Ulkoministeri Elina Valtosen puhe suurlähettiläskokouksessa 2026
“Demokratia. Oikeusvaltio. Ihmisoikeudet. Tasa-arvo. Ihmisen vapaus päättää omasta elämästään. Niistä meidän on pidettävä kiinni juuri silloin, kun maailma ympärillämme muuttuu nopeasti”, toteaa ulkoministeri Elina Valtonen suurlähettiläskokouksen puheessaan.
Muutokset puhuttaessa mahdollisia
Arvoisat suurlähettiläät ja edustustojen päälliköt, hyvät kollegat,
”Ne, jotka luopuvat olennaisesta vapaudestaan tavoitellakseen vähäistä ja väliaikaista turvallisuutta, eivät ansaitse sen enempää vapautta kuin turvallisuuttakaan.”
Näin kirjoitti Benjamin Franklin.
Franklin oli kirjailija, tiedemies, valtiomies – ja diplomaatti. Hänen ajatuksensa on yli kahden vuosisadan takaa, mutta juuri nyt se tuntuu poikkeuksellisen ajankohtaiselta.
Turvallisuus ilman vapautta ei lopulta ole turvallisuutta. Ja vapaus ilman kykyä puolustaa sitä ei säily.
Siksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tärkein päämäärä on lopulta hyvin yksinkertainen:
Suomen vapauden ja kansalaisten hyvinvoinnin turvaaminen.
Tätä tehtävää haluan tänään tarkastella sekä menneen että tulevan kautta.
Koska kyseessä on ainakin toistaiseksi viimeinen puheeni suurlähettiläspäivillä ulkoministerinä, katson ensin hieman taaksepäin. Sen jälkeen aion puhua siitä, mitä muuttuva maailma meiltä edellyttää – ja millaisen Suomen ja Euroopan haluamme rakentaa.
Hyvät kuulijat,
Kolme vuotta sitten keväällä Orpon hallitusohjelmassa linjasimme uuden ulko- ja turvallisuuspolitiikan aikakauden alkaneeksi.
Suomi oli juuri liittynyt Natoon. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa määritti Euroopan turvallisuutta. Tehtävämme oli vaativa mutta selvä: juurruttaa Suomi liittokuntaan, tukea Ukrainaa ja vahvistaa Euroopan puolustusta ja pelotetta.
Mutta uusi aikakausi tarkoitti myös jotakin muuta.
Talouden ja teknologian kytkentä geopolitiikkaan vahvistui nopeasti. Puolijohteet, energia, kriittinen infrastruktuuri, data, kauppa ja investoinnit eivät enää olleet vain talouspolitiikkaa.
Ne ovat myös turvallisuuspolitiikkaa.
Siksi nostimme Suomen ja Euroopan strategisen kilpailukyvyn ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskiöön.
Uusi aikakausi ei ollut valmis rakenne, johon Suomi saattoi vain astua sisään. Se oli – ja on edelleen – jotakin, mitä meidän on itse rakennettava.
Toimintaympäristö on jatkuvassa muutoksessa. Yksittäinen hallitusohjelma tai selonteko ei pysty ennakoimaan kaikkea, mitä tulevina vuosina tapahtuu.
Maailma muuttuu.
Mutta Suomen arvot pysyvät.
Demokratia. Oikeusvaltio. Ihmisoikeudet. Tasa-arvo. Ihmisen vapaus päättää omasta elämästään.
Niistä meidän on pidettävä kiinni juuri silloin, kun maailma ympärillämme muuttuu nopeasti.
Hyvät kuulijat,
Aloittaessani ulkoministerinä Venäjä oli käynyt laajamittaista hyökkäyssotaa Ukrainaa vastaan reilun vuoden. Suomi oli ollut pari kuukautta Naton jäsen.
Sen jälkeen kauttani ovat rytmittäneet kasautuvat konfliktit ja kasvava kompleksisuus.
Erityisesti kaksi käännekohtaa ovat jääneet mieleen.
Ensimmäinen tapahtui lokakuun toisena viikonloppuna 2023.
Hamasin terrori-isku Israeliin ja sitä seurannut Gazan sota toivat Lähi-idän hauraan tilanteen uudelleen maailmanpolitiikan polttopisteeseen.
Ukrainan sota oli siihen asti hallinnut maailmanpolitiikan huomiota. Sen jälkeen huomio on jakaantunut yhä useampaan kriisiin.
Suomi tekee työtä väkivallan päättämiseksi ja kahden valtion mallin toteutumiseksi. Edistämme merenkulun vapautta Hormuzinsalmessa. Olemme valmiudessa viemään Helsingin henkeä Lähi-itään – uskoa siihen, että vaikeimmissakin tilanteissa vuoropuhelu, yhteistyö ja sääntöihin perustuva järjestys ovat mahdollisia.
Samana viikonloppuna tapahtui myös muuta.
Itämerellä kiinalainen NewNew Polarbear -alus yhdistyi tapahtumiin, joissa kaapeleita ja kriittistä infrastruktuuria vaurioitui. Vahinkoa tai ei, sen jälkeen lähialueemme vakaus on ollut jatkuvasti koetuksella.
Venäjän varjolaivasto, kriittiseen infrastruktuuriin kohdistuvat uhkat ja tänä vuonna Suomen maaperälle harhautuneet droonit ovat muistuttaneet meitä siitä, kuinka lähelle sota on tullut.
Yhdessä viikonlopussa ulko- ja turvallisuuspolitiikka sai uuden kerroksen niin kauempana kuin aivan lähelläkin.
Venäjän hybridivaikuttaminen ja -sodankäynti ovat kolmessa vuodessa nousseet Euroopassa kaikkien työpöydälle.
Kukapa olisi jokin aika sitten uskonut, että vuonna 2026 toukokuisena perjantaina pääkaupunkiseudun lapset menevät myöhässä kouluun drooniuhan vuoksi?
Ukraina haastaa Venäjän sotakoneistoa, ja meidän tukemme kuuluu puolustustaistelua käyvälle maalle.
Samalla Suomen alueelle harhautuvat lennokit ovat uhka turvallisuudellemme, vaikka ymmärrämmekin niiden taustan.
Suomen viranomaiset ovat osoittaneet kykynsä toimia muuttuvassa ympäristössä.
Hallituksena olemme tehneet merkittäviä päätöksiä, joilla kokonaisturvallisuuden kyvykkyyksiä kehitetään. Olen ollut ylpeä saadessani esitellä Suomen osaamisen kirjoa kansainvälisille vieraille – viimeisimpänä tänä kesänä Saksan ja Itävallan ulkoministereille, niin maan alla, Suomenlahdella kuin itärajalla.
Syvän rauhan tilalle on tullut varautumisen aika. Itse asiassa sellainen aika, jossa Suomi on elänyt aina. Emme ole koskaan voineet tuudittautua naapurin hyväntahtoisuuteen.
Mutta samalla elämme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa avoimuuden aikaa. Haasteita ei hyssytellä. Ja teemme ystäviemme kanssa tiiviimpää yhteistyötä kuin koskaan ennen.
Elämme ajassa, jossa kaikki liittyy kaikkeen.
Hyvät kollegat,
Toinen suuri käännekohta tapahtui 20. tammikuuta 2025, jolloin Donald Trump aloitti kautensa Yhdysvaltojen 47. presidenttinä.
Sen päivän jälkeen meistä tuskin kukaan on aamulla herätessään voinut olla tarkistamatta yön aikana Atlantin takaa tulleita uutisia tai somepäivityksiä
Yhdysvaltojen ulko- ja turvallisuuspolitiikan painotukset muuttuivat. Mutta ennen kaikkea muuttuivat toimintatavat.
Agendan vyöryttäminen on tullut jäädäkseen. Yhdysvaltain hallinnon tavoitteena on tehdä viikoissa tai jopa päivissä asioita, joihin joskus kului vuosia.
Diplomatian on kyettävä vastaamaan myös tähän nopeuteen.
Moni meistä muistaa tarkkaan, missä oli 11. syyskuuta 2001, kun Yhdysvallat joutui terroristisen hyökkäyksen kohteeksi ja New Yorkin ikoniset WTC-tornit sortuivat.
Minä olin silloin Otaniemen teekkarikylässä Otahuuto-lehden toimituksessa kirjoittamassa pääkirjoitusta, kun ystävä soitti ja kehotti laittamaan television päälle.
Tästä tapahtumasta tulee pian kuluneeksi neljännesvuosisata.
Moni meistä muistaa televisiosta myös viime vuoden helmikuun 28. päivän, kun Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi vieraili presidentti Trumpin luona Valkoisessa talossa.
Ei ehkä päivämäärää, mutta tilanteen ja tunteen.
Oli häkellyttävää seurata tapaa, jolla puolustustaistelua käyvän maan presidenttiä kohdeltiin kristallikruunujen alla.
Jokin meissä meni rikki.
Noiden viikkojen aikana Yhdysvallat keskeytti taloudellisen tukensa Ukrainalle ja avasi yhteyden Venäjään. Myös sen jälkeen hämmentäviä tilanteita on riittänyt.
Tasan vuosi myöhemmin, 28.2. tätä vuotta, Yhdysvallat ja Israel aloittivat Iranin sodan.
Presidentti Trump ei ole vielä saanut Ukrainan sotaa päättymään. Mutta hän on saanut aikaan yhden asian, jolla on Euroopan kannalta suuri merkitys:
Natosta on tullut eurooppalaisempi.
Se on hyvä asia.
Silti transatlanttinen suhde ei ole kadonnut.
Se on edelleen Euroopan turvallisuuden perusta. Se nojaa pitkäaikaiseen kumppanuuteen, jonka pohjalla ovat arvot vapaudesta ja demokratiasta.
Kaikesta emme ole Yhdysvaltain kanssa samaa mieltä – emme ole olleet aina ennenkään.
Käymme vuoropuhelua myös niistä asioista, joista näkemyksemme eroavat.
Suomen ja Yhdysvaltojen suhde on poikkeuksellisen vahva.
Meitä ei ole koskaan kuultu Yhdysvalloissa yhtä vahvasti kuin nyt. Siitä kuuluu erityiskiitos tasavallan presidentti Alexander Stubbille.
Olemme solmineet jäänmurtajayhteistyötä koskevan sopimuksen ja syventäneet yhteistyötä laajasti niin turvallisuuden saralla kuin taloussuhteissa. Vientimme kasvu Yhdysvaltoihin viimeisen viiden vuoden aikana on korvannut koko Venäjän vientimme ajalta ennen hyökkäyssotaa.
Ja joka kerta, kun olen tavannut ulkoministeri Rubion, tapaaminen on venynyt, koska käsiteltäviä asioita on ollut niin paljon.
Transatlanttinen suhde on muutoksessa; myös Euroopan on muututtava.
Hyvät ystävät, on Euroopan aika.
Sosiaalisessa mediassa on viime kuukausina kiertänyt video eurooppalaisesta DJ-duosta, joka soittaa rapistuneella kattoterassilla rentoa musiikkia, imee tupakkaa ja litkii Camparia samalla kun maailmalla rytisee.
Oli itse Camparin ystävä tai ei, pätkään tiivistyy aimo annos eurooppalaista elämäntapaa, josta voimme olla ylpeitä.
Eurooppa on ihmisiä varten.
Ja sille saa myös naureskella.
Jotta se on sitä myös jatkossa, meidän on kuitenkin laitettava asiat kuntoon.
Menestyksemme on rakentunut avoimelle markkinataloudelle, oikeusvaltiolle ja ihmisten vapaudelle yrittää, keksiä ja menestyä.
Mutta myös tehdä virheitä ilman, että yksi epäonnistuminen vie mahdollisuudet loppuelämäksi.
Juuri nämä arvot ovat tehneet Euroopasta Euroopan.
Siksi tarvitsemme enemmän, emme vähemmän, monimuotoisuutta ja ideoiden välistä kilpailua.
Tarvitsemme lisää sananvapautta ja luottamusta ihmiseen – myös ja erityisesti nyt, kun näitä vahvuuksiamme valjastetaan meitä vastaan.
Tarvitsemme vähemmän esteitä ihmisten halulle kokeilla ja kantaa riskiä.
Sen sijaan että tukisimme toimialoja, alueita tai aikansa eläneitä rakenteita, meidän on tekoälyaikana tuettava ihmistä.
Tarvitsemme enemmän tilaa kilpailulle – niin sisämarkkinoidemme sisällä kuin sieltä ulospäin.
Suljetut markkinat ja keskusjohtoisuus tekevät lopulta kaikista köyhempiä.
Protektionismista on luovuttava jopa yksipuolisesti; tässä Euroopan unioni on tehnyt esimerkillistä työtä. Yhdysvallat asetti meille vuosi sitten tulleja; me luovuimme omistamme. Samalla solmimme uusia vapaakauppasuhteita. Keskitytään asioihin, joihin voimme itse vaikuttaa.
Mielestäni tavoitteenamme tulee olla tulevaisuudessa kattava transatlanttinen vapaakauppa-alue.
Ensimmäinen askel on puolustusteollisuus: poistetaan esteitä puolustustarvikkeiden kaupasta, vahvistetaan yhteistä tuotantopohjaa ja syvennetään teollista yhteistyötä.
Se voimistaa yhtä aikaa Euroopan turvallisuutta, Natoa ja koko läntisen yhteisön suorituskykyä.
Euroopan vahvistaminen ei tarkoita käpertymistä Eurooppaan.
Vahva Eurooppa on avoin Eurooppa.
Eurooppa, joka käy kauppaa, rakentaa kumppanuuksia ja kantaa vastuuta maailmassa.
Usein kuulee sanottavan, että Euroopan unioni ei kykene mihinkään.
Se, että unioni toimii toisinaan turhauttavan hitaasti, on ymmärrettävää. Se koostuu 27 demokratiasta.
Erimielisyys on olennainen osa demokratiaa. Se ei ole virhe, vaan ominaisuus.
Mutta demokratian ei pidä tarkoittaa toimintakyvyttömyyttä.
Meidän on otettava uusi askel. Voisimme edetä kohti usean nopeuden unionia ja halukkaiden osalta kohti ihmisten Eurooppaa, joka kykenee toimimaan nopeammin siellä, missä yhteinen toiminta on välttämätöntä.
Sen ei saa tarkoittaa vallan keskittämistä.
Päinvastoin: sen pitää tarkoittaa vallan hajauttamista, vapaampaa markkinataloutta, vahvempaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa, vahvoja ulkorajoja, pienempää byrokratiaa, syviä sisämarkkinoita, rahaliiton valuvikojen korjaamista, toimivia pääomamarkkinoita ja ihmisten rajat ylittävää vapautta yrittää ja tehdä työtä.
Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa Euroopan on kyettävä tekemään päätöksiä silloin, kun kaikki 27+ eivät ole samassa hetkessä samaa mieltä. Näissä asioissa päätöksiä on voitava tehdä myös määräenemmistöllä.
Unionin ja sen päätöksenteon on uudistuttava samalla kun avaamme ovia Euroopan naapurustossa maille kehittyä kohti EU-jäsenyyttä.
Hyvät kuulijat,
Talouden kilpailukyky ei ole ulkopolitiikan sivujuonne.
Se on osa Suomen turvallisuutta.
Orpon hallitus lähti uudistamaan velkaantuvaa ja rakenteellisesti taakse jäänyttä Suomea vaikeassa geopoliittisessa tilanteessa.
Uudistustyö on lähtenyt hyvin käyntiin, ja sitä on jatkettava myös tulevina vuosina.
Todellinen kilpailukyky mitataan aina maailman markkinoilla.
Ja se on meidän, UM:läisten, kotikenttää.
Yritykset tekevät kaupan.
Mutta iso kiitos kuuluu myös teille, koko ulkoministeriön väelle.
Vientiponnistelujen ja taloussuhteiden vahvistaminen on alkanut kantaa hedelmää.
Vuoden alussa toteutunut vientipalveluiden integroiminen ulkoministeriöön antaa meille myös velvollisuuden laittaa lisää pökköä pesään.
Suomen tulee menestyä kansainvälisesti.
Mutta Suomen on myös oltava kansainvälinen.
Toivotamme tervetulleiksi ihmiset, jotka haluavat rakentaa Suomea kanssamme: tehdä työtä, yrittää, innovoida ja luoda uutta.
Se ei tarkoita rajojen avaamista kaikille.
Se tarkoittaa sellaisen yhteiskunnan rakentamista, jossa erilaiset ihmiset voivat yhdessä ja omilla vahvuuksillaan rakentaa tulevaisuuden Suomea. Se tarkoittaa maata, jossa kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja kaikilla on yhtäläiset mahdollisuudet – riippumatta taustasta, sukupuolesta, ihonväristä, uskonnosta tai muusta henkilöön liittyvästä tekijästä.
Se tarkoittaa maata, jossa kaikilla on samat pelisäännöt. Maata, joka on myös jatkossa maailman onnellisin.
Hyvä ulkoministeriön väki,
Olemme uudistaneet ulkoasiainhallintoa tuntuvasti viime vuosina. Kiitos siitä kuuluu teille kaikille.
Avainsana on hyvä ja läpinäkyvä johtaminen.
Ulkoministeriön tärkein ja ainoa voimavara ovat meidän poikkeuksellisen lahjakkaat ihmiset. Te olette valmiita kantamaan vastuuta; siihen pitää antaa mahdollisuus ja riittävä ohjaus. Työn pitää palkita tekijäänsä ja olla mielekästä. Ulkoministeriön on oltava työnantajana ammattimainen, ja esihenkilötyöhön kiinnitetään nyt aivan eri tavalla huomiota kuin vielä muutama vuosi sitten.
Olemme uudistaneet rakenteet tukemaan Suomen ulkopolitiikan painopisteitä, muuttunutta maailmaa ja antamaan tilaa nopealle reagoinnille.
Olemme tällä hallituskaudella joutuneet tekemään vaikeita päätöksiä julkisen talouden tasapainottamiseksi. Vaikeita päätöksiä joutuu tekemään myös seuraava hallitus. Ulkoasiainhallinto ei ole säästövelvoitteiden ulkopuolella, mutta meidän roolimme on erityinen ja sitä pitää varjella myös taloudellisesti tiukemapana aikana.
Olemme ulkoministeriö. Meidän vaikuttavuutemme mitataan kentällä – Suomen ulkopuolella. Siksi olemme varjelleet edustustoverkkoamme viimeiseen saakka, ja työ jatkuu.
Vaikuttavuus ei kuitenkaan aina edellytä raskasta läsnäoloa paikan päällä.
Edustustoverkkoamme on arvioitava ja kehitettävä vastakin sen perusteella, missä Suomen läsnäolo tuottaa eniten poliittista arvoa, vientiä ja investointeja.
Jokaisella edustustolla on oltava selkeä strateginen tehtävä.
Ja vuoden lopussa meidän on pystyttävä kysymään:
Syntyikö uusi yhteys?
Etenikö suomalaisyrityksen pääsy uusille markkinoille?
Vahvistuiko puolustus- tai turvallisuusyhteistyö?
Jos tavoitteita ei voi mitata, niitä on vaikea johtaa.
Perinteinen diplomaattinen osaaminen säilyy toimintamme ytimenä. Yhtälailla on edustustojen ja niiden päälliköiden toimintakyky kriisitilanteissa ehdoton välttämättömyys.
Kiitos niistä lukuisista tilanteista, joissa te ja edustustojenne väki on tänäkin vuonna venynyt yllättävien ja vaativien tapahtumien edessä.
Perinteisen diplomaattisen osaamisen rinnalle tarvitsemme nykyistä enemmän talouden, teknologian, energian, datan ja yritystoiminnan ymmärrystä.
Kaikkea meidän ei kuitenkaan pidä osata yksin; teemme yhä tiivimpää yhteistyötä sekä julkishallinnon sisällä että yrityssektorin kanssa.
Tulevaisuuden ulkoasiainhallinnon tehtävä ei ole vain seurata maailman muutosta.
Sen tehtävä on auttaa Suomea menestymään siinä.
Ja me ollaan siinä aika hyviä!
Hyvät kuulijat,
Miten pidämme huolen siitä, että voimme jatkossakin juoda Camparia kattoterasseilla letkeiden rytmien tahtiin?
Tai kuunnella Finlandiaa kauniin järvimaiseman edessä ja nauttia työmme hedelmistä?
Tekoälyaikana tämä ei ole vain leikkisä kysymys.
Tekoäly muuttaa taloutta, työtä, sodankäyntiä ja turvallisuutta.
Mutta ennen kaikkea se voi muuttaa vallan jakautumista maailmassa.
Se, joka hallitsee laskentatehoa, dataa, energiaa, puolijohteita ja kaikkein kehittyneimpiä tekoälymalleja, saa uudenlaista taloudellista, sotilaallista ja poliittista valtaa.
Siksi tekoälypolitiikka ei ole teknologiapolitiikan alalaji.
Se on ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa.
Viime kuukausina tekoälykehitys on ollut päätähuimaavaa.
Tekoälyä käytetään yhä keskeisemmin sodankäynnissä. Se valtaa alaa siviilipuolen töissä. Se ratkaisee tehtäviä, joihin ihminen ei ole kyennyt.
Tekoälyagentit kykenevät keskustelemaan - ja juonimaan! - keskenään, koordinoimaan tehtäviä ja toimimaan yhä itsenäisemmin.
Tekoälyä voidaan käyttää biologisten uhkien kehittämiseen ja kyberturvallisuuden haavoittuvuuksien löytämiseen.
Se voi saada aikaan suurta hyötyä.
Mutta se voi myös saada aikaan laajaa tuhoa vahingossa tai väärissä käsissä.
Ja ennen kaikkea: olemme nähneet vasta ensimmäisen askeleen.
Maailma tarvitsee kansainvälisiä pelisääntöjä ja standardeja tekoälylle.
Niitä on rakennettava yhdessä alan toimijoiden, valtioiden ja kansalaisyhteiskunnan kanssa.
Niiden on nostettava ihminen keskiöön.
Ihmisten on säilyttävä toimijoina ja viime kädessä päätöksentekijöinä myös sellaisessa tulevaisuudessa, jossa tekoälyn älykkyys ja suorituskyky ylittävät omamme moninkertaisesti.
Meidän on tehtävä työtä vallan hajauttamiseksi.
Suomella on hyvät edellytykset toimia edistyksen ja samalla ihmiskunnan hyvän tulevaisuuden puolesta.
Meitä arvostetaan paitsi kansainvälisen oikeuden tukijana ja kehittäjänä myös teknologian edelläkävijämaana.
Alkanut YK:n turvallisuusneuvostokampanjamme antaa Suomen aloitteellisuudelle hyvän alustan.
Me tiedämme, miten rakennetaan luottamusta niin maiden sisällä kuin maiden välillä.
Paitsi ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme, koko olemassaolomme perustana on kansainvälinen sopimuspohjainen järjestelmä.
Hyvät ystävät,
Tekoäly ei ole vain turvallisuuskysymys.
Se on myös taloudellisen vallan kysymys.
Tekoälymurros siirtää arvoa työstä pääomaan.
Siksi suomalaiset eivät saa jäädä sivustakatsojiksi.
Suomessa on perinteisesti satsattu tulojen tasaamiseen ja vierastettu ihmisten mahdollisuuksia kerryttää suuria pääomia.
On aika tarkistaa ajatteluamme.
Pieni Suomi ei joka tapauksessa voi ratkaista koko maailman varallisuuseroja. Korkeintaan voimme tasata itsemme kehityksestä paitsioon.
Halusimme tai emme, pääomakeskittymät ovat edellytys uusille investoinneille ja työpaikoille.
Jos meillä ei ole niitä omasta takaa, silloin muut omistavat puolestamme.
Kytkös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on selvä.
Meidän on vaikeampi puolustaa ihmisoikeuksia ja eurooppalaista elämäntapaa, jos olemme sellaisella pääomalla töissä, jonka käsitys vapaudesta ja hyvästä yhteiskuntamallista on erilainen kuin meillä.
Suunta on käännettävä.
Poliittiset vapaudet meillä jo ovat.
Myös taloudellisista vapauksista on pidettävä huolta.
Tarvitsemme yrittäjyyttä, tilaa sekä onnistumiselle että epäonnistumiselle, kansainvälistä vaihdantaa, laajaa kansankapitalismia ja vahvoja ankkuriomistajia, jotka ovat juurtuneet yhteisiin arvoihimme ja jotka eivät vähästä säikähdä.
Meidän on kehitettävä yhteiskuntaa, jonne ihmiset haluavat tulla tekemään keksintöjä, kaupallistamaan niitä ja kehittämään osaamistaan.
Se on myös paras lupaus nuorille jäädä tänne tavoittelemaan unelmiaan – oli sitten syntynyt meillä tai muualla.
Tähän työhön on Suomen ulkomaanedustustoilla paljon annettavaa, on se konsulipalveluiden, yritysten kansainvälistymisen tai maakuvatyön kautta.
Hyvät kollegat ja ystävät,
Yhdysvaltain perustamisesta ja Franklinin sanoista on tänä vuonna kulunut 250 vuotta.
Aikoinaan rapakon taakse lähtivät Euroopasta he, jotka halusivat irti Euroopan tunkkaisista rakenteista ja rakentaa uudenlaista tulevaisuutta.
He olivat valmiita ottamaan riskejä.
Ihan viime vuosiin saakka moni yrittäjä ja osaaja on lähtenyt samaan suuntaan.
Mitä jos jatkossa yhä useampi valitsisikin tulla tänne?
Mitä jos Eurooppa olisi jälleen paikka, jonne tullaan etsimään vapautta?
Paikka, jossa voi tehdä keksinnön, perustaa yrityksen, ottaa riskiä, epäonnistua, yrittää uudelleen ja menestyä.
Paikka, jossa teknologia palvelee ihmistä eikä ihminen teknologiaa.
Paikka, jossa taloudellinen voima ja poliittinen vapaus vahvistavat toisiaan.
Paikka, joka kykenee puolustamaan itseään mutta ei sulkeudu muulta maailmalta.
Paikka, joka kantaa vastuuta ja pitää kiinni arvoistaan myös silloin, kun niiden puolustaminen on vaikeaa.
Tämä on mielestäni Suomen ja Euroopan suuri tehtävä.
Meidän on puolustettava vapautta.
Meidän on vahvistettava turvallisuutta.
Meidän on rakennettava kilpailukykyä.
Meidän on pysyttävä teknologian aallonharjalla.
Ja meidän on pidettävä huolta siitä, että ihmiset pysyvät oman elämänsä päätöksentekijöinä myös tekoälyaikana.
Franklinin kysymys oli aikanaan, kuinka paljon vapautta ihminen on valmis vaihtamaan turvallisuuteen.
Meidän aikamme kysymys on ehkä toinen:
Pystymmekö rakentamaan hyvän maailman, jossa vapaudesta ei tarvitse luopua?
Minä uskon, että pystymme.
Mutta se ei tapahdu itsestään.
Se vaatii Suomelta aktiivisuutta, Euroopalta rohkeutta ja meiltä kaikilta työtä.
Tehdään Euroopasta vapauden majakka.
Huippuosaamista – ja sopivasti Camparia.
Hyvä ulkoministeriön väki, hyvät kollegat ja ystävät,
on valtava etuoikeus tehdä tätä työtä kanssanne.
Kiitos.