Suomalaiset virkamiehet ja komissio pohtivat kehityspoliittista johdonmukaisuutta

Ulkoministeriön järjestämä työpaja kokosi valtionhallinnon virkamiehiä keskustelemaan kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta 2. kesäkuuta Tieteiden talolle. Tilaisuuteen oli kutsuttu Euroopan komission asiantuntijoita esittelemään EU:n toimia kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämiseksi sekä keskustelemaan johdonmukaisuuden huomioimisesta käytännön virkamiestyössä.

Johdonmukaisuus-tilaisuuden osallistujia, kuva: kaisa Paavilainen Johdonmukaisuus-tilaisuuden osallistujia, kuva: Kaisa Paavilainen

Tilaisuudessa esiteltiin myös komission työohjelma vuosille 2010-2013 kehityspoliittisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi ajankohtaisissa globaaleissa haasteissa: kaupassa, ilmastonmuutoksessa, ruokaturvassa, muuttoliikkeessä ja turvallisuudessa.

Ilahduttavan suuren osallistujajoukon keränneen koulutustilaisuuden avasi ulkoministeriön alivaltiosihteeri Ritva Koukku-Ronde, joka kertoi Suomen saaneen erinomaiset arviot OECD/DACin arviossa kehityspoliittisen johdonmukaisuuden mekanismeista.

Kehityspoliittisella johdonmukaisuudella tarkoitetaan pyrkimystä siihen, että eri politiikka-alat tukevat kehityspolitiikan tavoitteita köyhyyden poistamisessa ja kestävässä kehityksessä.

Lissabonin sopimus vahvistaa johdonmukaisuutta

Koulutuksessa puhuivat Olivier Bodin ja Heike Schneider komission kehitysyhteistyöpääosastolta sekä Notis Lebessis maatalouspääosastolta. He totesivat kehityspoliittisen johdonmukaisuuden aseman vahvistuneen Lissabonin sopimuksen myötä.

Johdonmukaisuutta voidaan lähestyä joko tarkastelemalla jonkin tietyn sektorin myönteisiä tai kielteisiä vaikutuksia kehityspolitiikkaan tai toisaalta tarkastelemalla sitä, miten sektorien välistä yhteistyötä voidaan edistää tiettyyn globaaliin haasteeseen vastattaessa.

Euroopan unionissa on valittu jälkimmäinen tie. Komission 2010-13 prioriteeteissa kehityspoliittinen johdonmukaisuustyö keskitetään nyt viiteen globaaliin haasteeseen: kauppaan, ilmastonmuutokseen, ruokaturvaan, siirtolaisuuteen ja turvallisuuteen.

Edellä mainittuihin sisältyy monia yksittäisiä politiikkasektoreita kuten informaatio- ja viestintäteknologia, tutkimus sekä energia. Lähestymistapa on varsin kattava. Myös kehitysmaiden omiin politiikkoihin tulisi kiinnittää huomiota, sillä niiden tulee olla johdonmukaisia suhteessa tavoiteltuun kehitykseen.

EU ehdottaa korkean tason kv-kokouksen järjestämistä kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta.

Johdonmukaisella politiikalla saavutetaan monia etuja

Varsinaisen kehityspolitiikan lisäksi kehitysmaihin vaikuttaa toiminta monella sektorilla esimerkiksi kaupassa, maataloudessa ja turvallisuudessa. Aikaa ja rahaa säästyy, jos työskennellään yhteiset tavoitteet huomioiden.

”Ministeriöiden virkamiehet ovat tärkeässä roolissa kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämisessä”, sanoi lähetystöneuvos Leena Yli-Vakkuri-Gardemeister.

”Ministeriöiden välistä yhteistyötä on tarkoitus tiivistää ja on myös tarkoitus järjestää uusia yhteisiä tapahtumia johdonmukaisuutta edistävien järjestöjen kanssa”, kertoi Yli-Vakkuri-Gardemeister.

Vaikutusten arviointi

Notis Lebessis komission maatalouspääosastolta esitteli vaikutusten arviointityökalua (Impact Assessment Tool). Vaikutusten arvioinnilla viitataan prosessiin, jossa erilaisten lähestymistapojen tuominen yleiseen keskusteluun edesauttaa kehityspoliittisen johdonmukaisuuden toteutumista.

Tärkeää on luoda skenaarioita eri politiikkavaihtoehdoista. Haastavaa on, että ministeriöt toimivat usein itsenäisesti omilla tahoillaan. Vaikutusten arviointi tulisikin toteuttaa jo politiikkaa suunniteltaessa.

Kansalaisjärjestöt kehityspoliittisen johdonmukaisuuden asialla

Kehys ry:n pääsihteeri Rilli Lappalainen totesi puheenvuorossaan, että kehityspoliittisen johdonmukaisuuden edistämiseksi tulisi kasvattaa tietoisuutta eri politiikkapäätösten pitkän aikavälin vaikutuksista.

Kehityspoliittisesta johdonmukaisuudesta tulisi myös tehdä lähestyttävämpää käymällä sitä koskevaa keskustelua konkreettisin esimerkein. Lisäksi johdonmukaisuustyöhön tulisi integroida mukaan myös kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnat.

Teksti: Kaisa Paavilainen, KEO-20

Lisätietoja: Lähetystöneuvos Leena Yli-Vakkuri-Gardemeister, p. (09) 160 56162