Mitä hyötyä Lissabonin sopimuksesta?

Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 41/2009.

Irlantilaiset vapauttivat äskettäin muun EU-Euroopan siitä piinasta, minkä he itse aiheuttivat viime vuonna torjumalla kansanäänestyksessä Euroopan unionin instituutioita, vallanjakoa ja toimintaa uudistavan Lissabonin sopimuksen. Se voidaan hyväksyä nyt myös Irlannin valtioelimissä, toivottavasti pian myös Tsekissä, viimeisessä viivyttelijämaassa.

Lissabonin sopimuksen neuvotteluhistoria ja hyväksyttäminen kaikissa 27 EU-valtiossa on puhutteleva kertomus siitä, kuinka vaikeaa, jopa riskialtista epäyhtenäisen EU-alueen yhdentäminen on. Sopimuksen sisällöstä neuvoteltiin kuuden vuoden ajan. Lopullinen versio on vaivalloisesti koottu kompromissi 27 erilaisesta kansallisesta näkemyksestä sopivaksi sopimukseksi.

Sopimuksen hyväksyttämisessä riskit toteutuivat kansanäänestyksissä. Ranskalaisten ja alankomaalaisten äänestäjien enemmistö hylkäsi vuonna 2005 silloisen sopimusversion. Unioni ajautui neuvottomuuden tilaan, josta sen johdatti ulos vasta vuonna 2007 Saksa EU-puheenjohtana.

Saksan esityksestä tehtiin eräänlainen silmänkääntötemppu. Koomassa ollut sopimusruumis paloiteltiin. Palat liitettiin unionin vanhempiin, jo hyväksyttyihin sopimuksiin lisukkeiksi. Niistä koottiin uudelta näyttävä sopimus uudella nimellä, englanniksi Reform Treaty, sittemmin Lissabonin sopimus.

Kansanäänestyksen riskejä välttääkseen kaikki EU-hallitukset paitsi Irlanti päättivät hyväksyttää tämän viimeisen sopimusversion vain parlamenttien, ei enää kansojen tasolla. Irlannin kansanäänestyksessä viime vuonna äänestäjien enemmistö hylkäsi tämänkin sopimuksen.

Tämän jälkeen EU-hallituspiirissä ei keksitty muuta keinoa kuin äänestyttää irlantilaisia uudestaan samasta sopimuksesta, tosin pienin myönnytyksin Irlannille. Muuttuneissa oloissa irlantilaisten enemmistö hyväksyi sopimuksen lokakuun alussa. Kun Tsekin presidenttikin hyväksynee sopimuksen, voidaan kysyä, millainen uudistus se on Euroopan yhdentämisessä?

Suurin hyöty on siinä, että unionista tulee nykyistä toimintakykyisempi vastaamaan alati muuttuvan maailman haasteisiin. Unionin johtoon tulee kaksi uutta toimijaa, presidentti ja ulkoministeriä vastaava korkea edustaja.

Uudenlaisen presidentin toimikausi on 2,5 vuotta ja häneltä toivotaan ryhtiä unionin keulakuvaksi ja yleisjohtajaksi. Vähintään yhtä merkittävä toimija tullee ulkosuhteita hoitavasta korkeasta edustajasta, joka koordinoi unionimaiden ulkopolitiikkaa.

Näin unionin toivotaan nousevan nykyistä näkyvämmäksi ja merkittävämmäksi toimijaksi maailmalla. Taloudellisesta suurvallasta halutaan vaikuttava kumppani muiden suurvaltojen kuten Yhdysvaltain, Kiinan ja Venäjän luokkaan myös maailmanpolitiikassa.

Sopimuksella uudistetaan myös unionin päätöksenteon sääntöjä niin, että yksimielisyyden vaatimuksesta siirrytään enemmistöpäätäntään entistä useammissa asioissa. Äänivaltasuhteita muutetaan vastaamaan kasvanutta jäsenkuntaa.

Lisäksi kansainvälisen oikeuden valossa unionin asema muuttuu, kun siitä tehdään juridinen oikeushenkilö. Näin se voi liittyä unionina kansainvälisiin sopimuksiin kuten Euroopan ihmisoikeussopimukseen. Kansanvaltaakin lisätään niin, että miljoona EU-kansalaista yhdessä voi tehdä kansalaisaloitteen EU-käsittelyyn.
 

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.