Tausta: Vietnamin yhteiskunnallinen kehitys
Vietnamin yhteiskunnallinen kehitys on ollut hyvää viime vuosikymmenenä. Köyhyys on laskenut huomattavasti ja peruskoulun aloittaa lähes kaikki kouluikäiset. Alueelliset ja eri väestöryhmien väliset erot ovat kuitenkin edelleen suuret.
Vietnamin yhteiskunnallinen kehitys on YK:n vuosituhattavoitteiden valossa edistynyt merkittävästi. Köyhyyden vähentämisen ja sukupuolten tasa-arvon tavoitteet on saavutettu ja peruskoulutukseen, lapsi- ja äitikuolleisuuteen liittyvät tavoitteet ovat myös saavutettavissa.
Vuosituhattavoitteiden näkökulmasta keskeiset haasteet liittyvät alueellisiin ja väestöryhmien välisiin suuriin hyvinvointieroihin.
Köyhyys vähenee, mutta epätasaisesti
Vietnamin tärkein sosiaalisen kehityksen tavoite on tuloköyhyyden vähentäminen, missä on edistytty hyvin. Vietnamin hallituksen mukaan köyhien kotitalouksien määrä oli vuonna 2007 14,7 prosenttia kun se vielä vuonna 1993 oli 58,1 prosenttia. Hyvästä kehityksestä huolimatta maassa asuu edelleen arviolta 13,5 miljoonaa köyhää.
Köyhyys on selvästi laajinta maan vuoristoalueilla asuvien väestöryhmien keskuudessa. Vähemmistöryhmät muodostavat 14 prosenttia maan väestöstä, mutta heidän osuutensa köyhistä on 44 prosenttia. Vuonna 2006 arvioilta 52 prosenttia vähemmistöryhmiin kuuluvista kansalaisista oli köyhiä.
Suurin osa Vietnamin köyhistä asuu maaseudulla. Suurten kaupunkien, Hanoin ja Ho Chi Minhin kaupungin, ympäröivillä alueilla köyhiä on alle 10 prosenttia, kun pohjoisen ja keskisen Vietnamin vuoristoalueilla köyhyysaste on 30 prosentin tasolla.
Koulutuksen edistysaskeleet
Erityisesti perusopetus on laajentunut Vietnamissa viime vuosikymmeninä. Vuonna 2004 ensimmäisen asteen koulutuksen aloitti 94,6 prosenttia ikäluokasta, alemman toisen asteen 90,1 prosenttia ja ylemmän toisen asteen 63 prosenttia.
Tärkeistä saavutuksista huolimatta koulutuksen laatu on edelleen keskeinen haaste. Yksi ongelma on se, että koulutusjärjestelmä ei takaa ilmaista peruskoulutusta. Ensimmäisen asteen koulutus on ilmaista ja kokopäiväistä, tosin ruoasta joutuu maksamaan erikseen. Toisella asteella ilmainen opetus kattaa vain puolipäiväopetuksen.
Käytännössä koululaiset joutuvat ottamaan yksityistunteja saadakseen laadukasta kokopäiväopetusta. Vanhempien kustantamat yksityistunnit lisäävätkin järjestelmän epätasa-arvoisuutta. Vähävaraisimmat saavat vapautuksen tai helpotuksen erilaisista koulutukseen liittyvistä kustannuksista, mutta yksityistunnit eivät kuulu helpotusten piiriin.
Vietnamin talouden kehitys on luonut painetta korkeakoulutuksen kehittämiseen. Tällä hetkellä korkeakoulutuspaikat ovatkin kasvussa. Maan vahvat talouskasvutavoitteet edellyttävät kuitenkin lisätoimenpiteitä niin koulutuspaikkojen määrän kuin laadun kehittämisen suhteen.
Terveyden edistämisessä haasteita
Vuosituhattavoitteissa korostuvat terveyden edistämisen päämäärät ovat myös edistyneet hyvin. Vuosien 2000–2005 välillä vastasyntyneiden lasten kuolleisuus väheni 36,7 promillesta 17,8 promilleen. Samalla jaksolla alle 5-vuotiaiden lasten kuolleisuus väheni 42 promillesta 27,5 promilleen. Myös synnyttävien äitien kuolleisuus on laskenut, mutta alueellisten ja tuloluokkien väliset erot ovat kasvussa.
Perinteisten tarttuvien tautien määrän laskiessa uudet taudit kuten hiv/aids ja lintuinfluenssa tuovat uusia haasteita. Hiv/aids-tapauksia on arviolta 0,5 prosenttia koko väestöstä. Lintuinfluenssatapauksia on kaikkiaan ollut 103 vuoden 2003 jälkeen. Suomi on tukenut 6,5 miljoonalla eurolla lintuinfluenssan ehkäisyä.
Orastava sosiaalipolitiikka muutoksessa
Vietnamin hallitus on ottanut pitkän tähtäimen tavoitteekseen kehittää sosiaalipolitiikkaansa kattavalle pohjalle. Maan sosiaaliturvalaissa linjataan myös työttömyysvakuutusjärjestelmän käyttöönotosta. Hallituksen tavoitteena on, että terveysvakuutus kattaisi koko väestön vuoteen 2010 mennessä. Tällä hetkellä vain vajaa puolet väestöstä kuuluu järjestelmän piiriin. Maan eläkejärjestelmän suhteen kattavuus on vielä pienempi.
Talouden kehitykseen liittyy myös kysymys työelämän säännöistä ja olosuhteista. Esimerkiksi lakkoilu on lisääntynyt erityisesti ulkomaisissa yrityksissä. Yritystason lakkojen määrä oli vuonna 2006 noin 400 kuin se vuosina 2003–2005 oli vain noin 150:n tienoilla.
Tutkimusten mukaan noin 90 prosenttia lakoista liittyy työnantajan työelämän sääntöjä koskeviin rikkomuksiin. Keskeisin kiistakysymys on ollut alhainen palkkataso. Muita ongelmakohtia ovat olleet työaika ja työolosuhteet. Työtaistelut ovat osaksi johtuneet siitä, että minimipalkkasäännöksiä kansainvälisille yrityksille on muutettu suhteellisen vähän viime vuosina, vaikka elinkustannukset ovat nousseet huomattavasti. Ammattiliittojen ja niiden edustettavuuden haasteena on myös se, että suurta osaa liitoista johtaa yrityksen johtoon kuuluva henkilö.