Raportti "Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa" julkistettiin

Raportti "Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa" julkistettiin Aleksanteri- instituutissa 10. kesäkuuta 2008. Raportti on kulttuurihistoriallinen katsaus Suomen venäläisväestön vaiheista autonomian ajoilta nykypäivään.

Avaussanat lausui Aleksanteri- instituutin johtaja, professori Markku Kivinen. Aiheesta "Venäläiset emigrantit maailmalla ja Suomessa" luennoi ulkoministeriön erikoistutkija, VT, Ilmari Susiluoto. Raportin "Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa" esitteli tutkija, FT, Veronica Shenshin.

Raportti: Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa (avautuu uuteen ikkunaan) (PDF)
Tutkija Veronica Shenshin
Aleksanteri-instituutti
(Linkki toiselle web-sivustolle.) (avautuu uuteen ikkunaan)Helsingin yliopisto (2008)

Tutkimuksessa "Venäläiset ja venäläinen kulttuuri Suomessa" tarkastellaan venäläisväestöä osana Suomen monikulttuurista perinnettä. Tutkimuksen lähtökohtana on että suomalaisen valtaväestön, sen kielen, protestanttisen tradition ja Suomen kansallisen sivistyshistorian, ns. yhtenäiskulttuurin, ohella Suomessa on edustettuna muitakin perinteitä ja väestönosia.

Esimerkkejä tarjoavat niin alkuperäiskansa saamelaiset ja sen osana kolttaväestö kuin karjalaiset ja venäläisväestökin. Venäläisyyttä ilmentävät muun muassa ortodoksinen kirkkoperinne ruokakulttuureineen, raja-alueiden monikielisyys, kyyröläläisten saviruukkuperinne, venäläisten kauppiaiden Sinebrychoffin, Kiseleffin ja Nikolajeffin kauppiasperintö.

Raportissa ei tarkastella suoranaista venäläistä vaikutusta suomalaiseen kulttuuriin tai poliittisia virtauksia ja suuntauksia, vaan nimenomaan Suomen venäläisväestön ja heidän jälkeläistensä panosta Suomen taiteeseen, tieteeseen ja kulttuurielämään.

Raportti käsittelee Suomen venäläisväestön ja venäjänkielisten integroitumista ja assimiloitumista suomalaiseen yhteiskuntaan kulttuuri-identiteetin ja historiallisen identiteetin näkökulmista. Tarkastelun kohteena on Suomen venäjänkielinen sivistystoiminta, koulutus ja yliopistomaailma väestönosan integraatioprosessin näkökulmasta.

Suomen venäläisväestö on elänyt harvinaislaatuisessa ristipainetilanteessa historiallisten ja kulttuuripoliittisten käänteiden ja muutosten Suomessa. Integraation ja assimilaation vivahteet ovat moninaiset. Esimerkkejä löytyy totaalisesta assimilaatiosta, menneisyyden ja juurien kieltämisestä, nimen muutoksesta ja valtaväestöön sulautumisesta maltilliseen integraatioon sukujuurien, traditioiden ja perinteiden vaalimiseen ja kielitaidon ylläpitämiseen.

YYA-Suomen pitkä pakkoystävyyden kausi on kaikkien muiden historiallisten tapahtumien lisäksi jakanut venäläisväestön eri ryhmiin. Liennytyksen kausi purkaa pakkoystävyyttä ja olisi eduksi siirtyä vanhasta Vihollinen–Ystävä-asetelmasta neutraaliin, demystifioituun ja realiteetteja huomioon ottavaan käsitykseen venäläisistä. Tällöin inhimillinen ja tasavertainen asenne venäläisväestöä kohtaan ei olisi poissuljettu vaihtoehto.

Suomen kannalta venäläisväestön panos suomalaiseen kulttuuriin ja suomalaisen identiteetin rakentamiseen on ollut vahva lähinnä kaupallisella ja taiteellisella alalla. Venäläisväestön tilanne Suomessa on siitä harvinaislaatuinen, että sitä ei voida tarkastella erillään historiallisista, poliittisista, kulttuurisista, uskonnollisista tai ateistisista lähtökohdista. Kieli heijastaa eri yhteiskuntajärjestelmien erilaista mentaliteettia, vrt. neuvostoihmistä nykyvenäläiseen nuoreen.

Suomen venäläisväestön kannalta olisi tärkeätä myöntää väestönosan kirjavuus ja korostaa yhteisten päämäärien ja tavoitteiden tärkeys, jolloin maahanmuuttajien ja heidän lastensa kasvatuksen ja koulutuksen sekä mentaliteettien erot tasoittuisivat.

Integraatiossa on pitkälti kyse vastaanottajamaan ja maahanmuuttajan kohtaamisesta ja vuorovaikutuksesta yhteiskunnallisella, sosiaalisella ja kulttuurisella tasolla. Kansainvälisten ja kotimaisten tutkimusten mukaan maahanmuuttajien lapsilla ja lastenlapsilla on kaikista vaikeinta. Tässä tutkimuksessa painotettiin koulunkäynnin ja opiskelun onnistumisen puitteiden turvaamisen tärkeyttä integraatioprosessissa. Tasavertainen mahdollisuus työllistymiseen on yksi onnistuneen integraation peruslähtökohtia syrjäytetyksi tulemisen ja syrjäyttämisen sijaan.

Mahdolliset tiedustelut:
Ulkoasiainministeriö
Suunnittelu- ja tutkimusyksikkö