Japani haaveilee vapaakauppasopimuksesta EU:n kanssa
Japanin kauppapolitiikan kaksiraiteinen linja jatkuu. WTO nähdään keskeisimpänä areenana, mutta kahdenvälisten järjestelyjen painoarvo on kasvanut jatkuvasti. Japani näkee va-paakauppasopimukset Dohan kauppakierrosta täydentävänä välineenä.
Japanin vapaakauppasopimusten määrä noussee kuluvan vuoden aikana yhdeksään sisältäen sopimuksen koko ASEANin kanssa. Neuvottelujen alla on lisäksi kuusi muuta sopimusta, joista osa valmistunee vuosikymmenen vaihteeseen mennessä. Suunnitelmia joukon kasvattamisesta ei ole julkistettu, mutta EU nähdään lupaavimpana kumppanina lyhyellä aikavälillä. Liike-elämän etujärjestöt laativat pohjapaperia EU:n ja Japanin välisestä taloudellisesta integraatiosopimuksesta.
Japani on perinteisesti kuulunut monenkeskisten kaupan vapauttamismekanismien (GATT, WTO) kannattajiin suppeampien järjestelyjen asemasta, mutta vuosituhannen vaihteesta lähtien se on alkanut tiivistää kahdenvälisten vapaakauppasopimustensa verkkoa ja osallistua keskusteluun edellytyksistä Aasian taloudelliseen integraatioon entistä aktiivisemmin.
Keskeisimmät syyt suunnanmuutokseen löytyvät turhautumisesta Dohan kierroksen hitaaseen etenemiseen, tarpeesta vastata pahimpien kilpailijoiden jo aiemmin käynnistämiin vapaakauppahankkeisiin sekä pyrkimyksistä edistää kotimarkkinoiden rakenteellisia muutoksia avaamalla niitä ulkomaiselle kilpailulle. Japanin näkemys kahdenvälisistä vapaakauppajärjestelyistä monenkeskisen järjestelmän uhkana on samalla muuttunut näkemykseksi niiden roolista WTO-järjestelmää täydentävänä ja jopa piristävänä mekanismina.
Maatalous Japanille herkkä asia
Japani on pyrkinyt vapaakauppahankkeissaan huomioimaan tavarakaupan lisäksi mm. palvelut, teollisoikeudet ja kilpailukysymykset huomioiviin taloudellisen kumppanuuden sopimuksiin (Economic Partnership Agreements, EPA), mutta se on osoittanut myös periaatteellista valmiutta vähemmän kunnianhimoisiin FTA-ratkaisuihin kumppanista riippuen. Käytännössä kapea-alaisia sopimuksia on kuitenkin haluttu välttää johtuen Japanin keskeisimpien offensiivisten intressien laajentumisesta tulleista ja tariffeista investointiympäristöä ja palvelukauppaa koskeviin kysymyksiin japanilaisyritysten levittäessä toimintaansa eri puolille maailmaa. Laajan agendan kautta on samalla pyritty luomaan liikkumavaraa kompromissien hakemiseen hankalissa maatalouskysymyksissä.
Japanin vapaakauppahankkeet ovat kohdistuneet voittopuolisesti lähialueille Aasiassa, mutta joukkoon lukeutuu myös useita alueen ulkopuolisia maita. Japanin vapaakauppastrategiassa päätökset neuvottelujen käynnistämisestä perustuvat arvioihin kandidaattien kaupallis-taloudellisesta merkityksestä ja/tai potentiaalista energian ja raaka-aineiden lähteinä, mutta käytännössä valintaa ovat tähän asti ohjanneet vähintään yhtä vahvasti havainnot kilpailijoiden toimista ja osin myös poliittiset syyt. Reaktiivisuuden aste vaikuttaa tosin vähin erin pienentyvän, mutta erityisesti maatalouteen liittyvien defensiivisten intressiensä johdosta Japanille on edelleen vaikeaa olla aloitteellinen monien sille tärkeiden ja huomattavaa potentiaalia omaavien talouksien suhteen. Jakolinja kaupan vapauttamismyönteisen elinkeinoelämän ja protektionistisen maa- ja kalatalouden välillä on kotimaassa edelleen selvä.
Tavoitteena kymmenkunta uutta vapaakauppasopimusta
Japanin julkilausuttuna tavoitteena on 10-15 vapaakauppasopimuksen solmiminen keskeisten kumppanien kanssa kuluvan vuosikymmenen loppuun mennessä. Sen voimassa olevien sopimusten verkko kattaa tällä hetkellä Singaporen, Meksikon, Malesian, Thaimaan ja Chilen, mutta täydentynee jo lähiaikoina Filippiinit-, Brunei-, Indonesia- ja ASEAN-sopimuksilla, jotka viimeisteltyinä odottavat lähinnä ratifiointiaan.
ASEAN-sopimus ei ole yhtä kattava kuin kahdenväliset sopimukset järjestön keskeisimpien maiden kanssa, mutta ratkaistessaan mm. alkuperäsääntöjä koskevia kysymyksiä sen odotetaan parantavan Aasiaan levittäytyneen japanilaisteollisuuden toimintaedellytyksiä huomattavasti. Sopimus toimii samalla poliittisena signaalina Japanin halusta olla mukana Aasian taloudellisessa yhdentymiskehityksessä vähintään samalla tasolla kuin kilpailijansa Kiina ja Etelä-Korea, jotka ovat omat sopimuksensa ASEANin kanssa myös solmineet.
Keskeneräisistä vapaakauppahankkeista pisimmällä ovat edenneet vuonna 2007 käynnistyneet neuvottelut Sveitsin ja Vietnamin kanssa, ja ne saataneen päätökseen vielä kuluvan vuoden aikana. Etelä-Korea-neuvottelut aloitettiin vuonna 2003, mutta ne katkesivat jo vuotta myöhemmin maa- ja kalataloutta koskeviin ongelmiin, Korean teollisuuden kilpailukykyhuoliin ja pääministeri Koizumin kaudella viilenneisiin poliittisiin suhteisiin, eikä niiden jatkumisesta ole ainakaan toistaiseksi näkynyt selviä merkkejä.
Vuosien 2006-07 aikana neuvottelut on käynnistetty myös Australian, GCC:n ja Intian kanssa, mutta niitä tuskin saadaan päätökseen vielä kuluvana vuonna. Australia-neuvotteluihin kohdistuu erityistä mielenkiintoa, koska ne testaavat ensimmäistä kertaa Japanin kykyä neuvotella suuren maataloustuotteiden viejän kanssa, ja antavat samalla osviittaa Japanin tulevista kumppanivalinnoista. Mikäli neuvottelut kariutuvat maatalouteen, kynnys neuvotteluihin myös muiden merkittävien maatalousviejien kanssa kasvaa selvästi.
Käynnistyneiden neuvottelujen myötä Japanin tavoite 10-15 sopimuksen syntymisestä vuosikymmenen vaihteeseen mennessä on lähellä toteutumistaan, mutta koska verkon ulkopuolelle jäävät edelleen suurimmat kauppakumppanit (USA, Kiina, EU) sekä eräät lupaavat markkinat ja raaka-aineiden lähteet (mm. Etelä-Afrikka, Brasilia), pyrkimykset vapaakauppaverkoston laajentamiseksi tuskin päättyvät nykyisiin hankkeisiin.
EU kiinnostaa erityisesti
Erityisen kiinnostuksen kohteeksi on noussut EU johtuen sekä maatalouskomponentin arvioidusta keveydestä verrattuna muihin kandidaatteihin sekä kilpailukykypaineista, joita EU:n ja Etelä-Korean sopimusneuvottelut Japanille luovat. Japanilaisen ja eurooppalaisen liike-elämän etujärjestöt ovat jo osaltaan ryhtyneet laatimaan pohjapaperia EU:n ja Japanin välisestä taloudellisesta integraatiosopimuksesta (EU-Japani Economic Integration Agreement, EIA), joka tähtää laajasti liiketoimintaa haittaavien tekijöiden poistamiseen ja yhteistyön tiivistämiseen mm. säädöskysymyksissä.
Japanin kauppa- ja teollisuusministeriö on osoittanut kiinnostusta asiaan, mutta Euroopan komissio on ollut kylmäkiskoinen vedoten aloitteen mahdollisiin haitallisiin vaikutuksiin Dohan kierrokselle. Aivan lähitulevaisuudessa neuvottelujen toteutuminen EU:n kanssa ei vaikutakaan todennäköiseltä, mutta tilanne saattaa muuttua nopeastikin riippuen Dohan kierroksen kohtalosta.
Yhtenä tavoitteena vastapainon luonti Kiinalle
Kahdenvälisen sopimusverkostonsa tiivistämisen ohella Japani on osallistunut aktiivisesti keskusteluun Aasian taloudellisen integraation edistämisestä. Japani näkee ASEANin luontevaksi keskiöksi prosessille paitsi alueellisen yhdentymiskehityksen edelläkävijänä, mutta myös siksi, että niin Japani, Kiina kuin Etelä-Koreakin ovat solmineet omat kahdenväliset vapaakauppasopimuksensa sen kanssa.
Tähän asti integraatiokeskustelun ytimessä on ollut niin kutsuttu "ASEAN+3" malli, mutta vuonna 2006 Japani nosti sen rinnalle oman CEPEA-aloitteensa (Comprehensive Economic Partnership in East Asia), johon kuuluisivat lisäksi Intia, Australia ja Uusi Seelanti. Japanin halu sisällyttää kolmikko prosessiin perustuu sekä kaupallistaloudellisiin intresseihin että tarpeeseen luoda vastapainoa Kiinan kasvavalle vaikutusvallalle.
Päällisin puolin suunta kohti Aasian laajempaa taloudellista integraatiota vaikuttaa selvältä, mutta lyhyellä aikavälillä hankkeen tiellä on monia poliittisia ja teknisiä pidäkkeitä, joihin kuuluvat mm. kysymykset integraatiopohjan muodosta ja vaikeuksista yhdistää risteäviä vapaakauppasopimuksia yhdeksi kokonaisuudeksi erilaisen kattavuuden vuoksi. Kartoitustyöt ASEAN+3 ja ASEAN+6 vapaakauppa-alueiden toteuttamisedellytyksistä ovat tosin jo käynnistyneet, mutta parhaaassakin tapauksessa suunnitelmien toteutuminen vaikuttaa olevan vielä vuosien päässä.