Terrorismilla pitkä perinne Venäjällä
Kolumni on julkaistu Pohjolan Sanomissa viikolla 14/2010.
Äskeiset terrori-iskut Moskovan joukkoliikenteeseen ovat tyypillistä aikamme terrorismia. Siinä heikompi osapuoli tekee näyttäviä tuhotöitä helppoihin kohteisiin, joissa viattomia ihmisiä kuolee kymmenittäin. Näin kylvetään laajalle pelkoa ja kauhua ja saadaan ilmaiseksi suurta mediahuomiota.
Näissä tavoitteisaan päätekijäksi ilmoittautunut tshetsheenikapinallinen Doku Umarov onnistui hyvin. Uhmakkaassa nettiviestissään hän aikoo teettää lisää tuhoisia terrori-iskuja Venäjällä.
Jo ennen Umarovin viestiä Venäjän valtiojohto epäili Kaukasuksen kapinallisia uusimpien iskujen tekijöiksi. Sieltä terrori-iskujen tekijät ovat tulleet viime vuosina. Tätä ennen terroristit ovat iskeneet Venäjällä kahdeksan kertaa tuhoisasti eri kohteisiin vuodestä 2002 lähtien.
Taas kerran venäläisten turvallisuutta on järkytetty. Sadan viime vuoden aikana Venäjä lienee ollut Euroopassa turvattomin maa asukkailleen. Väkivaltaisella hallinnolla ja terrorismilla on pitkä perinne itänaapurissamme.
Jo vanhalla Venäjällä tsaarinvallan aikaan esiintyi terrorin saarnaajia ja toimi alan aktivisteja koulukunnaksi asti. Nihilistien liikkeen kellokkaita olivat näkyvimmin Mikhail Bakunin ja Sergei Nechajev. He kiihottivat puheillaan ja kirjoituksillaan kansaa väkivaltaiseen toimintaan hallitsevia vastaan. Nihilistien toiminta huipentui tsaari Aleksanterin murhaan maaliskuussa 1881.
Sitten terrorismin omaksuivat taistelukeinokseen kommunistipuolueen boshevikit. Kun Venäjästä tehtiin Neuvostoliitto, vallan anastaneet boshevikit Leninin johdolla ja käskystä käyttivät paljon terroristista väkivaltaa tuhotessaan luokkavihollisia sisällissodan oloissa.
Neuvostoliiton johdossa Leninin jälkeen Stalin omaksui terrorin jopa hallitustavakseen. Kun luokkaviholliset oli tuhottu, väitetty neuvostovastaisuus riitti kuolemantuomioksi. Kyse oli käytännössä opposition tuhoamisesta. Stalinin terrorismin pahimpaan aikaan vain etninen tausta tai vähemmistökansaan kuuluminen riitti kuolemantuomioon. Stalin hallitsi maataan ja maailmaa pelolla, terrorin seuralaisella.
Vasta Stalinin jälkeen Neuvostoliitossa siirryttiin vähemmän väkivaltaiseen hallituskäytäntöön. Kuitenkin taas 1980-luvulla monet venäläiset, tällä kertaa sotilaat, joutuivat kokemaan terroria, nyt vieraalla maalla Afganistanissa. Siellä Neuvostoliiton miehitysjoukkoja vastaan sotivat islamin maata puolustaneet uskonsoturit. He käyttivät taistelukeinona myös terroria, menestyksellä.
Neuvostoliiton luhistuttua ja kutistuttua taas Venäjäksi väkivaltaan ajauduttiin hajonneen imperiumin eteläosissa Kaukasuksella. Tshetshenian vapautusliike voimistui ja käytiin kaksi Tshetshenian sotaa. Niissä harjoitettiin puolin ja toisin myös terrorismia, tuhansin ihmisuhrein.
Vuosi sitten Venäjän valtiojohto ilmoitti voittaneensa taistelun terroristeja vastaan Tshetsheniassa ja lopettavansa sotilasoperaationsa alueella. Viime aikojen tapahtumain valossa ilmoitus oli ennenaikainen. Pohjois-Kaukasuksella kansallismielisten kapinallisten väkivaltainen, osin terroristinen toiminta on levinnyt Tshetsheniasta naapurialueille Dagestaniin ja Ingushiaan.
Venäläisten turvallisuutta eivät uhkaa nykyisin ulkovallat vaan omassa maassa toimivat kapinalliset militiat. Pohjois-Kaukasuksen islamilaisten vähemmistökansojen tyytymättömyys monissa asioissa Moskovan keskusvaltaa vastaan ilmenee nyt väkivaltaisena toimintana ja terrorismina valtiovallan edustajia kohtaan.
Sadan viime vuoden aikana Venäjällä on koettu paljon terroria. Sitä ovat harjoittaneet siellä sekä hallitsijat että hallitut, edelliset kuitenkin paljon enemmän. Siksi uhrien määrä on suuri, kymmeniä miljoonia.
Kirjoittaja on ulkoministeriön lähetystöneuvos Vesa Jaakola.