Ulkoministeri Tuomioja: ”Veden tarpeesta emme koskaan vapaudu”
Ulkoministeriön paneelikeskustelussa Maailma kylässä -festivaaleilla puhuttiin lauantaina puhtaan veden ja vessojen tärkeydestä.
Nykymenolla yli 2,5 miljardia ihmistä elää vesipulassa vuonna 2015. Vedestä on tullut myös turvallisuuskysymys.
”Öljy on ollut useiden konfliktien takana, mutta jo nyt näemme konflikteja, joiden syyt löytyvät vedestä. Tällaisia konflikteja näkyy tulevaisuudessa yhä enemmän. Emme tarvitse öljyä elämiseen, mutta veden tarpeesta emme koskaan vapaudu”, totesi ulkoministeri Erkki Tuomioja Vesi ihmisoikeutena -paneelikeskustelussa Helsingin Rautatientorilla. Paneeli oli osa Maailma kylässä -festivaalia.
YK:n yleiskokous tunnusti vuonna 2010 oikeuden veteen ja sanitaatioon ihmisoikeudeksi. Sanitaatiolla tarkoitetaan hygieenistä käymälää ja toimivaa viemäröintiä.
Tuomioja pitää tärkeänä, että veden käytöstä saadaan aikaan kattavia kansainvälisiä sopimuksia.
Vesi ihmisoikeutena kietoutuu yhteen myös rajavesikysymyksen kanssa. Makeiden veden varoista noin 60 prosenttia on usean valtion alueelle sijoittuvissa rajavesistöissä. Myös siksi vesivarojen kestävä ja oikeudenmukainen hallinta on tärkeää.
Rumat esimerkit saavat toimimaan
Suomi tukee kehitysyhteistyössä kehitysmaiden kansalaisia, jotta nämä tietävät oikeutensa ja edellyttävät niiden toteutumista päättäjiltä.
Puhtaan veden ja siihen tiiviisti liittyvän sanitaation osalta on tärkeää kertoa ihmisille vessojen ja terveyden yhteydestä, jotta ihmiset kiinnostuvat vessojen rakentamisesta ja niiden käyttämisestä.
Tässä työssä toimii myös ruma konkretia.
”Kylissä pyrimme saamaan ihmiset kokemaan ällötystä: kerromme heille konkreettisten esimerkkien avulla esimerkiksi siitä, kuinka paljon maassa on ulosteita. Se pitää kutienkin tehdä hyvällä tavalla, sillä emme halua loukata ketään”, kertoo Suomen tukemassa vesihankkeessa Nepalissa työskentelevä asiantuntija Sanna-Leena Rautanen.
Lisäksi Suomi tukee paikallisia viranomaisia, jotta he ymmärtävät roolinsa ja saavat apua tarvittavien palveluiden tuottamiseen.
Suomen ja Nepalin yhteistyön tavoitteena on, että vuoteen 2017 mennessä jokaisella nepalilaisella on kunnon vessa.
Naisten osallistuminen vaatii aikaa
Kehitysmaissa naiset ja tytöt vastaavat usein vedenhausta ja käyttävät tähän vuosittain arviolta 40 miljardia tuntia – joka on pois työstä, tulonhankinnasta ja opiskelusta.
Vedenhaku- ja vessamatkoilla he voivat myös joutua häirityiksi ja raiskatuiksi.
Vesi ja sanitaatio ovat erityisen tärkeitä kehitysmaiden naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa. Siksi heidät pitää myös saada mukaan muutokseen.
”Usein käy niin, että kun menet kylään, naiset menevät piiloon. Naisten saaminen mukaan toimintaan vaatii paljon työtä”, kertoo Sanna-Leena Rautanen.
Maailmalla sanitaation puolesta kampanjoivan WSSCC:n toiminnanjohtaja Chris Williamsin mukaan naisten osallistumiseen tarvitaankin pidempiaikaista työtä:
”Jos kylän naiset kutsutaan kokoukseen, ei paikalle ehkä tule heistä kukaan. Mutta jos saat alueella alkuun naisten yhteistä toimintaa, on heidän helpompaa osallistua yhdessä muuhunkin kylän toimintaan.”
Anne Heinonen
Ulkoministeriön Mihin vie Myanmarin tie? -keskustelutilaisuus Maailma kylässä -festivaalilla huomenna 26. toukokuuta Rautatientorilla Mekong-lavalla kello 14.15–14.45. Keskustelijoina kehitysministeri Heidi Hautala, Suomen Lähetysseuran vaikuttamistyön päällikkö Kristiina Rintakoski ja vuoden pakolaisnainen, myanmarilainen Mi Mi Po Htin.