Brasilia kehittyy suurvallaksi
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 24/2010.
On vuosikymmeniä sanottu, että Brasilialla on suuri tulevaisuus edessään. Vasta nyt hitaan kehityksen tuloksena Brasilia alkaa näyttää suurvallalta ja opettelee toimimaan suurvallan roolissa myös maailmanpolitiikassa.
Jo yhdessä osavaltiossa ja suurkaupungissa Rio de Janeirossa brasilialaista elämänmenoa tarkkailemalla näkee merkkejä nopeasta kehityksestä ja suuruudesta. Käynti Brasiliassa on todella vaikuttava elämys.
Brasilia on eteläisen Amerikan suurin valtio sekä pinta-alaltaan että väestöltään ja näiltä ominaisuuksiltaan viidenneksi suurin koko maailmassa. Brasilia on alaltaan yli 25 kertaa ja väkiluvultaan 35 kertaa Suomea suurempi. Suurimmassa kaupungissa Sao Paolossa asuu väkeä kaksi kertaa enemmän kuin koko Suomessa.
Maan luonnonvaratkin ovat suuret, osin vielä mittaamattomat. Ne ovat niin monipuoliset, että perustarpeissaan brasilialaiset voisivat olla omavaraisia. Perinteisenä elinkeinona harjoitetaan yhä hyvin tuottavaa maataloutta. Metsävarat ovat valtavat, mutta paikoin huolestuttavasti hupenemassa. Maaperä on rikas monenlaisista malmeista. Monipuolista teollisuutta on pienistä kyläpajoista huipputeknologian suuryrityksiin.
Omavaraisuuden mahdollisuudesta huolimatta Brasilia on kuitenkin avoin talous ja osallistuu laajasti maailmankauppaan ja talousyhteistyöhön muiden maiden kanssa. Suurimmat vientitulot saadaan erilaisista teollisuustuotteista, malmeista ja maataloustuotteista kuten soijasta, raakasokerista ja kahvista. Kahvin lisäksi meille Suomeenkin tuodaan Brasiliasta paljon laatulihaa.
Brasilian kehittymistä suurvallaksi on hidastanut osaltaan hallitustapojen vaihtelu. Poliittisessa historiassaan Brasilia oli aluksi Portugalin siirtomaa, sitten omalaatuinen keisarikunta, sen jälkeen tasavalta vuodesta 1889 lähtien vuoteen 1930 asti, jolloin se muuttui vallananastuksella diktatuuriksi. Sittemmin brasilialaiset saivat kokea sotilashallintoa vielä kahden vuosikymmenen ajan vuoteen 1985 asti. Aitoa vaalidemokratiaa siellä on harjoitettu siis vasta 25 viime vuoden aikana.
Sotilasvallan huonoa hallintoa ja talouspoliittisia virheitä ovat kaksi viimeistä presidenttiä joutuneet korjaamaan, menestyksellä. Ensin Fernando Henrique Cardoso 1994-2002 onnistui taltuttamaan jätti-inflaation, keventämään maan velkataakkaa ja uudistamaan maanomistusta pienviljelijäin eduksi.
Brasilian nykyinen, pian virkansa jättävä presidentti Lula da Silva on nostanut Brasilian näkyvästi maailmankartalle. Köyhistä oloista lähteneenä ja ammattiyhdistystoiminnassa karaistuneena valtionjohtajana hän on ymmärtänyt, mikä on kaikille brasilialaisille eduksi ja toteuttanut sen mukaista politiikkaa. Hänen hallituskaudellaan 2002 – 2010 yli 20 miljoonaa brasilialaista on nostettu julkisen vallan tuella käyhyydestä keskiluokkaan.
Lula on kunnostautunut viime vuosina myös maailmanpolitiikan areenoilla. Viimeksi hän esiintyi Teheranissa sovittelijana äskettäin, kun hän yhdessä Turkin pääministerin kanssa kätilöi siellä sopimuksen Iranin ydianvoimakiistan lientämiseksi. Hän on esiintynyt vaikuttavasti myös maailman suurimpien talousvaltojen G20-ryhmässä ja ilmastoneuvotteluissa.
Muita asioita, joista vanha ja uusi Brasilia maailmalla tunnetaan, ovat ainakin jalkapallo ja karnevaalit. Pääosin katolisena maana Brasiliassa järjestetään joka kevät maailman suurimmat ja värikkäimmät karnevaalit, tunnetuimmin Rio de Janeirossa.
Brasiliassa on kolmen yksijumalaisen uskonnon ohella neljäskin. Se on jalkapallo. Brasiliasta lienee tullut maailman pelikentille eniten palvottuja pallotaitureita. Heistä kuulisimpia ovat Pelé, Leonardo, Zico, Romário, Rivaldo, Ronaldo, Ronaldinho ja Kaká. Viimeksi mainittujen taitoja voimme ihailla juuri alkaneissa jalkapallon maailmanmestaruuskisoissa Etelä-Afrikassa.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.