Egypti etsii mallia koulutusreformiin – katseet Suomessa

Koulutusreformi on Egyptille yksi tämän hetken keskeisimmistä prioriteeteista. Egypti katsoo Suomeen yhtenä opetuksen mallimaista, mikä saattaa avata mahdollisuuksia suomalaiselle koulutusviennille.

Egyptissä on Lähi-idän alueen suurin kouluikäinen väestö, ja maan koulutusjärjestelmän kohtaamat haasteet ovat valtaisia. Väestöstä kolmannes on alle 15-vuotiaita, ja nuorisotyöttömyys hätyyttelee epävirallisten arvioiden mukaan 40 prosentin lukemia.

Nuorisotyöttömyyden taustalla tärkeimpänä syynä nähdään epäsuhta työmarkkinoiden kysymien taitojen ja Egyptin koulutusjärjestelmän tuottaman tarjonnan välillä. Huonosti koulutettu työvoima rajoittaa myös Egyptin talouden kipeästi kaipaamien investointien kasvua.

Egyptissä on noin 20 miljoonaa oppilasta peruskoulu- ja toisella asteella. Opetusta tarjoaa kaksi julkista tahoa sekä yksityinen sektori. Opetusministeriön hallinnoimat koulut tavoittavat 80 prosenttia oppilaista ja julkiset uskonnolliset koulut 10 prosenttia oppilaista. Yksityisiä kouluja käy 10 prosenttia oppilaista.

Ongelmat laadullisia

Egypti on 1990-luvulta alkaen onnistunut nostamaan koulunkäyntiastettaan. Muutama vuosi sitten näytti siltä, että Egypti saavuttaisi YK:n vuosituhattavoitteen peruskoulutuksen takaamisesta kaikille. Koulunkäyntiasteen nopea kasvu tapahtui kuitenkin koulutuksen laadun kustannuksella, ja laatuun liittyvät ongelmat ovat viime vuosina kääntäneet koulunkäyntiasteen laskuun kasvuvuosien jälkeen.

Egyptin julkinen koulutusjärjestelmä kärsii kuudesta laadullisesta ongelmasta: (1) koulujen infrastruktuuri; (2) opetuksen taso ja riippuvuus maksullisesta tuutoroinnista; (3) koemenestykseen ja ulkoa opetteluun keskittyvä opetusmalli; (4) sosiaalista epätasa-arvoa vahvistavat rakenteet; (5) ammatillisen koulutuksen heikko status sekä (6) keskusjohtoinen opintosuunnitelmien toimeenpano.

Egyptin nopeasta väestönkasvusta ja koulunkäyntiasteen noususta johtuen investoinnit koulujen infrastruktuuriin eivät ole pysyneet oppilasmäärän kanssa samassa tahdissa. Egyptiläisissä kouluissa on usein 40−50 oppilasta opettajaa kohden. Pärjätäkseen oppilastaakan alla useat koulut toimivat vuoroissa taaten ainoastaan osapäiväpääsyn koulutukseen. Luovaan oppimiseen kannustavat musiikki- ja taideluokat sekä leikkikentät ovat harvinaisuuksia. Koulujen fyysisen infrastruktuurin heikko tila heikentää osaltaan myös opettajien motivaatiota – pienten palkkojen lisäksi.

Egyptissä opettajan ammatti viittaa heikkoon sosioekonomiseen asemaan. Vuonna 2013 Egypti sijoittui 21 maan joukossa viimeiseksi opettajien yhteiskunnallista statusta mittaavassa tutkimuksessa. Palkat ovat jopa matalapalkkaisen Egyptin mittakaavassa alhaiset. Viime vuosikymmenten voimakas oppilasmäärän kasvu on johtanut alikoulutettujen opettajien palkkaamiseen ja riittämättömään panostukseen opettajakoulutukseen.

Egyptin julkinen koulujärjestelmä on perinteisesti pohjautunut menestykseen opinnoissa eteenpäin vievissä kansallisissa kokeissa. Opintosuunnitelmat tähtäävät jo varhaisesta vaiheesta yksinomaan koemenestykseen ja opetusmetodeissa painottuu ulkoa opettelu. Opettajien huonot palkat yhdessä koekeskeisen järjestelmän kanssa ovat johtaneet siihen, että opettajat tienaavat opetustuntien ohella lisätienestejä yksityisen tuutoroinnin avulla. Tuutorointi luo vääränlaisia kannustimia sekä opettajille että oppilaille ja heikentää Egyptin koulutusjärjestelmää monin tavoin.

Opintomenestyksen riippuvuus tuutoroinnista vahvistaa osaltaan Egyptin yhteiskunnassa jo valmiiksi epätasa-arvoisia yhteiskunnallisia rakenteita. Egyptin julkinen peruskoulujärjestelmä on periaatteessa ilmainen, mutta todellisuudessa köyhä egyptiläisperhe saattaa joutua käyttämään jopa puolet käytettävissä olevista tuloistaan lasten tuutorointimaksujen kattamiseen.

Egyptin koulutusjärjestelmä ei myöskään tuota yritysten kaipaamaa luovaa osaamista ja käytännön teknisiä taitoja. Egyptissä opetusministeriöllä on perinteisesti ollut keskitetty rooli kansallisten opintosuunnitelmien toimeenpanossa jättäen opettajille vähän vapautta suunnitella opetusta vastaamaan oppilaiden yksilöllisiä tarpeita. Oppiminen tähtää faktojen ulkoa opetteluun. Järjestelmä ei kannusta kriittiseen ajatteluun ja analyyttiseen oppimiseen.

Egyptissä arvotetaan tieteellisiä oppiaineita muita korkeammalle. Egypti onkin perinteisesti tuottanut lääkäreitä ja insinöörejä yli omien tarpeidensa vietäväksi ulkomaille – samalla, kun yksityisen sektorin luovia osaajia joudutaan tuomaan ulkomailta.

Koekeskeisen järjestelmän luonne näyttäytyy myös siinä, että teknisen ammattikoulutuksen arvostus on heikkoa. Valtaosa Egyptin ammatilliseen koulutukseen päätyvistä oppilaista on niitä, jotka eivät ole saaneet tarvittavia loppukoepisteitä yliopistopaikkaan. Ammattikoulutukseen osallistuvat päätyvät usein opinnolliseen umpikujaan, jossa mahdollisuudet lisäkouluttautumiseen ja urakehitykseen ovat vähäiset. Yrityselämän puolella olisi samaan aikaan kysyntää juuri näille teknisille osaajille, joilla on myös akateemisia taitoja.

Egyptillä onkin kova halu perustaa teknisiä yliopistoja, ja Suomen ammattikorkeakoulujärjestelmää pidetään juuri Egyptin tarvitsemana malliesimerkkinä.

Tuoko reformi viimein muutoksen?

Koulutusjärjestelmän reformi on asetettu presidentti Sisin hallinnon keskeiseksi prioriteetiksi. Nuorisotyöttömyys nähdään yhä enemmän kriittisenä ongelmana myös kansallisen turvallisuuden vinkkelistä, mikä on edesauttanut koulutusreformin nousua korkealle poliittisella agendalla. Suomeen ja muihin koulutuksen huippumaihin katsotaan esimerkkinä, ja hallinnon piirissä on kovaa tahtoa edetä.

Muutosta symboloivat esimerkiksi maaliskuussa 2015 suoraan presidentin hallinnon alaisuuteen perustettu koulutuskomitea. EU:n tuella toteutettava teknisen- ja ammattikoulutuksen kehittämiseen tähtäävä TVET II -hanke etenee. Egypti on luvannut allokoida 117 miljoonan euron hankkeeseen 67 miljoonaa euroa omasta budjetistaan – osaltaan merkki vahvasta sitoutumisesta koulutusreformiin.

Samasta sitoutumisesta kertoo vuoden 2014 perustuslain lupaus neljän prosentin julkisesta panostuksesta koulutukseen suhteessa bruttokansantuotteeseen. Esimerkiksi Suomen rahoittamien Twinning-hankkeiden avulla on pyritty parantamaan opetuksen laadunvarmistusta kontrolloivan NAQAAE:n kapasiteettia. Kansainvälisistä toimijoista esimerkiksi Maailmanpankki (500 miljoonan dollarin panostus) ja USAID ovat vahvasti mukana Egyptin koulutusreformin tukemisessa.

Presidentin koulutuskomitean perustaminen on hyvä signaali strategisten resurssien lisäämisestä koulutusreformiin. Lähiajat näyttävät, tuovatko uudet strategiat jotain uutta aiempaan verrattuna. Egyptillä on aiemminkin ollut kansallisia strategioita, joilla on tavoiteltu sinänsä aivan oikeita asioita koulutusjärjestelmän kehittämiseksi. Arvioiden mukaan erona aiempaan on tällä kertaa poliittinen tahtotila ja presidentin koulutuskomitean selkeä mandaatti reformiin. Kansainvälisten kumppaneiden keskuudessa uskotaan, että tahtotila johtaa tällä kertaa aitoon dialogiin koulutusjärjestelmän parantamiseksi.

 Jukka Välimaa

Kirjoittaja työskentelee ulkoasiainsihteerinä Suomen suurlähetystössä Kairossa.