Haitin ympäristötilanne
heikkenee
Vaikka Haitin maanjäristys ei ollut voimakkaimpien joukossa, kuolonuhrien määrä oli poikkeuksellisen korkea. Chilen katastrofiin verrattuna Haiti on surullinen esimerkki huonon infrastruktuurin ja varautumattomuuden seurauksista. Haitilla ei kyde suurta, akuuttia ympäristökatastrofia, mutta kuitenkin monenlaisia ongelmia, kuten jätetilanne, vesien pilaantuminen ja vähäisten metsien hyväksikäyttö energiansaantiin.
YK:n ympäristöohjelman UNEPin Post Conflict and Disaster Management -osaston hankekoordinaattori Andrew Morton kertoi Haitin katastrofin jälkeisestä ympäristötilanteesta Kanadan edustuston järjestämässä kokouksessa 8. maaliskuuta 2010.
Morton oli juuri palannut viisiviikkoiselta Haitin komennukseltaan, jonka aikana hän valvoi nopeaa puuttumista edellyttäviä ympäristötoimia, perusti katastrofin jälkeisen insinööriyksikön ja kehitti maahan seismistä järjestelmää.
Morton huomioi, ettei Haitin maanjäristys ollut voimakkuusasteeltaan samaa mittaluokkaa kuin monet muut viime vuosina tapahtuneet järistykset, esimerkiksi sitä seurannut Chilen järistys, mutta kuolonuhrien määrä (yli 220 000) oli poikkeuksellisen korkea. Tämä johtui jo ennestään heikosta infrastruktuurista, seismisen järjestelmän puuttumisesta ja muutenkin heikosta luonnonkatastrofeihin varautumisesta.
Haavoittuvuus maanjäristyksille oli Haitilla tiedossa, mutta tarvittavat investoinnit, välineet ja tietämys puuttuivat eikä varautuminen ollut riittävää.
Avustustoiminnassa on insinöörin
mentävä aukko
Yleisesti Morton totesi, että katastrofien jälkeisessä humanitaarisessa avustustoiminnassa on seismologian sekä insinööritaidon mentävä aukko. Mortonin tehtäväksi Haitilla tuli maanjäristysopastus, vaikkei hän ole alan asiantuntija. Järistyksen seurauksena 80 prosenttia rakennuskannasta on joko kokonaan tai osittain tuhoutunut. Vaarana on, että syntyy uusia kuolonuhreja, kun kantavuutensa menettäneet rakennukset otetaan uudelleen käyttöön ja ne romahtavat joko ajan myötä tai jälkijäristysten seurauksena.
Jälkijäristykset voivat myös aiheuttaa maanvyörymiä, ja sadekauden pyörremyrskyt ja tulvat voivat vakavoittaa tilannetta edelleen.
Järistys aiheutti pienen tsunamin, ja teoriassa tällainen on edelleen mahdollinen, jos katastrofi antoi sysäyksen toiselle vastaavalle lähitulevaisuudessa. Nopea ympäristöarvio osoitti, ettei järistys aiheuttanut akuuttia ympäristökatastrofia muutamia pieniä tulipaloja ja öljyvuotoja lukuun ottamatta. Sen sijaan epäsuoria pitkällä aikavälillä kärjistyviä ympäristövaikutuksia on runsaasti.
Katastrofin seurauksena maassa lojuu miljoonia tonneja pirstaloituneita raunioita, jotka on käytävä läpi. Jätetilanne oli Haitilla jo ennestään vaikea, mutta nyt katastrofi ja sitä seuraavat avustustoimet, esimerkiksi sairaalajätteet, tuovat moninkertaisen kuormituksen. Kunnollisen sanitaation ja puhtaan veden puute aiheuttaa terveysongelmia.
Tulvat ja ruokapula
uhkaavat
Haitin maaperä on vakavasti kulunut, ja katastrofin jälkeinen energian ja puun tarve muodostaa uhan ennestään vähäisille metsille ja muulle kasvustolle. Puun varastaminen esimerkiksi suojelualueilta johtaa lisääntyvään eroosioon, tulviin ja heikkeneviin satoihin. Merien pilaantuminen ja liikakalastus voivat puolestaan johtaa kalakantojen heikkenemiseen.
UNEPilla on ympäristöhaasteisiin lukuisia ratkaisuja. Jätteet on käsiteltävä oikein ja käynnistettävä olemassa olevat jätteidenpolttolaitokset. Pitkällä tähtäimellä tarvitaan muun muassa jätteidenkäsittelyverotus ja yksityisesti toimiva kaatopaikkajärjestelmä.
Saniteettijärjestelmän toimintaan tarvitaan esimerkiksi biokaasuyksiköitä, jotka on liitetty sähkögeneraattoreihin, jätevesienkäsittelylaitoksia jätetankkien tyhjentämistä varten, ja pitkällä tähtäimellä viemäröintiä koskeva lainsäädäntö.
Kaikkea tätä varten tarvitaan siemenrahaa, teknisen kapasiteetin vahvistusta sekä ympäristövalvontayksikkö. Puuta joudutaan tuomaan ulkomailta väliaikaisten suojien rakentamista varten. Ruoanlaittoon tarvitaan kaasua ja vähänkuluttavia kaasuliesiä. Energiankulutuksessa on pitkällä aikavälillä pyrittävä eri tavoin omavaraisuuteen. Metsitys on käynnistettävä uudelleen, salapuunkaato saatava kuriin ja maanviljelijöitä tuettava muun muassa kannustimilla kestävään metsänhoitoon.
Meriympäristön elvyttämistä varten voidaan perustaa yhteisöpohjaisia rannikonsuojeluhankkeita ja merisuojelualueita.
Avustusjärjestöt kilpailevat
keskenään
Katastrofin jälkeen yli 100 000 haitilaista on rekrytoitu ruokaa ja/tai pientä palkkaa vastaan erilaisiin ympäristöhankkeisiin, mutta tulokset ovat ympäristön kannalta joko rajallisia tai jopa vahingollisia.
Harvalla Haitilla toimivasta yli 800 avustusjärjestöstä on riittävää ympäristöasiantuntemusta.
UNEP onkin lanseerannut 6 350 000 dollarin ympäristöhankkeen, ”Technical Assistance Facility for Environment and Sustainable Energy in Relief and Early Recovery”, jonka tarkoituksena on tarjota teknistä asiantuntemusta muun muassa jätteidenkäsittelyssä, metsätaloudessa ja infrastruktuurin jälleenrakentamisessa.
Morton totesi, ettei YK ole valmis vastaamaan maanjäristysten aiheuttamiin katastrofitilanteisiin. Tässä tapauksessa haasteena oli vielä se, että YK oli myös katastrofin uhri. 70 prosenttia sen infrastruktuurista tuhoutui järistyksessä.
YK toimii vielä melko järjestäytyneesti, mutta paikalla on satoja muita järjestöjä, jotka kilpailevat keskenään. Kaikki etsivät paikallista kykenevää työvoimaa, kuljetuskalustoa ynnä muuta. Avustusruoanjakelu toimii heikoiten siten, että valtatielle pysäytetään rekka, josta heitellään ruokaa ja samalla luodaan ympärille kaaos ja massiivinen liikenneruuhka.
Haitilla tarvitaan nyt henkilöitä, jotka puhuvat ranskaa, omaavat tarvittavat tekniset taidot ja ovat valmiit työskentelemään paikan päällä useita kuukausia.