Intian budjetin tavoitteena 9 prosentin kasvu
Intian talousarvion pääteemoina ovat talouskasvu ja budjettikuri. Teiden, energiantuotannon, rautateiden, satamien sekä lentokenttien kehittämiseen on varattu peräti 60 miljardia euroa. Uudistusten sijaan budjettiesitys keskittyy keskipitkän aikavälin taloustavoitteisiin. Tämä heijastaa hallituksen tukevaa asemaa. Eniten kritiikkiä ovat keränneet polttoaineisiin kohdistuvat verot, vähäinen panostus koulutukseen sekä lepsut inflaatiotavoitteet. Opposition mielestä budjetti hyödyttää enemmän ylempää keskiluokkaa kuin kadunmiestä.
Budjettiesitys varainhoitovuodelle 2010-2011 jatkaa yhtenäistä linjaa edellisen budjetin kanssa. Tulevan budjetin haasteena on talouskasvun palauttaminen noin 9 prosentin kasvu-uralle sekä talouskasvun tuoman hyödyn tasapuolisen jakaantumisen turvaaminen. Talouspolitiikan osalta budjetin päätehtävä on vetäytyä asteittain finanssikriisin seurauksena harjoitetusta ekspansiivisesta finanssipolitiikasta, sekä vakauttaa julkista taloutta alijäämän ja velan suhteen.
Julkisen talouden alijäämän on budjetoitu laskevan 5,5 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta, kun taas velalle on asetettu viisivuotissuunnitelmassa keskipitkän aikavälin tavoite: julkisen velan tavoite on 68 % BKT:sta vuoteen 2014- 2015 mennessä. Alijäämän vähentäminen toteutetaan julkisia menoja leikkaamalla ja verotuloja lisäämällä. Tulevat rakennemuutokset, kuten yhteisen hyödykkeiden ja palveluiden verokannan (GST) käyttöönotto 2011-2012, on myös huomioitu budjetissa.
Tuloverotusta kevennetään, välillistä kiristetään
Tulevan varainhoitovuoden budjettiesitys tähtää verotulojen osuuden kasvattamiseen 10,8 %:iin BKT:sta. Myös valtion omistuksen vähentäminen valtionyhtiöissä tuo tuloja. Tuloverotusta on harmonisoitu varainhoitovuonna 2011- 2012 käyttöönotettavaa verolakia ennakoiden. Veroprosenttikohtaisia tulorajoja on nostettu, mikä nostaa tuntuvasti (noin 331- 829 euroa per capita) kuluttajien käytettävissä olevia tuloja.
Tuloveron huojennuksilla pyritään vahvistamaan kotimaista kysyntää. Yritysverotus säilyy ennallaan, joskin MAT-vero, eli maksettavien verojen vähimmäismäärä, nousee 18 % tasolle.
Epäsuoraa verotusta on kiristetty muun muassa valmisteveron ja raakaöljyn kohdalla. Valmisteveron nostaminen 10 prosentin tasolle helpottanee siirtymistä yhteiseen hyödyke- ja palveluverokantaan (GST). Palveluiden verotus on pidetty ennallaan, mutta verotettavien palveluiden määrää on laajennettu: esimerkiksi lentomatkustaminen, tavaroiden kuljetus rautateitse sekä rahastojen hallinnointimaksut tulevat palveluverotuksen alaisiksi.
Esitys raakaöljyn, bensiinin ja dieselin tulliveron korottamisesta 5:een ja 7,5 %:iin on herättänyt näkyvää vastarintaa muun muassa oppositiopuolueiden osalta. Verotulojen ohella valtion kassaa kartuttavat 3G-huutokaupasta sekä valtionyhtiöiden osuuksien myymisestä koituvat tulot.
60 miljardia euroa infraan
Julkisten menojen on arvioitu olevan seuraavana varainhoitovuonna 16 % bruttokansantuotteesta. Julkisissa menoissa painopiste siirtyy vahvemmin tuista ja avustuksista julkisten menojen tehokkaaseen toteutukseen sekä lopputulosten seurantaan. Menokehykseen kohdennettuja varoja on nostettu edellisvuodesta, budjetoitu määrä on 5,4 % BKT:sta. Runsas panostus sosiaalisektoriin ja infrastruktuurin selittävät lisäyksen menokehyksessä.
Erilaisille sosiaalisektorin kehitysohjelmille on allokoitu enenevässä määrin resursseja. Nämä erityisesti maaseuduille suunnatut ohjelmat vaikuttavat monen tavallisen intialaisen elämään, noin 60 % Intian väestöstä saa elantonsa maataloudesta. Maanviljelijöitä on muistettu myös pidentämällä velkahelpotusta ja helpottamalla lainansaantia.
Infrastruktuurin, mukaan lukien teiden, energian, rautateiden, satamien sekä lentokenttien, kehittämiseen on varattu peräti 60 miljardia euroa. Myös hiilipäästöjen leikkaussuunnitelmat on huomioitu budjetissa: uusiutuvan energian ministeriölle on suunnattu merkittävästi lisää resursseja ja tiettyjen uusiutuvan energian tuotantopanosten kohdalla on ehdotettu tulliveron alennusta.
Kehyksen ulkopuolisia menoja on laskettu 10,6 %:iin BKT:sta. Kehyksen ulkopuolisista menoista korkomenot, puolustus sekä erilaiset valtiontuet ovat merkittävimpiä menoeriä. Hallituksella on pyrkimys siirtyä lannoite- ja polttoainetuissa velkakirjoista käteistukiin.
Unohdettiinko "aam admi" eli kadunmies?
Vuoden 2010- 2011 budjetti on herättänyt monensuuntaisia reaktioita, vaikkakin vastaanotto on pääosin ollut myönteistä. Tulo- ja menoarviota on kiitelty päätavoitteesta: talouskasvusta, sekä hyvästä budjettikurista ja verohelpotuksista. Talouskasvun ylläpitäminen on tärkeää niin köyhyyden vähentämisen, julkisen talouden vakauden kuin kansainvälisen kilpailuaseman kannalta. Kritiikkiä ovat herättäneet leikkauskohteet ja menojen allokointi. Erityistä huomiota ovat keränneet polttoaineisiin kohdistuvat verot, heikko panostus koulutukseen ja korkean inflaation laiminlyönti.
Oppositiopuolueet ovat näyttävästi vastustaneet polttoaineisiin kohdistuvan veron korotusehdotusta. Polttoaineen verotuksen korotus koskettaa lähes jokaista intialaista ja sen on pelätty pahentavan inflaatiota entisestään. Epäsuorien, tulonjakovaikutuksiltaan regressiivisten, verojen kiristäminen ja tuloverotuksen keventäminen ovat nekin niin ikään herättäneet kysymyksen, onko budjetin kohde aam admi, kadunmies – kuten budjettia markkinoidessa lupailtiin - vai ylemmät keskiluokat, jotka hyötynevät budjetista enemmän muun muassa verokevennysten muodossa.
Tietotaloustavoite ei heijastu budjetissa
Korkean inflaation laiminlyöntiä budjettiesityksessä on kritisoitu paljon. Ennusteet tulevasta inflaatiosta vaihtelevat laajalti, korkeimmat arviot tulevan vuoden keskimääräisestä inflaatiosta ovat 12 % kieppeillä. Intialaisen tutkimuslaitoksen mukaan korkeasta inflaatiosta kärsivät eniten kaupungeissa asuvat köyhät.
Intialaisen ajatushautomon näkemyksen mukaan hallitus on epäsuorasti hyväksynyt korkean inflaation talouskasvun hintana. Inflaation sietäminen poliittisella tasolla viestittää myös opposition heikkoa asemaa. Jos inflaatio jatkaa kasvua ennakoitua korkeammaksi, siitä voi tulla poliittinen kysymys, ekonomistit arvioivat.
Vaikka koulutukseen on varattu resursseja edellisvuotta enemmän, panostusta pidetään jokseenkin vaatimattomana. Budjetin vähäinen huomio koulutukseen on ristiriidassa Intian tavoitteen kanssa pyrkiä tietotaloudeksi. Pidemmällä aikavälillä Intiaa voi nimittäin kohdata puute ammattitaitoisesta työvoimasta.
Ekonomistit ja kriitikot suosittelevat yleisesti keskittymistä julkishyödykkeiden tehokkaaseen tuottamiseen yleisten tukien sijaan. Intialaiset ajatushautomot ovat myös korostaneet, että budjetti on monella tapaa tehoton muutosten osalta. Useat ongelmat liittyen esimerkiksi infrastruktuuriin, ruoantuotantoon, koulutukseen ja kehitysohjelmiin ovat perusluonteiltaan rakenteellisia. Rakenteelliset muutokset ovat yhtäkaikki budjetin kanssa avainasemassa talouskasvun suhteen.
UPA-hallituskoalition hyvän budjettikurin ”reformilaiska” talousarvio kielii hallituksen vankasta asemasta. Reformien sijaan budjetti keskittyy selkeästi keskipitkän aikavälin taloudelliseen vakauteen ja kasvuun. Eteenpäin katsova talouspolitiikka mahdollistaa rakenteelliset reformit tulevaisuudessa. Hallituksella on kuitenkin edessään haastava tehtävä budjetin sivussa kulkevien talousasioiden kanssa, kuten korkean inflaation hallinnassa ja verouudistusten täytäntöönpanossa.