Kriisinhallinta

Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan ulko- ja turvallisuuspoliittisin perustein osana kansainvälistä vastuunkantoa ja yhteisen turvallisuuden rakentamista. Osallistuminen palvelee Suomen kansainvälisiä suhteita ja on osoitus Suomen halusta osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun.

Ohita interaktiivinen karttaupotus Suomen osallistumisesta kansainväliseen kriisinhallintaan

Tulostettava versio kartasta(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)

 

Kriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle

Samalla pyritään ehkäisemään konfliktin laajeneminen. Maailmassa, jossa valtiot ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan, kriisien vaikutus ulottuu laajalle.

Suomi painottaa kriisinhallinnassa kokonaisvaltaisuutta. Se tarkoittaa muun muassa vaikuttavuuden lisäämistä kehittämällä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keskinäistä koordinaatiota ja täydentävyyttä.

Siviilikriisinhallinta

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen siviilikriisinhallintaan. Päämääränä on edistää kohdealueiden kehitystä kohti oikeusvaltioperiaatteiden ja ihmisoikeuksien kunnioitusta, demokratiaa, hyvää hallintoa ja toimivaa kansalaisyhteiskuntaa.

Ulkoministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta ja päättää niistä operaatioista, joihin suomalaiset asiantuntijat osallistuvat. Osallistumisesta koituvat kulut katetaan ulkoministeriön budjetista.

Sisäministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista.

Sisäministeriön alainen Kriisinhallintakeskus (Crisis Management Centre, CMC) vastaa siviiliasiantuntijoiden koulutuksesta ja hoitaa rekrytointiprosessin operaatioihin.

Siviilikriisinhallintaoperaatiot toimivat kriisialueilla ja sellaisilla alueilla, joilla yhteiskunnan keskeisimmät toiminnot kaipaavat ulkopuolista vahvistusta. Siviilikriisinhallinnan keskeisiä aloja ovat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, rajavartioinnin, tullilaitoksen, vankeinhoitolaitoksen sekä muun hallinnon kehittäminen.

Operaatioiden tehtävät voivat koskea myös rauhan- tai tulitaukosopimusten valvontaa sekä vähemmistökysymysten ja demokratian edistämistä. Yhä useammin kyse on myös kohdemaan turvallisuussektorin (armeija, poliisi, rajavartiolaitos, tulli) laajemmasta uudistamisesta.

Toiminta ulottuu tarkkailu- ja koulutustehtävistä eri viranomaistoimintojen, kuten poliisin tai oikeuslaitoksen tehtävien, sijaistamiseen.

Suomen kannalta keskeisin siviilikriisinhallinnan toimija on Euroopan unioni. Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kenttämissioissa toimii suomalaisia asiantuntijoita. Suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita työskentelee myös YK:n kriisinhallintaoperaatioissa.

YK:n MINUSTAH-operaation mitalienjakoseremonia. Kuva: UN Photo

Näiden lisäksi Suomi on lähettänyt siviiliasiantuntijoita Naton alaisiin toimintoihin, kuten Naton siviiliedustajan toimistoon Afganistanissa. Suomalaisia palvelee siviilikriisinhallintatehtävissä myös muun muassa EU:n, Etyjin ja Naton sihteeristöissä.

Suomen osallistujamäärä siviilikriisinhallintaoperaatioihin on väkilukuun nähden EU-maista kaikkein suurin. Tämän lisäksi Suomi lähettää vuosittain EU:n ja Etyjin vaalitarkkailuoperaatioihin yhteensä vajaat 100 henkeä.

Suomi pyrkii kasvattamaan naisten osuutta siviilikriisinhallinnassa. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on naisia.

Sotilaallinen kriisinhallinta

Suomi on osallistunut kansainväliseen rauhanturvaamiseen jo 1950-luvulta lähtien. Tällä hetkellä Suomi osallistuu 10 sotilaalliseen kriisinhallinta- tai sotilastarkkailijaoperaatioon.

Maantieteellisinä painopisteinä ovat Lähi-itä ja Afrikka.

Suomi osallistuu YK:n, EU:n ja Naton johtamiin kriisinhallintaoperaatioihin. Tämän lisäksi Suomi osallistuu harkinnan mukaan erilaisten maaryhmien toteuttamiin sotilaallisiin kriisinhallintaoperaatioihin.

Suomen suurin joukko kriisinhallintaoperaatioissa on Libanonissa YK:n UNIFIL-operaatiossa. Tämän lisäksi Suomi on osallistunut suurehkolla panoksella Afganistanissa toimivaan Naton Resolute Support -operaatioon ja vuodesta 2015 kansainvälisen ISILin vastaisen koalition koulutusoperaatioon Irakissa.

Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa. Samalla osallistuminen vahvistaa kansallista puolustuskykyä. Vaativissa olosuhteissa hankittu kokemus vahvistaa myös henkilöstön ammattitaitoa.

Kansainvälisen toimintaympäristön ja konfliktien luonteen muututtua kriisinhallintaoperaatioista on tullut kokonaisvaltaisempia ja monimutkaisempia. Ne vaativat usein erikoisosaamista. Kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan uusia piirteitä ovat myös kansainvälisten järjestöjen keskinäisen yhteistyön korostuminen, alueellisten järjestöjen toimintakyvyn kehittäminen sekä kriisialueen omien turvallisuusrakenteiden vahvistaminen.

Operaatioiden osana on yhä enemmän muita kuin sotilaallisia elementtejä. Usein tehtävät liittyvät yhteiskunnan jälleenrakentamiseen ja vakauden ylläpitoon. Poliisien tarve YK:n rauhanturvaoperaatioissa on kasvanut nopeasti.

Kriisinhallinta on myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)näkyvin kokonaisuus. EU:n sotilaallisia ja siviilikriisinhallintaoperaatioita on vuodesta 2003 alkaen toteutettu reilu 30. Toiminnalla on tuettu konfliktialueiden vakauttamista pääosin Euroopassa, kaakkoisella lähialueella ja Afrikassa. Tällä hetkellä käynnissä on 10 siviili- ja kuusi sotilasoperaatiota.

Operaatiokohtaista tietoa Puolustusvoimain sivuilta(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan).

 EU:n taisteluosastot

EU:n jäsenmaat muodostavat nopeaa toimintaa edellyttäviin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin niin sanottuja taisteluosastoja. EU:n taisteluosastot voivat toimia lyhytkestoisissa, mutta vaativissa kriisinhallintaoperaatioissa esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioita tukien.

EU:n taisteluosastot ovat olleet täydessä toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lukien; kaksi taisteluosastoa samanaikaisesti puoli vuotta kerrallaan. Tavoitteena on, että unioni kykenisi lähettämään tarvittaessa taisteluosaston kahteen eri kriisinhallintaoperaatioon samanaikaisesti.

Nopea toiminta tarkoittaa, että taistelujoukkojen tulisi olla operaatioalueella 10 päivää sen jälkeen, kun EU on tehnyt päätöksen niiden käyttämisestä. Operaatioiden enimmäiskesto olisi neljä kuukautta.

Tähän mennessä EU:n taisteluosastoja ei ole vielä käytetty operaatioihin.

Suomi on osallistunut valmiusvuoroihin seitsemän kertaa. Suomi osallistui myös Saksan johtamaan taisteluosastoon vuoden 2020 jälkimmäisellä puoliskolla.

EU:n taisteluosastoihin osallistuminen, kuten unionin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen yleensäkin, on vapaaehtoista ja kullakin jäsenmaalla on oikeus päättää siitä kansallisesti.

Kriisinhallinta ja ihmisoikeudet

Vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat sotien ja muun aseellisen väkivallan yhteydessä. Siksi ihmisoikeusloukkausten lopettaminen ja oikeusvaltiokehityksen tukeminen ovat myös kriisinhallinnan ydintavoitteita.

Suomen pyrkimyksenä on, että kriisinhallinnassa kiinnitetään huomiota myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen. Näin vaikeimmassa asemassa elävien henkilöiden mahdollisuus asumiseen, opetukseen ja terveyspalveluihin paranee.

Suomen tavoitteet kriisinhallinnassa ja ihmisoikeuksissa

  • Suomi osallistuu jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen EU:n, YK:n ja Etyjin kriisinhallintaoperaatioissa. Suomi toimii sen puolesta, että ihmisoikeusasiantuntijat voivat osallistua entistä aiemmin ja laajemmin kriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluun, perustamiseen ja toteuttamiseen.
  • Suomen tavoitteena on, että eri operaatioiden mandaatteihin kirjataan selkeät ja operaation toiminnan kannalta realistiset ihmisoikeuspäämäärät. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen huomioidaan tässä yhteydessä aiempaa paremmin.
  • Suomen tavoitteena on ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden lukumäärän kasvattaminen kriisinhallintaa käsittelevissä suunnittelutoimielimissä ja kriisinhallintaoperaatioissa. Tavoitteena on myös edistää ja tukea naisten osallistumista operaatioiden johtotehtäviin. Rekrytoinneissa kiinnitetään järjestelmällisesti huomiota tasa-arvokysymyksiin.
  • Suomi osallistuu keskusteluun siitä, millä tavalla ihmisoikeusasiantuntijoiden panosta voitaisiin vahvistaa kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelussa, perustamisessa ja toteuttamisessa.
  • Suomi hyödyntää suomalaisten ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden kenttäkokemusta kansallisen ihmisoikeuskoulutuksen kehittämisessä.
  • Suomi jatkaa kansalaisjärjestöjen tukemista ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteuttamiseksi. Lisäksi selvitetään, mitä uusia keinoja olisi tarjolla ihmisoikeuksien edistämiseksi kahdenkeskisesti rauhanrakentamis- ja jälleenrakennusprosesseissa.

 

Tämän sivun sisällöstä vastaa