Rahoituslaitokset varautuvat elvyttämään kehitysmaita
Kaikki merkit viittaavat siihen, että maailmanlaajuinen taantuma on ajamassa myös kehitysmaita rahoitusvaikeuksiin ja kansainväliset rahoituslaitokset varautuvat elvytystoimiin. Toistaiseksi kuitenkin kehitysmaiden taloudet ovat pysyneet pystyssä ja kysyntä kehityspankkien lisälainoille on ollut vähäistä.
Finanssikriisi vaikuttaa kehitysmaiden talouksiin monien eri mekanismien kautta. Vaikka köyhimpien maiden taloudet eivät ole kuin pieniltä osin integroituneet huojuvaan maailmantalouteen, tuntuvat taantuman välilliset vaikutukset joka puolella maapalloa.
Taantuma esimerkiksi vähentää länsimaisten yritysten investointihaluja ja suorat sijoitukset kehitysmaihin vähenevät. Hiljenemisestä kärsivät myös kansainvälinen kauppa ja vientituotteiden hinnat ja sitä kautta kehitysmaiden vientitulot vähenevät.
Työttömyyden lisääntyessä teollisuusmaissa kutistuvat myös siirtolaisten rahalähetykset kotimaihinsa. Nämä lähetykset ovat monissa maissa bruttokansantuotteenkin kannalta merkittävä rahalähde. Lama on tuonut vielä kaiken lisäksi huolen virallisen kehitysavun vähenemisestä. EU-maista Italia on puolittanut kehitysapunsa ja Irlanti on leikannut apua yli 10 prosentilla. Latvia on keskeyttänyt kaiken kehitysavun.
Rahoitusvaje satoja miljardeja
Rahavirtojen ehtymisen arvioidaan aiheuttavan kehitysmaille 240-700 miljardin dollarin rahoitusvajeen jo pelkästään vuodelle 2009. Vertailun vuoksi OECD-maiden koko virallisen kehitysyhteistyön suuruus oli vuonna 2008 135 miljardia dollaria.
Pankkien pelastusoperaatioihin ja talouden elvytyspaketteihin ympäri teollistunutta maailmaa on sen sijaan käytetty tähän mennessä jo yli 2 300 miljardia dollaria. Maailmanpankin johtaja Robert B. Zoellick onkin verrannut kehitysapua pisaraan valtameressä verrattuna niihin lamatalkoisiin, jotka teollistuneessa maailmassa ovat käynnissä.
Kaikkein haavoittuvimmiksi on arvioitu kehitysmaat, jotka ovat jo valmiiksi köyhiä ja joissa talouskasvu hidastuu nyt voimakkaasti. Maailmanpankin arvion mukaan tähän riskiryhmään kuuluu 43 maata Saharan eteläpuoleisesta Afrikasta ja Aasiasta, mukaan lukien myös isot talousveturit Etelä-Afrikka ja Intia. Suomen kehitysyhteistyön pääkumppanimaista haavoittuvaisimpaan joukkoon kuuluvat Etiopia, Mosambik, Sambia, Tansania ja Vietnam.
Lisärahoitukselle ei vielä kysyntää
UNU-Widerin seminaarissa Helsingissä puhuneen ulkoministeriön kehityspoliittisen neuvonantajan Nina Katajan mukaan kehityspankit ovat vastanneet finanssikriisiin nopeasti ja tarjonneet kehittyville maille rahoitusta talouden rattaiden pyörittämiseen.
Kehityspankit varautuvat pääomittamaan kehitysmaiden pankkeja ja rahoittamaan tarvittaessa niiden sosiaaliturvajärjestelmiä. Samoin ne tarjoavat rahoitusta kaupalle, infrastruktuurin rakentamiselle ja mikroluototustoiminnan ylläpitämiselle.
Synkkenevään taloustilanteeseen varaudutaan lisäämällä kehityspankkien resursseja. Pääoman lisäyksestä on Nina Katajan mukaan sovittu jo Aasian kehityspankille ja lisäys on mahdollinen muutamille muillekin kansainvälisille kehityspankeille.
Pääomaa on kasattu kehitysmaiden auttamiseen pahimman yli, mutta kysyntä lisärahoitukselle on toistaiseksi ollut pientä. Katajan mukaan kyse voi olla siitä, että kriisin pahin vaihe on kehitysmaissa vielä vasta edessä.
Kataja kertoi, että kriisi ei tule muuttamaan Suomen kehitysyhteistyön prioriteetteja. Kehitysavun määrällisestä tavoitteesta, eli 0,7% bkt-tasosta vuoteen 2015 mennessä pidetään kiinni, samoin avun ennakoitavuudesta ja tehokkuustavoitteista. Katajan mukaan Suomi myös osallistuu kehityspankkien lisärahoitukseen tarpeen vaatiessa ja myös mahdollisten muiden kriisimekanismien rahoitukseen, "jos niillä on saavutettavissa selkeää lisäarvoa".
Perttu Iso-Markku