Laadukasta ja lapsiystävällistä koulutusta kaikille Nepalissa
Valtaosa Nepalin lapsista aloittaa koulun. Koulupudokkaiden määrä on kuitenkin suuri. Opettajat eivät osaa ottaa huomioon erilaisia oppijoita. Myös sukupuoli, erot maan eri osien välillä ja perheen talous voivat olla esteenä koulunkäynnille.
Vaikka Nepalissa on onnistuttu saamaan entistä useampi lapsi kouluun, opetuksen laadussa on kuitenkin kohennettavaa. YK:n toista vuosituhattavoitetta, peruskoulutuksen ulottamista kaikille lapsille, ei todennäköisesti tulla saavuttamaan vuoteen 2015 mennessä.
Ala-asteen opettajilla ei ole tarvittavaa ymmärrystä lyhyen ja osittain heikkotasoisen opettajankoulutuksen vuoksi lasten kehityksestä, kullekin ikäryhmälle soveltuvista opetusmenetelmistä ja oppimisvaikeuksista kärsivien lasten opettamisesta.
Opetus on pääasiassa opettajan perässä toistamista ja yksitoikkoista ulkoaoppimista. Oppimisvaikeuksista kärsivät lapset joutuvat usein keskeyttämään koulunsa reputtaessaan saman luokka-asteen useampaan kertaan. Häpeän vuoksi he eivät halua aloittaa luokkaa aina uudelleen alusta.
Koulussa käytetään edelleen jonkin verran väkivaltaisia kuritusmenetelmiä, kuten keppiä. Tämän vuoksi oppilaat pelkäävät opettajaansa. Oppimisesta puuttuu kaikki ilo ja riemu eikä koulunkäynti tunnu lapsista enää tärkeältä.
Myös osa kouluttamattomista vanhemmista on sitä mieltä, että koulutus ei ole tärkeää. Erityisesti tyttöjen kohdalla maaseudulla koulutusta pidetään hyödyttömänä, sillä tyttö lähtee kuitenkin varsin nuorena avioliiton kautta uuteen perheeseen. Kotityöt ovat tuolloin koulunkäyntiä tärkeämpiä. Kaveripiiri voi ajaa oppilaan lintsaamaan ja putoamaan koulun piiristä lopullisesti.
Miksi koulussa kannattaa käydä, jos opetus ei ole riittävää ja hyvää? Jos vanhemmatkin ovat koulutusta vastaan, kun lapsista on enemmän hyötyä työvoimana pellolla tai kotitöissä, on lasten koulunkäynti vaarassa ja koulupudokkuus todellinen uhka vuosituhattavoitteen toteutumiselle.
Järjestö kartoitti koulupudokkuuden syitä
Ruohonjuuritasolla näiden ongelmien parissa työskentelee esimerkiksi suomalaisen Interpedia-järjestön pitkäaikainen kumppani Loo Niva Child Concern Group.
Loo Niva on kartoittanut syitä koulusta putoamiseen Kathmandun laakson etelärinteillä Khokanan kyläkomitean alueella.
Kartoituksen pohjalta ongelmiin on tartuttu rivakasti. Opettajia on alettu kouluttaa lasten oikeuksista ja lasten kehityspsykologisista kausista. Kun opettajat ymmärtävät ne, heidän on helpompi käyttää erilaisia menetelmiä ja keinoja oppimisen edistämiseksi. Lapsikerhot tarjoavat lapsille koulutusta lasten oikeuksista, jotta he voivat huolehtia omien oikeuksiensa toteutumisesta kotona ja koulussa.
Tärkeitä ovat myös vanhempien ryhmät. Niissä kerrotaan koulutuksen merkityksestä ja vahvistetaan kylän naisia ottamaan suurempi rooli lastensa koulutuksessa. Kun kaikki tämä tehdään yhdessä kyläläisten kanssa, ruohonjuuritasolla, yhteisö itse voi jatkaa työtä hankkeen päätyttyä.
Kartta muistuttaa koulutuksesta
Kartoituksen tulokset on jaettu kyläläisten kanssa ja kyläkomitean alueelta on piirretty kartta. Se on esillä kylän keskeisimmällä paikalla, temppelin kupeessa. Kaikki ohikulkijat näkevät sen muistutuksena koulutuksen merkityksestä heidän alueellaan.
Yhdessä tehden voidaan päästä hyviin tuloksiin. Loo Niva onkin alueella arvostettu toimija, jonka kanssa kaikki koulut ja kyläkomiteat haluavat tehdä yhteistyötä.
Ulkoministeriön tukemassa Interpedian ja Loo Nivan hankkeessa tietoa on levitetty laajalle. Koulutuksiin on osallistuttu halukkaasti ja koulut ovat ottaneet innokkaasti käyttöön uudenlaiset lapsiystävällisemmät opetusmenetelmät.
Yhteistyö paikallisten kanssa on hedelmällistä, sillä kaikki ovat sitoutuneita hankkeen toteuttamiseen ja toiminnan kehittämiseen.
Vaikka hankealueen koulut eivät ole kaukana pääkaupungista, ovat asiat niissä kuitenkin huomattavasti heikommalla tolalla kuin kaupungin kouluissa. Jatkossa Loo Niva ulottaa toimintaansa Lalitpuria syrjäisempiin piirikuntiin, jotta lapsiystävällinen ja lasten oikeuksia kunnioittava perusopetus voidaan ulottaa kaikkia.
Koulutusta koskeva vuosituhattavoite voidaan ehkä sittenkin saavuttaa ennen määräaikaa.
Maarit Pulju
Kirjoittaja on koulutukseltaan opettaja, joka työskentelee Etvo-ohjelman vapaaehtoisena Loo Niva Child Concern Groupissa viiden kuukauden ajan vuonna 2010.