Millainen Afganistan vuonna 2014?

Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 30/2010.

Äskettäin Kabulissä pidetty 70 valtion kokous Afganistanin tulevaisuudesta saattoi olla historiallinen. Jos siellä Afganistanille visioitu tulevaisuus toteutuisi, tehtiin viisaita päätöksiä. Jos selkkausmaan lähitulevaisuus olisi kuitenkin toisenlainen, historia tullee tuomitsemaan kokoustajat todellisuustajun puutteesta.

Kabulin suurkokouksen väenpaljoudessa ei nähty kuitenkaan yhden merkittävän osapuolen edustajia. Siellä ei ollut Taleban-militian eikä muun kansallisen vastarinnan edusmiehiä. Tosin heitä esiintyi kokousjärjestelyissä ampumalla raketteja Kabulin lentokentälle häiritäkseen kutsuttujen saapumista.

Kabulin kokouksessa pidettyjen puheiden ja sen 10-sivuisen päätösasiakirjan valossa Afganistanin lähitulevaisuutta määrittää kaksi perusasiaa: Päävastuu maan turvallisuudesta ja järjestyksenpidosta siirrettään viimeistään vuonna 2014 Afganistanin omille asevoimille ja poliisille. Toiseksi sotamaan jälleenrakentamisen apuresursseista puolet siirretään Afganistanin hallituksen käyttöön kahden seuraavan vuoden kuluessa.

Kokouksessa visioitiin ongelmamaalle varsin optimistinen tulevaisuuden näkymä. Siinä on kuusi osatekijää.

Ensiksikin uskotaan, että Afganistanin hallituksen joukot, ulkovaltojen liittouman tukemina, kykenevät nujertamaan Taleban-militian ja siihen liittyneen kansallisen vastarinnan taisteluvoiman seuraavien neljän vuoden aikana.

Toiseksi arvioidaan, että Afganistanin hallituksen sotilaita ja poliiseja kouluttamalla maahan saataisiin riittävän vahvat ja toimintakykyiset turvallisuuden ja järjestyksen takaajat.

Kolmanneksi visiodaan, että Afganistanin keskushallitusta pystytään vahvistamaan niin, että se saisi ylivallan koko maassa ja olisi niin toimintakykyinen kuin suvereenissa valtiossa tulee olla.

Neljänneksi edellytetään, että hallituksella olisi kansan enemmistön tuki takanaan, mieluiten vapaissa ja vilpittömissä vaaleissa todennettuna.

Viidenneksi vaaditaan, että raskasta, maan tavaksi juurtunutta korruptiota tulee vähentää olennaisesti. Nyt Afganistan on Somalian ohella korruptoitunein maa maailmassa.

Kuudenneksi kehitysyhteistyötä Afganistanin kanssa jatketaan ja tehostetaan lähivuosina talouden, poliittisen järjestelmän ja oikeusvaltion perustan rakentamiseksi.

Puheissaan ja päätösasiakirjan hyväksyjinä Kabulin kokoustajat olivat siis varsin optimistisia. Missä asioissa he olivat mahdollisesti, jopa todennäköisesti ylioptimistisia?

Eniten voidaan epäillä sitä, kyettäisiinkö kolmessa vuodessa Afganistanille kouluttamaan ja perustamaan sellaiset puolustus- ja poliisivoimat, että ne voisivat ottaa turvallisuustilanteen haltuunsa jo vuonna 2014. Siihen mennessä hallitusta vastustavat kapinalliset, Taleban keihäänkärkenään, tuskin menettävät taisteluvoimaansa.

On syytä muistaa, että Afganistanin selkkaus on myös sivilisaatioiden, kulttuurien ja uskontojen välinen taistelu. Siellä perinteisen islamin maassa vahvan vakaumuksen omaksuneet islamistit taistelevat kansainvälisen liittouman vääräuskoisia vastaan niiden karkoittamiseksi oikeauskoisten mailta. Islamistit eivät halua sinne länsimaisia arvoja eikä asioita. Siksi kehitysyhteistyökin on Afganistanissa ongelmallista ja vaikeaa.

Toiseksi Kabulin kokoustajien näkemys hallituksen kyvystä toimia tehokkaasti asetettujen tavoitteiden toteuttamiseksi kuten korruption ja huumeviljelyn hävittämiseksi on varmaan ylioptimistinen. Laajassa, väestöltään monenkirjavassa ja alueellisten sotaherrojen maassa keskushallituksen valta ja kannatus on aina ollut vähäistä.
 

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.