Alpo Rusi: Balkanin turvallisuustilanne, 11.4.2000
Kaakkoisen Euroopan vakaussopimuksen varakoordinaattorin, suurlähettiläs Alpo Rusin puhe Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan järjestämässä turvallisuuspoliittisessa seminaarissa Helsingissä 11.4.2000.
Entisen Jugoslavian hajoaminen johti viime vuosikymmenellä neljään sotaan: Sloveniassa 1991, Kroatiassa 1992-93, Bosniassa 1992-95 ja Kosovossa 1999. Tilanne kaakkoisessa Euroopassa, Balkanilla, on edelleen tulenarka. Kuluvan talven aikana tilanne on kiristynyt Jugoslavian liittovaltion sisällä, toisaalta Montenegron ja Serbian välisenä jännityksenä ja toisaalta Kosovossa, missä albaaniväestön ja serbien väliset yhteenotto ovat arkipäivää KFOR:in ja UNMIK:in ponnisteluista huolimatta.
Balkanin tilannetta on viimeisten kymmenen vuoden aika yritetty vakauttaa ja rauhoittaa lukuisilla aloitteilla: Lontoon konferenssi 1992, Daytonin rauhansopimus syksyllä 1995 ja lopulta Kosovon sodan päättänyt YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1244 kesäkuussa 1999. On vielä erikseen korostettava niiden lukuisten muiden aloitteiden merkitystä,joilla on pyritty kehittämään alueen maiden välistä yhteistyötä sekä parantamaan taloudellisia olosuhteita konfliktien jälkeisissä olosuhteissa.
Kesäkuun 10. päivänä Kölnissä hyväksyttiin Kaakkoisen Euroopan vakaussopimus. Sen käynnistäminen tapahtui viime vuonna 29.-30. heinäkuuta Sarajevon huippukokouksessa. Vakaussopimus on noin kuudenkymmenen valtion ja johtavan järjestön yhteistyösitoumus, joka on organisoitu kolme työpöydän ja niitä koordinoivan aluepöydän pohjalle. Malleina sopimusta tehtäessä on käyetty ns. Balladour-sopimusta sekä tietenkin ETYJ:iä.
Vakaussopimuksen ensisijaisena tavoitteena on lisätä alueen maiden yhteistyötä, missä on jo saavutettu tärkeätä edistymistä. Tarkoitus on myös parantaa maiden sisäisiä reformihankkeita. Sopimuksen avulla on tässä tarkoituksessa yhdistetty monia samankaltaisia aloitteita ja rakennettu pohjaa niiden rahoitukselle. Maaliskuun 29 ja 30 päivinä pidetyssä ensimmäisessä rahoituskonferenssiassa sopimuksen hankkeille saatiin kerätyksi lähes 2.5 miljardia euroa, noin 15 miljardia Suomen markkaa. Tämä oli hyvin rohkaiseva tulos ja osoittaa, että kansainvälisen yhteisön halukkuus tukea vakausprosessia alueella on kasvanut.
Balkanin alueen turvallisuustilannetta arvioitaessa on muistettava, että entisen Jugoslavian hajoamisen seurauksena alueella on hyvin heikot turvallisuusrakenteet: edelleen kytevien etnisten ristiriitojen ohella rikollisuus on valtaisa ongelma, liikenneyhteydet valtioiden välillä alkeelliset ja konfliktien jäljiltä aseita on kaikkialla ja miinakentät estävät pakolaisten paluuta ja nopean jälleenrakentamisen.
Onko tilanne Balkanilla hallinnassa, vai onko edessä uusi, viides sotilaallinen yhteenotto, kuten joillain tahoilla ounastellaan. Ratkaisevaa on nyt Jugoslavian liitovaltion sisäinen kehitys. Olosuhteet johtivat siihen, että Belgradin nykyinen hallinto on entisen Jugoslavian sotarikoksia käsittelevän tuomioistuimen päätösten mukaan saatettu sotarikossyytösten kohteeksi. Kansainvälisen yhteisön kädet ovat siten hyvin pitkälle sidotut. Jugoslavian liittovaltion paluu kansainvälisen yhteisön täysivaltaiseksi jäseneksi ei ole mahdollista ilman Serbian demokratisoitumista.
Balkanin turvallisuustilanne on silti kokonaisuudessaan parantunut. Serbien väkivaltapolitiikan päättäminen Kosovossa loi edellytykset miljoonan pakolaisen nopealle paluulle Kosovoon kesällä 1999. Mikäli näin ei olisi tapahtunut,ja Serbian de facto sotilaallinen Kosovon miehitys, ja albaaniväestön etninen pudistus, olisi toteutunut, tilanne Albaniassa, Macedoniassa ja Bosnia-Herzegovinasa olisi muodostunut kriittiseksi. Tämä on syytä pitää mielessä kun arvioidaan nykyistä, varsin monimutkaista tilannetta.
Oma merkityksensä on myös sillä, että Romania,Bulgaria ja Turkki on otettu mukaan EU:n laajentumisneuvotteluihin. Tällä päätöksellä oli suuri psykologinen ja tietenkin myös taloudellinen merkitys ei vain kyseisille maille sinänsä vaan koko alueelle. Lisäksi Kroatian poliittinen muutos vahvistaa alueen vakautta.
Usein on todettu, että Bosnia-Herzegovinan kohtalosta riippuu alueen vakaus. Monet ovat olleet skeptisiä koko Daytonin konseptia kohtaan sinänsä. Kolmen toisiinsa nähden vihamieleisen etnisen väestöryhmän kiinnittäminen yhtenäisvaltiollisien instituutioiden rakenteisiin ei ole helppoa ja vie aikaa. Vaikka Daytonin prosessi ei ole edennyt toivotulla tavalla, ja esimerkiksi pakolaisten paluu on ollut hidasta, on BiH silti jollain tavoin kyennyt pitämään etäisyyttä viimeisimpiin kriiseihin. NATO:n ilmapommitusten aikana BiH:n serbitasavalta ei solidarisoitunut kuin nimeksi Belgradin hallinnon kanssa. Lisäksi juuri pidettyjen kunnallisvaalien on nähty lisänneen myös Daytonin prosessin uskottavuutta. BiH:n tulevaisuutta rakennetaan yhä päättäväisemmin eurooppalaisen näköalan pohjalta. Kroatian demokratisoituminen on tässä merkityksellistä. Daytonin prosessin tulee johtaa Eurooppaan. Tätä myös vakaussopimus eri hankkeineen tavoittelee.
Jugoslavian liittovaltion sisällä jatkuu vaikea tilanne. Presidentti Milosevicilla ei ole mitään menetettävää: hän taistelee asemastaan loppuun saakka. Serbian demokraattisella oppositiolla on suuria vaikeuksia koota rivinsä,saada yhtenäinen rintama luoduksi demokraattisen muutoksen varmistamiseksi. Monia hyviä aloitteita on tehty, mutta Belgradin valtakoneistolla on media ja turvallisuusjärjestelmät hallussaan. Opposition toiminta on siten suurissa vaikeuksissa. Myös opposition edustajien turvallisuutta uhataan. Kansainvälisen yhteisön on syytä seurata tarkoin Belgradin hallinnon otteita tässä suhteessa. Eteläisessä Serbiassa on huolestuttavaa sotilaallista liikehdintää.
Välittömästi Balkanin turvallisuustilanteen paranemiseen liittyvät myös seuraavat kysymykset:
1. Kosovon siviilihallinnon ja jälleenrakentamisen toteuttaminen entistä määrätietoisemmin alueen väestöryhmien ja UNMIK:in yhteistyön pohjalta. Kosovon vakaudella on laaja alueellinen heijastusvaikutuksensa.
2. Montenegron vakauden ja demokraattisen kehittämisen turvaaminen. Tämän Jugoslavian liittovaltion osapuolen rooli koko maan demokratisoimisessa on yhä keskeisempi.
Balkanin jälleenrakentamisessa ja rauhoittamisessa on kysymys monen kymmenen vuoden urakasta. Kansainvälisen yhteisön sisäinen yhtenäisyys on välttämätöntä. Kosovon rauhanprosessin yhteydessä luotu laaja yhteistyö Euroopan unionin,Venäjän ja Yhdysvaltain pohjalta tulisi säilyttää. On silti hyvä muistaa, että presidentti Ahtisaari ei muodollisesti ottaen edustanut EU:ta, vaan johti rauhanprosessia periaatteessa henkilökohtaisessa ominaisuudessa, Suomen presidenttinä. EU ei tehnyt muodollista päätöstä Ahtisaaren asemasta, vaikka puheenjohtajamaa Saksa antoikin hänen toiminnalleen täyden tuen.
Oleellista on, että EU:lla olisi Balkanin kehittämisessä keskeinen rooli. Onhan kysymys Euroopasta. Oli rohkaisevaa, että 20.3. yleisten asiain neuvostossa (YAN) käsiteltiin EU:n korkean ulkopoliittisen edustajan Javier Solanan ja komissaari Chris Pattenin yhteistä raporttia Balkanin jälleenrakentamisesta. Tässä raportissa korostettiin EU-järjestelmän sisäisen yhteistyön parantamistarvetta. Sarajevon huippukokouksen valmistelujen yhteydessä saatoin itse havaita, miten EU-järjestelmän sisäisen yhteistyön puute ja tietokatkokset olivat lamauttaa koko valmistelutyön. Euroopan unionin neuvostolla ja komissiolla oli eri käsitys huippukokouksen rahoittamisen edellytyksistä. Komissio nojautui nähtävästi EU-parlamentin kantaan, jolla rahoitusta yritettiin blokeerata. EU-koordinaattorina pidin tätä kantaa vääränä, koska neuvoston piirissä tehdyt selvitykset varmistivat rahoituksen. Kantani perustui neuvoston selvitykseen, ja valmisteluja jatkettiin. Mainitsemassani raportissa korostettiin aivan oikein vakaussopimuksen keskeistä roolia Kaakkoisen Euroopan maiden keskinäisen yhteistyön kehittämisessä.
Mikäli EU ei kykene osoittamaan voimaansa Balkanilla, sen mahdollisuudet olla uskottava toimija oman alueensa ulkopuolella voidaan helposti kyseenalaistaa. Siksi Balkanista tulee ja on jo tullut EU:n yhteisen ulko-ja turvallisuuspolitiikan testi. Vakaussopimuksen tukemisen avulla EU:lle on tarjoutunut mahdollisuus eurooppalaistaa Balkanin turvallisuuskehitystä hyvässä yhteistyössä Euroopan ulkopuolisten G8-maiden kanssa.
Haluan lopuksi viitata vain muutamiin hankkeisiin,joiden avulla vakaussopimuksen laaja-alaista turvallisuus- ja vakauspolitiikkaa toteutetaan lähivuosina.
- Anti-korruptioaloitteella käydään käsiksi talouden ja politiikan kytköksistä versonneseen rikolliseen talouteen. Hanke on saanut nyt myös rahoituksellisen perustan ja kytkee alueen maat yhteistyöhön.
- Monet laaja-alaiset infrastruktuurihankkeet, jotka vahvistavat alueen maiden liikenneyhteyksiä.
- Asevoimista vapautuvien sotilaiden jälleenkoulutus. Tämä Maailmanpankin ja NATO:n avulla ja vakaussopimuksen edistämänä syntynyt hanke on osa alueen maiden asevoimien demobilisaatiota.
- Valmiuksien lisääminen luonnonkatastrofien hoitamiseksi.
- Alueellisen miinanraivausstrategian ja toimeenpanokoneiston käynnistäminen.
- Szegezd-prosessi Jugolavian liittovaltion demokraattisesti hallittujen kaupunkien ja niiden läntisten sisarkaupunkien välillä.
Nämä esimerkit valaisevat vakaussopimuksen vahvistamaa alueellista reformi- ja yhteistyöprosessia. Vakaussopimus tarjoaa keinon saattaa Balkan takaisin muun Euroopan yhteyteen. Mutta kuten presidentti Ahtisaari totesi Sarajevossa viime kesänä: Balkanin jälleenrakentamisessa on kyse maratonjuoksusta. Kuten hyvin tiedämme, maraton vaatii kestävyyttä ja voimien oikeaa jakamista. Euroopan turvallisuusjärjestelmä ei ole tukevalla pohjalla, ellei Balkanilla ole vakautta ja pysyvää rauhaa. Vielä sitä ei ole.