Muuttuuko Kuuba?
Lähetystöneuvos Vesa Jaakolan kolumni julkaistiin Pohjolan Sanomissa viikolla 9/2008.
Kuubassa, eteläisen Amerikan erikoisessa kommunistivaltiossa, ylin johtajisto vaihtui äskettäin. Vanhuuden ja sairauksien heikentämän vallankumosjohtajan Fidel Castron paikalle maan presidentiksi valittiin parlamentissa kättentaputuksin hänen nuorempi veljensä Raul Castro, 77. Kun ylin johtaja vaihtui, alkaako Kuubassa nyt muutos?
Tuskin, on yleisin arvio. Raul Castro valitsi hallintonsa avainpaikoille vanhoja, oman ikäluokkansa vallankumousveteraaneja, joista muutamat ovat kovemman luokan kommunisteja kuin Castron veljekset.
Muutoksen tarve tuossa 11 miljoonan asukkaan sosialistimaassa on suuri. Nykymenolla Kuubasta on tulossa maailmanhistoriaan kummajainen, kommunismin ränsistynyt ulkomuseo. Sille vetää vertoja kommunistisena diktatuurina vain Pohjos-Korea.
Katsokaamme, miten kuubalaisia hallitaan ja kuinka vähäisiä ovat heidän poliittiset ihmisoikeutensa. Demokratian jumalatar ei ole todellakaan kuubalaisia suosinut, kun muistetaan, että jo ennen vuoden 1959 vallankumousta he elivät yli kaksi vuosikymmentä kersantti Fulgencio Batistan oikeistodiktatuurin alamaisina.
Sitten yli neljän vuosikymmen ajan Kuuba on ollut yhden aatesuunnan ja puolueen hallitsema maa. Vallankumouksen 1959 tehnyt Fidel Castro aatetovereineen perusti pian Kuuban komministisen puolueen, jolle kaikki olennainen poliittinen ja hallinnollinen valta on keskitetty. Vaaleja kyllä pidetään, mutta niissä on tarjolla vain kommunistipuolueen hyväksymiä ehdokkaita.
Tyypillisen diktatuurin tapaan poliittista oppositiota ei Kuubassakaan suvaita. Kommunistipuolueella on yksinoikeus poliittiseen toimintaan, muu on laitonta. Niinpä Kuuban kurjissa vankiloissa tuhannet poliittiset ja muut toisinajattelusta tuomitut ovat saaneet maistella diktatuurin vettä ja leipää, pisimmillään vuosikymmeniä.
Kommunistisissa järjestelmissä ei tunneta eikä tunnusteta vallan kolmijako-oppia. Kun aidosti demokraattisissa valtioissa oikeuslaitos toimii poliittisesta vallasta riippumattomana, Kuubassa oikeuden tuomarit ovat poliittisen vallan palvelijoita. Rikoksista ovat pahimpia valtiojohdon arvostelu ja sen vastustaminen, tekeepä johtajisto mitä tahansa.
Sananvapaus on aidon demokratian perusedellytyksiä. Kuubassa sanomisen vapaus on vain valtion ja kommunistipuolueen johtajilla. Kansalta se puuttuu. Media, sekä sähköinen että painettu, on valtiovallan omistuksessa ja hallinnassa. Se tarjoaa paljolti vain poliittisesti ohjattua sisältöä, "hyviä" kertomuksia hallituksen toiminnasta, "huonoja" sen vastustajista maassa ja maailmalla.
Aidossa demokratiassa kansalaisten yhdistykset ja järjestöt ovat merkittäviä toimijoita. Kuubassa vapaata kansalaistoimintaa on olennaisesti rajoitettu. Kaikkien sellaisten yhdistysten perustaminen on kielletty, jotka voisivat toimia jotenkin "sosialistisen valtion etuja vastaan". Kuubalaisessa "proletariaatin diktatuurissa" ei edes proletariaatilla, työläisilläkään ole oikeutta perustaa omia ammattiyhdistyksiä.
Kuuban johto kokee jopa vapaan internetin suureksi vaaraksi valta-asemalleen. Nettilaitteiden hankkiminen kotikäyttöön on laitonta. Internet-kahviloissa nettikoneita on, mutta viranomaiset valvovat niiden sisältöä ja käyttöä, joka on liian kallista kansan köyhälle enemmistölle. Vain pienellä valtaeliitillä on pääsy sensuroimattomaan internettiin.
Virkaanastujaispuheessaan uusi presidentti Raul Castro ei luvannut minkäänlaisia uudistuksia kohti aitoa kansanvaltaa eikä markkinatalouden suuntaan. Kuuba muuttunee vasta sitten, kun vuoden 1959 vallankumouksen tehnyt joukko on väistynyt vallasta.