Suomen kehityspolitiikan tavoitteet ja periaatteet

Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön keskeisenä tavoitteena on tukea kehitysmaiden pyrkimyksiä köyhyyden ja eriarvoisuuden poistamiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Humanitaarisella avulla pelastetaan ihmishenkiä ja lievitetään inhimillistä kärsimystä. Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Mitä on kehityspolitiikka ja kehitysyhteistyö?

Kehityspolitiikalla tarkoitetaan toimintaa, joka tähtää maailmanlaajuisesti köyhyyden vähentämiseen, perusoikeuksien toteutumiseen ja kestävän kehityksen edistämiseen. Sitä on esimerkiksi Suomen vaikuttamistyö kansainvälisissä järjestöissä ja vuoropuhelu kehitysmaiden edustajien kanssa. Päävastuu Suomen kehityspolitiikasta on ulkoministeriöllä.

Useilla muillakin ministeriöillä on rooli kehityspolitiikassa, sillä kehitysmaihin vaikuttavat monet kansalliset, EU-tason sekä kansainvälisen yhteistyön päätökset muilla aloilla. Näitä ovat esimerkiksi turvallisuus-, kauppa-, maatalous-, ympäristö- ja siirtolaispolitiikka. Johdonmukaisuus eri politiikka-alojen kesken kuuluu kehityspolitiikan keskeisiin periaatteisiin.

Kehitysyhteistyö on yksi keino toteuttaa kehityspolitiikkaa. Se on käytännön yhteistyötä kehitysmaiden sekä muiden yhteistyökumppaneiden – kuten kansainvälisten järjestöjen ja kansalaisjärjestöjen – kanssa kehitystavoitteiden saavuttamiseksi.

Toimintamme perustan muodostaa YK:ssa syyskuussa 2015 hyväksytty kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030.

Tavoitteena köyhyyden ja eriarvoisuuden poistaminen ja kestävä kehitys

Kehityspolitiikka on keskeinen osa Suomen ihmisoikeus- ja arvoperustaista ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Perusteet kansainväliselle yhteistyölle ja Suomen toiminnalle ovat Pariisin ilmastosopimuksessa ja kestävän kehityksen tavoitteet määrittävässä Agenda 2030:ssä. Suomi tähtää Yhdistyneiden kansakuntien mukaiseen tavoitteeseen, jonka mukaan kehitysyhteistyöhön tulisi käyttää 0,7 prosenttia ja vähiten kehittyneiden maiden tukeen 0,2 prosenttia bruttokansantulosta.

Kehitysyhteistyön päätavoitteena on köyhyyden poistaminen ja eriarvoisuuden vähentäminen. Kaikessa toiminnassa otetaan huomioon läpileikkaavat tavoitteet, joita ovat sukupuolten tasa-arvo, yhdenvertaisuus, kiinnittäen huomiota erityisesti vammaisten ihmisten asemaan, ilmastokestävyys ja vähäpäästöinen kehitys. Humanitaarisella avulla pelastetaan ihmishenkiä kriisien aikana ja välittömästi niiden jälkeen. Lisäksi tavoitteena on samalla lievittää kärsimystä ja inhimillistä hätää ihmisarvoa kunnioittaen.

Hallitusohjelman kehityspoliittiset tavoitteet vahvistavat kehityspolitiikan pitkäaikaisen linjan. Ohjelman pääviesti on, että Suomi haluaa olla kokoaan suurempi toimija ja vaikuttaja maailmalla. Kehitysyhteistyön, humanitaarisen avun ja kansainvälisen ilmastorahoituksen kautta Suomi on mukana ratkaisemassa merkittäviä globaaleja ongelmia ja kantaa vastuuta. Hyvinvoiva, vakaampi ja tasa-arvoisempi maailma on myös suomalaisten etu.

Kehitysyhteistyö tuottaa tulosta ja kohdistuu Suomen arvoille ja vahvuuksille rakentuville neljälle painopisteelle

Suomen kehityspolitiikalla ja kehitysyhteistyöllä saadaan aikaan yhteiskuntien kehitykseen ja ihmisten elämään myönteisesti vaikuttavia konkreettisia tuloksia.  Kehitysyhteistyötä tehdään pitkäjänteisesti keskittyen Suomen arvoille ja vahvuuksille pohjautuviin neljään painopisteeseen:

1. Naisten ja tyttöjen aseman ja oikeuksien vahvistaminen, erityisesti seksuaali- ja lisääntymisterveys ja -oikeudet.

2. Kehitysmaiden talouden perustan vahvistaminen ja työpaikkojen luominen, erityisesti innovaatiot sekä naisten rooli taloudessa ja naisyrittäjyys.

3. Koulutus, toimivat yhteiskunnat ja demokratia, erityisesti laadukas koulutus, kehitysmaiden verojärjestelmien kehittäminen sekä demokratia- ja oikeusvaltiotuki.

4. Ilmastonmuutos ja luonnonvarat: erityisesti vahvistaen sopeutumistoimenpiteitä hillintätoimenpiteiden rinnalla; ruokaturva ja vesi; meteorologia ja katastrofiriskien ennalta ehkäisy sekä metsät ja luonnon monimuotoisuuden turvaaminen.

Humanitaarisella avulla pelastetaan ihmishenkiä sekä lievitetään hätää ja kärsimystä

Humanitaarinen apu on itsenäinen osa Suomen kehityspolitiikka. Sitä annetaan tarpeeseen perustuen. Suomen humanitaarinen toiminta perustuu kansainväliseen humanitaariseen oikeuteen, ihmisoikeussopimuksiin ja pakolaisoikeuteen sekä Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamiin humanitaarisiin periaatteisiin, joita ovat inhimillisyys, tasapuolisuus, puolueettomuus ja riippumattomuus. Suomi edistää erityisesti syrjimättömyyttä – kuten tasa-arvoa ja vammaisten henkilöiden huomioimista.

Hallituskauden aikana parannetaan humanitaaristen, kehitys- ja rauhantoimien yhteensovittamista (ns. neksus-ajattelu). Apu kanavoidaan tärkeimpien humanitaaristen YK-järjestöjen, kansainvälisen Punaisen Ristin liikkeen sekä eräiden suomalaisten kansalaisjärjestöjen kautta.

Kehitysyhteistyön maantieteellinen painopiste on Afrikka, yhteistyömuodot ovat monipuolisia

Yhteistyön maantieteellinen painopiste on Afrikka, ja apua suunnataan erityisesti vähiten kehittyneisiin maihin. Maantieteellisesti köyhyys keskittyy Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan, osaan Lähi-itää sekä eteläiseen Aasiaan. Arvioiden mukaan vuonna 2030 yli puolet maailman köyhistä elää väkivallasta kärsivissä maissa. Hauraiden valtioiden kysymykset ovat jatkossakin tärkeitä kehityspolitiikassa osana Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.

Suomen kahdenväliset kumppanimaat ovat Etiopia, Somalia, Kenia, Tansania, Sambia ja Mosambik sekä Afganistan, Nepal ja Myanmar. Suomi tukee kahdenvälisesti myös Ukrainaa, Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan maita, Palestiinalaisalueita, Eritreaa, Keski-Aasian maita ja Vietnamia.

EU ja sen jäsenmaat ovat maailman suurin kehitys-  ja humanitaarisen avun antaja. Suomi jatkaa vahvaa ja johdonmukaista vaikuttamista EU:n kehityspolitiikassa ja EU-instituutioissa kehityspoliittisten painopisteiden mukaisesti. Kehityspolitiikka on keskeinen osa EU:n ulkosuhteita ja EU:n roolia globaalina toimijana. EU:n kehityspolitiikan tulee tukea EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tavoitteita.

Suomen ulkopolitiikan painotusten mukaisesti monenkeskisen yhteistyön rooli korostuu, sillä monenkeskiseen järjestelmään kohdistuu paljon haasteita. Lisärahoitusta kohdennetaan tehokkaiksi ja tulokselliseksi todettujen YK-järjestöjen ja muiden monenkeskisten organisaatioiden toimintaedellytysten vahvistamiseen. Suurimpia monenkeskisiä kumppaneita ovat YK:n väestörahasto UNFPA, tasa-arvojärjestö UN Women, Maailmanpankki, Afrikan kehityspankki, Vihreä ilmastorahasto GCF ja YK:n lastenjärjestö UNICEF.

Kansalaisjärjestöillä ja yksityisen sektorin toimijoilla on keskeinen rooli kehityspolitiikan tavoitteiden saavuttamisessa. Suomi toimii kehityspolitiikassaan niin, että kansalaisyhteiskunnan tila ja toimintaedellytykset vahvistuvat. Kansalaisjärjestöjen kehitysyhteistyön rahoitusta lisätään. Kestävän kehityksen ja ilmastosopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi on välttämätöntä saada mukaan yksityisiä investointeja, teknologiaa ja innovaatioita. Suomen kehitysyhteistyössä on käytössä yksityissektorin kumppanuuksiin perustuvia ohjelmia ja rahoitusmuotoja. Myös tutkimusta, yliopistojen yhteistyötä sekä instituutioiden välistä yhteistyötä tuetaan.

Kehitysyhteistyön finanssisijoituksia käytetään laina- ja sijoitusmuotoiseen toimintaan. Rahoituksella on tuotto-odotus. Hallituskauden aikana käyttökohteista 75 prosenttia kohdistuu ilmastorahoitukseen ja 60 prosenttia Afrikkaan.

Kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja vaikuttavuutta parantavia uudistuksia jatketaan

Viime vuosina on määrätietoisesti kehitetty kehitysyhteistyön vaikuttavuutta, tehokkuutta ja riskien hallintaa. Tulosohjauksen välineet ovat käytössä ja laaja tulosraportti annetaan eduskunnalle seuraavan kerran vuonna 2022. Operatiivisen toiminnan prosessien, laadun ja riskienhallinnan kehittäminen on käynnissä.

Kehitysyhteistyöhön liittyy riskejä, sillä toimintaympäristöt ovat monella tavalla vaikeita. Riskejä ehkäistään ennalta huolellisella kumppanien valinnalla ja suunnittelulla. Seurannan, tarkastusten, raportoinnin ja arviointien kautta varmennetaan toimintaa. Väärinkäytöksiin puututaan aina.

Keskeiset periaatteet ohjaavat kestäviin tuloksiin

1. Ihmisoikeudet: Suomen kehityspolitiikan lähtökohtana on ajatus maailman jokaisen ihmisen oikeudesta hyvään elämään: elinkelpoiseen ympäristöön, koulutukseen, turvallisuuteen, terveyteen, toimeentuloon ja vaikutusmahdollisuuksiin.

Ihmisoikeuksien kunnoitus ja niiden edistäminen on Suomen kehityspolitiikan ja -yhteistyön suunnittelua ja toteutusta ohjaava periaate. Tällä periaatteella pyritään siihen, että köyhimmätkin ihmiset tuntevat oikeutensa ja pystyvät toimimaan niiden puolesta. Yhtä tärkeää on, että viranomaiset tuntevat heitä koskevat ihmisoikeusvelvotteet ja kykenevät panemaan niitä toimeen.

2. Avoimuus: Tuloksellinen ja vastuullinen kehitysyhteistyö edellyttää avointa tiedon jakamista sekä avun antajilta että sen vastaanottajilta. Niin kehitysmaiden kuin avunantajamaiden kansalaisilla ja medialla on oikeus tietää, mihin ja miten julkisia varoja käytetään. Avoimuus vähentää rahoituksen väärinkäytön mahdollisuutta.

Ulkoministeriö julkaisee verkkosivuillaan kehitysyhteistyöhankkeita ja -ohjelmia koskevat rahoituspäätökset, toiminnasta tehdyt evaluoinnit sekä tilastoja kehitysyhteistyömäärärahojen käytöstä. Ministeriöllä on myös käytössä sähköinen palvelu, jossa kuka tahansa voi ilmoittaa, jos epäilee kehitysyhteistyövarojen väärinkäyttöä.

3. Johdonmukaisuus: Kehityspolitiikka ja -yhteistyö on vain yksi väline muutoksen aikaansaamisessa. Johdonmukaisuus eri politiikka-alojen kesken on olennaista, jotta syntyy edellytyksiä kehitysmaiden kestävään kehitykseen. Vaikutukset kehitysmaihin tulee arvioida ja ottaa huomioon eri politiikka-alojen päätöksenteossa erityisesti EU-tasolla, eikä yksi politiikka-ala saa tehdä tyhjäksi toisen alan saavutuksia.

Suomi on edistänyt johdonmukaisuutta etenkin seuraavilla alueilla: ruokaturva, kauppa, maahanmuutto, verotus ja turvallisuus. Konkreettisia kansallisen tason toimenpiteitä ovat olleet muun muassa valtionhallinnon eri toimijoiden yhteistyön sekä EU-asioiden koordinoinnin tiivistäminen.

4. Laatu ja kestävät tulokset: Osana kansainvälistä avunantajayhteisöä ja yhdessä kumppanimaiden kanssa Suomi on sitoutunut parantamaan kehitysyhteistyön laatua. Yhteisesti sovitut periaatteet korostavat muun muassa avunantajien yhteistyötä, kumppanimaiden paikallisen osaamisen vahvistamista, toimintatapojen yhdenmukaistamista sekä avoimuutta ja molemminpuolista tilivelvollisuutta.

Panostamme siihen, että toiminnallamme saadaan aikaan kestäviä tuloksia, joilla on myönteisiä yhteiskunnallisia pitkän aikavälin vaikutuksia. Nämä ilmenevät esimerkiksi terveyden, koulutustason, työllisyyden ja turvallisuuden parantumisena.

Suomen kehitysyhteistyön hallinnossa vahvistetaan tavoitteellisempaa suunnittelua ja tulosjohtamista, tulosten seurantaa ja evaluointia sekä tuloksista oppimista ja niistä viestintää.

5. Kumppanimaiden vastuu omasta kehityksestään: Suomen kehitysyhteistyö perustuu kumppanimaiden määrittämiin kehitystarpeisiin sekä maiden omiin kehityssuunnitelmiin. Kestävien tulosten edellytyksenä on kumppanimaan omistajuus ja sitoutuminen kehitystavoitteiden saavuttamiseen. Vastuu muutoksesta on kumppanimailla – Suomi tukee niiden kehitystä