Korean sota uhkaa jatkua
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 21/2010.
Korean niemimaalla kahden erilaisen Korean valtion suhteet ovat jälleen aallonpohjassa niiden jo 60 vuotta jatkuneessa myrskyisessä historiassa. Suhteet pilasi maaliskuussa Keltaisella merellä valtioiden rajavesillä tapahtunut välikohtaus, jossa todistetusti Pohjois-Korean sotalaivalta ammuttu torpedo upotti Etelä-Korean asevoimien aluksen ja 46 merisotilasta.
Nyt nämä vihasuhteissa elävät valtiot ovat ajautuneet sanasotaan tapahtuneesta, jälleen kerran. Pohjois-Korean johto ei tunnusta osuuttaan merelliseen välikohtaukseen. Sen sijaan se uhkaa Etelä-Koreaa ja sen liittolaisia täysimittaisella sodalla, jos ne ryhtyisivät sotilaallisiin rankaisutoimiin.
Jatkona samankaltaisille välikohtauksille maaliskuun meriselkkaus kertoo, että maailman nykyvaltioista Pohjois-Korea on eristynein ja epäilyttävin, ehkä vaarallisinkin. Sen diktaattori uhkailee toisia maita sotatoimilla, jopa ydinasein. Se voi kaupitella rahapulassaan joukkotuhon aseita jopa terroristeille.
Ulkopoliittisen oppinsa tuon kommunistimaan johtaja Kim Jong-il on omaksunut Sisilian mafiosoilta. Kun valtiot yleensä tavoittelevat turvallisuutta ja muuta hyvää yhteistyöllä, Korean diktaattori tavoittelee etuja uhkailemalla ja kiristämällä. Yhdessä suhteessa hän on sisilialaisia mafiosojakin pahempi: he huolehtivat kyllä omasta väestään, mutta Kim jättää omansakin nälkään, viluun ja pimeään.
Korean niemimaalla naapuristo ja kansainvälinen yhteisö laajemminkin elättelee myrkkykäärmettä povellaan. Miten Pjongjangin käärme tehtäisiin vaarattomaksi ?
Tätä ongelmaa pohditaan taas kerran maaliskuun välikohtauksen jälkeen erityisesti niiden valtioiden piirissä, jossa on yritetty hillitä Pohjois-Korean ydinasiestautumista viime vuosina. Piiriin kuuluvat Etelä-Korean lisäksi Yhdysvallat, Kiina, Venäjä ja Japani.
Näistä Yhdysvallat ja Japani ovat tuominneet ankarin sanoin Etelä-Korean puolustusvoimain aluksen upottamisen. Kiina on tapansa mukaan tyynnytellyt tilannetta, jottei selkkaus laajenisi. Kiinassa pelätään eniten Pohjois-Korean valtiorakenteen luhistumista ja sen seurauksia Kiinalle itselleen diktatuurin naapurimaana.
Pohjois-Korea on maailman suljetuin valtio. Sen sisäisistä asioista tiedetään vain vähän ja sen ulkopolitiikka ei ole ennustettavissa. Se tiedetään, että kaikki poliittinen valta on siellä keskitetty yhdelle miehelle ja hänen lähipiirilleen, Kim Jong-ilille. Häntä tunnetaan vain vähän ja sekin vähä kertoo epänormaalista, arvaamattomasta toimijasta.
Myös se tiedetään, että omalaatuinen kommunistidiktatuuri on suurissa taloudellisissa vaikeuksissa jopa niin, että siellä miljoonat ovat kärsineet jo kauan ravinnon puutteesta, tuhansia menehtynyt jo nälkään. Tyydyttävästi ravittuja ja huollettuja ovat vain maan sotilaat ja poliisit.
Tässäkin valossa diktaattorin ja hänen käskyläisinään toimivan pienen eliittiväen suurimpana pelkona on, että tyytymätön kansa ryhtyisi kumokselliseen toimintaan, kuten on käynyt useimissa kommunistimaissa. Siksi sotaväki ja poliisit on pidettävä tyytyväisinä, etteivät ne kääntyisi diktaattoria vastaan vaan jatkaisivat oppositioväen kurittamista.
Tällaisen vastapuolen kanssa yritetään nyt vähentää jännitystä Korean niemimaalla. Sotilaallisiin rankaisutoimiin tuskin ryhdytään, kun arvaamattoman diktaattorin vastatoimia ei pystytä luotettavasti ennakoimaan. Pahimmillaan ajauduttaisiin laajaan sotilaalliseen selkkaukseen, uuteen Korean sotaan.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.