Kehitysministeri Paateron puhe Tampereen Eurooppanuorten tilaisuudessa
Kehitysministeri Sirpa Paateron puhe Tampereen Eurooppanuorten tilaisuudessa 23.3.2015.
Hyvät Tampereen Eurooppanuoret,
On ilo olla puhumassa teille hyvin ajankohtaisesta ja tärkeästä aiheesta - kestävästä kehityksestä. Tämä vuosi on monessa mielessä kestävän kehityksen käännekohta, ja siksi siihen onkin syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Maailman kehityksen hurjasta vauhdista on puhuttu jo vuosisatoja, mutta onko tuo hurja vauhti synonyymi kehitykselle hyvässä mielessä vai pikemminkin muutokselle, joskus peruuttamattomalle ja negatiiviselle? Tiedämme, että tämä vauhti on johtanut mm. maailman väestömäärän nelinkertaistumiseen viimeksi kuluneen vuosisadan aikana, ja näin ollen maapallon väestömäärä on ylittänyt seitsemän miljardin rajan. Kulutamme maapalloa ja sen resursseja yli sen kestokyvyn, mikä on johtanut dramaattisiin ja pysyviin muutoksiin ympäristössä. Lisäksi tiedämme, että eriarvoisuus kasvaa ja maailman tasapaino horjuu, kun epävarmuus lisääntyy.
Joka vuosi vietetään maailman ylikulutuspäivää. Se tarkoittaa päivää, jolloin ihmiset ovat kuluttaneet maapallon kyseisen vuoden uusiutuvien luonnonvarojen tuotannon ja fossiilisten polttoaineiden kasvihuonepäästöjen käsittelykyvyn. Loppuvuosi otetaan velkaa tulevilta sukupolvilta. Jo 1970-luvulla kulutus ylitti maapallon kantokyvyn ja sen jälkeen ylikulutuspäivä on joka vuosi aikaistunut. Nyt luonnonvarat loppuvat jo elokuussa. Tämä on yksi tapa havainnollistaa, miten maapallon väestö elää yli varojensa ja lainaa teiltä ja tulevilta sukupolvilta.
Tämä on yksi niitä huonoja ja hälyttäviä uutisia, joita kuulemme päivittäin eri puolilta maailman tilasta ja kehityksestä, ja ne tulee ottaa vakavasti. Kehitysministerinä saan päivittäin seurata positiivista kehitystä ja tuloksia, joita kehityspolitiikalla saadaan aikaiseksi. Etiopian matkallani alkuvuodesta pääsin todistamaan mm. miten Suomen tukemat vesihankkeet (2009-2015) ovat mahdollistaneet yhteensä yli 8 600 vesipisteen rakentamisen ja lähes kolmen miljoonan ihmisen pääsyn puhtaan veden piiriin Etiopiassa ja opettajien koulutus on parantanut opetuksen laatua. Etiopia on muutenkin esimerkki Afrikan maasta, joka kehittyy kovaa vauhtia: vielä kolme vuosikymmentä sitten maa kärsi rankasti nälänhädästä, nyt maa pystyy tuottamaan ruokaa lähes koko maan tarpeisiin ja ruoka-avun varassa elää enää harva.
Sosiaaliset kysymykset, kuten koulutus, terveys tai köyhyys, ovat vain yksi ulottuvuus kestävästä kehityksestä. Kestävän kehityksen kolme ulottuvuutta – sosiaalinen, taloudellinen ja ympäristöllinen – pitävät sisällään koko ihmisen elämää koskettavan kirjon kestävän tuotannon ja kulutuksen kysymyksistä, luonnon monimuotoisuuteen, rauhaan ja turvallisuuteen, tasa-arvoon, ihmisoikeuksiin sekä köyhyyskysymyksiin ja moneen muuhun. Eri ulottuvuudet vahvistavat toinen toisiaan, ja jos yksikin tekijä tässä yhtälössä laahaa muiden tavoitteiden perässä tai sitä ei ole huomioitu, lopputuloksena on epätasapaino myös muilla kestävän kehityksen osa-alueilla.
Hyvät kuulijat,
Kuluvaa vuotta kutsutaan kehityspolitiikan supervuodeksi, eikä syyttä. Tämän vuoden aikana tehtävät päätökset vaikuttavat maailman kaikkien maiden kehityksen tilaan ja kehityspolitiikan suuntaan vähintään seuraavan 15 vuoden ajan. Tänä vuonna päätetään koko maailmaa koskevista kestävän kehityksen toimintaohjelmasta ja sen rahoituksesta. Syyskuussa päätettävän ns. Post-2015-agendan keskiössä tulee olla köyhyyden poistaminen ja kestävän kehityksen saavuttaminen. Tämä vuosi on kestävän kehityksen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä mahdollisuus, johon meidän tulee yhdessä tarttua. Heinäkuussa pidetään rahoituskonferenssi, jossa pohditaan, miten kestävän kehityksen rahoitus hoidetaan ja mistä lähteistä.
Näiden lisäksi maailma kokoontuu joulukuussa Pariisin ilmastokokoukseen, jossa on tarkoitus hyväksyä kaikkia maita oikeudellisesti velvoittava ilmastosopimus. Hyvän lopputuloksen aikaansaaminen näissä kolmessa kokouksessa on äärimmäisen tärkeää, sillä meillä ei ole varaa epäonnistua. Tämän vuoden päätökset tulevat osoittamaan, millaisen maailman haluamme tuleville sukupolville jättää ja josta omakin sukupolvemme vielä pääsee nauttimaan. On sanottu, että olemme ensimmäinen sukupolvi, joka voi lopettaa köyhyyden ja viimeinen sukupolvi, joka voi vaikuttaa ilmastonmuutokseen.
Tänä vuonna päättyvät YK:n vuosituhattavoitteet ovat saaneet aikaan kehitystä monella sektorilla, kuten köyhyyden vähentämisessä, koulutuksessa, terveydessä, sekä tasa-arvokysymyksissä ja naisten aseman parantamisessa, mutta tulokset ovat olleet epätasaisia. Varsinkin köyhimmissä ja haavoittuvissa maissa ja konfliktimaissa tulokset ovat jääneet heikoiksi. Vuosituhattavoitteet osoittavat, että yhteisellä tahdolla ja sopimalla voidaan 15 vuoden aikana saada aikaan positiivisia tuloksia ja aitoa kehitystä. Kenties tärkein tavoitteista: äärimmäisen köyhyyden puolittaminen saavutettiin jo vuonna 2010. Yksi menestystarina on myös se, että yli kahdella miljardilla uudella ihmisellä on käytössään puhdasta vettä, joka on tärkeä tekijä monilla muilla elämän aloilla.
Uusilla kestävän kehityksen tavoitteilla jatketaan vuosituhattavoitteiden työtä ja sen lisäksi luodaan uusia tavoitteita, joilla haetaan suurempaa ja pysyvämpää muutosta useammilla elämän aloilla Siksi on myös tärkeää huomioida aiempien prosessien opit, onnistumiset, mutta myös ns. ojaan ajot ja törmäykset. Näin pyrimme varmistamaan, että matka kohti reilumpaa ja kestävää maailmaa olisi entistä tasaisempaa ja vahvemmalla pohjalla. Siihen tarvitaan kaikkien ponnisteluja ja sitoutumista uuteen prosessiin ja uusiin tavoitteisiin. Globaalikumppanuus on yksi nykyisen prosessin muotisanoja – kaikkien ponnisteluja ja yhteistyötä tarvitaan kehityksen saamiseksi oikeille uomilleen.
Kehityksen tiellä on mahdollisuuksien lisäksi monimutkaisia haasteita, ja oikean suunnan löytäminen ei ole aina yksiselitteistä. Tarvitaan toimintatapojen ja asenteiden muutosta, jotta todellista kestävää kehitystä saataisiin aikaan. Rakenteissa piileviin ongelmiin puuttumiseen tarvitaan kehitystä mittaavan tiedon oikea-aikaista ja tarkkaa paikantamista. Kehitystä mittaavat keskiarvot piilottavat nimittäin alleen eroja ja eriarvoisuutta maiden välillä ja niiden sisällä. Uuden toimintaohjelman tulee puuttua globaaliin eriarvoisuuteen, jotta jokainen saa elää ihmisarvoista elämää. Yksi uuden toimintaohjelman tunnuslauseista onkin: leave no one behind.
Post-2015-neuvottelut New Yorkissa ovat alkaneet hyvässä hengessä. Toimintaohjelma koostuu neljästä osasta: poliittisesta julistuksesta, joka korostaa kestävää kehitystä, tavoitteista ja alatavoitteista, toimeenpanosta ja seurannasta, monitoroinnista ja vastuullisuudesta.
Kestävän kehityksen näkökulmasta toimeenpano on kuitenkin tärkein päämäärä. Ja se tapahtuu valtaosin kansallisella tasolla, ja kaikki maat ovat yhdessä vastuussa koko agendan toimeenpanosta. Ja sen vuoksi on tärkeää, että toimenpideohjelmalla on myös eri tasoilla ja tahoilla toimiva seurantajärjestelmä ja siihen liittyvä vastuullisuus, jotta korjausliikkeitäkin voidaan tehdä.
Suomi pitää keskusteluissa esillä kansallisesti tärkeitä teemoja, ml. ihmisoikeusperustaisuutta, sukupuolten välistä tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen voimaannuttamista sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyttä ja -oikeuksia; luonnonvarojen kestävää hoitoa ja käyttöä sekä luonnon monimuotoisuuden ja ekosysteemipalveluiden turvaamista; kestävää kulutusta ja tuotantoa; rauhanomaisia yhteiskuntia; oikeusvaltiota, hyvää hallintoa ja tehokkaita instituutioita; sekä ihmisarvoista työtä.
Hyvät kuulijat,
Supervuosi näkyy myös alueellisella tasolla Euroopassa. Ei ole sattumaa, että vuonna 2015 EU-maissa vietetään kehityksen eurooppalaista teemavuotta (European Year for Development). EU:n lähtökohtana teemavuoteen on ajatus, että maailma, jossa elämämme on yhteinen ja siihen kuuluu keskeisesti myös yhteinen ihmisarvo ja tulevaisuus, jonka yhdessä rakennamme. Tätä varten tarvitaan ihmisten aktiivista osallistumista, kriittistä ajattelua ja kiinnostusta kehityspolitiikkaa kohtaan.
Usein sanotaan, että Euroopan yhdentyminen on ollut rauhanprojektina valtava menestys – ehkä jopa maailmanhistorian menestynein. On kuitenkin hyvä muistaa, että se on ollut esimerkkitapaus myös esimerkillisestä kehityksestä, sillä rauha ja kehitys linkittyvät toisiinsa hyvin kiinteästi ihmisoikeuksia unohtamatta. Ilman rauhaa ei ole kehitystä ja toisinpäin. Tämä on trendi, joka on syytä muistaa jatkossakin. EU:n yhdentyminen on siivittänyt tietä siihen, missä Euroopan kehitystaso on tällä hetkellä. On myös hyvä muistaa, että Suomi on itse saanut kehitysapua vielä 1970-luvulla.
Tälle teemavuodelle on tilausta siinäkin mielessä, että mielestäni eurooppalaiset ja suomalaiset kuulevat liian harvoin kehityspolitiikan hyvistä tuloksista ja saavutuksista. Teemavuoden yksi tavoite onkin lisätä EU-maiden kansalaisten tietoisuutta EU:n ja jäsenvaltioiden kehityspolitiikasta. Tutkimuksen mukaan jopa 44 prosenttia EU-maiden väestöstä ei tiedä, mihin maan varat kehityspolitiikan puolella ohjataan. Maailman tilanteen uskotaan usein olevan huonompi kuin se onkaan. Tämä kävi ilmi myös ulkoministeriön teettämässä tuoreessa kyselyssä, jossa selvisi, että suomalaisilla on synkempi kuva maailman kehityksestä kuin se todellisuudessa on.
Edellä sanotusta huolimatta EU-maiden kansalaiset antavat tukensa kehityspolitiikalle. Jopa 83 prosenttia EU-alueen kansalaisista pitää tärkeänä kehitysmaiden ihmisten auttamista. Eurooppalaiset tukevat siis vahvasti EU:n roolia maailman suurimpana kehitysavun antajana.
Viime aikoina kehitysyhteistyöstä on käyty kiivasta keskustelua myös Suomessa. Olen pannut merkille, että valitettavan usein keskustelua käydään lennokkailla lauseilla, asioita väännellään omaan tarkoitusperään sopivaksi ja faktoista ei jakseta ottaa selvää. On erikoista, että juuri kehitysyhteistyö on sarka, josta lähes kuka tahansa väittää tietävänsä kaiken. Kukaan ei julistaudu esimerkiksi SOTE-asioiden osaajaksi, jos ei todellisuudessa tunne asioita. Mutta kehitysyhteistyön osalta voimakkaat tunteet ja mutu-tuntuma tulkitaan riittäväksi pohjaksi, jonka varaan rakentaa ehdottomia ja kapeakatseisia väitteitä.
On selvää, että tällä on vaikutusta yleiseen mielipiteeseen ja tietämykseen kehityspolitiikasta. Toivottavasti tämän vuoden jälkeen suurempi osa Euroopan kansalaisista ja suomalaisista tietää, mitä kehityspolitiikalla saavutetaan, miten sitä tehdään ja miksi. Kehityspolitiikka on olennainen osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, ja kehityspolitiikasta hyötyvät kaikki, niin kehittyvien maiden kuin kehittyneidenkin maiden kansalaiset – myös me suomalaiset.
Arvoisat kuulijat,
Siitä huolimatta kehityspolitiikasta puhuessa ajatukset ohjautuvat usein köyhiin ja vasta kehittyviin maihin. Pitää kuitenkin muistaa, että vaikka asiat ovatkin jo tietyissä maissa, kuten Suomessa, melko hyvin, kestävä kehitys ja sen saavuttaminen koskettavat ihan jokaista maailman maata. Uusi kestävän kehityksen post-2015-agenda onkin ensimmäinen universaali, kaikkia maita koskeva toimintaohjelma. Tavoitteet kuten sukupuolten välinen tasa-arvo, kestävät kulutustavat, työllisyyskysymykset, nuorisotyöttömyys, säälliset työn tekemisen säännöt ja eriarvoisuuden poistaminen ovat hyviä esimerkkejä asioista, joissa jokaisella maalla on kehittymisen varaa. Leave no one behind – ei toteudu meillä Suomessakaan.
Kestävän kehityksen tavoitteet tulevat koskettamaan kaikkia maailman maita, mutta miten se näkyy tai miten se vaikuttaa Suomeen?
Tuleva kevät ja eduskuntavaalit muutaman viikon kuluttua on tältä kannalta keskeinen tekijä Suomessa. Seuraavalla hallituksella onkin kestävän kehityksen toimeenpanossa merkittävä rooli. Vaalit ovat vielä käymättä, mutta tuloksesta huolimatta on äärimmäisen tärkeää, että seuraava hallitus sitoutuu kestävän kehityksen toimintaohjelmaan ja sen toimeenpanoon niin kotimaisessa kuin kehityspolitiikan puolella. Mielestäni kestävän kehityksen tulisi olla johtotähti uudessa hallitusohjelmassa. Tämä on hyvä keino varmistaa, että toimeenpano huomioidaan ja onnistuu kaikilla yhteiskunnan sektoreilla.
Toimeenpanoon tarvitaan julkisen sektorin lisäksi myös muita toimijoita. Julkisen sektorin tehtävä on siivittää muiden toimijoiden mahdollisuuksia huomioida kestävää kehitystä omassa toiminnassaan. Odotankin aktiivista osallistumista näihin talkoisiin myös muilta yhteiskunnan toimijoilta, yksityissektorilta, kansalaisyhteiskunnalta, tiedeyhteisöltä, jopa yksittäisiltä kansalaisilta. Teiltäkin. Ilman kaikkien toimijoiden yhteisiä ponnisteluja lopputulos ei onnistu.
Kuten aiemmin sanoin, toimintaohjelman toimeenpano on onnistumisen todellinen mittari. Myös asenteilla ja tietoisuudella on merkittävä muutosvoima sen suhteen, miten jokainen yksilö voi omassa arjessaan tehdä eri tavoin kestäviä ratkaisuja. Kun nämä pienetkin ratkaisut summataan yhteen, lopputulokseksi rakentuu merkittävä kokonaisuus. Olen varma, että tämän vuoden tapahtumat auttavat meitä kaikkia tekemään jatkossa parempia ja kestäviä valintoja. Globaalikasvatuksen hengessä jätän lopuksi myös teidän pohdittavaksi, millä konkreettisilla tavoilla tulevaa toimintaohjelmaa voisi integroida jokaisen omaan arkeen.
Lämpimät kiitokset mielenkiinnostanne! Vastaan mielelläni kysymyksiin.