Sotimisesta siviilitoimintaan Afganistanissa
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 14/2009.
Presidentti Barack Obama lakaisee nyt uutena luutana Yhdysvalloissa. Onnettoman Bushin hallinnon jäämistöä siivotaan pontevasti. Myös supervallan ulkopolitiikassa tuuletetaan. Siinäkin Bushin pahoja virheitä ja erehdyksiä korjataan.
Tästä uusimpana osoituksena on Bushin kauden keskeisimmän käsitteen hylkääminen. Yhdysvallat ei enää käy "sotaa terrorismia vastaan". Sotapuheesta siirrytään pois käyttämään muita ilmaisuja niistä toimista, joilla terrorismia torjutaan.
Syksyllä 2001 islamististen terrori-iskujen jälkeen presidentti George W. Bush julisti "sodan terrorismia vastaan" käytäväksi maailmanlaajuisella rintamalla. Tuon sodan tulos tiedetään: nyt terroristeja on maailmassa enemmän kuin syksyllä 2001. Sotilastoimin terrorismia ei ole kukistettu edes sen sydänalueilla Afganistanissa ja Pakistanissa.
Äskettäin Haagissa pidetyssä suuressa Afganistan-kokouksessa Yhdysvaltain edustajat kertoivat Obaman hallinnon siirtävän voimavaroja sotilastoimista siviilikriisinhallintaan noilla terroristien sydänmailla. Siellä terrorismia aletaan torjua myös muiden kuin aseellisin keinoin.
Tästä me suomalaiset voimme olla tyytyväisiä. Suomen joukot Afganistanissa ovat osallistuneet siellä jo vuosia ennen muuta kriisinhallintaan, myös siviilisektorilla, jopa kehitysyhteistyönä. Nyt Yhdysvallatkin on päätymässä suomalaiseen näkemykseen, ettei Taleban-terroristeja kyetä voittamaan sotilaallisesti. Tarvitaan lisäksi muita keinoja, muunlaista toimintaa.
Muutenkin Yhdysvaltain uusi johto on muuttamassa asennoitumistaan islamistisiin toimijoihin. Jo tammikuussa presidentti Obama virkaanastujaispuheessaan ilmoitti, että hän ojentaa sovinnon käden islamisteille, jos nämä puolestaan avaavat nyrkkinsä kättelyasentoon. Samankaltaisen viestin Obama lähetti maaliskuussa islamilaisen Iranin johdolle.
Huomattavana sovinnon eleenä Yhdysvaltain uskoministeri Hillary Clinton ilmoitti Haagin Afganistan-kokouksessa, että amerikkalaiset ovat valmiita rakentamaan yhteyksiä ja yhteistyötä niiden islamistien kanssa, jotka hylkäävät väkivallan ja siirtyvät muunlaiseen toimintaan.
Haagin kokouksessa päästiin laajaan yhteisymmärrykseen siitä, että terrorismin vastainen toiminta on laajennettava Afganistanista rajamaan Pakistanin puolelle. Jo kauan on tiedetty, että Pakistanin Taleban-kouluista on tullut myös terrorismin hautomoita. Niistä islamin vihaiset nuorukaiset ovat värväytyneet Afganistanin Taleban-militioihin taistelemaan jopa itsemurhapommittajina alueella toimivia ulkomaalaisia vastaan.
Jo vanhastaan Afganistanin ja Pakistanin raja-alue on ollut eräänlaista villiä itää, ei minkään kansallisen hallituksen kontrollissa. Alueella vuosisatoja eläneet pataanit ovat oma kansansa ja hallinneet perinteisesti Afganistanin eteläosia. Pataanit ovat olleet Afganistanissa aina sen kansallisen vastarinnan ydin, joka on vuosisatoja pystynyt karkoittamaan maasta ulkomaiset valloittajat.
Pataanien vastarinta ulkovaltojen sekaantumiselle heidän maansa asioihin on legendaarista. He ovat karkoittaneet mailtaan kaikki ulkomaiset valloittajat, viimeksi suuren ja mahtavan Neuvostoliiton sotaväen 1989, sitä ennen Britannian imperiumin joukot 1919, 1880 ja 1842 ja näitä ennen lukuisat muut miehitysvallat.
Tässä valossa länsimaiden liittouma Afganistanissa on nyt suuren, historiallisen haasteen edessä. Afganistanilaisten vastarinta on luja myös meneillään olevissa taisteluissa heidän maistaan, elämänarvoistaan ja sieluistaan. Taleban kehäänkärkenään he taistelevat kodin, uskonnon ja isänmaan puolesta heille vieraan kultuurin ja uskonnon joukkoja vastaan.
Näistä syistä Afganistanin rauhoittaminen ulkomaisin voimin lienee mahdoton tehtävä.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.