EU:n yhteinen kauppapolitiikka

Suomi ja muut jäsenmaat ajavat kauppapoliittisia etujaan EU:n kautta. EU:n yhteinen kauppapolitiikka kattaa tavaroiden ja palveluiden kaupan, henkisen omaisuuden kauppanäkökohdat, julkiset hankinnat sekä ulkomaiset suorat investoinnit.

Kauppapoliittinen päätöksenteko EU:ssa

EU:n yhteisen kauppapolitiikan määrittelyyn osallistuvat EU:n komissio, EU:n jäsenmaat (neuvosto) ja Euroopan parlamentti.  

Kauppapolitiikka eroaa esimerkiksi EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ratkaisevasti siten, että kauppapolitiikka on lähes kokonaan unionin yksinomaisessa toimivallassa.

Yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa tarkoittaa sitä, että EU:n komissio tekee yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat aloitteet ja ehdotukset sekä neuvottelee kauppasopimuksista kolmansien maiden kanssa.

Vaikka komission asema kauppapolitiikassa on vahva ja näkyvä, komissio toimii kuitenkin jäsenmaiden ohjauksessa. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajista koostuva Euroopan unionin neuvosto(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) (ministerineuvosto) päättää neuvottelumandaateista sekä kansainvälisistä sopimuksista samoin kuin erilaisista kauppapoliittisista toimista.

Vuonna 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) toi Euroopan parlamentin tiiviimmin mukaan kauppapolitiikkaan. Esimerkiksi neuvotelluille vapaakauppasopimuksille ja kauppapoliittisille lainsäädäntötoimille vaaditaan ministerineuvoston ohella myös parlamentin hyväksyntä.

Kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset valmistellaan  EU:n neuvoston kauppapoliittisessa komiteassa(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) (Trade Policy Committee, TPC), jossa ovat edustettuina kaikki jäsenvaltiot.

Komitea kokoontuu säännöllisesti myös eri asiantuntijakokoonpanoissa (mm. palvelut ja investoinnit).

Myös EU:n kahdenvälisillä suhteilla tärkeiden kauppakumppaneiden, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Japanin kanssa on merkittävä rooli EU:n kauppapolitiikassa.

Suomi valvoo etuaan Euroopan unionissa

Euroopan unionin jäsenvaltiona Suomen kauppapoliittinen edunvalvonta hoidetaan osana EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa. EU:n kauppapolitiikan valmistelu ja yhteensovittaminen on ulkoministeriön tehtävä.

EU:n komissiolla on velvollisuus konsultoida jäsenvaltioita säännöllisesti. Näin ollen jäsenvaltiot kuten Suomi vaikuttavat aktiivisesti EU:n kauppapolitiikan sisältöön kysymysten eri käsittelyvaiheissa.

Suomen kannat kauppapoliittiseen komiteaan valmistellaan EU-asioiden komitean(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan) alaisessa EU2-valmistelujaostossa, joka koostuu eri hallinnonalojen edustajista. Tämän suppean kokoonpanon lisäksi jaosto kokoontuu laajassa kokoonpanossa, jossa valtionhallinnon lisäksi edustettuina ovat myös eri sidosryhmät.

Tarvittaessa Suomen kanta käsitellään ministeriöiden kansliapäälliköistä tai heidän edustajistaan koostuvassa EU-asioiden komiteassa ja viime kädessä hallituksen EU-ministerivaliokunnassa. Valtioneuvostolla on velvollisuus informoida eduskuntaa merkittävistä kauppapoliittisista kysymyksistä niin, että eduskunta viime kädessä vahvistaa Suomen kannan. Lisäksi esimerkiksi sellaisten kauppaneuvottelujen päättäminen, joihin sisältyy jäsenmaiden toimivaltaan kuuluvia alueita, edellyttää eduskunnan hyväksyntää.

Suomen kauppapoliittisen vaikuttamisen lähtökohtia ja tavoitteita on esitetty 11. heinäkuuta 2024 eduskunnalle annetussa kansainvälisten taloussuhteiden ja kehitysyhteistyön selonteossa(Linkki toiselle web-sivustolle.). Selonteko perustuu Petteri Orpon hallituksen ohjelman tavoitteeseen tarkastella ulkosuhteita entistä strategisemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Samalla huomioidaan kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuneet nopeat muutokset.

Maailman kauppajärjestö WTO

Sveitsin Genevessä toimiva Maailman kauppajärjestö (World Trade Organization) on vuonna 1995 perustettu hallitustenvälinen järjestö, johon kuuluu 166 jäsentä. WTO:n pääjohtajana on maaliskuusta 2021 lähtien toiminut nigerialainen Ngozi Okonjo-Iweala.

WTO:n piirissä tapahtuvat monenkeskiset kauppaneuvottelut ovat keskeinen osa Suomen kauppapolitiikkaa. WTO:ssa EU-jäsenmaita edustaa EU:n komissio. Suomessa päävastuu WTO-neuvotteluista on ulkoministeriöllä.

WTO:n päätehtäviä on kolme: pysyvä kauppaneuvottelujen foorumi, kauppasopimusten hallinnointi ja kauppariitojen ratkaisu. WTO:n jäsenistö kattaa noin 98 prosenttia maailmankaupasta. Mm. EU:n ja Yhdysvaltojen sekä EU:n ja Kiinan välinen kauppa perustuu WTO-säännöstöön, koska EU:lla ei tällä hetkellä ole vapaakauppasopimusta kummankaan kanssa.

Viime vuosina WTO on kuitenkin järjestönä ollut vaikeassa tilanteessa. Suuret kauppaneuvottelu-kierrokset ovat olleet pysähdyksissä ja WTO:n riitojenratkaisujärjestelmän valituselin poissa toiminnasta sen toimintaperiaatteita koskevien eriävien näkemysten vuoksi. Työ jatkuu kuitenkin WTO:n lukuisissa komiteoissa, ja myös riitojenratkaisun paneelikäsittelyt toimivat. Osa WTO:n jäsenmaista osallistuu aktiivisesti useanvälisiin neuvotteluihin, joita on viime vuosina käyty mm. internetissä tapahtuvan sähköisen kaupan säännöistä ja investointien helpottamisesta.

WTO:n uudistaminen on EU:n ja Suomen keskeinen tavoite, sillä monenkeskinen sääntöpohjainen kauppajärjestelmä on Suomen kaltaisen pienen avoimen talouden etu. Vapaakauppa palvelee myös mm. huoltovarmuutta helpottamalla hankintaketjujen monipuolistamista. WTO:n seuraava ministerikokous (MC14) järjestetään Kamerunissa 2026. WTO:n ja monenvälisen kauppajärjestelmän uskottavuuden kannalta on tärkeää, että kokouksessa pystytään tekemään päätöksiä WTO:n uudistamisesta.