Tausta: Nepalin kaupallis-taloudellinen tilanne 2008
Nepalin kansantalous on kasvanut viime vuosina 2-2,5 % vauhtia. Talouskasvua ovat hidastaneet ennen kaikkea poliittinen epävakaus ja huonot sääolot. Rauhansopimus ja hieman parantunut turvallisuustilanne ovat kuitenkin nostaneet toiveita talouden kehityksestä.
Talous
Nepalin kansantalouden kasvu on ollut viime vuosina vaatimattomasti 2-2,5 %. Talouskasvua ovat hidastaneet ennen kaikkea poliittinen epävakaus ja huonot sääolosuhteet. Rauhansopimuksen allekirjoittaminen ja hieman parantunut turvallisuustilanne ovat kuitenkin nostaneet toiveita maan talouden kehityksestä. Valtio on voimakkaasti apuriippuvainen. Valtion menot ovat tällä hetkellä 55.3 miljardia rupia, josta kehitysapu ja lainat kattavat yli 80 %. Nepal kärsii myös laajalle levinneistä talousrikkomuksista ja on luokiteltu kanavainvälisestikin maaksi, jossa on laajalle levinnyt korruptio.
Kolmivuotissuunnitelma rakentuu 5,5 % kasvuodotukselle, joka keskimäärin kasvattaa tuloja henkeä kohden 3,3 % ja työllisyyttä 3,5, %. Koko talouskasvusta ennustetaan maataloussektorilla 3,6 % kasvua ja muilla sektoreilla 6,5 % kasvua. Sähköntuotannon arvioidaan kasvavan 7,1 %. Inflaation arvioidaan olevan kuitenkin 5,6 %. Peruselintarvikkeiden hinnat ovat kasvaneet jopa 30 %, mikä vaikuttaa erityisesti köyhimpien väestönosien toimeentuloon ja terveyteen. Palkkamenoindeksi onkin noussut 10.9 %.
Polttoaineiden, kuten kaasun, bensiinin ja dieselin hinnannousupaineet ovat äityneet Nepalissa poliittisiksi levottomuuksiksi asti ja hallitus onkin suostunut laskemaan jo korotettuja hintoja. Tämä on kuitenkin asiantuntijoiden mielestä lyhytnäköistä politiikkaa, koska Nepal ei juuri pysty subventoimaan lisää polttoaineiden hintoja.
Infrastruktuuri
Tieverkosto on Nepalissa heikko, ja jopa 11 piirikuntakeskukseen 75:stä ei ole rakennettu moottoriajoneuvotietä. Moniin muihinkin piirikuntien keskuksiin on ajoneuvoilla pääsy vain sääolosuhteiden salliessa. Huonot liikenneyhteydet ovatkin olleet pääsyynä maaseudun heikkoon kehitykseen ja syrjäytymiseen kansallisesta kehityksestä. Myös lentoliikenne on epäluotettavaa. Niin ikään sähköä voi käyttää vain noin puolet kansasta ja jatkuva sähköpula on suuri ongelma myös lopuille sähköverkon ulottuvilla toimiville henkilöille ja yrityksille. Jatkuvat, jopa 46 tuntia viikossa kestävät sähkökatkot heikentävät selkeästi teollisuuden kasvua. Puhelinyhteydet ovat kehittyneet viimevuosina ratkaisevasti. Viestintäsektorin vapauduttua puhelinten tiheys on kasvanut jopa 10 % vuosivauhdilla. Tuottavuus kasvaa nopeammin alueilla, jossa puhelintiheys on suurin.
Nepalin budjetti on huomattavan alijäämäinen. Pääomamenojen kasvu ja nouseva inflaatio ovat osaltaan vaikeuttaneet tilannetta. Vajetta on pyritty täyttämään ulkomaisella rahoituksella, jonka osuus korostuu kehitysmenoissa. Talous on myös vahvasti riippuvainen ulkomailla etupäässä Kaakkois- ja Itä-Aasiassa työskentelevien noin 700 000 nepalilaisen rahalähetyksistä (remittances), jotka vastasivat viime vuonna 17 % maan BKT:sta. Siirtotyöläisyys voi kuitenkin toimia vain väliaikaisena ja osittaisena ratkaisuna; tärkeintä on edistää työllistymistä ja vahvistaa työmarkkinoita kotimaassa.
Lisäksi on huonosti tiedossa, miten rahalähetykset kokonaisuudessaan vaikuttavat kansantalouteen ja tuottavuuteen.
Siirtymävaiheen kolmivuotissuunnitelmassa koko kehitysohjelman budjetin arvioidaan jakautuvan seuraavasti:
- Maatalous, kalastus ja metsä 12.85 %
- Teollisuus, kaivostoiminta 0.6 %
- Sähkö, kaasu ja vesi 19.48 %
- Vähittäisiä ja tukkukauppa 1.16 %
- Hotelli ja ravintola-ala 0.7 %
- Liikenne, viestintä ja varastointi 17.91 %
- Hallinto ja puolustus 3.08 %
- Sosiaalipalvelut (ml. opetus) 41.51 %
- Muut selvittämättömät 2.71 %
Maatalous
Maataloussektori tarjoaa elinkeinon noin 80 % väestöstä, vaikka sen tuottavuus on hyvin alhaista. Maatalouden osuus maan BKT:sta on vain 33 %. Huonojen sääolosuhteiden vuoksi sektorin kasvu on takellellut viime vuosina. Hallitus on hiljattain laatinut tuotannon monipuolistamiseen ja kaupallistamiseen tähtäävän toimintasuunnitelman yhdessä yksityisen sektorin kanssa.
Maataloustuotannon modernisointi on tulevaisuuden kannalta keskeinen uudistus. Uuden politiikan toimeenpanon vaikutus köyhimmille pienviljelijöille ei ole kuitenkaan vielä tiedossa. Rahoitussektorilla ainoastaan Agricultural Development Bank palvelee suoraan pieniä maaseutuyrityksiä ja viljelijöitä. Edelleen kuitenkin suuri osa maanviljelijöistä joutuu rahoittamaan elinkeinoaan epävirallisella rahoituksella, mikä on esteenä yritysten kasvulle. Maataloussektorin alhainen tuottavuus johtuu myös kuljetusinfrastruktuurin huonosta kapasiteettista. Maanviljelijöillä on huono pääsy markkinoille tie- ja viestintäverkoston puutteiden vuoksi.
Palvelutuotanto ja matkailu
Palvelutuotannon osuus on BKT:sta noin 40 %. ja teollisuuden osuus noin 20 %. Teollisuustuotanto on kärsinyt karvaimpia tappioita viime vuosina. Toistuvat lakot, energiansaannin vaikeudet sekä teollisuuden kyvyttömyys hankkiutua uusille markkinoille ovat johtaneet tilanteeseen, jossa aiemmin 200 000 ihmistä työllistänyt sektori työllistää enää muutamia kymmeniä tuhansia ihmisiä. Samalla teollisuuden viennin arvo on pudonnut 190 milj. USD:stä alle miljoonaan dollariin vuodessa. Nepalin tuotantokyky on alhaisimpia maailmassa.
Matkailun merkitys Nepalille on ollut perinteisesti suuri. Konfliktin aikana romahtanut matkailijoiden määrä hidasti koko palvelusektorin kehitystä. Palvelusektorin suurimmat odotukset kohdistuvat nyt turismiin. Tuoreimpien tietojen mukaan turistien määrä on keväällä 2007 kasvanut jopa kolmanneksella edellisvuoden kevääseen verrattuna. Turisteja kävi Nepalissa vuonna 2007 noin 500 000. Suotuisan turvallisuustilanteen ohella hallituksen olisi kuitenkin kehitettävä koko palvelusektoria ja erityisesti matkailukohteita, jotta ne houkuttelisivat lisää maksukykyisiä turisteja.
Kauppasuhteet
Nepalin hallinto on 1990-luvun alusta lähtien pyrkinyt liberalisoimaan talouspolitiikkaansa, minkä seurauksena monia valtion yrityksiä yksityistettiin ja toteutettiin muita taloudellisia uudistuksia. Nepal on tänään yksi Etelä-Aasian avoimimmista ja kauppariippuvaisimmista talouksista. Kansainvälisen kaupankäynnin kasvu ei ole kuitenkaan yltänyt odotusten tasolle. Kokonaisviennin laahaava kasvu, lisääntyvä tarve tuontitavaroille ja näin suureneva kauppavaje luonnehtivat yhä ulkoista sektoria.
Erityisesti viime vuosien poliittinen epävakaus, infrastruktuurin puutteet ja hallinnon heikkous tekevät liiketalouden toimintaympäristöstä haastavan. Meriyhteyksien puuttuminen ja sisämarkkinoiden alikehittyneisyys vaikeuttavat tilannetta edelleen. Nepalin perinteisten ja uusien vientituotteiden (korut ja tekstiilit; tee ja luonnontuotteet) kasvava suosio maailmanmarkkinoilla, maan suhteellinen etulyönti-asema työvaltaisilla tuotantoaloilla sekä maantieteellinen läheisyys kahteen talousjättiläiseen, Kiinaan ja Intiaan, tarjoavat potentiaalia.
Nepal oli Kambodzhan ohella ensimmäinen vähiten kehittynyt maa (LDC-maa), joka hyväksyttiin WTO:n jäseneksi syyskuussa 2003 ja siitä tuli kauppajärjestön jäsen 23.4.2004. Jäsenyyden edellyttämien uudistusten toteuttaminen on haaste Nepalin hallinnolle. Erityisen paljon työtä edellyttävät SPS (Application of Sanitary and Phytosanitary Measures), TBT (Technical Barriers to Trade) ja TRIPS (Trade-Related Aspects of Intellectual Property Rights) sopimusten täytäntöönpano.
WTO-jäsenyydellä on nykytilanteessa vain marginaalinen merkitys Nepalille, koska maalla on vain vähän mitä kaupata maailmanmarkkinoilla.
Nepalin tärkein kauppakumppani on Intia, jonka osuus kaikesta Nepalin kaupankäynnistä on yli 60 %. Kauppasuhde naapurimaan kanssa nojaa kasvavassa määrin Intian tuontiin (yli 70 % maiden välisestä kaupasta). Nepalin ja Intian välisen kaupan negatiivinen vaje on kasvanut jatkuvasti maataloustuotteiden viennin vähenemisen ja toisaalta ajoneuvojen, teollisuustavaroiden sekä polttoaineiden tuonnin kasvamisen johdosta. Maiden välinen raja on avoin ja Nepalin vienti on pääosin tullitonta, perustuen maiden kahdenväliseen vapaakauppasopimukseen (allekirjoitettu ensi kertaa 1997, sekä uusittu vuosina 2002 ja 2007).
Intian ohella Nepalin merkittävimmät vientikohteet ovat USA, Saksa, Ranska, Iso-Britannia ja Kiina. Näiden kauppakumppanien osalta kärkituotteet viennissä ovat vaatteet, villamatot sekä pashminatuotteet.
Tuotantorakenteessa ongelmana on, että vienti rakentuu pääasiassa vain muutaman tuotteen varaan. Tuonti Intian ulkopuolelta on keskittynyt enemmän lähialueelle. Päätuontimaat ovat Kiina, Yhdistyneet Arabi-emiraatit, Saudi Arabia ja Kuwait.
Verotus
Konfliktin ja epävakaan poliittisen tilanteen johdosta talouskehitys on ollut heikko. Erityisesti turismin, teollisuuden ja kaupanalat eivät ole voineet laajentua tästä syystä. Myös verotusjärjestelmää ei ole saatu toimivaksi. Palkansaajat ja laitokset eivät maksa säännöllisesti veroja. Valtio on kuitenkin pystynyt kasvattamaan tulonkeruutaan 20 %. Suunnitelma pyrkiikin kehittämään verotusjärjestelmää ja veronmaksuun liittyvää seurantaa. Erityisesti halutaan edelleen kehittää arvonlisäverojärjestelmää.
Tullit ja verotus aiotaan yhdenmukaistaa WTO:n ja SAFTA:n Nepalin kanssa solmimien sopimusten mukaisiksi
Työttömyys
Erityisesti nuorisotyöttömyys kasvaa huolestuttavasti Nepalissa, vaikka tarkkoja lukuja ei olekaan. Joka vuosi 300 000 uutta henkilöä tulee työmarkkinoille. 100 000 on sellaisia nuoria, jotka eivät jatka perinteisissä ammateissa, vaan pyrkivät kaupunkeihin ja ulkomaille. Näiden nuorten lisäksi ammatillisen koulutuksen tarve on suuri myös konfliktin jälkeen leiriytetyille noin 20 000 maoistitaistelijoille.
Siirtolaisuus kasvaakin voimakkaasti kansainvälisesti ja maansisäisesti. Työhönotto on korruptoitunutta ja puolueellista. Nepalin köyhyysaste on laskenut 31 %, mutta tuloerot ovat kasvaneet voimakkaasti .
Petri Hautaniemi, Katmandu
Kirjoittaja työskentelee erityisasiantuntijana Suomen Katmandun-suurlähetystössä.