Uusiutuvaan energiaan uskotaan yhä Yhdysvalloissa
Presidentti Obama asetti vuoden 2009 alussa hallinnon tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto kolmen vuoden aikana. Tavoite on erittäin kunnianhimoinen. Uusiutuvan energian tuotanto on lisääntynyt ja teknologia kehittynyt Yhdysvalloissa merkittävästi viimeisen 10 vuoden aikana. Yritykset uskovat alan kasvupotentiaaliin, vaikka huonon taloustilanteen vuoksi investoinnit laskeneet ja liittovaltion T&K-rahoitus pysynyt pitkään samalla tasolla.
Presidentti Obama asetti vuoden 2009 alussa hallinnon tavoitteeksi kaksinkertaistaa uusiutuvan energian tuotanto seuraavan kolmen vuoden aikana. EIA:n (Energy Information Administration) mukaan vuoden 2010 alkupuoliskolla uusiutuvan energian osuus kotimaisesta sähköntuotannosta oli runsaat yksitoista prosenttia ja trendi on nouseva. Silti tavoite nostaa uusiutuvien energialähteiden osuus 20 %:iin kotimaisesta tuotannosta vuoteen 2012 mennessä on erittäin kunnianhimoinen.
Viimeisen kymmenen vuoden aikana uusiutuvan energian tuotanto on kasvanut ja teknologia on kehittynyt merkittävästi Yhdysvalloissa. Nyt amerikkalaisyritysten tulevaisuudennäkymät eivät ole yhtä valoisat. Huono taloustilanne on vähentänyt sektorin investointeja. Lisäksi vuoden 2009 elvytyspaketin rahat alkavat olla lopussa ja liittovaltion T&K rahoitus on pysynyt samalla tasolla. Yhdysvallat on myös menettänyt markkinaosuuksia Kiinalle.
Yritykset peräänkuuluttavat pitkäjänteistä politiikkaa investointien turvaamiseksi. Lisäksi yritykset painottavat tarjontaa lisäävän politiikan sijaan kysyntää kasvattavia toimia. Suosituimpina vaihtoehtoina on kansallinen uusiutuvan energian standardi (RES) sekä syöttötariffi. Päästökauppajärjestelmää ei pidetä keskeisenä edellytyksenä, kunhan säädökset luovat vakaat ja ennustettavat markkinat. Sektorilla nähdään edelleen hyvin paljon kasvupotentiaalia ja mahdollisuuksia luoda uusia työpaikkoja.
Toisin kuin monissa muissa maissa Yhdysvallat pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian tuotantoa ja sektorin investointeja verohyvitysten avulla. Ongelmana on, että verohyvitysjärjestelmä on voimassa enintään muutaman vuoden kerrallaan, mikä on aivan liian lyhyt aika pitkäjänteiselle toiminnalle. Viimeksi viime vuoden lopulla uusiutuvan energian teollisuus jännitti uudistaisiko kongressi sektorin viimeaikaisen kasvun taustalla olleen, yrityksille suunnatun käteisavun (cash grant) investointia koskevan verohyvityksen sijaan. Avustusta jatkettiin, mutta vain yhdeksi vuodeksi kerrallaan, joten teollisuus on saman haasteen edessä taas ensi syksynä.
Kongressin/lainsäädännöllisen tuen epävarmuus on yksi alan kasvua haittaava tekijä. Tutkimusten mukaan esim. tuulivoimateollisuus on noussut ja kaatunut näiden eri verohyvitysten uusimisten ja lakkaamisten mukana. Esimerkiksi vuosina 2000, 2002 ja 2004 tuulivoimakapasiteetti laski 76 - 90 % edelliseen vuoteen verrattuna verohyvitysten lakatessa. Uusiutuvan energian ei katsota pystyvän vielä kilpailemaan energiamarkkinoilla ilman julkista tukea.
Uusiutuvan energian tuotannon kasvattamisen keskeisimpänä ohjaajana on osavaltiotason RES (renewable electricity standard) säännöt, jotka edellyttävät voimalaitoksia käyttämään tietyn määrän uusiutuvan energian lähteitä energiantuotannossaan. Tällä hetkellä 30 osavaltiota ja Washington DC käyttää standardeja, jotka kuitenkin vaihtelevat osavaltiosta toiseen. Esimerkiksi 16 osavaltiota (+ DC) edellyttää uusiutuvan energian osuudeksi vähintään 20 %. Lisäksi osa osavaltioista tukee standardien kautta tiettyjä uusiutuvan energian muotoja.
Monet näkisivät mielellään kansallisen RES:n. Kongressi on käsitellyt kansallista standardia moneen otteeseen mutta sitä ei ole koskaan hyväksytty. Osa katsoo, että perinteisesti fossiilisen energian puolesta puhuvien republikaanien menestyminen viime vuoden kongressivaaleissa ei lupaa hyvää. Presidentti Obama ja nykyhallinto ovatkin alkaneet puhua CES:stä (clean energy standard), joka kattaisi uusiutuvien energiamuotojen lisäksi ydinenergian, ”puhtaan hiilen” ja maakaasun.
Toinen keskeinen tekijä on sähköverkon modernisoiminen älykkääksi verkoksi (ns. smart grid). Tällä hetkellä Yhdysvaltain verkko on rakennettu välittämään sähköä muutamista keskitetyistä voimaloista loppukäyttäjille. Uusiutuvan energian lähteet sijaitsevat useammassa paikassa ja ovat yleensä kauempana loppukäyttäjistä. Uusiutuvan energian tuotannon haasteena on myös sen katkonaisuus, mikä vaikuttaa sähköverkon jännitteen tasaisuuteen sekä edellyttää perusvoimatuotantoa (ns. baseload power), joka takaa energiantuotannon jatkuvaan tarpeeseen.
Älykkäät sähköverkot pystyvät tiedonvaihtoon sähköntuottajien ja loppukäyttäjien välillä, jolloin tuloksena on luotettavampi, joustavampi, ja tehokkaampi järjestelmä. Älykkääseen sähköverkkoon tarvittava teknologia ja osaaminen ovat jo olemassa mutta käytännön toteutus on kuitenkin vielä vuosien päässä. Vuoden 2009 elvytyspaketissa osoitettiin 4,4, mrd. dollaria sähköverkon modernisointiin, jota tarvitaan muutenkin kuin uusiutuvan energian vuoksi. On arvioitu, että nykyisen verkon iästä ja ylikuormituksesta johtuvat sähkökatkokset maksavat teollisuudelle vuosittain 100 mrd. dollaria.
Kiitos epätavanomaisen maakaasun esiinmarssin parin viime vuoden aikana maakaasu on pysynyt hyvin edullisena, varsinkin uusiutuvaan energiaan verrattuna. Hiiltä polttavien voimalaitosten on myös huomattavasti helpompaa siirtyä maakaasuun, jonka CO2-päästöt ovat hiiltä huomattavasti alemmat. Maakaasu nähdäänkin osittain uhkana uusiutuvan energian sektorin kasvulle. Tästä huolimatta tai juuri sen vuoksi, uusiutuvan energian ja maakaasuteollisuuden etujärjestöt Acore (American Council on Renewable Energy) ja NGSA (Natural Gas Supply Association) ovat ilmoittaneet sopineensa strategisesta liittolaisuudesta.
Järjestöt haluavat säädöksiä, jotka mahdollistavat maakaasua polttavien voimalaitosten ja uusituvan energian projektien välisen yhteistyön sähkömarkkinoilla. Tarkoituksena on edistää yhteistyössä molempia sektoreita identifioimalla liittovaltiotason säädöksiä, jotka hankaloittavat ao. energiamuotojen asemaa energiamarkkinoilla. Yhteisiä aloitteita suunnitellaan erityisesti sähköverkkoa koskien.
Uusiutuvaa energiaa on markkinoitu keinona lisätä Yhdysvaltain energiaturvallisuutta vähentämällä maan öljyriippuvuutta. Käytännössä uusiutuvia energiamuotoja käytetään sähköntuotantoon kotimaasta saatavan hiilen ohella, kun taas vain yksi prosentti Yhdysvaltain käyttämästä öljystä menee sähköntuotantoon. Toisin sanoen, uusiutuva energia ei korvaa öljynkulutusta. Harvinaiset maametallit monimutkaistavat tilannetta. Merkittävästi kasvanut uusiutuvan energian ja puhtaan teknologian käyttö on lisännyt harvinaisten maametallien kysyntää samaan aikaan, kun 95 % markkinoista on siirtynyt Kiinan käsiin. Osa katsookin, että kotimaasta saatavan hiilen korvaaminen uusiutuvalla energialla, erityisesti aurinko- ja tuulivoimalla, jotka ovat riippuvaisia Kiinan dominoimista komponenteista luo Yhdysvalloille uuden energiaturvallisuutta koskevan dilemman.
Vesivoima
Vesivoima on yleisin uusiutuvan energian lähde Yhdysvalloissa. Se sijoittuu erityisesti suurten järvien alueelle, Tennesseen laaksoon sekä Coloradojoelle. Vesivoima vastaa noin 7 % sähköntuotannosta ja lähes 70 % uusiutuvalla energialla tuotetusta sähköstä. Vesivoimateollisuuden etujärjestön mukaan kapasiteetti olisi mahdollista kaksinkertaistaa lupamenettelyä virtaviivaistamalla sekä oikeanlaisella vero- ja investointipolitiikalla.
Biomassa
Biomassalla tuotetaan 8500MV sähköä vuosittain. Tällä hetkellä runsaat sata biovoimalaitosta on kyt-ketty sähköverkkoon. Vaikka biomassan lähteet vaihtelevat maatalousjätteestä metsään, puun osuus on edelleen suurin. Sähköntuotannon lisäksi biomassaa käytetään suoraan energian lähteenä sekä biopolttoaineena. Maissista valmistettavaan etanoliin pohjautuvan biopolttoaineen käyttöä on edistetty Yhdysvalloissa aktiivisesti. Tavoitteena, jonka saavuttamista pidetään epätodennäköisenä, on 36 mrd. gallonan vuosituotanto vuoteen 2022 mennessä. Uusiutuvista energianlähteistä biomassa on saanut ehkä eniten kritiikkiä osakseen. Biopolttoaineen ympäristö- ja ilmastoystävällisyyttä epäillään ja sektorin tukemisen taustalla on nähty enemmän maatalouspoliittisia, kuin muita syitä.
Tuulivoima
Tuulivoiman osuus sähköntuotannosta on vajaa 2 % ja se on jo vuosia ollut yksi keskeisimmistä uu-siutuvan energia lähteistä. Pelkästään Pohjois-Dakotan, Kansasin ja Teksasin tuulivoimalähteet pystyisivät kattamaan koko maan sähkönkulutuksen. Nykyiset kaukojohdot eivät kuitenkaan sovellu tuulivoiman siirtoon, joten tätä kapasiteettia ei voida vielä hyödyntää. Tämän pullonkaulan lisäksi tuulivoimasektorin huolena ovat mekaaniset ongelmat, kuten tuulimyllyjen rikkoutuminen. Viime vuoden lopulla tuulivoimasektorin kasvu oli hitainta sitten vuoden 2007.
Maalämpö
Maalämpö sijoittuu uusiutuvan energian lähteistä neljänneksi 3000MW tuotannolla, joka keskittyy lähes kokonaan Yhdysvaltain länsiosiin. Myös maalämmössä nähdään kasvupotentiaalia. Selvitysten mukaan yhdeksän läntistä osavaltiota voisi tuottaa maalämmön avulla 20 % kansallisesta sähköntarpeesta.
Aurinkoenergia
Moni sijoittaja on siirtymässä tuulivoimasta aurinkoenergiaan, joka lähti kunnolla nousuun viime vuonna. Tämä uusiutuvan energian lähteen osuus sähköntuotannosta on 1 %. Hallinto on myöntänyt kahdelle amerikkalaisille yritykselle satojen miljoonien lainatakuut tuotantokapasiteetin lisäämiseen ja sektorin kasvu on pitkälti vielä julkisen tuen varassa. Suurin osa kasvusta onkin tapahtunut kotitalouksissa, joiden aurinkopaneelien hankintaa on tuettu julkisin varoin. Hallinnon tavoitteena on, että aurinkoenergian hinta kilpailukykyinen fossiilisten polttoaineiden kanssa vuosikymmenen loppuun men-nessä
Jokainen uusiutuvan energian sektoreista painottaa niin edullisuuttaan kuin ympäristöystävällisyyttään sekä mahdollisuuksia kapasiteetin merkittävään lisäämiseen ja uusien vihreiden työpaikkojen luomiseen.
Kuva: Singne(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby2.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)