Tansanian luonnonvarabuumi: Ryysyistä rikkauksiin?
Professori Max Mmuyan mukaan tansanialaiset eivät ymmärrä luonnonvarojensa arvoa – eikä heitä edes kiinnosta.
Viimeaikaiset maakaasulöydökset ovat aiheuttaneet euforista kuohuntaa tansanialaisten keskuudessa. Arvioiden mukaan Tansanian rannikolta löytyneet esiintymät sisältävät sellaiset määrät kaasua, että nopeasti kasvavan kotimaisen kysynnän tyydyttämisen lisäksi kaasua tulee riittämään valtavat määrät myös vientiin.
Kaasun lisäksi Tansanialla on laskettu olevan valtava vesivoimapotentiaali ja todennäköisesti myös suuret määrät uraania, kivihiiltä, jalometalleja sekä öljyä.
Näiden resurssien maltillinen ja järkevä hyödyntäminen voisi parhaimmassa tapauksessa nostaa Tansanian ryysyistä rikkauteen tulevien vuosikymmenien aikana.
Kuka hyötyy luonnonvaroista?
Tansania elää siis keskellä luonnonvarabuumia, monen muun Afrikan maan tapaan. Harva niistä on kuitenkaan kyennyt aidosti hyötymään luonnonvaroistaan historian saatossa – monille maille ne ovat olleet ennemminkin kirous kuin siunaus.
Presidentti Kikwete kehotti tansanialaisia varautumaan tulevaan ”kaasutalouteen”, mutta onko tämä kaikki ennenaikaista?
Onko Tansanialla edellytyksiä siirtyä kaasutalouteen, vai polttaako nopea raha liikaa näpeissä? Kenen etuja kaasusta ja mahdollisista muista luonnonvaroista saatavien myyntivoittojen pitää ensisijaisesti hyödyttää? Voivatko monikansallisten suuryritysten ja Tansanian omat kehitystavoitteet olla yhteen sovitettavissa?
Onko Tansania jo kenties nyt ulkomaisten sijoittajien talutusnuorassa? Miten luonnonvarasektorin toimintatavat saadaan läpinäkyviksi ja kehitystä edistäväksi?
Siinä lähtökohta keskustelutilaisuudelle joka järjestettiin lokakuun puolivälissä Tansanian pääkaupungissa Dar es Salaamissa. Tilaisuuden järjesti Agenda Participation 2000, hyvää hallintoa ja demokratiaa Tansaniassa tukeva kansalaisjärjestö, jonka toimintaa Suomi tukee yhdessä Sveitsin ja ActionAidin kanssa.
Boda boda -asenne jarruttaa kehitystä
”Luonnonvarat eivät ole Tansanian hallinnassa, eivätkä tansanialaiset ymmärrä, mitä luonnonvarat ovat. Jos ymmärtäisimme, mitä luonnonvarat ovat, voisimme määrittää niille arvon.” Näin väittää Max Mmuya, valtiotieteiden professori Dar es Salaamin yliopistosta.
Tansania on Mmuyan mukaan tällä hetkellä kykenemätön kontrolloimaan luonnonvaroja ja niiden hyödyntämistä koskevia sopimuksia, sillä ihmiset eivät ymmärrä luonnonvarojen luonnetta.
Vakavampaa on kuitenkin tansanialaisia vaivaava välinpitämättömyys. Tansanialaisia ei oikeastaan kiinnosta. Mmuya pitää eläväisen puheenvuoron, josta ei kritiikkiä oman maan toimintakulttuuria kohtaan puutu. Hänen mielestään jokaisen tansanialaisen pitää katsoa peiliin.
”Miksi meitä tansanialaisia ei kiinnosta, mitä maassamme tapahtuu? Miksei asioita oteta vakavasti? Miksei hyvin laadittuja lakeja ja sääntöjä noudateta?” hän kysyy.
Professori käyttää termiä boda boda -kulttuuri, jonka suomennos voisi olla EVVK, ”ei vois vähempää kiinnostaa”. Boda boda -asenne pätee professorin mielestä niin rivikansalaisiin kuin virkamiehiin ja poliitikoihinkin.
Miten maassa, jossa boda boda vallitsee aina palvelu- ja liikennekulttuurista korkeimmalle poliittiselle tasolle, voidaan alkaa laatia kauaskantoisia miljardiluokan luonnonvarasopimuksia? Sopimuksista saatavat tulot parhaassa tapauksessa voisivat nostaa valtavat määrät tansanialaisia köyhyydestä ja luoda erinomaiset edellytykset kehitykselle, mutta pahimmassa tapauksessa ne syöksevät maan resurssikiron pyörteeseen.
Professori saa kriittisellä puheenvuorollaan yleisön useasti nauramaan, esimerkiksi silloin kun sarkastisesti kiittelee varamineraaliministeriä, joka tansanialaisittain ”epätavallisesti” on saapunut tilaisuuteen ajoissa paikalle.
Professori varoittaa tietenkin myös korruptiosta. Luonnonvarasektoria pidetään Tansaniassa perinteisesti erittäin korruptoituneena aina korkeinta johtoa myöten. Esimerkiksi edellinen luonnonvaraministeri erotettiin tehtävistään viime toukokuussa korruptioepäilyjen takia.
Mmuya vaatiikin, että asioista päättävien henkilöiden tulee olla erityisen tarkkaavaisia arvokkaiden luonnonvarojen hyödyntämiseen liittyvissä kysymyksissä, mutta penäsi vastuuta myös kansalaisyhteiskunnalta ja medialta, jotta he toimisivat vallan vahtikoirina ja raportoisivat kaikista mahdollisista väärinkäytöksistä.
Kaasu ei yksin pelasta Tansaniaa
Varamineraaliministeri George Simbachawene kertoo, että kaasun talteenotto on pitkäjänteistä ja riskialtista liiketoimintaa ja että Tansanialla itsellään ei ole tällä hetkellä varoja, tietotaitoa eikä tarvittavaa teknologiaa viedä asioita eteenpäin, minkä vuoksi ulkomaisia sijoittajia on mukana.
Varaministeri kuitenkin ilmoittaa hallituksen uudesta päätöksestä, jonka mukaan yksikään investoija ei voi väittää valtauksia omakseen ennen kuin prosessi on käyty läpi hallituksen tasolla.
Päätöksen taustalla oli hallituksen uusi kaasupoliittinen linjaus suojella Tansanian oikeutta omiin luonnonvaroihinsa. Hallituksen näkemys on, että kaasu ja muut luonnonvarat kuuluvat ennen kaikkea Tansanian kansalaisille ja niistä saatavat myyntivoitot pitää ensisijaisesti hyödyttää heitä.
Simbachawenen mukaan markkinaympäristöt pitää ehdottomasti selvittää, ennen kuin varsinaisia porauksia aloitetaan. Ministeri toi esille myös seikan, että kaasumarkkinat eivät yksin pelasta Tansanian kehitystä, ellei muiden sektoreiden kasvua saada linkitettyä mukaan.
Varaministeri vetoaa myös toimittajiin, jotta nämä julkaisisivat ainoastaan luotettavista lähteistä saatuja tietoja öljy- ja kaasulöydösten suhteen ja varoittaa harhaanjohtavan uutisoinnin vaaroista.
Esimerkiksi eräs mediatalo oli raportoinut tähän mennessä suurimman löytyneen kaasuesiintymän myymisestä ulkomaiselle sijoittajalle, vaikka todellisuudessa vasta yhtä 26:sta tähän mennessä löydetystä kaasulähteestä on alettu kehittää.
Tilaisuus jätti ilman paljon kysymyksiä, joista osaan vastaus saadaan vasta tulevien vuosikymmenien aikana. Hyviä kysymyksiä aivan kaikille Tansanian luonnonvarojen tulevaisuuden kohtalosta kiinnostuneille jo nyt mietittäväksi esitteli Camillus Kassala finanssihallinnan instituutista.
Ketä varten kaasua porataan? Mitä hyötyjä haluamme saavuttaa? Kenen tulisi – tansanialaisten lisäksi – hyötyä ja kuinka hyödyt tulisi jakaa? Milloin hyödyt tulisi realisoida? Ja kuinka kauan meidän tulee odottaa?
Jouni Pasanen
Artikkeli julkaistu alunperin Global.fi:ssä(Linkki toiselle web-sivustolle.).
Global.finlandissa kirjoittajan nimellä varustetut artikkelit edustavat yksinomaan kirjoittajan kantaa.