Paraneeko YK Suomen reseptillä?
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 23/2008.
Meitä suomalaisia on jo alakoulusta lähtien valistettu, että YK on järjestö, joka tekee hyvää pahassa maailmassa. Kansainvälisistä järjestöistä YK lienee meillä korkeimmalle arvostettu. Se saa suomalaisten katsannossa sädekehän, jollaista ei muilla hallitusten välisillä järjestöillä nähdä olevan.
Vuosikymmenien kuluessa YK-valistus on mennyt perille, jopa hallitustasolle asti. Nykyhallitus ohjelmassaan "näkee Yhdistyneet Kansakunnat keskeisimpänä monenkeskisen yhteistyön välineenä. Hallitus jatkaa työtä YK:n arvovallan ja toimintakyvyn vahvistamiseksi sekä YK-järjestelmän tehokkuuden lisäämiseksi".
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Vastaus saadaan tuoreesta ulkoasiainhallinnon asiakirjasta "Yhteistyön maailma: Suomen YK-strategia". Millaisella reseptillä Suomi aikoo YK-järjestöä parantaa?
Strategia-asiakirjassa Suomen YK-politiikan tavoitteet jaotellaan neljälle toimialalle: konfliktien ehkäisy ja kriisinhallinta, kestävä kehitys ja globaalit kehityskysymykset, ihmisoikeudet ja kansainvälinen oikeus ja neljäntenä YK:n uudistaminen. Näille aloille on kirjattu yhteensä 26 tukitavoitetta, jotka näyttävät samanarvoisilta. Tavoitteita ei siis ole asetettu tärkeysjärjestykseen.
Herää kysymys, onkohan tässä liikaa Suomen kaltaiselle pienelle kansakunnalle? Onko tavoitteista tehty liian kunnianhimoisia, jopa epärealistisia? Yritämmekö ottaa kannettavaksi liian painavan taakan YK-toiminnassa?
Nyt tavoitteiden laaja kirjo näyttää horisontin taakse menevältä metsältä. Puita ei näy metsältä, vaikka näissä asioissa niitä voisi näkyä.
Näin laajan tavoitteiston asettelu voidaan ymmärtää siinä valossa, että Suomi pyrkii YK:n valtaelimen turvallisuusneuvoston jäseneksi kaudelle 2013-14. Tämän tavoitteen työstämiseen Suomen monilla ylevillä tavoitteilla on tietenkin retorista arvoa YK-piirissä. Onhan maailmanpolitiikka osaksi myös verbaalista toimintaa, puheiden pitämistä.
Mikä sitten voisi olla Suomelle parempi resepti parantaa arkityönä YK-järjestöä ja maailmaa?
Se voisi olla keskittyminen 26 yleisluonteisen tukitavoitteen sijasta vain muutamiin kohdennettuihin tavoitteisiin ja hankkeisiin, joissa meillä suomalaisilla on eritysosaamista ja näyttöjä tuloksista.
Niitä voisivat olla konfliktien ehkäisyn ja kriisinhallinan alalla Martti Ahtisaaren kehittämä CMI-toiminta, kehitysyhteistyön alalla peruskoulutuksen, lasten neuvolatoiminnan ja Marttaliiton mallin mukaisen kotitalousneuvonnan järjestäminen ja ihmisoikeuksien alalla vähemmistöjen suojelu, nämä esimerkiksi.
Kaikissa näissä aiheistoissa suomalaiset toimijat ja osaajat ovat parhaita maailmassa. Niistä Suomi voisi hyvinkin tehdä ja tarjota toimintaohjelmia toteutettaviksi YK-hankkeina maailmanjärjestön jäsenkunnan tarpeisiin. Suomen strategiassa tällaisten tavoitteiden toteuttaminen olisi paljon realistisempaa kuin vaikkapa pyrkiä uudistamaan turvallisuusneuvoston rakennetta, kuten nyt aiotaan.
Jos ja kun toivottavasti Suomi esittää tällaisia kansojen tarpeisiin sopivia hankkeita toteutettaviksi YK-piirissä, esityksille saadaan varmaan kanssasuosittajia ja tukijoita monilta tahoilta. Sopivimpia kumppaneita meille YK-toiminnassakin ovat muut Pohjoismaat ja Euroopan unioni. Sellaisina ne Suomen uudessa YK-strategiassa mainitaankin, aivan oikein.