UNDP: Ilmastonmuutos uhkaa inhimillistä kehitystä
YK:n kehitysohjelma UNDP tuore inhimillisen kehityksen raportti eroaa muista ilmastonmuutosta käsittelevistä raporteista siinä, että se pohtii ilmastomuutoksen inhimillisiä puolia eli ilmiön vaikutuksia ihmisten elämään ja ennen kaikkea maailman köyhiin.
Raportti ilmestyy tärkeänä ajankohtana, sillä Maailman hallitukset kokoontuvat ensi viikolla Baliin neuvottelemaan vuonna 2012 umpeutuvan Kioton pöytäkirjan jatkosta. UNDP:n raportti nostaa esille kriittisiä teemoja ja esittelee suosituksia kokoukseen valmistautuneille päättäjille.
"Ilmaston lämpeneminen on jo käynnissä ja meidän on pikaisesti ryhdyttävä tekemään asialle jotain. Aikaa ei ole paljon", totesi YK:n kehitysohjelman kuivien alueiden kehityskeskuksen (UNDDC) johtaja Philip Dobie raportin julkistamistilaisuudessa 27.11.2007.
Ilmastonmuutos on globaali ongelma, joka koskee kaikkia maailman ihmisiä. Ennen kaikkea se koettelee köyhiä kehitysmaissa, missä asukkaat kärsivät äärimmäisistä sääilmiöistä 79-kertaisesti teollisuusmaihin verrattuna. "Köyhyys ja ilmastonmuutos liittyvät tiukasti yhteen", Dobie totesi.
Tämän päivän päästöt huomisen ongelmia
Ilmastomuutoksen kehitysvaikutukset ovat dramaattisia. Lisääntyvä kuivuus, vesipula ja vedensaannin epävarmuus, kohoavat lämpötilat sekä vaihtelevat sademäärät vaarantavat maataloustuotannon ja ruokaturvan, raportissa todetaan. Maaseudun köyhyyden vähentäminen vaikeutuu ja aliravittujen määrä voi nousta jopa 600 miljoonalla vuoteen 2080 mennessä. Ihmisten on pakko lähteä etsimään elämän edellytyksiä muualta, mikä todennäköisesti tarkoittaa lisääntyviä maahanmuuttovirtoja muun muassa Eurooppaan. Myös merenpinnan kohoaminen ja lisääntyvät trooppiset myrskyt ovat ilmastomuutoksen konkreettisia seurauksia, mitkä voivat ajaa jopa 330 miljoonaa ihmistä kodeistaan.
"Ilmastomuutoksen vaikutukset ovat kumulatiivisia - tämän päivän päästöt ovat huomisen ongelmia", Dodie totesi.
Vastuu ilmastomuutoksesta teollisuusmailla
Suurimmilla saastuttajilla teollisuusmailla on vastuu ilmastomuutoksen aiheutumisesta ja näin ollen myös sen vastaisesta taistelusta. Niiden tulisi vähentää kasvihuonepäästöjään 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2050 mennessä. Kehitysmaiden vastaava luku on 20 prosenttia. Päästövähennysten uskotaan vaikuttavan maailman lämpötilan nousuun, ja mahdollistavan nousun rajoittamisen kahteen prosenttiin. "Tämä on taso, jonka voimme vielä kestää. Suurempi nousu ja sen seuraukset olisivat katastrofaalisia", Dobie sanoi.
Päästövähennysten saavuttamiseksi raportti esittää hiilidioksidiveroa (10 dollaria/hiilitonni), tiukennettuja päästökauppaohjelmia, energiamarkkinoiden sääntelyä sekä parempaa kansainvälistä yhteistyötä teknologian rahoittamiseksi ja siirtämiseksi. "Kioton sopimukseen kuuluvaa puhtaan kehityksen mekanismia on myös jatkossa kehitettävä, sillä se ei ole hyödyntänyt muita kuin suurimpia kehitysmaita kaupallisen luonteensa takia."
Vaikka kehitysmaat eivät olekaan ilmastomuutoksen syntipukkeja, on niillä keskeinen rooli ilmastomuutoksen pysäyttämisessä. Niille on raportin mukaan tarjottava lisää rahoitusmekanismeja, kannustimia puhtaan energian käyttöönottoon sekä koulutusta ja osaamisen vahvistamista muun muassa riskien ja katastrofien hallinnassa. Teollisuusmailla on tähän tarvittava tekninen ja taloudellinen kapasiteetti.
Dobien mukaan keskeistä on tukea kehitysmaita sopeutumaan ilmastomuutokseen ja auttaa kehitysmaiden ihmisiä hallitsemaan ilmiön vaikutuksia omassa arjessaan. "Ilmastomuutoksen hallinta on kytköksissä inhimillisen kehityksen tasoon. Maailmassa on yli miljardi ihmistä, joilla ei ole kapasiteettia hallita ilmastomuutoksen vaikutuksia", Dobie sanoi.
Ilmastonmuutos korostuu Suomen kehityspolitiikassa
Ilmastonmuutos ja siihen liittyvät kysymykset ovat keskeisellä sijalla Suomen uudessa kehityspoliittisessa ohjelmassa. Suomi pyrkii jatkossa tukemaan kehitysmaiden, ennen kaikkea kaikkein köyhimpien, sopeutumista ilmastomuutokseen. Kehitysmaat on myös ilmastosuurlähettiläs Markku Niiniojan mukaan otettava mukaan torjumaan ilmastonmuutosta. "Kyse on yhteisestä vastuusta. Myös kehitysmaiden on kannettava kortensa kekoon".
Katri Kaitainen