Suomen arktinen ja antarktinen yhteistyö

Arktinen alue on yhä maapallon puhtaimpia ja luonnontilaltaan parhaiten säilyneitä alueita. Se on kuitenkin keskellä monia nopeita ja ristiriitaisia muutoksia. Ilmastonmuutos, sen alueelliset ja globaalit heijastusvaikutukset, jään sulamisen myötä avautuvat logistiset mahdollisuudet, pandemiat sekä arktisen alueen luonnonvarat ovat lisänneet arktisen alueen kiinnostavuutta mutta myös haavoittuvaisuutta kansainvälisesti.

Pääministeri Sanna Marinin hallitusohjelman mukaisesti Suomen arktisen yhteistyön keskeisiä periaatteita ovat luonnon kantokyvyn, ilmaston suojelemisen, kestävän kehityksen periaatteiden ja alkuperäiskansojen oikeuksien huomioiminen. Hallitusohjelman mukaan Suomi toimii myös keskeisesti EU:n arktisen politiikan vahvistamisessa.

Vuonna 2013 hyväksytty ja 2016 päivitetty arktinen strategia määrittelee Suomen arktisen politiikan tavoitteita ja keinoja. Arktisen politiikan strategiaa ollaan parhaillaan uudistamassa hallitusohjelman pohjalta.

Suomen arktinen ulko- ja EU-politiikka

Suomen arktinen ulko- ja EU-politiikka rakentuu yhteistyölle EU:ssa, Arktisessa neuvostossa, Barentsin euroarktisessa neuvostossa ja Pohjoisessa ulottuvuudessa. Pohjoismainen yhteistyö vahvistaa Suomen arktista roolia.

Ympäristöyhteistyön tukeminen ja alkuperäiskansojen etujen huomioiminen ovat osa Suomen arktista ulko- ja EU-politiikkaa.

Arktinen neuvottelukunta

Valtioneuvoston kanslia on asettanut toimikaudeksi 3.2.2020-31.10.2023 arktisen neuvottelukunnan, joka kokoaa yhteen keskeisiä suomalaisia arktisia toimijoita. Neuvottelukunnan puheenjohtajana toimii valtiosihteeri Mikko Koskinen valtioneuvoston kansliasta, varapuheenjohtajana arktinen ja antarktinen suurlähettiläs Petteri Vuorimäki ulkoministeriöstä ja pääsihteerinä erityisasiantuntija Nina Brander valtioneuvoston kansliasta. Neuvottelukunta tukee ja vahvistaa osaltaan Suomen arktista politiikkaa ja edistää sen tavoitteiden toteutumista.

Suomen antarktinen yhteistyö

Antarktisen yhteistyön keskeinen foorumi on vuosittain järjestettävä Etelämannersopimuksen konsultatiivikokous, jossa käsitellään Etelämannersopimukseen liittyviä asioita. Päätöksenteko-oikeutta käyttävät konsultatiiviosapuolet. Suomi liittyi Etelämannersopimukseen vuonna 1984 ja sai konsultatiiviaseman vuonna 1989. Suomi on yksi sopimuksen 29 konsultatiiviosapuolesta.

Konsultatiiviaseman saaminen edellyttää merkittävää tutkimustoimintaa, jota suomalaiset tekevät etenkin ilmatieteen, geologian ja geofysiikan aloilla. Suomen tutkimusasema Aboa valmistui Kuningatar Maudin maalle vuonna 1989. Suomi tekee aktiivisesti tutkimus- ja logistiikkayhteistyötä muiden Etelämantereella toimivien maiden kanssa.

Tämän sivun sisällöstä vastaa

Ajankohtaista aiheesta