Investointituki kehitysmaille

Investointituki kehitysmaille -rahoitusinstrumentti (Public Sector Investment Facility, PIF) on yksi Suomen kehityspoliittisista rahoitusinstrumenteista. Uusi tukimuoto korvaa aiemmat korkotukiluotot.

Seuraava investointituki kehitysmaille (Public Sector Investment Facility, PIF) -instrumentin lausuntokierros konseptipapereille sulkeutuu 5.3.2020. Konseptipaperi tulee osoittaa ulkoministeriölle ja lähettää sähköpostiosoitteeseen pif@formin.fi. Määräajan jälkeen saapuneita konseptipapereita ei käsitellä.

 

PIF kelpoisten maiden listalta ovat poistuneet seuraavat maat: Armenia, Guatemala ja Päiväntasaajan Guinea.

 

Ulkoministeriö tukee tarvittaessa harkintansa mukaan tällä lausuntokierroksella jatkovalmisteluun valittujen hankkeiden ympäristö- ja sosiaaliselvitysten, ihmisoikeusarvioiden ja kehitysvaikutusindikaattorien laadintaa.

Instrumentin tavoitteena on tukea kehitysmaiden julkisen sektorin investointeja, jotka ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisia ja joissa hyödynnetään suomalaista osaamista ja teknologiaa.

Investointihankkeiden tulee perustua kohdemaan omiin kansallisiin kehitystarpeisiin ja kohdemaalla on päävastuu hankkeen kokonaiskustannuksista. Instrumentin kautta tuetaan kehitysyhteistyövaroin investointihankkeen ostohintaa ja hankkeen rahoitukseen järjestetyn vientiluoton korkoa, jolloin investoinnin kulut kehitysmaalle alenevat merkittävästi.

Ulkoministeriö vastaa rahoitustuen myöntämisestä PIF-instrumentin varoista. Suomen virallisena vientitakuulaitoksena toimiva Finnvera puolestaan vastaa ostajaluottotakuun myöntämisestä investointiluotolle. Suomen tuki edellyttää selkeitä kehitysvaikutuksia.

PIF-instrumentti on myös yksi UM:n hallinnoimista Team Finland -instrumenteista, ja sen käytössä tehdään tiivistä yhteistyötä muiden Team Finland -toimijoiden kanssa.

YK:n vuoden 2014 maailman investointiraportin mukaan kehitysmaiden tulisi investoida vuositasolla noin 3 3004 500 miljardia dollaria, jotta ne voisivat saavuttaa kestävän kehityksen tavoitteet tärkeimmillä sektoreilla ennen vuotta 2030. Uuden instrumentin kautta Suomi on mukana vastaamassa investointitarpeeseen.

Tuen periaatteet:

Investointituki kehitysmaille -instrumentti perustuu lakiin kehitysmaihin myönnettävistä korkotukiluotoista (1114/2000), valtioneuvoston asetukseen (1253/2000), vientitakuulakiin (422/2001) sekä OECD:n vientiluottosopimukseen.

Sillä voidaan rahoittaa julkisen sektorin hankkeita Finnveralle vientiluottotakuukelpoisissa vähiten kehittyneissä (LDC), matalan tulotason (LIC) ja alemman keskitulotason (LMIC) maissa.

PIF-investointiluotot kuuluvat kansainvälisesti niin sanottuihin sekaluottoihin, joissa on yhdistetty kehitysyhteistyörahoitusta ja vientiluottoja. PIF-rahoitus edellyttää, että hanketoteuttaja on Suomessa rekisteröity yritys ja hankkeessa on Finnveran hyväksymä riittävä suomalainen sisältö.

Kehitysmaa ottaa Finnveran takaaman lainan kaupalliselta pankilta investointia varten, ja ulkoministeriö maksaa lainan korot ja osan kauppasummasta niin, että OECD:n vaatima 35–50 prosentin lahjaosuus julkisesti tuetulle vientiluotolle täyttyy.

PIF-hankkeiden tulee olla taloudellisesti, yhteiskunnallisesti ja ympäristön kannalta kestäviä ja yhteensopivia kohdemaan omien kehitysohjelmien kanssa. Instrumentilla rahoitetaan investointeja, jotka tukevat kohdemaiden toimia kohti YK:n kestävän kehityksen tavoitteita (Agenda 2030).

Tukea voidaan myöntää investointeihin, jotka kohdistuvat esimerkiksi sosiaali-, vesihuolto-, energia-, cleantech-, tai muille kehitysyhteistyökelpoisille sektoreille. Hankkeiden tulee olla linjassa Suomen kehityspoliittisten linjausten (ml. ihmisoikeus- ja tulosperustaisuutta koskevien ohjeiden) kanssa.

Miten toimitaan?

Hankkeen idea ja perustiedot voidaan esivalmisteluvaiheessa esittää ulkoministeriölle niin sanotulla konseptipaperilla. Konseptipaperin voi toimittaa hankkeen toteuttamisesta kiinnostunut suomalainen yritys, kohdemaan julkisen sektorin toimija, hankkeen rahoittamisesta kiinnostunut rahoituslaitos tai kohdemaassa tai kolmannessa maassa toimiva yritys.

Ulkoministeriö ilmoittaa verkkosivuillaan vuosittain ajankohdat, jolloin ulkoministeriö käsittelee ja antaa lausunnon alustavasta hankeideasta.

Viejä tai luottolaitos toimittaa Finnveralle ostajaluottotakuun hakemuksen. Hakemuslomake ja tietoa ostajaluottotakuusta on saatavilla Finnveran verkkosivuilla.

Ulkoministeriö arvioi hankkeiden toteuttavuuden, valvoo hankintamenettelyä ja tekee päätöksen PIF-tuen myöntämisestä. Finnvera tekee vientiluotolle takuupäätöksen, jolla taataan luottoon liittyvät riskit.

Luoton myöntäjänä voivat toimia suomalaiset tai muut Euroopan talousalueella toimiluvan saaneet luottolaitokset, jotka täyttävät Finnveran niille asettamat ehdot. Luottojen myöntämisestä noudatetaan OECD:n vientiluottokonsensuksen periaatteita. Niiden mukaan luottoja voidaan myöntää hankkeille, jotka ovat liiketaloudellisesti kannattamattomia, mutta kansantaloudellisesti kannattavia.

Liiketaloudellinen kannattamattomuus tarkoittaa sitä, ettei luotonsaaja saa itse hankkeen myötä niin paljon tuloja, että voisi maksaa kaupallisten luottojen ehtojen mukaiset kulut. Kannattamattomuus voi joissakin tapauksissa tarkoittaa myös sitä, ettei hankkeen rahoittamiseksi ole saatavana kaupallista rahoitusta.

Kysymyksiä ja vastauksia Investointituki kehitysmaille -instrumentista (PIF)

Miten PIF eroaa korkotukiluotoista?

PIF on luotu vastaamaan investointitarpeisiin, jotka liittyvät kestävien kehitystavoitteiden saavuttamiseen kehitysmaissa. Uudella instrumentilla voidaan rahoittaa vähiten kehittyneiden maiden (LDC) investointeja, kun taas korkotukiluotot soveltuivat tätä vauraampien maiden rahoittamiseen.

Rahoituksen vastaanottamisen edellyttämä taloudellinen kestokyky varmistetaan Finnveran OECD-luottoluokituksen, IMF-velkakestävyysarviointien ja Suomen suurlähetystöjen kehityspoliittisten kokonaisarvioiden kautta.

Uudessa instrumentissa hankkeita koskeville ennakkosuunnitelmille järjestetään lausuntokierros kahdesti vuodessa. Tämä antaa yrityksille jo varhaisessa vaiheessa tiedon siitä, soveltuuko hanke PIF-rahoituksen piiriin.

PIF-rahoituksessa rakennuskustannusten maksimiosuus on rajattu 20 prosenttiin. Kapasiteetin vahvistamiseen ja investoinnin kokonaiskestävyyden varmistamiseen tarkoitetun rahoituksen minimitaso on nostettu 10 prosenttiin.

Miten uusi instrumentti varmistaa kehitysvaikutukset?

PIF-hankkeiden kehitysvaikutukset arvioidaan perusteellisesti, ja ne ovat tuen myöntämisen perusedellytys. Kehitysvaikutuksia tehostavat kumppanimaiden vahva omistajuus sekä PIF-luottojen kohdennus: hankkeet auttavat kehitysmaita saavuttamaan kestävät kehitystavoitteet sekä kansallisten kehityssuunnitelmien tavoitteita.

Hankkeista tehdään ihmisoikeus-, sosiaali- ja ympäristövaikutusarvioita. Arviointiin käytetään ulkopuolisia asiantuntijoita sekä ulkoasiainhallinnon kehitysyhteistyöhallinnon resursseja.

Rakennuskustannuksille asetettu maksimitaso vähentää korruptioriskiä paikallisissa alihankinnoissa ja kapasiteetin vahvistamisen minimirahoitustaso parantaa investoinnin pitkän ajan kestävyyttä.

Mitä tarkoitetaan sillä, että PIF-hankkeissa on mukana suomalaista osaamista?

Toteuttavan yrityksen tulee olla rekisteröitynyt Suomessa, ja hankkeen suomalaisen sisällön tulee olla valtion erityisrahoitusyhtiö Finnveran hyväksymällä tasolla. Taso määritellään Finnveran kulloinkin voimassa olevassa normistossa. Tällä hetkellä se tarkoittaa yleensä vähintään noin kolmasosan suomalaisuusastetta.

Minkä kokoisia hankkeita uuden instrumentin kautta rahoitetaan?

PIF-hankkeet rahoitetaan liikepankin kehitysmaan hallinnolle myöntämällä lainalla. Pankit eivät transaktiokustannusten vuoksi myönnä alle 5 miljoonan euron lainoja, mikä tätä kautta asettaa hankkeelle alarajan. Ulkoministeriön budjetti puolestaan asettaa ylärajaksi noin 30 miljoonaa euroa.

Mitkä voisivat olla tyypillisiä esimerkkejä PIF-rahoituksen piiriin sopivista hankkeista?

PIF-rahoituksella voidaan rahoittaa kansantaloudellisesti kannattavia mutta asiakkaalle liiketaloudellisesti kannattamattomia hankkeita. Hankkeita, joiden toteuttamiseen löytyy suurella todennäköisyydellä suomalaista osaamista, voisivat olla esimerkiksi maaseudun sähköistäminen, köyhille alueille rakennettavat aurinko-, vesi- ja tuulivoimalaitokset, jätteenkäsittelylaitokset ja vesihuolto, koulutukseen ja terveydenhuoltoon tarvittavat laitteistot sekä haja-asutusalueiden ICT-verkostot.

Erityisosaamista vaativat myös rannikkovalvontatutkat piratismin torjumista ja logistiikkaa varten kehitetyt laitteet, säätutkat sekä ruoppaajat vesiväylien avaamista ja kalastuksen tarpeita varten.

 

Tässä palvelussa myös

Muualla verkossa