Suomen arktinen ja antarktinen yhteistyö

Suomi on aktiivinen polaaritoimija. Olemme yksi Arktisen neuvoston kahdeksasta pysyvästä jäsenestä, ja Etelämantereen osalta yksi 29:stä päätöksiä tekevästä konsultatiiviosapuolesta.

Arktinen alue on yhä maapallon puhtaimpia ja luonnontilaltaan parhaiten säilyneitä alueita. Se on kuitenkin keskellä monia nopeita ja ristiriitaisia muutoksia. Ilmastonmuutos, sen alueelliset ja globaalit heijastusvaikutukset, jään sulamisen myötä avautuvat logistiset mahdollisuudet, pandemiat sekä arktisen alueen luonnonvarat ovat lisänneet arktisen alueen kiinnostavuutta mutta myös haavoittuvaisuutta kansainvälisesti. Kiristynyt geopoliittinen tilanne asettaa omat haasteensa.

Valtioneuvosto hyväksyi kesäkuussa 2021 Suomen Arktisen Politiikan Strategian joka on voimassa vuoteen 2030.

Suomen arktinen politiikka

Suomen arktinen politiikka rakentuu yhteistyölle EU:ssa, Arktisessa neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Pohjoisessa ulottuvuudessa. Pohjoismainen yhteistyö vahvistaa Suomen arktista roolia.

Ympäristöyhteistyön tukeminen ja alkuperäiskansojen oikeuksien huomioiminen ovat osa Suomen arktista politiikkaa.

Suomen antarktinen yhteistyö

Antarktisen yhteistyön keskeinen foorumi on vuosittain järjestettävä Etelämannersopimuksen konsultatiivikokous, jossa käsitellään Etelämannersopimukseen liittyviä asioita. Päätöksenteko-oikeutta käyttävät konsultatiiviosapuolet. Suomi liittyi Etelämannersopimukseen vuonna 1984 ja sai konsultatiiviaseman vuonna 1989. Suomi on yksi sopimuksen 29 konsultatiiviosapuolesta.

Konsultatiiviaseman saaminen edellyttää merkittävää tutkimustoimintaa, jota suomalaiset tekevät etenkin ilmatieteen, geologian ja geofysiikan aloilla. Suomen tutkimusasema Aboa valmistui Kuningatar Maudin maalle vuonna 1989. Suomi tekee aktiivisesti tutkimus- ja logistiikkayhteistyötä muiden Etelämantereella toimivien maiden kanssa.