Seksuaali- ja lisääntymisterveystyö on avainkysymyksiä globaalin köyhyyden poistamiseksi

Seksuaali- ja lisääntymisterveystyö on avainkysymyksiä globaalin köyhyyden poistamiseksi

Seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja -palvelut pitää nähdä yleisinä terveyskysymyksinä ja osana tasa-arvon edistämistä, sanoo kehityspolitiikan neuvonantaja Iina Älli. Kolme kysymystä kehitysyhteistyöstä -sarjassa kysytään asiantuntijoilta heidän työnsä merkityksestä.

Iina Älli
Iina Älli Kivujärven rannassa, Nyamasheken kunnassa Ruandassa kesäkuussa 2012. Kuva: Aline Shyamba

1. Miksi teet työtä seksuaali- ja lisääntymisterveyden edistämiseksi?

Lähdin opiskelemaan kansainvälistä politiikkaa ja kehitysmaatutkimusta Sussexin yliopistoon 1990-luvun lopulla, tavoitteenani saada teoreettista selkärankaa mahdolliselle kehitysyhteistyöuralle. Jo ensimmäisillä luennoilla syttyi innostus tehdä töitä terveyden sekä seksuaali- ja lisääntymisterveyskysymysten parissa.

Tuolloin intersektionaalinen feminismi oli nousemassa akateemisessa keskustelussa, erityisesti kehittyvien maiden näkökulmasta. Pohdimme kansainvälisessä opiskelijaporukassa paljon sitä, että SRHR-palvelut ja tieto olivat aina olleet meidän saatavillamme, mutta globaalisti niitä oli tarjolla vain rajatulle joukolle. Teoriassa oikeus päättää omasta kehostaan on yksinkertainen asia, mutta siitä on tehty poliittinen valtakysymys, jonka seurauksena erityisesti miljoonat naiset ja tytöt vaarantavat terveytensä.

Mielestäni seksuaali- ja lisääntymisterveyteen liittyvien oikeuksien puuttuminen on juurisyitä siihen, miksi epätasa-arvo on edelleen globaali ongelma. SRHR-työ on yksi tärkeimmistä elementeistä globaalin köyhyyden kestävissä ratkaisussa. Toivon, että voin työlläni laajentaa sitä poliittista tilaa, joka on kaventunut viimeisen vuosikymmenen aikana SRHR-kysymyksissä. Toivottavasti voin myös myötävaikuttaa siihen, että seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja -palvelut saadaan jälleen globaaliin keskusteluun ja niistä puhutaan kaikilla foorumeilla.

2. Mikä seksuaali- ja lisääntymisterveyden liittyvä saavutus on tehnyt sinut onnelliseksi? Mikä lannistaa?

Vuonna 2008 työskentelin Sambian Itä-Provinsissa paikallisessa maaseudun naisten järjestössä. Eastern Province Women’s Association oli ollut mukana naisten ja tyttöjen aseman parantamisessa jo 1980-luvulta lähtien. Vuosina 2008–2009 järjestölle suunniteltiin uutta toimintaa. EPWDA halusi hyödyntää aiempaa ihmisoikeuskasvatushankettaan ja laajaa vapaaehtoisverkostoaan yhteisöjen, ja erityisesti tyttöjen ja naisten, seksuaali- ja lisääntymisterveyden parantamiseksi. Tarpeet, taidot ja strategia tulivat järjestöltä itseltään. Oli todella palkitsevaa osallistua prosessiin tukemalla järjestöä ja auttaa ruohonjuuritasoa saamaan äänensä kuuluviin. Myöhemmin olen kuullut, että hankkeen vaikutukset näkyvät edelleen yhteisöissä.

2011-2013 työskentelin UNFPA:n maatoimistossa Ruandassa. YK-järjestöjen toiminnan tila Ruandassa oli ahdas maan historian vuoksi, ja vaikka UNFPA:n toiminta maassa oli laajaa, SRHR-työ keskittyi lähinnä äitiysterveyteen. Oli suuri onnistuminen, kun saimme vuosina 2012 ja 2013 järjestettyä näkyvät, valtion tukemat kampanjat SRHR-kysymysten näkyvyyden parantamiseksi, muun muassa nuorten seksuaalikasvatuksen lisäämiseksi valtakunnallisella tasolla. UNFPA:n työ Ruandassa on saanut valtion puolelta enemmän luottamusta ja tässä prosessissa oli hienoa olla mukana.      

UNFPA:n Ruandan-maatoimiston tukema työpaja ehkäisyvälineistä Nyamasheken kunnan terveysasemien työntekijöille sekä seksityöntekijöiden kanssa työskenteleville kesäkuussa 2012. Kuva: Iina Älli

Tällä hetkellä SRHR-kentällä käydään uudelleen läpi vanhoja keskusteluja siitä, mitkä ovat kansainvälisen yhteisön ja valtioiden roolit SRHR-kysymysten tukemisessa ja mitä palveluja pitäisi tukea. Puhe oikeuksista halutaan häivyttää kokonaan.

Suomi on ollut kiitettävän väsymätön ja kärsivällinen keskustelemaan konservatiivisten tahojen kanssa. Olen todella ylpeä Suomen peräänantamattomuudesta, vaikka poliittinen tila SRHR:lle on kaventunut. Suomi kanavoi tänä vuonna kolme miljoonaa euroa lisätukea UNFPA:n työhön Somaliassa, jotta Covid-19 pandemian negatiivisia sukupuolittuneita vaikutuksia voitaisiin lieventää.  Naisten ja tyttöjen asema ja oikeudet ovat usein suurimmassa vaarassa konflikteissa ja humanitaarisissa kriiseissä. Näin on myös koronakriisin aikana.

 Keskustelu ihmisoikeuksista on tällä hetkellä hidasta ja haastavaa, mutta pidän tärkeänä, että molemmat osapuolet ovat valmiita kuuntelemaan toisiaan. Ehkä se, että ei tule kuulluksi saattaa lannistaa – mutta silloin on pidettävä kovempaa ääntä. 

3. Mitä vastaat sille, jonka mielestä Afrikan väestönkasvu osoittaa, että seksuaali- ja lisääntymisterveyden näkökulmasta peli on menetetty?

Mielestäni on vähän vanhanaikaista ja mustavalkoista pitää väestönkasvua sen mittarina, onko SRHR-peli menetetty vai ei. SRHR-tematiikan mukaan syntyvyyden säännöstelyssä, tai pikemminkin perheen koon suunnittelussa, on kyse yksilön, erityisesti naisen oikeuksista.

YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja -palvelut pitää nähdä yleisinä terveyskysymyksinä ja osana tasa-arvon edistämistä. Väestönkasvun hillitseminen ei voi olla ainoa tavoite. SRHR-oikeudet ovat ihmisoikeuksia ja niiden toteutuminen on avainasemassa myös kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa.

Väestönkasvun sijaan olisi hyvä puhua enemmän väestönkehityksestä. Siihen vaikuttavat syntyvyys, kuolleisuus ja eliniänodote. Elintason paraneminen ja köyhyyden väheneminen ovat maailmanlaajuisesti olleet suorassa yhteydessä väestönkasvun hidastumiseen. Väestörakenteen muutos on hyvän kehityksen tulos: syntyvyys ja kuolleisuus laskevat hyvinvoinnin lisääntyessä.

Globaalisti syntyvyys on ollut laskussa jo vuosikymmeniä, mutta se jakautuu epätasaisesti: Afrikassa on edelleen valtioita joissa syntyvyys kasvaa, erityisesti köyhällä maaseudulla, kun taas esimerkiksi urbaaneissa keskuksissa ollaan jo hyvin lähellä globaalia keskiarvoa eli 2,5 lapsen lapsilukua.

Afrikan valtioiden ja monien muiden kehitysmaiden väestö on verrattain nuorta. Omasta kokemuksestani nuoret vaativat ja haluavat käyttää SRHR-palveluita, kun niiden saatavuus turvataan ja koulutukseen ja toimeentuloon liittyvät mahdollisuudet linkitetään niihin, Afrikan ja kehittyvien maiden tulevaisuus näyttää lupaavalta.

UNFPA:n Ruandan-maatoimiston Karongin kunnassa heinäkuussa 2013 järjestämä UNFPA:n vuosiraportin julkistamistilaisuus, teemana erityisesti nuorten seksuaali- ja lisääntymisterveysoikeudet ja -palvelut.Kuva: Iina Älli