.

Viranomaisten toimenpiteet

48. ECRI suosittaa, että viranomaiset rohkaisevat julkisuuden henkilöitä ja etenkin poliitikkoja reagoimaan nopeasti ja paitsi tuomitsemaan kaikenlaisen rasistisen ja homo/transfobisen puheen, myös pyrkimään vahvistamaan niitä arvoja, jota tämänkaltainen puhe uhkaa.

Homo/transfobinen väkivalta

56. ECRI suosittaa, että rikosilmoitusten tekemättä jättämisen ongelmaan puuttumiseksi viranomaisten tulisi vahvistaa poliisin ja haavoittuvassa olevien ryhmien, kuten seksuaalivähemmistöjen muodostaman yhteisön välistä yhteistyötä. Tähän yhteistyöhön tulisi kuulua se, että poliisivoimiin perustetaan vähemmistöyhteyspoliisin, myös seksuaalivähemmistöistä vastaavien yhteyspoliisien toimia.

Viranomaisten toimenpiteet

58. ECRI suosittaa, että lainvalvontaviranomaisten ja oikeuslaitoksen viharikoksiin liittyvää koulutusta lisätään. Koulutukseen tulisi sisältyä rasistinen ja homo/transfobinen viharikollisuus. ECRI suosittaa myös, että viranomaiset tekevät vaikuttavuusarvioinnin koulutuksesta sen toteamiseksi, missä määrin se myötävaikuttaa viharikollisuuden tunnistamiseen ja tarvittaessa muuttavat koulutusta.

Viranomaisten toimenpiteet

60. ECRI suosittaa, että poliisi- ja syyttäjälaitos tutkivat perusteellisesti kaikki oletetut viharikostapaukset ja varmistuvat siitä, että mahdollisen ennakkoluuloon pohjautuvan syrjintäperusteen olemassaolo otetaan yhdenmukaisesti huomioon poliisi-ilmoituksissa ja tutkinnoissa sekä mahdollisissa oikeudellisissa jatkotoimissa.

Viranomaisten toimenpiteet

63. ECRI toistaa suosituksensa, että viranomaiset luovat poliisista ja syyttäjälaitoksesta riippumattoman elimen, jonka tehtävänä on tutkia väitettyjä poliisin rotusyrjintätapauksia ja väärinkäytöksiä. Lisäksi ECRI suosittaa myös painokkaasti, että poliisin monimuotoisuutta lisätään paremmin heijastamaan väestön monimuotoisuutta.

Politiikka- ja muut ohjelmat

68. ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset pohtivat tapoja saattaa voimaan yhtenäinen ja kattava tietojenkeräysjärjestelmä, jolla voidaan seurata ECRI:n huomion kohteena olevien ryhmien tilannetta käyttämällä tietoja luokiteltuina etnisen alkuperän, kielen, uskonnon ja kansallisuuden mukaan. Tietoja pitäisi kerätä julkisen toiminnan eri osa-alueilta, ja viranomaisten tulisi varmistaa niitä koskeva tiukka luottamuksellisuuden, ilmoitetun ennakkosuostumuksen ja omaehtoisen itseidentifikaation periaatteiden noudattaminen. Järjestelmän tulisi ottaa myös huomioon kaksi- tai moniperusteisen syrjinnän mahdollisuus.

Pakolaiset ja toissijaista suojelua saavat

73. ECRI suosittaa, että viranomaiset (i) tekevät syvällekäyvän arvion nykyisestä kotouttamisohjelmasta; (ii) varmistavat yhtäläisen pääsyn laadukkaille kotoutumiskursseille kaikkialla maassa käyttämällä mahdollisuuksien mukaan Helsingin kaupungin toteuttamia menestyksellisiä kotouttamistoimia esimerkkinä hyvistä käytänteistä; ja (iii) arvioivan pakolaisille, maahanmuuttajille ja toissijaista suojelua saaville tarjottavia osaamisen kehittämis- ja koulutusohjelmia niiden vahvistamisen näkökulmasta siten, että niillä saavutettaisiin parempia tuloksia työmarkkinoille pääsyssä ja kiinnittämällä erityistä huomiota naisten erityistarpeisiin.

Pakolaiset ja toissijaista suojelua saavat

76. ECRI suosittelee, että viranomaiset tarkastelevat uudelleen pakolaisten ja toissijaista suojaa saavien perheenyhdistämistä koskevia sääntöjä, etenkin ansiotasovaatimusta, jotta kotoutumiseen mahdollisesti myönteisesti vaikuttavaa perheenyhdistämistä voitaisiin edistää.

Afrikkalaistaustaiset

80. ECRI suosittaa, että viranomaiset ryhtyvät voimallisiin toimiin läheisessä yhteistyössä asianomaisten yhteisöjen kanssa afrikkalaisperäisten syrjintäongelmaan puuttumiseksi ja sen torjumiseksi sekä asunto- että työmarkkinoilla. Tämä tulisi toteuttaa mm. osallistumalla YK:n kansainväliseen afrikkalaisen syntyperän vuosikymmeneen ja organisoimalla tietoisuutta lisääviä tapahtumia, joihin myös asunto- ja työmarkkinoita edustavat järjestöt voivat osallistua. Lisäksi tulisi kiinnittää erityistä huomiota somaliyhteisön jäsenten tilanteeseen ja kehittää asianmukaisia mekanismeja lakkautetun somaliasiain asiantuntijaryhmän korvaamiseksi.

Romanit

86. ECRI suosittaa, että viranomaiset varmistavat, että (i) kansallisen romanistrategian toteutukseen (2018-2022) osoitetaan riittävä rahoitus; (ii) paikalliset ja alueviranomaiset ovat täysin sitoutuneita strategian toteutukseen ja ettei aluehallinnon uudistus keskeytä romanitoimintojen rahoitusta ja toteutusta; (iii) romanilasten oppivelvollisuuden täyttämisaste nousee merkittävästi; (iv) romanien työttömyysaste pienenee merkittävästi mm. tukemalla laajempaa ammatillisten koulutusohjelmien käyttöä.

Saamelaiset

90. ECRI toistaa suosituksensa, että Suomen viranomaiset ryhtyvät toimenpiteisiin saamelaiskulttuurin ja tämän vähemmistön merkityksen käsittelemiseksi kouluopetuksessa hyödyntäen ECRI:n yleistä politiikkaa koskevaa suositusta nro 10 ja käynnistävät kampanjoita saamelaiskansaa koskevan yleisen tietoisuuden lisäämiseksi enemmistön piirissä. Lisäksi viranomaisten tulisi päättäväisesti ponnistella saadakseen asianomaiset paikallisviranomaiset osallistumaan aktiivisesti saamelaisyhteisön jäsenten sosiaaliseen osallistamiseen tähtäävään tutkimukseen ja vuoropuheluun.

Seksuaalivähemmistöihin kuuluviin kohdistuvan syrjinnän ja suvaitsemattomuuden torjuminen

Sukupuolen korjaus

101. ECRI suosittaa, että viranomaisten tulisi ensitilassa – ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti – muuttaa lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta poistamalla siitä vaatimuksen, jonka mukaan muun kuin alun perin rekisteröidyn sukupuolensa tunnustamista hakevan tulee olla hedelmättömiä tai steriloituja juridisen tunnustamisen edellytyksenä.

Sukupuolen korjaus

103. ECRI suosittaa, että nykyisten pitkähköjen viivytysten välttämiseksi viranomaiset perustavat kolmannen keskuksen tarjoamaan sukupuolen korjausta haluaville tarpeellisia terveyspalveluja. Viranomaisten tulisi myös harkita ulkomailla tehtyjen sukupuolenkorjaustoimenpiteiden kustannusten korvaamista siihen asti kunnes kolmas keskus on toimintavalmiudessa.

Väliseurannan suositukset

ECRI edellyttää Suomen viranomaisilta ensisijaista toimeenpanoa seuraavien kahden erityisen suosituksen osalta:
• ECRI suosittaa, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tulisi antaa valtuudet käsitellä työelämässä mihin tahansa perusteeseen eikä pelkästään sukupuoleen ja sukupuoli-identiteettiin liittyviä syrjintävalituksia; että lautakunnalle annettaisiin valtuudet määrätä syrjinnän uhreille maksettavista korvauksista; ja että lautakunnan resursseja lisättäisiin tuntuvasti, jotta se voisi täysipainoisesti täyttää tehtävänsä.
• ECRI suosittaa, että viranomaisten tulisi ensisijassa – ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisukäytännön mukaisesti – muuttaa lakia transseksuaalin sukupuolen vahvistamisesta poistamalla siitä vaatimuksen, jonka mukaan muun kuin alun perin rekisteröidyn sukupuolensa tunnustamista hakevan tulee olla hedelmättömiä tai steriloituja juridisen tunnustamisen edellytyksenä.

Ministerikomitean suositukset kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen täytäntöönpanosta Suomessa 2020 (CM/ResCMN(2020)1)

Ministerikomitea kansallisten vähemmistöjen suojelua koskevan puiteyleissopimuksen (jäljempänä ”puiteyleissopimus”) 24–26 artiklan nojalla toimien, ottaa huomioon päätöslauselman CM/Res(2019)49 puiteyleissopimuksen 24-26 artiklan mukaiset päivitetyt valvontajärjestelyt; ottaa huomioon sovellettavan äänestyssäännön; ottaa huomioon Suomen 3. lokakuuta 1997 tallettaman ratifioimiskirjan, palauttaa mieliin, että Suomen hallitus antoi viidettä puiteyleissopimuksen mukaista valvontakierrosta koskevan valtion raporttinsa 1. helmikuuta 2019, ja on tarkastellut neuvoa-antavan komitean 27. kesäkuuta 2019 antamaa viidettä raporttia Suomesta sekä 17. lokakuuta 2019 saatuja Suomen viranomaisten kirjallisia kommentteja; hyväksyy seuraavat Suomea koskevat päätelmät: Viranomaisia kehotetaan ottamaan huomioon neuvoa-antavan komitean viidennen raportin I ja II osassa olevat päätelmät ja suositukset. Viranomaisten olisi ryhdyttävä erityisesti seuraaviin toimiin tehostaakseen edelleen puiteyleissopimuksen täytäntöönpanoa:
Alkuperäinen suositusasiakirja

Suositukset välittömiksi toimiksi: viranomaisten resurssit

1. lisätään ja vahvistetaan viharikoksia käsittelevien lainkäyttöviranomaisten resursseja ja tarjotaan tarvittavaa koulutusta, jotta viharikoksia voidaan ehkäistä ja torjua tehokkaasti ja jotta kantelujen käsittelyaikoja voidaan lyhentää. Suvaitsevaisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua edistävien toimien rahoituksen osalta siirrytään hankepohjaisesta rakenteellisempaan ja kestävämpään lähestymistapaan;

Suositukset välittömiksi toimiksi: saamelaisten vaaliluettelo

2. kehitetään yhdessä saamelaisten kanssa yleisesti tunnustettu järjestelmä vaaliluetteloon merkitsemistä varten, jotta saavutetaan riittävä tasapaino toisaalta yhteisön itsehallintorakenteiden säilyttämisen edun ja toisaalta vapaan itseidentifioinnin periaatteen välillä. Prosessin tulisi olla osallistava, ja pyrkiä saavuttamaan yhteisymmärrys vaaliluetteloon merkitsemisen perusteista, näiden perusteiden tulkintaa koskevasta muutoksenhakumekanismista ja hakemuksia koskevan päätöksenteon pidemmästä aikataulusta;

Suositukset välittömiksi toimiksi: Saamelaiskäräjien oikeudet

3. vahvistaa merkittävästi Saamelaiskäräjien oikeuksia osallistua lainsäädäntöön ja käytäntöön muun muassa antamalla Saamelaiskäräjille tarvittavat resurssit ja tarjoamalla asianomaisille virkamiehille kansallisella ja paikallisella tasolla koulutusta ”neuvotteluvelvoitteen” asianmukaisesta täytäntöönpanosta. Vaikka Saamelaiskäräjiä koskeva lain muutos olisi ensisijainen toimenpide, viranomaisten olisi kiireellisesti varmistettava tehokas osallistuminen siinäkin tapauksessa, että lakia ei muuteta;

Suositukset välittömiksi toimiksi: Suomen kaksikielisyys

4. varmistetaan yhteiskunnallinen yhteisymmärrys Suomen kaksikielisyydestä (suomen kieli ja ruotsin kieli) lisäämällä korkeimman poliittisen tason tukemaa tietoista ja selkeää sitoutumista siihen. Tämän rajoittamatta perustuslailla säädettyä velvoitetta, Suomen viranomaisten olisi ryhdyttävä avoimeen vuoropuheluun ruotsinkielisen väestön kanssa näiden ensisijaisista tavoitteista sen varmistamiseksi, että ruotsinkielisiä julkisia palveluja koskevat sitoumukset ovat realistisia, tehokkaita, että niillä on riittävät resurssit ja että niitä seurataan säännöllisesti.

Muut suositukset koskien karjalankielisten oikeuksia

5. pitää yllä joustavaa ja avointa lähestymistapaa puiteyleissopimuksen soveltamisalaan ja virallistaa vuoropuhelu karjalankielisten edustajien kanssa, jotta voidaan vahvistaa heidän suojeluaan kansallisessa lainsäädännössä;

Muut suositukset koskien yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten järjestelmää

6. selkeytetään hajanaista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvoelinten järjestelmää tiiviissä yhteistyössä kansallisten vähemmistöjen edustajien kanssa. Viranomais