Venäjä kuin Egypti valtiovallan käytössä
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 49/2007.
Seuratessani äskettäin Venäjän duumanvaalien kampanjointia ja vaalitapahtumia koin, että tämähän on jostakin muualta tuttua. Tuttuus tuli Egyptistä, jossa hiljattain työyhteyksissä saatoin perehtyä vallankäytön järjestelmään tuossa väekkäimmässä arabimaassa parin vuoden ajan.
Niin yhdenmukaisia ovat nyt Venäjän ja Egyptin valtajärjestelmät, ettei vaan Venäjän suurlähettiläs Kairosta olisi raportoinut Hallitsijalle Moskovaan, kuinka rakennetaan ja tehdään toimivaksi "suvereeni demokratia", todellisuudessa autoritaarinen epädemokratia.
"Suvereeni"-laatusana tähän yhteyteen lienee kyllä keksitty Moskovassa. Siellä on ilmeisesti luettu tarkkaan valtio-opin perusteokset. Valtafilosofi Thomas Hobbes tarkoittaa Suvereenilla valtion Hallitsijaa, kuin nyt Vladimir Putin Venäjällä ja Hosni Mubarak Egyptissä.
Ensimmäisenä yhtäläisyytenä Egyptin ja Venäjän poliittisissa järjestelmissä on, kuinka kansalaisyhteiskunnan syntyä ja kasvua vaikeutetaan, jopa estetään. Vahva ja vireästi toimiva kansalaisyhteiskuntahan on moniarvoisen demokratian perusta.
Sekä Egyptissä että Venäjällä valtiovalta, siis Hallitsija ja hänen valtapuolueensa, valvoo ja säätelee tarkasti, millaisia kansalaisjärjestöjä maahan saa perustaa. Hallitsijan tueksi sellaisia saa tietenkin perustaa, mutta muunlaisia hankkeita epäillään. Jos niissä nähdään olevan vähänkään oppositioaineksia, järjestöhanke tuomitaan "laittomaksi". Sellaiseksi jokin järjestö niin Egyptissä kuin Venäjällä saatetaan julistaa vain siksi, että se ottaisi vastaan rahoitustukea ulkomailta.
Toisena yhtäläisyytenä näissä epädemokratioissa on se, kuinka Hallitsijan valtapuoluetta tuetaan ja suositaan muiden kustannuksella. Itänaapurissamme Yhtenäinen Venäjä -puolue ja Egyptissä kansallisdemokraattinen NDP-puolue ovat ainoina todellisina hallituspuolueina aivan etuoikeutetussa asemassa. Politiikan pelikentällä ne ovat kahdessa roolissa: sekä pelaajina että pelituomareina.
Kolmas yhtäläisyys tuleekin tästä kaksoisroolista. Pelituomareina nämä valtapuolueet vaikuttavat merkittävästi siihen, miten oppositiopuolueita ja niiden johtajia kohdellaan. Jos oppositiopuolueen johtaja alkaa uhmata Hallitsijan valtaa, hänet saatetaan pidättää ja vangita, usein mielivaltaisesti jonkin keksityn sääntöloukkauksen perusteella.
Äskeisessä vaalitaistelussa Venäjällä pidätettiin liian äänekkään opposition johtajana Gari Gasparov. Saman kohtalon koki Egyptissä vuonna 2005 presidentinvaalien suosittuna ehdokkaana Mubarakin haastanut opposition johtaja Ayman Nour, joka vieläkin virunee vankilassa tai kotiarestissa.
Neljäs yhtäläisyys on vaalikampanjointi. Siinä valtapuolue suhteissa oppositioon rikkoo räikeästi tasapuolisuutta. Hallitusvallan kontrolloimissa tai suosimissa joukkoviestimissä Yhtenäinen Venäjä -puolue varasti medianäkyvyydessä leijonanosan. Niin tekee Egyptin vaalikampanjoissa aina myös valtapuolue NDP. Opposition ääntä ei päästetä kuulumaan näissä epädemokratioissa.
Viides yhtäläisyys näkyy vaalihallinnoissa. Vaalitoimitusta voidaan manipuloida Venäjällä ja Egyptissä niin, ettei tiedetä, olivatko vaalit vapaat ja vilpittömät, kuten aidossa kansanvallassa tulee olla. Vaalivilppejä on monenlaisia. Opposition vahvoilla alueilla äänestystä voidaan eri keinoin vaikeuttaa. Valtapuolueen kannattajiksi tiedettyjä tai arveltuja saatetaan viranomaisvoimin joukkokuljettaa äänestyspaikoille, jopa useille samoja äänestäjiä.
Epäily vaalien vilpillisyydestä herää aina silloin, jos puolueetonta vaalitarkkailua ei sallita. Sellaista ei sallittu viimeksi Venäjällä. Egyptissä sellaisen vaalitarkkailun torjumisesta on tullut jo maan ja sen pitkäaikaisen Hallitsijan tapa.
Molemmissa maissa parlamentarismi on vesitetty niin, että parlamentin on nautittava Hallitsijan luottamusta. Venäjästä näyttää tulevan egyptiläinen epädemokratia Eurooppaan.