Jäikö Genevestä mitään käteen?
Maailman kauppajärjestö WTO:n ministeriviikko päättyi heinäkuun lopussa epäonnistumiseen. Neuvottelut kaatuivat lopulta Yhdysvaltain ja Intian väliseen erimielisyyteen kehitysmaita koskevan maatalouden erityissuojalausekkeen käytöstä. Tosin useita muita avoimia kysymyksiä oli myös ratkaistavana. Teknisissä kysymyksissä kuitenkin edistyttiin. WTO-maiden enemmistö ilmaisi valmiutensa jatkaa neuvotteluja ministerikokouksessa saavutettujen tulosten pohjalta. Vakavammat mahdollisuudet neuvottelukierroksen vauhdittamiseksi avautunevat aikaisintaan vuoden päästä syksyllä.
Neuvottelut kaatuivat lopulta Yhdysvaltain ja Intian väliseen erimielisyyteen kehitysmaita koskevan maatalouden erityissuojalausekkeen käytöstä. Tosin useita muita avoimia kysymyksiä oli myös ratkaistavana.
Neuvottelut kävivät lähellä läpimurtoa, kun seitsemän keskeistä osapuolta eli EU, Yhdysvallat, Japani, Brasilia, Australia, Intia sekä Kiina pääsivät yhteisymmärrykseen maatalouden ja NAMAn keskeisistä avoinna olevista kysymyksistä. Yhteisymmärrys ei kuitenkaan saanut riittävän laajaa hyväksyntää koko WTO:n jäsenistön kesken, ja lopulta se mureni myös seitsikkoryhmän (G7) sisällä.
Palveluneuvottelujen jatkon kannalta keskeinen ministeritason kokous kuitenkin pidettiin. Siinä saatiin hyödyllisiä viitteitä neuvotteluosapuolten tulevista tarjouksista.
Neuvotteluja käyty jo seitsemän vuotta
Vuonna 2001 käynnistetyn Dohan neuvottelukierroksen tavoitteena on kaupan vapauttaminen ja sääntöjärjestelmän kehittäminen lähes kaikilla WTO:n toiminta-alueilla. Näitä ovat muun muassa teollisuustuotteiden, maataloustuotteiden ja palveluiden kauppa, suojatoimet sekä henkisen omaisuuden suoja. Lisäksi pyritään sopimaan siitä, millä tavoin eräät uudet tai äskettäin WTO:n asialistalle tuodut aiheet jatkossa sisällytetään järjestön työhön. Kehityskysymykset ovat kierroksen neuvottelualueilla keskeisesti esillä, minkä vuoksi neuvotteluagendaa kutsutaan myös Dohan kehitysagendaksi (DDA, Doha Development Agenda).
DDA-neuvottelut oli alkuperäisen suunnitelman mukaan määrä päättää tammikuuhun 2005 mennessä, mutta niiden aikataulu on venynyt useilla vuosilla puuttuvan edistyksen vuoksi. Liikevoimaa Dohan kauppaneuvottelujen päättämiseen on pyritty antamaan 2005 Hongkongin WTO-ministerikokouksen jälkeen useissa korkean tason tapaamisissa. Tällaiseksi oli tarkoitettu myös Geneven viimekuinen kokous.
Vuosi sitten heinäkuussa maatalous- ja teollisuustuotteiden markkinoillepääsy (NAMA) -neuvotteluryhmien puheenjohtajat tekivät omissa nimissään neuvotteluesitykset.
Neuvotteluesityksissä oli runsaasti ongelmakohtia, mutta ne hyväksyttiin pohjaksi syyskuussa alkaneille neuvotteluille maataloudessa ja NAMAssa. Syksyn mittaan modaliteettiehdotusten avoimissa teknisluonteisissa kysymyksissä päästiin eteenpäin, mutta pääkysymykset eli tullien ja tukien leikkaukset sekä kehitysmaita koskevista joustoista sopiminen jäivät edelleen sellaisiksi poliittisiksi kysymyksiksi, joissa katsottiin tarvittavan ministeritason päätöksiä.
Toiset ehdotukset maataloudesta ja NAMAsta pöydättiin helmikuussa ja kolmannet toukokuussa 2008. Kolmansien ehdotusten pöytäämisen jälkeen pääjohtaja Lamy arvioi neuvottelutilanteen kypsäksi ministerien kutsumiselle Geneveen. Kolmansissa modaliteettiehdotuksissa oli tällöin avoimia hakasuluissa olevia asiakokonaisuuksia maataloudessa tusinan verran ja NAMAssa yli kaksikymmentä.
Pääjohtaja Lamy kutsui ministerit koolle Geneveen 21.07.2008 alkaen tavoitteena saada aikaan modaliteettisopimus maataloudesta ja NAMAsta sekä järjestää palveluneuvottelujen jatkon kannalta tärkeä signalointikokous.
Ministeritapaamiseen, joka ei ollut säännönmukainen WTOn ministerikokous, saapui yli 60 kauppaministeriä. Suomea edustivat ulkomaankauppaministeri Paavo Väyrynen ja maatalousministeri Sirkka-Liisa Anttila.
Jatkoa tutkitaan
Vaikka Dohan neuvotteluissa on keskitytty viime vuodet maatalouteen ja NAMAan, EUn kanta on ollut johdonmukainen siinä, että asetetuista neuvottelutavoitteista tulee pitää kiinni ja tasapainoisen lopputuloksen tulee kattaa kaikki neuvottelualueet. Myös kehityskysymykset ovat olennainen osa neuvottelujen lopputulosta.
Relevantti kysymys WTO-järjestelmän tulevaisuudesta on kytköksissä sekä monenkeskisen kauppajärjestelmän ja kansainvälisen talouden kehitykseen. On selvää, että multilateraalinen kauppajärjestelmä säilyy, vaikka yksi WTO-kierros kariutuisi, sillä WTOn vankka pohja on syntynyt vuosikymmenten aikana käytyjen neuvottelukierrosten tuloksena. Jotta WTOn sääntöjärjestelmä kuitenkin säilyisi jatkossakin uskottavana ja merkityksellisenä globaalille kaupalle, sitä on uudistettava säännöllisesti.
DDAn aikana ovat myös vahvistuneet epäilyt siitä, voidaanko enää vastaavia laajoja neuvottelukierroksia aloittaa ja jäävätkö Dohan neuvottelut viimeiseksi laajaksi kierrokseksi - riippumatta siitä, saadaanko ne päätökseen vai ei.
EUn puolelta tällaista keskustelua ei haluta kuitenkaan avata ennen kuin DDA-neuvottelujen "viimeisellä ratkaisevalla maililla" on päästy maaliviivoille saakka. Geneven kokouksessa unioni esiintyi rakentavasti, eikä sitä syytetty neuvotteluiden kariutumisesta. EU-maat, Suomi mukaan lukien, analysoivat nyt tilannetta ja pyrkivät keräämään myös EU:n ulkopuolisten maiden näkemyksiä mahdollisesta jatkosta.
Ministereritapaamisen epäonnistumisesta huolimatta WTO-maiden enemmistö ilmaisi valmiutensa jatkaa neuvotteluja ministerikokouksessa saavutettujen tulosten pohjalta. Geneven ministeritason päätyttyä tuloksitta modaliteeteista sopiminen siirtynee näillä näkymin USAn presidentinvaalien, Intian parlamenttivaalien ja EUn komission vaihtumisen jälkeiseen aikaan eli syksyyn 2009.
Teksti: EY:n yhteisen kauppapolitiikan yksikkö, UM
* * * * *
Geneven ministerikokouksen jälkeistä WTO-neuvottelutilannetta arvioidaan syyskuun toisella viikolla ilmestyvässä Kauppapolitiikka-lehdessä.