Ilmastodiplomatiaa huipputasolla
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 39/2009.
Ilmastoalan tiedeyhteisössä enemmistön näkemys on, että maapallon ilmakehässä on meneillään huomattava, ehkä kohtalokaskin muutos. Ilmakehä on saastunut ihmistoiminnan päästöistä niin, että ilmasto vähitellen lämpenee kaikkialla maailmassa. Yli kahden asteen lämpeneminen vaikuttaisi olennaisesti maapallon elinoloihin niitä huonontavasti.
Tämän muutoksen torjuntatoimista yritetään tehdä laaja kansainvälinen sopimus joulukuussa YK-konferensissa Kööpenhaminassa. Monet pitävät sitä merkittävimpänä kansainvälisenä kokouksena puoleen vuosisataan. Aiheiston tärkeydestä kertoo sekin, että kokousvalmisteluihin osallistuivat äskettäin myös sadan valtion päämiehet YK-yleiskokouksen yhteydessä New Yorkissa.
Huippukokouksen puheenjohtajana toiminut pääsihteeri Ban Ki-moon odotti jo New Yorkissa valtionpäämiehiltä lupauksia käytännön toimista ilmasto-ongelmien ratkomiseksi. Hän lienee pettynyt käytyyn keskusteluun. Keskeisten valtioiden johtajat kertoivat vain löysiä lupauksia ilman täsmennettyjä tavoitteita. Kokouksessa todennettiin kuitenkin eri valtioiden tahtotilaa yhteisen ongelman ratkomiseen.
Suurimmalla kiinnostuksella odotettiin Yhdysvaltain ja Kiinan johtajien viestejä muulle maailmalle näissä asioissa. Nämä suurvallat ovat ilmakehämme suurimpia saastuttajia yhteensä yli kolmanneksen osuudellaan ja niiltä odotetaan merkittäviä panoksia yhteisen ongelman lientämiseen.
Presidentti Barack Obama julisti maansa lujaa tahtoa osallistua odotusten mukaisesti ilmastonmuutoksen torjuntatalkoisiin. Hänen hallintonsa on kuitenkin näissä asioissa nyt kongressiedustajien vankina. Esitys uudeksi ilmasto- ja energialaiksi on siellä kansanedustajien ja senaattoreiden käsiteltävänä. Esityksestä päättäminen saattaa siirtyä ensi vuodelle, siis Kööpenhaminan suurkokouksen jälkeiselle ajalle.
Kiinan presidentin Hu Jintaon puhe lisäsi toivoa Kööpenhaminan kokouksen onnistumisesta. Hän vakuutti Kiinan ryhtyvän toimiin saastuttavien päästöjen vähentämiseksi ”merkittävästi”. Hän edustaa – toisin kuin Obama - sellaista hallitusvaltaa, joka pystyy toteuttamaan aikomuksensa maan kaikkien valtaelinten hyväksynnällä.
Toisena hyvän viestin tuojana esiintyi Japanin uusi pääministeri Yukio Hatoyama. Tätä ennen Japani ei ollut ilmoittanut osaltaan minkäänlaisia määrällisiä päästörajoituksia, joihin se sitoutuisi. Nyt Hatoyama ilmoitti Japanin aikovan vähentää saastepäästöjään 25 % vuoteen 2020 mennessä vuoden 1990 tasosta – samaa luokkaa kuin EU-maiden aikomus.
EU-valtioiden johtajat saattoivat New Yorkin valmistelukokouksessakin näyttää esimerkkiä päättäväisyydestään sitoutua ilmaston suojeluun jopa yksipuolisesti, mutta mieluiten kaikkien muiden maiden kanssa taakkaa jakaen. EU-piirissä sitoudutaan 20 - 30 prosentin päästövähennyksiin seuraavan vuosikymmenen aikana, jos uusi kansainvälinen sopimus tehtäisiin.
Nykyinen päästösaasteiden kuorma ilmakehään on lähtöisin paljolti perinteisten teollisuusmaiden savupiipputeollisuudesta, liikenteestä ja lämmityksestä. Tästä koituu päästöjen torjunnan taakanjaossa suuri pulma niiden ja vähemmän kehittyneiden maiden välille. Useimmat kehitysmaat aikovat sitoutua taakanjakoon vain ehdolla, että ilmakehää jo pilanneet rikkaat maat rahoittaisivat merkittävästi ilmansuojelua kehitysmaanosissa.
Valmisteluaikaa Kööpenhaminan suureen kokoukseen on enää kymmenisen viikkoa. Monet isot asiat ovat vielä levällään ja kiisteltyjä. Pessimistit pelkäävät, ettei Kööpenhaminastakaan saada tavoiteltua sopimusta ja että ilmastonmuutos kohtalokkaine seurauksineen karkaa käsistä. Me optimistit elättelemme vielä toivoa, että sopimus syntyisi. Kai maailman johtajilla on sen verran viisautta ja vastuuntuntoa.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.