EU:n yhteinen kauppapolitiikka

EU:lla on yhteinen kauppapolitiikka, mikä tarkoittaa, että kauppasuhteet kolmansien maiden kanssa määritellään EU-tasolla. Yhteisen kauppapolitiikan määrittelyyn osallistuvat EU:n komissio, EU:n jäsenmaat (neuvosto) ja Euroopan parlamentti. Komissio valmistelee ja tekee esityksiä sekä neuvottelee kauppasopimuksia EU:n nimissä jäsenmaiden antaman mandaatin pohjalta. Komission neuvottelemien kauppasopimusten hyväksyntä edellyttää sekä neuvoston että Euroopan parlamentin hyväksyntää. Suomi ja muut jäsenmaat ajavat kauppapoliittisia etujaan EU:n kautta. Komissio edustaa EU:ta myös Maailman kauppajärjestö WTO:ssa. Yhteinen kauppapolitiikka kattaa tavaroiden ja palveluiden kaupan, henkisen omaisuuden kauppanäkökohdat, julkiset hankinnat sekä ulkomaiset suorat investoinnit.

Suomi valvoo etuaan Euroopan unionissa

Euroopan unionin jäsenvaltiona Suomen kauppapoliittinen edunvalvonta hoidetaan osana EU:n yhteistä kauppapolitiikkaa. EU:n kauppapolitiikan valmistelu ja yhteensovittaminen Suomessa on ulkoministeriön tehtävä.

Kauppapolitiikka eroaa esimerkiksi EU:n yhteisestä turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta ratkaisevasti sen vuoksi, että kauppapolitiikka on lähes kokonaan unionin yksinomaisessa toimivallassa.

Yksinomainen toimivalta kauppapolitiikassa tarkoittaa sitä, että komissio tekee yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat aloitteet ja ehdotukset sekä neuvottelee kauppapoliittisista sopimuksista kolmansien maiden kanssa.

Komission rooli näkyy myös siinä, että se käyttää EU:n puheenvuorot Maailman kauppajärjestössä WTO:ssa.

Vaikka komission asema kauppapolitiikassa on vahva ja näkyvä, tekee Eurooppa-neuvosto lopulliset päätökset. Jäsenvaltioiden hallitusten edustajista koostuva Euroopan unionin neuvosto (ministerineuvosto) päättää neuvottelumandaateista sekä kansainvälisistä sopimuksista samoin kuin erilaisista kauppapoliittisista toimista.

Komissiolla on velvollisuus konsultoida jäsenvaltioita säännöllisesti. Näin ollen jäsenvaltiot kuten Suomi vaikuttavat aktiivisesti kauppapolitiikan sisältöön kysymysten eri käsittelyvaiheissa.

Joulukuussa 2009 voimaan tullut Lissabonin sopimus toi myös Euroopan parlamentin tiiviimmin mukaan kauppapolitiikkaan. Esimerkiksi neuvotelluille vapaakauppasopimuksille ja kauppapoliittisille lainsäädäntötoimille vaaditaan ministerineuvoston ohella myös parlamentin hyväksyntä.

Kauppapoliittinen päätöksenteko EU:ssa

Kauppapolitiikkaan liittyvät kysymykset valmistellaan keskitetysti ministerineuvoston kauppapoliittisessa komiteassa (Trade Policy Committee TPC).

TPC-komiteassa ovat edustettuna kaikki jäsenvaltiot ja se kokoontuu viikoittain Brysselissä.

Vaikka TPC-komitea on luonteeltaan neuvoa-antava, sen merkitys unionin kauppapoliittisessa päätöksenteossa on keskeinen. Komiteassa käsitellään kaikki tärkeimmät kauppapoliittiset kysymykset.

Huolimatta mahdollisuudesta määräenemmistöpäätöksiin kauppapoliittiselle päätöksenteolle on luonteenomaista konsensushakuisuus.

Varsinaisen TPC-komitean rinnalla komitea kokoontuu säännöllisesti eri asiantuntijakokoonpanoissa (mm. palvelut ja investoinnit). Kauppapoliittiset lainsäädäntöehdotukset kuten kaupan suojatoimet käsitellään neuvoston kaupallisten kysymysten työryhmässä. Kauppapoliittisten suojatoimien asettamisesta keskustellaan myös komission vetämässä polkumyyntikomiteassa.

EU:n kauppapoliittinen asialista on asiallisesti ja maantieteellisesti tarkastellen hyvin laaja. WTO:n piirissä käytävät kauppaneuvottelut ovat säännöllisesti TPC:n agendalla.

Monenkeskisten neuvottelujen ohella EU:lla on laaja alueellisten ja kahdenvälisten kauppajärjestelyjen verkosto, jota kehitetään monenkeskisen järjestelmän rinnalla.

Myös EU:n kahdenvälisillä suhteilla tärkeiden kauppakumppaneiden, kuten Yhdysvaltojen, Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Japanin kanssa on merkittävä rooli EU:n kauppapolitiikassa.

Suomen kantojen valmistelu

Suomen kannat kauppapoliittiseen komiteaan valmistellaan EU-asioiden komitean alaisessa EU2-valmistelujaostossa, joka koostuu eri hallinnonalojen edustajista.

Jaosto kokoontuu suppeassa kokoonpanossa laajaa EU2-jaostoa tiheämmin. Laajassa jaostossa ovat valtionhallinnon lisäksi edustettuina eri sidosryhmät.

Tarvittaessa Suomen kanta käsitellään ministeriöiden kansliapäälliköistä tai heidän edustajistaan koostuvassa EU-asioiden komiteassa ja viime kädessä hallituksen EU-ministerivaliokunnassa.

Maailman kauppajärjestö WTO

Monenkeskiset WTO:n piirissä tapahtuvat kauppaneuvottelut ovat pitkään olleet Suomen ja EU:n kauppapolitiikan peruselementtejä. Suomessa päävastuu WTO-neuvotteluista on ulkoministeriöllä.

WTO toimii jäsenten välisenä kauppaneuvottelufoorumina. Nykyiset WTO-sopimukset on laadittu pääosin niin sanotun Uruguayn kauppakierroksen aikana. WTO kattaa noin 98 prosenttia maailman kaupasta. Vahvuuksistaan huolimatta WTO ja monenvälinen kauppajärjestelmä ovat suurten haasteiden edessä.

Vuonna 2001 aloitettua Dohan kauppaneuvottelukierrosta (Doha Development Agenda, DDA) ei ole saatu päätökseen. Neuvotteluissa on pyritty sopimaan, miten tuotteiden markkinoillepääsyä helpotetaan alentamalla tulleja tai poistamalla kauppaa rajoittavia esteitä eri talouden sektoreilla. Sen lisäksi pyritään sopimaan sääntöjä siitä, miten kauppaa vääristäviä tukia alennetaan. Erityisessä asemassa on ollut kehitysmaiden markkinoillepääsyn helpottaminen.

Neuvotteluissa keskeiset sektorit ovat olleet maatalous, teollisuustuotteet ja palvelukauppa. Näiden lisäksi neuvotteluja on käyty laajasta joukosta muita aiheita, kuten kehityskysymykset, maantieteelliset merkinnät ja alkuperäsäännöt. Mitään varsinaisia läpimurtoja neuvotteluissa ei ole saavutettu, pois lukien kaupan menettelyjen helpottamisesta saatu sopimus  (Trade Facilitation Agreement, TFA) sekä sopimus maatalouden vientikilpailusta. Lisäksi 1990-luvulla neuvoteltua informaatioteknologiasopimusta on päivitetty (ns. ITA II).

Maailmankaupan luonne on muuttunut arvoketjujen, palvelukaupan ja sähköisen kaupan kehityksen myötä. Dohan kierroksen "vanhojen" aiheiden rinnalle on pyritty nostamaan uusia aiheita,  kuten sähköinen kauppa ja  investointien helpottaminen. Jäsenmaiden välillä vallitsee  kuitenkin erimielisyyttä DDA:n jatkosta ja uusien aiheiden asemasta WTO-neuvotteluissa.

WTO:n 11. ministerikokous pidettiin Buenos Airesissa joulukuussa 2017.  Ministerikokouksessa ei saavutettu ministerijulistusta tai muutoin laajaa yksimielisyyttä. Neuvottelut jatkuvat Genevessä ja osaa uusista aloitteista pyritään edistämään myös useanvälisillä neuvotteluilla.

Suomi tukee monenkeskisen, sääntöpohjaisen kauppajärjestelmän, mukaan lukien riitojenratkaisun ylläpitämistä ja vahvistamista. Olemme sitoutuneet saamaan tuloksia Dohan kierroksen (DDA) auki olevissa aiheissa. Samanaikaisesti Suomi pitää tärkeänä, että WTO:ssa alettaisiin neuvotella myös uusista aiheista. Myös useanvälisen neuvotteluraiteen hyödyntäminen on mahdollisuuksien mukaan tärkeää.

WTO:n riitojenratkaisujärjestelmä

WTO:n jäsen voidaan viedä riitojenratkaisuelimeen (Dispute Settlement Body), mikäli se rikkoo tai sen epäillään rikkovan jotakin WTO-sopimusta. Järjestelmä perustuu WTO:n riitojenratkaisusopimuksessa määrätyille käsittelysäännöille ja on kolmeportainen, jos konsultaatioissa ei päästä ratkaisuun, riita-asia voidaan viedä paneeliin ja paneeliratkaisu vielä valituselimen ratkaistavaksi.

Sopimusrikkomukset tulee perustella ja todistaa artiklakohtaisella tarkkuudella. Riitatapauksiin voivat ilmoittautua kolmansiksi osapuoliksi sellaiset jäsenet, joilla on huomattava intressi riidan lopputulokseen, ja niillä on mahdollisuus tulla kuultavaksi prosessissa. EU-maiden osalta koko EU:ta edustaa riitatapauksissa komissio.

Historiallisesti noin 70 prosentista kaikista paneelien käsittelemistä riidoista on valitettu, mutta viime vuosina valitusaste on noussut lähes 90 prosenttiin. Valituselimen tehtävänä on paitsi tulkita WTO-sopimusten määräyksiä, myös luoda oikeuskäytäntöä.

Koko prosessin konsultaatioista mahdolliseen valitusvaiheeseen tulisi kestää 12–15 kuukautta. Järjestelmän suuri käyttöaste ja erityisesti valituselimen viimeaikainen ruuhkautuminen ovat kuitenkin johtaneet käsittelyaikojen pidentymiseen. Paneelin ja valituselimen raportit hyväksytään riitojenratkaisuelimessä. Ratkaisut ovat sitovia. Riidan hävinneen osapuolen tulee saattaa toimensa WTO-yhteensopiviksi yhdessä sovitun määräajan (yleensä 10–15 kuukautta) kuluessa.

Riitojenratkaisuelin valvoo päätösten täytäntöönpanoa. Myös täytäntöönpanon toteutus voidaan riitauttaa ja viime kädessä järjestelmä tarjoaa mahdollisuuden myös vastatoimiin, joskin riitojenratkaisussa kannustetaan molempien osapuolten kannalta suotuisan sopuratkaisun löytämiseen.

Tämän sivun sisällöstä vastaa