Finnish Internet Forum 7.10: Eurooppalaisen itsevarmuuden puolesta tekoälyaikakautena

Ulkoministeri Elina Valtosen avauspuhe Finnish Internet Forumissa.

Hyvät Finnish Internet Forumin osallistujat,

Hyvää huomenta ja kiitos, että kutsuitte tämän diplomi-insinööri - ulkoministerin avaamaan tilaisuutenne ja puhumaan digitaalisesta suvereniteetista.

Tänään haluaisin puhua riskeistä ja siitä, miksi Euroopalla on kaikki syyt itsevarmuuteen tekoälyn aikakaudella.

Sitä ennen lyhyt hyppy edelliselle vuosituhannelle.

Heinäkuussa 1991 entinen pääministeri Harri Holkeri soitti Tampereelle apulaiskaupunginjohtaja Kaarina Suoniolle.

Tampereelle oli toki voinut soittaa ennenkin, mutta tässä puhelussa oli kyse maailman ensimmäisestä virallisesta GSM-puhelusta.

Syy miksi nostan puhelun esille ei liity itse teknologiaan. Haluaisin hetken tarkastella niitä päätöksiä ja arvioita, jotka mahdollistivat tämän puhelun, uuden teknologian esilletuonnin ja siitä seuranneen taloudellisen menestyksen.

Radiolinja oli tilannut verkkonsa Nokialta vain kaksi vuotta aiemmin. Yksi hankkeen keskeisistä puuhamiehistä, Helsingin Puhelinyhdistyksen toimitusjohtaja Kurt Nordman, kuvasi tilausta näin:

”Tilasimme GSM-verkon Nokialta vuonna 1989. Otimme siinä tietoisen riskin. Nokialla ei ollut valmista järjestelmää, eikä meillä ollut toimilupaa.”

Nokialla ei myöskään tuolloin ollut puhelimia, joilla GSM-puheluita voisi ottaa vastaan. Ei ihan pieni sivuseikka, kun puhumme mittavista infra-investoinneista.

Nämä eivät kuitenkaan estäneet Radiolinjan toimintaa. Miksi?

Radiolinja ymmärsi, että panostus uuteen ei ollut ainoa nähtävissä oleva riski. Myös paikallaan jäämisessä on vaaransa.

Tätä paikalle jäämisen riskiä on vaan usein paljon vaikeampi nähdä, sisäistää ja ymmärtää. Se saattaa joskus jopa tuntua turvalliselta, vaikkei sitä aina ole.

Suomen ulkoministerinä pidän tärkeänä, ettemme tekoälyajattelussamme ole sokeita tämänkaltaiselle riskille.

On ilmiselvää, että ihmiset, yhteiskunnat ja kansainväliset liittoumat kautta maailman tulevat kohtaamaan tekoälyn tuomat riskit ja mahdollisuudet. Ratkaisevaa on, millaisin valmiuksin ne kohdataan.

Yksi tehtävämme onkin huolehtia, että ihmiset säilyvät teknologian käyttäjinä ja päätöksentekijöinä myös sen kehittyessä.

Samalla meidän on tunnustettava – kuten Nordman GSM:n kohdalla - että tekoälyn kehityksestä jälkeen jääminen saattaa olla vielä suurempi riski, ja sellainen josta mielestämme emme puhu riittävän selkeästi.

Kysymys onkin tämän riskin osalta, että haluammeko kohdata tekoälyajan niin, että meillä on vahvaa tekoälyosaamista ja sen varaan rakentuvaa taloutta?

Asema, josta käsin voimme terveelle itsevarmuudella puhua myös meille tärkeistä arvoista, vapaudesta, yhdenvertaisuudesta, oikeudesta menestyä. Vai odotammeko, ja katsomme sivusta mitä tapahtuu?

Minun mielessäni vastaus on selvä, ja seuraavaksi haluankin puhua tavasta, jolla voimme taata, että Suomi ja Eurooppa onnistuvat sekä nappaamaan kiinni tämän mullistavan teknologian mahdollisuuksista, että pitämään siihen liittyvät riskit hallinnassa.

Avaimet menestykseen löytyvät mielestäni kolmesta asiasta: kapasiteetista, kilpailusta ja kontrollista.

I. Kapasiteetti

Käännytään ensin kapasiteettiin. Suomen ja Euroopan on kyettävä osallistumaan maailmanlaajuiseen kilpailuun laskentakapasiteetin kehittämisestä. Minusta yksi hyvä tapa ajatella asiaa olisi huoltovarmuuden näkökulmasta. Suomessa olemme tottuneet ajattelemaan yhteiskunnan keskeisiä tarpeita juuri huoltovarmuuden kautta. Meillä on varastoja, varajärjestelmiä ja yhdessä harjoiteltuja toimintatapoja. Olemme rakentaneet niitä myös aikoina, jolloin varautumistamme pidettiin muualla hieman vanhanaikaisena.

Kun taloutemme ja yhteiskuntamme siirtyvät tekoälyaikakauteen, meidän on varmistettava, että yhteiskunnan välttämättömät järjestelmät toimivat myös markkinoiden häiriintyessä tai poliittisten suhteiden muuttuessa. Tämä edellyttää käytännön työtä. On tunnistettava kriittiset riippuvuudet, sovittava varajärjestelyistä ja testattava niitä ennen kuin niitä tarvitaan. Jos keskeinen palvelu on yhden toimittajan varassa eikä korvaavaa ratkaisua ole, olemme haavoittuvia.

Suomella on tässä paljon annettavaa: puhdasta sähköä, vahvat tietoliikenneverkot sekä vahvaa osaamista suurteholaskennassa ja kvanttiteknologiassa. Näiden vahvuuksien ympärille on rakennettava lisää tutkimusta, yritystoimintaa ja osaamista.

Kapasiteettiin liittyy keskeisesti myös kysymys kumppaneista. Kansainvälinen työnjako antaa meille pääsyn teknologiaan, jota emme pystyisi yksin kehittämään.

Omaa osaamistamme ja vahvuuksiamme hyödyntämällä olemme arvokkaampi yhteistyökumppani ja lisäämme vaikutusvaltaamme.

Tätä digitaalinen suvereniteetti minusta käytännössä tarkoittaa: kykyä tehdä omia valintoja ja huolehtia siitä, että ne ovat myös toteutettavissa.
Ja kuinka me sitten parhaiten varmistamme tämän kapasiteetin kasvattamisen? Vastausta tähän on kilpailu.

II. Kilpailu

Euroopan teknologinen kapasiteetti jää vajaakäyttöön, jos emme luo mahdollisuuksia ihmiselle yrittää, yritykselle kasvaa ja pääomalle löytää uusia sijoituskohteita.

Teknologiapolitiikkamme ei saa rajoittua rahoitusohjelmiin, tukiin ja julkisen hallinnon tarpeisiin. Meidän on vapautettava Euroopan nukkuva pääoma – niin henkinen kuin materiaalinen – talouksiemme kasvuun.

Julkisilla hankinnoilla voimme avata markkinoita uusille ratkaisuille. Vähintään yhtä tärkeää on huolehtia toimivista pääomamarkkinoista, joiden kautta säästöt kanavoituvat tuottaviin investointeihin ja uusiin ajatuksiin. Sisämarkkinoiden esteitä purkamalla helpotamme yritysten kasvua yli rajojen.

Näihin asioihin eurooppalaiset päättäjät voivat itse vaikuttaa.

Tarvitsemme myös omistajia, jotka ovat valmiita uskomaan Eurooppaan ja sietämään riskiä. Jos lupaava yritys joutuu siirtymään Euroopan ulkopuolelle löytääkseen edellytykset kasvulle, myös sitä koskeva päätösvalta ja suuri osa tulevasta arvonluonnista voivat siirtyä sen mukana. Eurooppalaisen teknologiaosaamisen ympärille on voitava rakentaa menestyvää liiketoimintaa Euroopassa.

Kilpailun merkitys ulottuu yksittäistä menestystarinaa pidemmälle. Uudet yritykset tuovat vaihtoehtoja ja haastavat vakiintuneiden toimijoiden valtaa. Siksi markkinoille pääsyn on pysyttävä avoimena myös sen jälkeen, kun olemme saaneet omia suuria teknologiayrityksiä.

Avoimilla tekoälymalleilla voi olla tässä tärkeä tehtävä. Ne voivat antaa pienemmälle yritykselle tai tutkimusryhmälle mahdollisuuden kehittää omia sovelluksiaan ilman yhden toimittajan lupaa. Niidenkin julkaisemisessa on arvioitava riskejä, mutta avoimuuden merkitys kilpailulle on otettava vakavasti.

Euroopan vahvuus on siinä, kuinka moni ihminen täällä voi kehittää ajatustaan eteenpäin. Meidän tehtävämme on tehdä siitä mahdollista myös käytännössä.

III. Kontrolli

Kolmas menestyksen avain on kontrolli: kykymme ymmärtää käyttämiämme järjestelmiä ja pitää ne ihmisten hallinnassa.

Tekoälyn kehitykseen liittyy riskejä, joihin on varauduttava jo nyt. Yhä suorituskykyisempien järjestelmien väärinkäyttö haastaa kyberturvallisuuttamme. Myös hyödylliseen tarkoitukseen kehitetty järjestelmä voi toimia odottamattomasti ja aiheuttaa vahinkoa.

Meidän on siksi vahvistettava sekä kyberturvallisuutta että kykyämme arvioida tekoälyjärjestelmien luotettavuutta.

Tämä edellyttää mahdollisuutta testata malleja, tunnistaa haavoittuvuuksia ja puuttua ongelmiin nopeasti. Viranomaisen on pystyttävä arvioimaan, täyttääkö järjestelmä sille asetetut vaatimukset. Teknologiaa käyttävän organisaation on puolestaan tunnistettava tilanteet, joissa järjestelmän toimintaan ei voi luottaa.

Sääntöjen uskottavuus riippuu myös siitä, pystymmekö valvomaan niiden toteutumista.

Tätä varten meidän on vahvistettava kansainvälistä yhteistyötä tekoälyn turvallisuutta tutkivien laitosten, viranomaisten ja riippumattomien tutkijoiden kesken. Niiden on voitava arvioida järjestelmiä yhdessä, jakaa varoituksia ja auttaa muita suojautumaan.

Suomella olisi tässä luonteva tehtävä. Kokonaisturvallisuuden mallissamme julkinen valta, yritykset, järjestöt ja kansalaiset varautuvat yhdessä. Tätä osaamista kannattaa kehittää myös tekoälyn tarpeisiin ja tarjota kansainväliseen yhteistyöhön.

On myös tärkeä sisäistää, että tekoälyä ei kehitetä tai käytetä oikeudellisessa tyhjiössä.  Aivan kuten muutkin, tulee tekoälytoimijoiden noudattaa olemassa olevia kansallisia lakeja, kansainvälisiä ihmisoikeussitoumuksia sekä sodan sääntöjä.

Valtioiden kansainväliset velvoitteet, myös ihmisoikeuksien ja sodan oikeussääntöjen osalta, pätevät tekoälyn aikakaudellakin.

Meidän on myös huolehdittava siitä, että kaikki maat voivat taloudellisista ja teknologisista lähtökohdistaan riippumatta hyötyä uudesta teknologiasta ja turvallisuutta parantavasta yhteistyöstä.

Finnish Internet Forumin kaltaisilla yhteisöillä on tähän työhön paljon annettavaa. Teknisen yhteisön, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan osallistuminen auttaa tunnistamaan ongelmia, joita viranomaiset eivät yksin näe.

Internetin monitoimijayhteistyö tarjoaa arvokasta kokemusta myös tekoälyn kansainvälisten pelisääntöjen rakentamiseen.

Lopulta vastuu kuuluu ihmisille. Järjestelmien monimutkaisuus ja teknologinen kehitys eivät saa hämärtää sitä, kuka niiden käytöstä vastaa.

IV. Lopuksi

Hyvät kuulijat,

Kapasiteetin, kilpailun ja kontrollin yhteinen tarkoitus on lisätä toimintavapauttamme: kykyämme edistää meille tärkeitä asioita ja päättää omasta tulevaisuudestamme.

Euroopan on pystyttävä huolehtimaan turvallisuudestaan ja taloutensa perustasta. Näiden varassa on myös ihmisten vapaus rakentaa omannäköistään elämää, tavoitella toimeentuloa ja toteuttaa ajatuksiaan.

Euroopasta on kautta historian lähdetty etsimään mahdollisuuksia muualta, monesti Atlantin takaa. Haluan, että jatkossa yhä useampi valitsee Euroopan.
Meillä on tähän vahvat lähtökohdat. Eurooppalainen koulutus ja tutkimus, avoimet yhteiskunnat ja oikeusvaltio ovat menestyksemme avaimia. Vapaus ajatella itsenäisesti, haastaa vallitsevia käsityksiä ja kokeilla uutta on myös teknologisen kehityksen edellytys.

Euroopalla on kaikki syyt tavoitella hyvää tulevaisuutta itselleen ja kansalaisilleen itsevarmasti.

Meidän tehtävämme on tehdä siitä mahdollista. Kiitos.