Tiikerin vuosi käynnistyy Vietnamissa uudistusjahdilla
Viimeinen vuosi ennen 2011 puoluekongressia käynnistyy - Vietnam tarvitsee tilaa ketterille tiikereille, ei laiduntaville mammuteille. Valtio-omisteisten yritysten yksityistämissuunnitelmien ja hallinnon tehostamisen toivotaan etenevän tänä vuonna. Makrotalouden vakaus ja inflaatio suurimpia riskejä. Vietnamin dongin ennustetaan heikkevän suhteessa us-dollariin edelleen. Maa tähtää vuonna 2010 noin 6 - 6,5 prosentin talouskasvuun. Kokemus ja usko itseen saa vietnamilaiset yritykset kokeilemaan siipiään uusilla kansainvälisillä urilla, samalla osaa vanhoista suhteista lämmitetään uudelleen. Varallisuuserot näkyvät entistä selvemmin ihmisten kulutuskäyttäytymisessä.
Uusi vuosi ja uudet kujeet käynnistyvät Vietnamissa kunnolla vasta sitten kun ”oikea” uusivuosi – kiinalaisen kalenterin mukainen Tet on juhlittu. Samalla siirryttiin raskaan raadannan härän vuodesta tiikerin vuoteen. Tiikerin vuoden pitäisi olla kansanperinteen mukaan hyvä vuosi – ja siltä se ainakin paperilla kuulostaa, mikäli vuodelle on luvassa viidakon kuninkaan voimat. Vietnamilaiset näkevät taloushidastuman olevan omalta osaltaan menneen talven lumia, eikä keskusteluissa ole välähdellyt Wkäyrän mallisia ennusteita.
Tiikerin sosialistisesti orientoituneet raidat
Vuosi 2010 on viimeinen vuosi ennen alkuvuoden 2011 puoluekongressia, nykyistä viisivuotissuunnitelmaa ja vuosi ennen uutta viisivuotissuunnitelmaa ja seuraavaa kansallista kehitysstrategiaa. Nykyiseen viisivuotissuunnitelmaan kirjatut tavoitteet pyritään kaikin tavoin saavuttamaan. Tämä varmasti värittää talouden virettä kuluvana vuotena, ja tekee vuodesta raha- ja finanssipoliittisesti mielenkiintoisen tilanteessa jossa malttia ja kokonaisnäkemystä tarvittaisiin lyhyen tähtäimen palvelusten ja liike-
elämän taholta tulevien paineiden edessä. Ilmassa on odotuksen makua, joskaan kukaan ei odota mitään suurta ja mullistavaa tapahtuvan. Talouselämän uudistaminen on yksi suunnitelmien johtotähdistä, ja tässä riittää tehtävää vuonna 2010, ja senkin jälkeisissä viisivuotissuunnitelmissa.
Kehityssuunnitelmat pohjaavat edelleen periaatteeseen, jonka mukaan Vietnam rakentaa sosialisti sesti orientoitunutta markkinataloutta – kuitenkin WTO-sitoumuksiaan kunnioittaen ja globaaliin talouteen edelleen integroituen. Toimivien markkinainstituutioiden rakentaminen on keskeistä kestävän perustan aikaansaamiseksi, mutta instituutioiden halutaan olevan sellaisia, että ne sallivat valtion johtoroolin organisatorisesti, mutta myös aihepiireittäin, jotka ovat oleellisia Vietnamin sosioekonomisen kehityksen kannalta.
Vuosi 2010 tuo Vietnamin valokeilaan myös ASEANpuheenjohtajuuden myötä: ASEANin sisäisten yhteyksien kehittäminen ja Mekong-alueen kehittäminen ASEANin ytimeksi ovat Vietnamin intresseissä olevia teemoja. Vietnam osasi hyödyntää hyvin vuoden 2006 APEC-kokouksen pr-arvon kaupallisissa suhteissa ja haluaa epäilemättä toistaa saman nyt. ASEAN:iin liittyvät vapaakauppajärjestelyt, jotka astuivat voimaan vuoden alussa, on ohitettu ilman fanfaareja. Tämä ei ole yllättävää, huomioiden miten vähän innostusta ja käyttöä ASEAN:in oma sisäinen vapaakauppamahdollisuus elinkeinoelämässä on kaiken kaikkiaan herättänyt Vietnamissa.
Valtio-omisteisten yritysten yksityistämistä on tarkoitus jatkaa vuonna 2010. Hyvä niin, sillä prosessi on kangerrellut ja tökkinyt viime vuosina siihen malliin, että edistymisen havaitseminen on vaatinut suurennuslasia ja hyvää tulkintatahtoa. Ehkä lähestyvä vuoden 2011 puoluekongressi pakottaa vauhtia näihinkin rattaisiin, jotta ensi vuoden tammikuussa voidaan raportoida konkreettisista askelista. Vietnamin on suunnitelmien mukaan pyrkimys korjata tai muuttaa tänä vuonna muutamia asetuksia, jotka koskevat valtionyritysten velvollisuuksia ja oikeuksia ja valtioyritysten muuttamista yhteisosakepääomayrityksiksi.
Muutama yksityistämiskandidaatin nimikin on vilahdellut julkisuudessa –Petrolimex – maan suurin polttoaineen tuottaja- ja Vietnam Steel Corporation – nimensä mukaisesti teräksen tuottaja. Aikamääreitä yksityistämiselle ei ole taaskaan esitetty, joskin innokkaiden osakkeenhavittelijoiden kannattaa varautua siihen, että Vietnamin valtio halunnee joka tapauksessa säilyttää itsellään määräävän osake-enemmistön, ja yksittäisen ulkomaisen yrityksen osakeomistukselle asetetaan monilla aloilla tiukkoja enimmäismääräkattoja. Vietnamilaiset yritykset ovat pyrkineet myös listautumaan ulkomaisissa pörsseissä, esimerkiksi Singaporessa ja Korean pörssissä, mutta tarvittavien laatuvaatimusten täyttäminen on ollut hidasta ja haasteellista vietnamilaisille yrityksille, jotka ovat tottuneet tähän asti pelaamaan vain vietnamilaisilla säännöillä, mitä tulee esimerkiksi läpinäkyvyyteen.
Haasteeksi ovat muodostumassa myös ulkomaalaisomistuskatot: etabloituneimmat ja vakuuttavimmat vietnamilaisfirmat ovat jo joko saavuttaneet tai saavuttamassa kattorajoitteensa. Tällaisia yrityksiä löytyy mm. pankkialalta, sähkötekniikan, kaapeli- ja televiestinnän sekä elintarviketeollisuuden alalta. Ho Chi Minhin pörssissä ulkomaalaisomistuksen taso yltää keskimäärin 21 prosenttiyksikköön. Positiivisena kehityksenä voidaan kuitenkin todeta, että paineet valtionyritysten tehokkuuden parantamiseksi ovat selviä: tavallisten ihmisten puheissa esiintyy valtionyrityksiin ja niiden dinosaurusmaisen nahkeaan aikaansaamisen kulttuuriin, joukkona ja yksittäisinä niminä, kohdistuvaa huulenheittoa ja niitä pidetään tehottomina syöttöporsaina, jotka syövät valtiontulot pois niitä kipeämmin kaipaavilta kehittämiskohteilta.
Toivottavasti näillä maineeseen kohdistuvilla suuren yleisön paineilla on myös todellista vaikutusta byrokratian rattaissa. Vietnam tarvitsee yrityskenttäänsä ketteriä ja kestäviä tiikereitä, ei mammuttien fossiileja. Näitä samoja tyyppejä tarvittaisiin myös maan hallintoon– kankeat hallintoprosessit ovat yksi keskeinen alue, jossa mammutteja vielä laiduntaa. Hallinnon tehostamishanke, johon pyritään tänäkin vuonna panostamaan, toivottavasti raivaa elintilaa dynaamisemmalle kissapedolle. Edessä häämöttävä puoluekongressi – itsessään iso mammuttien kokoontumisajotapahtuma – tekee hallinnon uudistamisprosesseista haasteellisia vuonna 2010: tavoitteisiin pitäisi yltää, mutta liikaa ei kuitenkaan sovi modernisoida, ettei vanhoillissiipi ärähdä rumasti.
Arvopapereita ja devalvaatiota kulutuksen lomassa
Mittava budjettivaje on johtanut hallituksen kehittelemään keinoja finanssitilanteensa kohentamiseksi. Tammikuussa hallitus laski liikkeelle toisen kansainvälisen suvereeniarvopaperierän. Kymmenen vuoden 1miljardin us-dollarin arvopaperi kaupattiin tammikuun lopulla 6.95 prosentin korolla, ja erä meni kaupaksi, minkä voidaan tulkita merkiksi siitä, että institutionaalisten sijoittajien kiinnostus Vietnamia kohtaan on ahnas, ja valtionobligaatiot tarjoavat luotettavamman keinon päästä sisään markkinoille, toisin kuin desibelimittarin sekavuudella liikahtelevat osakemarkkinat.
Arvopaperien liikkeelle laskeminen mainittiin vuonna 2009 yhtenä hallinnon visioista rahoittaa elvytyspaketin kustannukset. Arvopaperien myynti on osa pyrkimystä kohentaa Vietnamin ammottavia valuuttareservejä, jotka putosivat vuoden 2009 kuluessa merkittävästi. Ilmassa on ollut indikaatioita myös siitä, että arvopaperien myynnistä saaduilla tuloilla pönkitettäisiin joidenkin valtio-omisteisten yritysten kasvua. Tämä herättää huolta jossain määrin, sillä se antaa jälleen kuvan maasta, jossa valtio-omisteisilla firmoilla on suojatti-pennun asema, huolimatta siitä, mikä on niiden todellinen kyky kasvaa ja tehdä tulosta.
Toivottavasti emo-tiikeri ymmärtää, että näiden aikamiespentujen hyysääminen ei voi ikuisesti, vaan niiden opittava pärjäämään maailmassa omillaan. Joidenkin valtionyritysten, kuten monialayrittäjä Vinashinin kohdalla valtio on kuitenkin osoittanut jotain kurin elkeitä: firman talous on ollut kroonisen ripulin kourissa jo pitkään, mutta nyt sentään valtio on laittamassa yrityksen fantastisiin mittoihin yltävät laajennusoperaatiot jäihin jatkoselvityksiä odottamaan.
Helmikuun puolivälissä Vietnamin keskuspankki devalvoi Vietnamin dongia suhteessa USdollariin noin 3.36 prosentilla – kyseessä oli toinen devalvaatio muutaman kuukauden sisään, sillä edellinen valuutanarvon alennus, suuruusluokaltaan 5.44 %, tapahtui marraskuussa 2009. Dollarin kurssi suhteessa dongiin on nyt 18,544, mustan pörssin taksojen rikkoessa 19 000 rajan. Toimenpiteen taustalla nähdään olevan pyrkimyksen parantaa ulkomaanvaluutan likviditeettiä ja hallita kauppataseen vajetta, mutta suurimpana riskinä devalvaatiossa on inflaation nousukiito.
Vietnamin kauppavajeen arvioidaan yltävän keskimäärin 12 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuosina 2011-2012, ja inflaation rikkovan 10% rajapyykin. Inflaatiolla on pyrkimystä lähteä kasvuun Vietnamissa helposti, ja varsinkin Tetin alla se tapahtuu melkeinpä varkain: vuoden tärkein juhla on Vietnamissa myös kiistatta vuoden tärkein kulutusjuhla: ruokaan ja uuteen kodin elektroniikkaan kuuluu panostaa, jos siihen
vain suinkin on varaa, ja päätöksentekoa nopeuttaa usein epäilys siitä, että tavara loppuu kaupoista kesken hamstraamisen – viranomaisten sinnikkäistä päinvastaisista vakuutteluista huolimatta.
Devalvaation taustalla vaikuttaa varmasti myös viranomaisten pyrkimykset kuroa umpeen virallisen ja mustan pörssin valuuttakurssien välinen ero, joka oli kasvamassa ennen ensimmäistä devalvaatiota joulukuussa 2009. Ekonomistit näkevät dongin heikkenevän tämänkin vuoden aikana suhteessa usdollariin,
reaktiona isoihin ulkomaanvelkoihin ja inflaatiopaineisiin, mutta mitään todellista hyötyä devalvoinneista ei Vietnamille tule olemaan. Tammikuussa oli jo merkkejä inflaationousupaineista Tetin alla: ruoan hinta nousi 12,3 % edelliseen tammikuuhun verraten, samoin kallistuivat asuminen ja rakentaminen, 13,6 prosenttia.
Vuodesta 2010 voi kuitenkin tulla tiikerinvuosi – perusedellytykset eivät ole ollenkaan huonot: taantuma on jäämässä taakse ja riskinottohalukkuus on jälleen kasvussa. Vuodelle 2010 Vietnamille ennustetaan noin kuuden prosentin kasvua. Jotta Vietnam ei olisi ilmapallotiikeri, vaan kynnet tukevasti maankamaralla jaloitteleva tiikeri, sen pitää kuitenkin pystyä pitämään makrotalous vakaana, ja malttaa välttää buumi ja sen poksahdus – kierteitä. Se ei tee hyvää maan liiketoimintaimagolle, eikä ole taloudellisesti kestävää. Vaikka Vietnamin doi moi – politiikka on saanut paljon aikaan viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana, ei pidä kuvitella, että vietnamilaiset ovat keksineet ikuisen talouskasvun äitikeksinnön – sabluunaa pitäisi osata uudistaa jo siinä vaiheessa, jossa sabluuna ei ole vielä täysin hajalla.
Vietnamilainen investoija panostaa lähialueelle ja strategisiin kumppanuuksiin
Kansainvälinen taantuma hiljensi intoa suoriin ulkomaisiin investointeihin. Kuitenkin vietnamilaiset yritykset ovat lähtemässä mukaan kansainvälisille vesille siinä missä isommat edellä: vietnamilaisten yritysten kiinnostus kohdistuu ennen kaikkea lähialueisiin, kuten Laosiin ja Kamputseaan, joista ensin mainitussa projektien lukumäärä yltää 169:ään ja jälkimmäisen osalta liikutaan 56:ssa. Yrityksittäin
kohdemaiden kirjo on laaja: vietnamilaisilla isoilla yrityksillä on kiinnostusta mm. Bangladeshiin, Myanmariin ja Afrikan maihin, mutta myös Lähi-itään, Venezuelaan ja Venäjälle.
Öljy-yhtiö PetroVietnam on hiljattain allekirjoittanut yhteistyösopimuksen venäläisen Gazpromin kanssa. Venäjä ja Vietnam panostavat nyt muutenkin isolla vaihteella kahdenvälisten kauppasuhteidensa kehittämiseen. Vanha Neuvostoliiton aikainen solidaarisuus muodostaa vankan pohjan, jolle voi vielä sympatian ja vanhojen kontaktien avulla rakentaa, mutta uuden ajan strategisemmat visiot kiikarissa.
Vietnam on valinnut ydinenergian yhdeksi energiantuotannon muodoksi, ja venäläinen valtionfirma Rosatom on vahvoilla yhteistyökumppaniksi Vietnamin valtionenergiafirma EVN:n kanssa. EVN:n ja Rosatomin välillä solmittiin joulukuussa 2009 yhteistyöasiakirja, mistä on todennäköisesti ollut apua kauppaväännöissä. Venäläiset yritykset ovat turvanneet itselleen viime kuukausina merkittäviä sopimuksia
myös puolustustarvikealan kaupoissa: Vietnam ostaa venäläisvalmisteisia sukellusveneitä ja lentokoneita.
Vietnam ja Venäjä juhlivat kuluvana vuonna diplomaattisuhteidensa 60 vuotismerkkipäiviä, ja kaupallisten suhteiden on todettu olevan suhteen keskiössä. Venäläisvietnamilaisia joint-venture yhteisyrityksiä toimii vesivoima-alalla, ja Vietsov-Petro – yritys toimii öljy ja maakaasualalla. Strategisten polttoaineiden ja energian lisäksi kiinnostaviksi sektoreiksi Moskova-Hanoi akselilla on mainittu mm. mineraali-, konetekniikka- ja televiestintäalat. Idän tiikerin ja karhun saalistusmaat vaikuttavat siis toistaiseksi varsin harmonisilta. Aktivoituminen Venäjän suuntaan vaikuttaa vahvistavan myös sitä käsitystä, että perinteinen ylhäältä alaspäin suhteiden edistäminen tuottaa Vietnamissa tuloksia.
Vietnamin tähän asti suurin FDI-hanke löytyy kuitenkin edelleen Laosin Vientianesta, ja käsittää golf-kentän ja vapaa-ajankeskuksen resortteineen ja sairaaloineen. Hankkeen rakennusajaksi arvioidaan 12 vuotta. Toimialan ja konseptin osalta Vietnamin oma FDI-investointi Laosiin on hyvin saman oloinen, kuin tyypilliset kiinteistö- ja matkailualan FDI-investoinnit Vietnamissa, mikä ehkä kuvastaa sitä oppimisprosessia, josta Vietnam on päässyt osalliseksi FDI-vastaanottajamaana, ja jota se nyt kokeilee itse muualla, ja ensimmäisenä lähimaissa, joissa se on vahvoilla taloudellisena toimijana.
Kokonaisuutena Vietnamin ulossuuntautuvien FDI-investointien kirjo on hyvin laaja, ja luvut vielä pieniä: vuoden 2009 kokonaissumma liikkuu noin 2,4 miljardin us-dollarin kieppeillä. Vietnamin pääministeri Dung on kuitenkin käskyttänyt Vietnamin suunnittelu- ja investointiministeriön luonnostelemaan erityiskannustimia yritysten ulkomaaninvestoinneille. Mainittuja sektoreita ovat muun muassa energia, kaivosteollisuus ja raaka-aineiden tuotanto. Vietnamilaisyrityksillä on usein äärimmäisen kunnianhimoiset kasvutavoitteet – vuositavoite saattaa joskus olla jopa 70 prosentin luokkaa.
Tällaisia kasvutavoitteita ei saavuteta pelkästään Vietnamin rajojen sisäpuolella pysyttelemällä, vaan täytyy lähteä aggressiivisesti ja pelottomasti ulos kokeilemaan. Pelottomuutta ei vietnamilaisilta näytä puuttuvan: Vietnamin oma, nopea kasvutaso vääristää varmasti realismin tasoa reippaasti asteikon yläreunaa kohti, mutta luo ennen kaikkea riskin siihen, että kasvuntavoittelussaan yritykset lähtevät hakemaan hyvältä kuulostavia numerotavoitteita kasvukuplista ja keinoilla jotka eivät luo yritykselle kestävää kasvu- tai edes elossasäilymispohjaa.
Erilaistuvat kuluttamisen edellytykset
Toinen sektori, jolla vietnamilaiset yritykset ovat nousseet näyttämölle esityksiä aiemmin hallinneiden ulkomaisten yritysten tilalle, on kiinteistö- ja rakennusala. Kansainvälisen taloustaantuman seurauksena kansainvälisten kiinteistörakennuttajayritysten into Vietnamia kohtaan laantui, ja tyhjiön täyttivät paikalliset yritykset. Paikallisten yritysten kesken tapahtui lisäksi jonkin verran kohteiden vaihtokauppaa.
Tällä sektorilla on nähtävissä myös merkkejä oppimisen siirrosta kansainvälisiltä
yrityksiltä vietnamilaisille yrityksille: kiinteistöala oli yksi keskeinen FDI-kasvukohde kuumina vuosina – vietnamilaiset toimijat seurasivat ja katsoivat, miten ulkomaalaiset yritykset toimivat ja uskovat nyt pystyvänsä tekemään itse perässä, toimeksiantojen tullessa kuitenkin usein vielä kansainvälisen tason kiinteistösuunnitteluyrityksiltä.
Rakennusten työturvallisuus herättää kuitenkin huolta: rakennustyömailla on tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia putoamisten ja puristumisten
myötä, ja joskus naapuritontit ja niiden asukkaat joutuvat kärsimään, kun keskeneräisen rakennustyömaan maaperä pettää, vieden mukanaan myös viereisten tonttien rakennelmat. Räikeimmin uutisoidut tapaukset ovat kuitenkin yleensä olleet niitä, joissa rakentaja on ulkomaalainen yritys: korealainen rakennusjätti on päässyt otsikoihin kuoleman torninsa kanssa, jossa on tapahtunut kuolemaan johtaneita onnettomuuksia helmikuussa jo kahdesti.
Ylemmän hintaluokan kohteiden ostajien profiili on muuttunut: aiemmin luksus-kondominium kohteita markkinoitiin lähinnä ulkomaisille sijoittajille ja ulkovietnamilaisille. Nyt tyypillinen ostaja onkin usein Vietnamissa asuva vietnamilainen. Hintataso ei ole Vietnamin mittakaavassa mitenkään halpa: kerrostaloasunnon hinta voi alkaa 180 000 dollarista, villojen hinnat mitataan jo miljoonissa. Kun maan keskitulotaso on noin 1,100 us-dollaria vuodessa, on tämä yksi osoitus siitä, miten maasta alkaa kyllä löytyä varallisuutta, eikä suinkaan tasaisina esiintyminä.
Uudesta kuluttavasta keskiluokasta jää jalanjälkiä myös muualle talouteen: luotto- ja pankkikorttien määrä on ollut vahvassa kasvussa viimeiset pari vuotta: esimerkiksi visa-kortin kasvu on ollut 900 prosentin luokkaa ajanjaksolla 2005–2009. Penetraatioprosenttien osalta puhutaan vielä hyvin vaatimattomista luvuista, ja automaattiverkostoa ja myyntipäätepisteitä täytyisi vielä laajentaa valtavasti ennen kuin voidaan puhua todellisesta massojen siirtymästä käteisestä kohti muovia.
Vietnamissa on 87 miljoonaa asukasta, mutta vain 21 miljoonaa pankkikorttia ja 10 000 atm-automaattia. Näiden joukossa on uutta vietnamilaista kulutusluokkaa edustavia henkilöitä, joilla voi olla nimissään yli 30 pankkikorttia kerralla. Tämä kertoo ehkä ennen kaikkea pankkien myynti- ja markkinointiosastojen aktiivisuudesta, mutta ehkä myös siitä, että kiinnostus uusia tapoja ja välineitä kohtaan on kasvussa ja voi saavuttaa kriittisen massan määrän muutamassa vuodessa, luoden edelleen jatkoedellytyksiä uudentyyppisille palveluille ja asiointitavoille.
Kuluttavan luokan laatukäsitykset saattavat ohjata ostovoiman myös Vietnamin ulkopuolelle: kun vietnamilaisella on varaa ja hän haluaa laatua, hän lähtee hakemaan sitä Singaporesta, Bangkokista tai Hongkongista, ei paikallisista kaupoista. Tämä pätee etenkin terveyspalveluihin: kustannukset saattavat nousta 70-kertaisiksi siihen verrattuna mitä sama hoito olisi maksanut Vietnamissa, mutta asiakas haluaa ja usein on valmis maksamaan luotettavuudesta ja varmuudesta että kaikki voitava pystytään tekemään.
Pienemmässä mittakaavassa kulutuskäyttäytyminen näkyy merkkikulutushyödykkeissä ja pienelektroniikassa: piraattitavaran määrä vaihtelee tuotenimikkeittäin vajaasta kymmenestä prosentista käytännössä 100 prosentin tietämille, ja ne jotka haluavat olla varmoja siitä, että esimerkiksi apteekista ostetut lääkkeet ovat sitä, mitä niiden väitetään olevan, matkustavat ostoksille ulkomaille. Lääkkeistä ja alkoholista 8-25 prosenttia on väärennöksiä, millä on säännöllisesti kohtalokkaitakin seurauksia. Räikein tilanne vallitsee kuitenkin äänite- ja videotallennemarkkinoilla, joilla on todennäköisesti mahdotonta ostaa aitoa tuotetta Vietnamin rajojen sisältä. Täysin arkipäiväisiä tuoteväärennökset ovat myös tietokoneohjelmien, kännyköiden, brändivaatteiden ja -asusteiden, sekä länsimaisen kosmetiikka- ja kemikaliotuotteiden osalta.
Lisäkannustimena ostosmatkailussa ovat Vietnamin korkeat tuontiverot – varmasti aidon tavaran voi saada halvemmalla, jos on aikaa matkustaa viikonlopuksi ulkomaille. Piraattituotteiden kitkemiseen ei oikein tahdo riittää resursseja, mutta ongelma on resursseja laajempi: piraattiteollisuus tarjoaa työvoimavaltaisia työpaikkoja kansalle, jolle työvoimavaltaiset teollisuudenalat ovat portti parempaan elämään.
Kuva: claudiogennari, flickr.com(Linkki toiselle web-sivustolle.), ccby3.0(Linkki toiselle web-sivustolle.)