Maailman vaikein virka 

Kolumni on julkaistu 25.4.2009 Aamulehdessä.

Toimittuaan Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteerinä vuosina 1946-52 norjalainen Tryggve Lie totesi, että hän oli hoitanut tuon ajan maailman vaikeinta virkaa. Hän tuskin liioitteli.  Taustalla oli Lien riitautuminen Neuvostoliiton kanssa YK-toiminnasta tuon ajan selkkauksissa.

Kun YK-pääsihteerin arvovalta joutui vastakkain suuren jäsenvaltion vallan kanssa, valta voitti arvovallan. Lie lähti, Neuvostoliitto jäi. Mitkä muut asiat voivat vaikeuttaa maailmanjärjestön pääsihteerin työtä?

YK-järjestön pääsihteerin tehtävä on vaikea ensiksikin hoidettavien asioiden osalta. YK-järjestölle on uskottu todella suuria ja haasteellisia asioita hoidettavaksi. Niistä vähäisin ei ole maailmanrauhan turvaaminen. Lisäksi YKn odotetaan ratkovan sellaisia globaaleja ongelmia kuin köyhyyden, lukutaidottomuuden ja kulkutautien poistaminen. Uusimpana vaativana tehtävänä on ilmaston suojeleminen.

Mitä tahansa virkaa on toisaalta vaikea hoitaa, kun viranhaltijalla on 192 erilaista työnantajaa, siis kaikki YK-jäsenmaat. Ne kaikki ovat erilaisia ja niiden valtiolliset edut menevät usein ristiin kovassa maailmanpolitiikassa. Kaikilla on kuitenkin odotuksia, että pääsihteeri sovittelisi näitä ristiriitoja menestyksellä. Toisinaan se on mahdotonta.

Kolmas vaikeus pääsihteerin työssä juontuu YKn peruskirjasta. Siinä mainitaan niukasti vain kahdessa kohdassa noista tehtävistä. Peruskirjan 97. artiklassa todetaan, että pääsihteeri on "järjestön johtava hallinnollinen virkamies". Peruskirjan 99. artiklassa mainitaan, että pääsihteerillä on oikeus "saattaa turvallisuusneuvoston tietoon mikä tahansa asia, joka hänen mielestään voi uhata kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta".

Ensimmäinen maininta tekee pääsihteeristä YK-järjestön hallintojohtajan. Jo se tehtävä on mittava. Yhdistyneet Kansakunnat ala- ja erityisjärjestöineen on maailman suurimpia organisaatioita. Peruspalkattua henkilöstöä on noin 15 000. Laajan hallinnon johtajana pääsihteeri tietenkin delegoi suuren osan hallintotyöstä alaisilleen sihteeristössä. Vain tärkeimmät hallinnolliset päätökset kuten merkittävät henkilövalinnat ja hallinnon ylimmän ohjauksen hän tekee itse.

Peruskirjan toinen maininta suo pääsihteerille myös poliittista valtaa. Samalla se velvoittaa hänet seuraamaan jatkuvasti ja tarkasti maailmanpolitiikan ja jopa valtioiden sisäisten tapahtumain kehitystä rauhan ja turvallisuuden näkökulmasta. Pääsihteerin tulee tuntea ja tiedostaa maailman tilaan vaikuttavia asioita ja ilmiöitä ja esittää niistä tarvittaessa arvionsa turvallisuusneuvostolle.

On huomattava, ettei peruskirjan 99. artiklan maininta tee pääsihteeristä maailmanjärjestön poliittista johtajaa. Se vain mahdollistaa pääsihteerin osallistumisen poliittisten asiain käsittelyyn. Peruskirjan mukaan merkittäviä poliittisia asioita käsittelevät ja niistä päättävät YK-organisaatiossa turvallisuusneuvosto ylinnä ja sen ohella yleiskokous. Pääsihteeri ei johda vaan palvelee näitä elimiä.

Peruskirjan määräysten lisäksi ja ohella pääsihteerin toimintaa viitoittaa tavallaan vakiintunut käytäntö. Kun YK on arvostettu järjestö ja sen pääsihteerillä on huomattavaa arvovaltaa, tavaksi on tullut, että pääsihteeriä pyydetään usein sovittelemaan valtioiden ja muidenkin toimijain kiistoja ja selkkauksia. Aktiivisimmat pääsihteerit ovat ryhtyneet sovittelutehtäviin oma-aloitteisestikin. Tällöin pääsihteeri tarjoaa selkkauksissa oleville niin sanottuja hyviä palveluksia.

Pääsihteerin odotetaan toimivan myös maailman arvojohtajana. YKn peruskirjassa, Ihmisoikeuksien julistuksessa ja sen perustalta tehdyissä sopimuksissa ja muissa julistuksissa on mainittu ne arvot, joita ihmiskunnan laaja enemmistö vaalii ja viljelee. Odotetaan, että pääsihteeri puhuisi julkisissa esiintymisissään näiden arvojen puolesta jonkinlaisena saarnamiehenä.

Kun pääsihteeri toimii kiistojen ja selkkausten sovittelijana, häneltä edellytetään ehdotonta puolueettomuutta ja usein hiljaista diplomatiaa kulissien takana. YK-arvojen saarnamiehenä hän voi kuitenkin julkisuudessa ottaa kantaa asioihin niin, että asettuu yhteisiä arvoja vaalivien puolelle ja siten noita arvoja loukkaavia vastaan. Molemmat roolit ovat omalla tavallaan vaativia ja edellyttävät pääsihteeriltä hyvää harkintakykyä ja suhteellisuudentajua.

Lisäksi pääsihteerille lankeaa viran puolesta YK-päätösten ja suositusten toimeenpanon valvonta. Valtioita sitovia ja velvoittavia päätöksiä tekee turvallisuusneuvosto ja suositusluonteisia päätöksiä yleiskokous. Vuosittain näitä päätöksiä tulee kymmeniä. Niiden toimeenpano on sekä YK-organisaatiossa että valtiotasolla iso ja jatkuva urakka.

Tässä toiminnassa pääsihteeristä tulee tavallaan normitehtailija. Varsinkin yleiskokouksen suositukset ovat usein melko väljästi muotoiltuja niin, että ne on työstettävä muualla käytäntöön soveltuviksi esityksiksi. Työstäminen lankeaa usein YK-sihteeristölle, jonka ylimpänä virkamiehenä pääsihteeri ohjeistaa ja valvoo tätäkin toimintaa.

Myös tässä toiminnassa pääsihteeri saattaa kohdata odottamattomia vaikeuksia ja vastarintaa. Viimeksi siitä kertoi edellinen pääsihteeri Kofi Annan hiljattain julkaistussa kirjassa pääsihteerin tehtävistä. Kun hänen ehdotuksensa monista asioista eivät edenneet käytännön toimiksi, hän keksi kutsua koolle parhaiden asiantuntijain ryhmän työstämään ensin suositeltavaa asiaa. Se auttoi. Kun pääsihteeri esitteli asian uudestaan tällaisen ryhmän nimissä, moni asia lähti etenemään, kertoo Annan.

Tämä todentaa, että parhaimmillaan YK-pääsihteerit ovat olleet myös luovia lahjakkuuksia. Kansainvälinen diplomatia on ala, jossa kekseliäillä ratkaisuehdotuksilla on jatkuvaa kysyntää. Luovalla lahjakkuudella päästään tuloksiin jopa YK-järjestön ylimmässä johdossa.

Maailmanjärjestölle on valittu tähän mennessä kahdeksan pääsihteeriä. Uuden pääsihteerin valinta on aina laajasti kiinnostava, jännittäväkin tapahtuma kansainvälisessä yhteisössä. Sääntöjen mukaan pääsihteerin valitsee yleiskokous turvallisuusneuvoston suosituksesta. Käytännössä valinnan tekee neuvosto, kun sen suosituksen tulee olla yksimielinen veto-oikeudellisten pysyvien jäsenten osalta.

Kun pääsihteerin valinta on ollut poikkeuksetta poliittisten, maantieteellisten ja muidenkin tekijäin kompromissi, vaalissa ehdokkaina olevista tehtävään pätevin ei aina tule valituksi. Tällainen kokemus meillä suomalaisillakin on vuodelta 1971, jolloin itävaltalainen Kurt Waldheim tuli valituksi ohi suomalaisen Max Jakobsonin.

Alussa mainitun Tryggve Lien jälkeen arvostetuimpia pääsihteereitä lienevät olleet ruotsalainen Dag Hammarskjöld (1953-61), perulainen Javier Pérez de Cuéllar (1982-91) ja ghanalainen Kofi Annan (1997-2006). He nostivat YK-profiilia erityisesti kansainvälisten selkkausten sovittelijoina ja rauhoittajina. Lisäksi kaksi viimeksi mainittua saivat mainetta hyvinä hallintomiehinä.

Nykyinen pääsihteeri Ban Ki-moon siirtyi maailman vaikeimpaan virkaan Korean tasavallan ulkoministerin tehtävästä vuoden 2007 alussa. Hänellä on vielä runsaat kaksi vuotta aikaa näyttää, tuleeko hänestä seuraava historiassakin arvostettu pääsihteeri.

Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.