Kriisinhallinta

Kriisinhallinta on keskeinen Suomen ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan väline, jolla edistetään turvallisuutta konfliktialueilla ja globaalisti. Suomen pitkäjänteinen panostus kriisinhallintaan on lisännyt Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan vaikuttavuutta ja uskottavuutta. Suomi osallistuu kansainväliseen kriisinhallintaan ulko- ja turvallisuuspoliittisin perustein osana kansainvälistä vastuunkantoa ja yhteisen turvallisuuden rakentamista. Osallistuminen palvelee Suomen kansainvälisiä suhteita ja on osoitus Suomen halusta osallistua kansainvälisten ongelmien ratkaisuun.

Suomen osallistuminen kansainväliseen kriisinhallintaan

Siviiliasiantuntijoita on 136 joista naisia 62.
Sotilaita on 374 joista naisia 18.
Tilanne maaliskuu 2025, tiedot voivat vaihdella päivittäin johtuen rotaatiosta.
Alla esitetty operaatioihin osallistuvien henkilömäärät.

Lataa datatiedosto

Kriisinhallinnalla pyritään luomaan vakautta, vähentämään inhimillistä hätää ja luomaan edellytyksiä kriisialueiden kehitykselle

Samalla pyritään ehkäisemään konfliktin laajeneminen. Maailmassa, jossa valtiot ovat voimakkaasti riippuvaisia toisistaan, kriisien vaikutus ulottuu laajalle.

Suomi painottaa kriisinhallinnassa kokonaisvaltaisuutta. Se tarkoittaa muun muassa vaikuttavuuden lisäämistä kehittämällä sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan sekä kehitysyhteistyön ja humanitaarisen avun keskinäistä koordinaatiota ja täydentävyyttä.

Siviilikriisinhallinta

Suomi osallistuu aktiivisesti kansainväliseen siviilikriisinhallintaan. Siviilikriisinhallinta on kriisialueille lähetettävää ei-sotilaallista asiantuntija-apua. Siviilikriisinhallinnalla tuetaan yhteiskunnan toimintaedellytyksiä ja vahvistetaan kohdevaltion keskeisiä toimintoja. 

Siviilikriisinhallinta kattaa konfliktien ehkäisemiseen sekä rauhan ja vakauden ylläpitämiseen tähtäävät toimet, mutta myös pitkäkestoisemmat tilapäiset toimet, joiden tavoitteena on vahvistaa julkista hallintoa, oikeusvaltioperiaatteita, ihmisoikeuksia ja demokratiaa.

Ulkoministeriö vastaa siviilikriisinhallinnan poliittisesta ohjauksesta ja päättää niistä operaatioista, joihin suomalaiset asiantuntijat osallistuvat. Osallistumisesta koituvat kulut katetaan ulkoministeriön budjetista.

Sisäministeriö vastaa Suomessa siviilikriisinhallinnan kansallisten valmiuksien ylläpitämisestä, kehittämisestä ja koordinoinnista.

Sisäministeriön alainen Kriisinhallintakeskus (Crisis Management Centre, CMC)(Linkki toiselle web-sivustolle.) vastaa siviiliasiantuntijoiden koulutuksesta ja hoitaa rekrytointiprosessin operaatioihin.

Siviilikriisinhallintaoperaatiot toimivat kriisialueilla ja sellaisilla alueilla, joilla yhteiskunnan keskeisimmät toiminnot kaipaavat ulkopuolista vahvistusta. Siviilikriisinhallinnan keskeisiä aloja ovat poliisitoiminnan, oikeuslaitoksen, rajavartioinnin, tullilaitoksen, vankeinhoitolaitoksen sekä muun hallinnon kehittäminen.

Operaatioiden tehtävät voivat koskea myös rauhan- tai tulitaukosopimusten valvontaa sekä vähemmistökysymysten ja demokratian edistämistä. Yhä useammin kyse on myös kohdemaan turvallisuussektorin (armeija, poliisi, rajavartiolaitos, tulli) laajemmasta uudistamisesta.

Toiminta ulottuu tarkkailu- ja koulutustehtävistä eri viranomaistoimintojen, kuten poliisin tai oikeuslaitoksen tehtävien, sijaistamiseen.

Suomen kannalta keskeisin siviilikriisinhallinnan toimija on Euroopan unioni. Lisäksi Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön (Etyj) kenttämissioissa toimii suomalaisia asiantuntijoita. Suomalaisia siviilikriisinhallinnan asiantuntijoita työskentelee myös YK:n kriisinhallintaoperaatioissa.

Poliisineuvonantajia somalialaisten poliisien seurassa.
Poliisineuvontantajia somalialaisten poliisien seurassa. Kuva: EUCAP Somalia / Anu Virtanen.

Näiden lisäksi Suomi on lähettänyt siviiliasiantuntijoita Naton alaisiin toimintoihin. Suomalaisia palvelee siviilikriisinhallintatehtävissä myös muun muassa EU:n, Etyjin ja Naton sihteeristöissä sekä EU-delegaatioissa.

Suomen osallistujamäärä siviilikriisinhallintaoperaatioihin on väkilukuun nähden EU-maista kaikkein suurin. Tämän lisäksi Suomi lähettää vuosittain EU:n ja Etyjin vaalitarkkailuoperaatioihin yhteensä vajaat 100 henkeä.

Suomi pyrkii kasvattamaan naisten osuutta siviilikriisinhallinnassa. Tällä hetkellä noin 40 prosenttia suomalaisista siviilikriisinhallinnan asiantuntijoista on naisia.

EU:n nykyiset siviilikriisinhallintaoperaatiot:

Sotilaallinen kriisinhallinta

Suomi on osallistunut kansainväliseen rauhanturvaamiseen jo 1950-luvulta lähtien. Suomi osallistuu sotilaalliseen kriisinhallintaan YK:n, EU:n, Naton ja Isisin vastaisen koalition puitteissa. Kriisinhallintaoperaatiot painottuvat Lähi-itään, Länsi-Balkanille ja Afrikkaan.

Suomen suurin joukko kriisinhallintaoperaatioissa on Libanonissa YK:n UNIFIL-operaatiossa (noin 200 sotilasta). Muita suuria joukkokokonaisuuksia on Kosovossa (KFOR, noin 60 sotilasta) sekä Puolassa (EUMAM Ukraine, noin 50 sotilasta).

Osallistuminen kansainväliseen sotilaalliseen kriisinhallintaan on tärkeä osa kansainvälistä vastuunkantoa. Samalla osallistuminen vahvistaa kansallista puolustuskykyä. Vaativissa olosuhteissa hankittu kokemus vahvistaa myös henkilöstön ammattitaitoa.

Euroopan ja Euroopan lähialueiden turvallisuusympäristöjen epävakaus ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa vaikeuttavat kriisinhallinnan tarpeiden ja kehityksen ennakoitavuutta. Toimintaympäristön muutos ja suurvaltakilpailu ovat heijastuneet myös YK-operaatioita koskevaan keskusteluun. Kansainvälisen sotilaallisen kriisinhallinnan uusia piirteitä ovat alueellisten järjestöjen toimintakyvyn kehittäminen sekä kriisialueen omien turvallisuusrakenteiden vahvistaminen.

Kansainvälisen toimintaympäristön ja konfliktien luonteen muututtua kriisinhallintaoperaatioista on tullut kokonaisvaltaisempia ja monimutkaisempia. Operaatioiden osana on yhä enemmän muita kuin sotilaallisia elementtejä. Usein tehtävät liittyvät yhteiskunnan jälleenrakentamiseen ja vakauden ylläpitoon. Poliisien tarve YK:n rauhanturvaoperaatioissa on kasvanut nopeasti.

Kriisinhallinta on myös EU:n yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan (Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)näkyvin kokonaisuus. EU:n sotilaallisia ja siviilikriisinhallintaoperaatioita on vuodesta 2003 alkaen toteutettu reilu 30. Toiminnalla on tuettu konfliktialueiden vakauttamista pääosin Euroopassa, kaakkoisella lähialueella ja Afrikassa.

Operaatiokohtaista tietoa Puolustusvoimain sivuilta(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan).

EU:n nykyiset sotilaalliset kriisinhallintaoperaatiot:

YK-operaatiot

Naton kriisinhallintaoperaatiot

EU:n taisteluosastot

EU:n jäsenmaat muodostavat nopeaa toimintaa edellyttäviin sotilaallisiin kriisinhallintatehtäviin niin sanottuja taisteluosastoja. EU:n taisteluosastot voivat toimia lyhytkestoisissa, mutta vaativissa kriisinhallintaoperaatioissa esimerkiksi YK:n rauhanturvaoperaatioita tukien.

EU:n taisteluosastot ovat olleet täydessä toimintavalmiudessa vuoden 2007 alusta lukien; kaksi taisteluosastoa samanaikaisesti puoli vuotta kerrallaan. Tavoitteena on, että unioni kykenisi lähettämään tarvittaessa taisteluosaston kahteen eri kriisinhallintaoperaatioon samanaikaisesti.

Nopea toiminta tarkoittaa, että taistelujoukkojen tulisi olla operaatioalueella 10 päivää sen jälkeen, kun EU on tehnyt päätöksen niiden käyttämisestä. Operaatioiden enimmäiskesto olisi neljä kuukautta.

Tähän mennessä EU:n taisteluosastoja ei ole vielä käytetty operaatioihin.

Suomi on osallistunut valmiusvuoroihin seitsemän kertaa. Suomi osallistui myös Saksan johtamaan taisteluosastoon vuoden 2020 jälkimmäisellä puoliskolla.

EU:n taisteluosastoihin osallistuminen, kuten unionin kriisinhallintaoperaatioihin osallistuminen yleensäkin, on vapaaehtoista ja kullakin jäsenmaalla on oikeus päättää siitä kansallisesti.

Kriisinhallinta ja ihmisoikeudet

Vakavimmat ihmisoikeusloukkaukset tapahtuvat sotien ja muun aseellisen väkivallan yhteydessä. Siksi ihmisoikeusloukkausten lopettaminen ja oikeusvaltiokehityksen tukeminen ovat myös kriisinhallinnan ydintavoitteita.

Suomen pyrkimyksenä on, että kriisinhallinnassa kiinnitetään huomiota myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumiseen. Näin vaikeimmassa asemassa elävien henkilöiden mahdollisuus asumiseen, opetukseen ja terveyspalveluihin paranee.

Suomen tavoitteet kriisinhallinnassa ja ihmisoikeuksissa

  • Suomi osallistuu jatkossakin aktiivisesti ihmisoikeuksien, humanitaarisen oikeuden ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamiseen EU:n, YK:n ja Etyjin kriisinhallintaoperaatioissa. Suomi toimii sen puolesta, että ihmisoikeusasiantuntijat voivat osallistua entistä aiemmin ja laajemmin kriisinhallintaoperaatioiden suunnitteluun, perustamiseen ja toteuttamiseen.
  • Suomen tavoitteena on, että eri operaatioiden mandaatteihin kirjataan selkeät ja operaation toiminnan kannalta realistiset ihmisoikeuspäämäärät. Taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien toteutuminen huomioidaan tässä yhteydessä aiempaa paremmin.
  • Suomen tavoitteena on ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden lukumäärän kasvattaminen kriisinhallintaa käsittelevissä suunnittelutoimielimissä ja kriisinhallintaoperaatioissa. Tavoitteena on myös edistää ja tukea naisten osallistumista operaatioiden johtotehtäviin. Rekrytoinneissa kiinnitetään järjestelmällisesti huomiota tasa-arvokysymyksiin.
  • Suomi osallistuu keskusteluun siitä, millä tavalla ihmisoikeusasiantuntijoiden panosta voitaisiin vahvistaa kriisinhallintaoperaatioiden suunnittelussa, perustamisessa ja toteuttamisessa.
  • Suomi hyödyntää suomalaisten ihmisoikeus- ja sukupuoliasiantuntijoiden kenttäkokemusta kansallisen ihmisoikeuskoulutuksen kehittämisessä.
  • Suomi jatkaa kansalaisjärjestöjen tukemista ihmisoikeus- ja sukupuolinäkökulman valtavirtaistamisen toteuttamiseksi. Lisäksi selvitetään, mitä uusia keinoja olisi tarjolla ihmisoikeuksien edistämiseksi kahdenkeskisesti rauhanrakentamis- ja jälleenrakennusprosesseissa.

 

Tässä palvelussa myös

Muualla verkossa

Tämän sivun sisällöstä vastaa

Turvallisuuspolitiikan ja kriisinhallinnan yksikkö