Tunisian talous osoittaa elpymisen merkkejä arabikevään jälkeen
Vuoden 2011 vallankumous vaikutti myös Tunisian talouteen. BKT painui laskuun, turistit kaikkosivat, ja ulkomaisten yritysten sekä sijoittajien luottamus maahan heikkeni. Sittemmin talous on elpynyt, vaikka ongelmakohtiin, kuten korkeaan koulutettujen työttömyyteen, ei olekaan kyetty puuttumaan. Turistit ovat osittain palanneet ja maatalous on kehittynyt positiivisesti, samoin Tunisialle perinteisesti vahvat teollisuudenalat. Odotukset ovat optimistiset, mutta taloussektorilla on myös monia ratkaisuja odottavia suuria haasteita.
Tunisian vuoden 2011 tammikuun vallankumous vaikutti maan ja sen kansalaisten elämään monin tavoin. Yksi niistä oli poliittisen epävarmuuden sekä epäsuotuisan kansainvälisen taloustilanteen aiheuttama bruttokansantuotteen lasku. Erityisen merkittävästi heikkeni maalle tärkeä turismisektori, mikä vaikutti myös työttömyyden lisääntymiseen laajemmalla tasolla. Myös kaivos- ja rakennusteollisuus kärsivät investointeja kaihtaneesta ilmapiiristä.
Tällä hetkellä tunnelin päässä näkyy kuitenkin valoa, vaikkei tilanne annakaan aihetta valtavaan optimistisuuteen. Vasta julkaistussa raportissaan Afrikan kehityspankki uskoo Tunisian, Libyan ja Egyptin elpymiseen, ja toivoo näistä veturia muulle Afrikalle. Kasvuun luottaa myös Tunisian hallitus, joka asetti maan bruttokansantuotteelle 3,5 prosentin kasvutavoitteen. Tavoite on varsin kunnianhimoinen, sillä esimerkiksi IMF:n ennuste on vain 2,2 prosenttia.
Ongelmina työttömyys ja inflaatio
Yksi suurimpia talouden kasvua jarruttavista tekijöistä on rakennetyöttömyys. Yleinen työttömyysprosentti Tunisiassa on tällä hetkellä noin 18 prosenttia. Erityisen akuutteja ongelmia ovat koulutetun väestönosan ja nuorison työttömyys. Nuorten turhautuneisuus onkin aistittavissa kärsimättömyytenä päättäjiä kohtaan.
Työttömyyden lisäksi talouden ongelmakohtia ovat inflaatio sekä kasvava budjettivaje. Inflaatio (5,5 %) on kasvanut yli prosenttiyksiköllä vuodenvaihteesta ja heikentää kotitalouksien ostovoimaa. Lisäongelmia tuo Libyan epävakaa tilanne, sillä osa kulutustuotteiden hinnoista on noussut voimakkaasti naapurimaan kovan kysynnän vuoksi.
Tunisian budjettivajeen puolestaan arvioidaan nousevan tänä vuonna kuuteen prosenttiin bruttokansantuotteesta. Julkisen velan osuus, noin 46 % bruttokansantuotteesta, ei kuitenkaan vielä ole hälyttävä. Maan ongelmat ovat noteeranneet sekä luottoluokitusyhtiö Standard and Poor’s että maassa vieraillut talousnobelisti Joseph Stiglitz. Tästä huolimatta odotuksia ja toiveita kuitenkin on.
Turismin elpyminen enteilee hyvää
Toivoa valoisammasta tulevaisuudesta antaa kovasti toivottu turistien paluu. Maahan saapumiset eivät vielä ole vuoden 2010 tasolla, mutta tilanne on paljon valoisampi kuin vuonna 2011. Suurimmat matkailijamäärät tulevat naapurimaista Libyasta ja Algeriasta, kun taas eurooppalaisten paluu on ollut hitaampaa. Nyt Tunisia yrittää houkutella maahan ”ison rahan” turisteja myös Persianlahden maista, joiden kansalaiset eivät enää tarvitse viisumia matkalleen. Vakautuneen tilanteen toivotaan houkuttelevan myös eurooppalaiset turistit palaamaan suurella joukolla.
Muista talouden sektoreista mekaaninen teollisuus, kuten myös tekstiili- ja sähköteollisuus ovat nousujohteisessa suhdanteessa. Offshore-tuotanto taas ei juuri kärsinyt vallankumouksessa ja maataloussektori on osoittautunut valopilkuksi, jonka odotetaan kasvavan tänä vuonna.
Tunisialle olisi tärkeää pyrkiä puuttumaan rakenteellisiin ongelmiin, sillä ennen pitkää lainalla tehtyjen julkisten investointien kyky elvyttää taloutta loppuu. Maan tulisi lisätä tuotantoa vientivetoisilla aloilla sekä panostaa tuottavuuden kasvuun siten, että se pystytään siirtämään palkkoihin. Lisäksi Tunisia tarvitsee innovaatioita, uusia tuotantoaloja, sekä etabloitumista sellaisille kasvumarkkinoille, joilla sillä on relevantteja tuotteita ja osaamista. Stiglitz huomautti vierailunsa aikana, että valtion budjetista tulevien investointien on oltava relevantteja rajallisuutensa vuoksi.
Optimistisuutta on ilmassa, mutta niin on kysymyksiäkin. Ensi vuonna maalla pitäisi olla uusi perustuslaki, jota seuraavat uudet vaalit. Tunisialaiset ovat turhautuneet poliittisen päätöksenteon hitauteen ja maan suuriin sosiaalisiin ja rakenteellisiin ongelmiin on odotettu nopeita ratkaisuita, joita ei kuitenkaan ole saatu. Edessä olevat vaalit ovatkin tärkeä vedenjakaja, jotka tulevat vaikuttamaan myös maan talouteen.