Saunadiplomatiaa ja vähän muutakin
Sauna kuuluu Suomen keskikesän juhlaan, mutta se on ollut myös diplomatian areena. Räppänän ja kiukaan välissä on luotu Suomi-kuvaa ja orkestroitu ulkopolitiikkaa jo vuosikymmenten ajan. Ennen toista maailmansotaa sauna luettiin ulkomailla vielä samaan sarjaan kuin eksoottiset tanssit, mutta sodan jälkeen edustustoissa alettiin pikkuhiljaa rakentaa saunoja ja kutsua ulkomaisia kollegoita lauteille.
Housut pois ja löylyyn!
Suomalaisdiplomaatti raportoi 1970-luvun Varsovasta erään Jugoslavian diplomaattiedustajan kertomuksesta:
"Hän oli parlamentin jäsenenä käynyt Suomessa kymmenisen vuotta sitten, jolloin vierailuohjelmaan oli kuulunut myös saunominen. Isännäksi oli tilaisuuteen tullut ministeri, joka vierasjoukon ollessa ilmeisesti pukeutumishuoneessa oli alkanut riisuutua ja sanonut vierailleen alles weg! Vieraat eivät tienneet saunomistavoista mitään ja olivat, kun kuulivat, että heidän edellytettiin riisuvan vaatteensa, lähteneet huoneesta, lukuun ottamatta kertojaani ja erästä toista jugoslavialaista. Nämäkin olisivat lähteneet, mutta eivät katsoneet voivansa sitä tehdä kun kerran Suomen hallituksen jäsen oli varta vasten tullut paikalle. Me riisuimme sitten vaatteemme, mutta ministeriä tarkkaillen ja vaatekappale vaatekappaleelta hänen esimerkkiään seuraten, kauhistunut jugoslavialaisdiplomaatti kuvaili. Vieraille annetut vihdat lievittivät tilanteen tukaluutta. Kun sitten herrat astuivat saunaan, kuului eräästä nurkasta ääntä ja surinaa ja osoittautui, että siinä toimivat tv-kamera ja jokunen valokuvaaja. Vieraille kerrottiin, heidän voimatta uskoa korviaan, että tv-filmiä tultaisiin esittämään lähetyksessä ja heidän oli myöhemmin todettava, että näin myös tapahtui."
Kyseinen diplomaatti pyysi saada itselleen kopion filmistä, perustellen pyyntöään sillä, ettei kukaan olisi muuten Beogradissa uskonut moista todeksi. Kertomuksensa hän lopetti sanomalla kuulleensa, että Suomen Varsovan-suurlähetystön residenssiin oli hiljattain rakennettu sauna uima-altaineen.
Belgian kuninkaan sauna
Toisen maaailmansodan jälkeen saunoja alettiin rakentaa suurlähetystöihin. Maailmalla sotia edeltänyt saunomiseen liitetty huono maine oli väistymässä. Saunasta saatettaisiin uusissa oloissa jopa muokata Suomen käyntikortti maailmalle. Vielä 1935 hollantilaisen De Telegraaf -lehden toimittajan vieraillessa Suomessa saunominen ja eksoottiset tanssit luettiin maailmalla samaan kategoriaan.
Totuuden verho raottui toimittajallekin. Ikuisen poudan maassa Jussi Pekkarinen maalailee hollantilaisten ja belgialaisten saunakuvaa. "Hollantilaistoimittajan havaintojen mukaan suomalaiset elivät vielä läheisessä kosketuksessa luonnon kanssa eikä kukaan häpeillyt alastomuuttaan. Heti tulopäivänä toimittaja kävi saunassa, missä vahva suomalaisnainen pesi hänet päästä varpaisiin ja vielä kuivasi."
Jo samana vuonna Belgian kuningas Leopold III halusi rakennuttaa Laekenin linnanpuistoon suomalaisen saunan. Marraskuussa 1935 Suomesta lähetettiin kuriiripostissa luonnoksia ja piirustuksia kuninkaan saunaa varten. Mukana postitettiin yksityiskohtainen selvitys käytännön seikoista, joita ei sopinut unohtaa. Arkkitehti Fernand Petit kiitti suomalaisia ja kertoi esittävänsä asian pikapuolin kuninkaalle.
Suomalaiset varoittivat vielä häntä siitä, että saunan valmistuttua ja ensimmäistä kylpyä otettaessa olisi tarpeellista, että saapuvilla olisi suomalainen asiantuntija, jotta vältettäisiin mahdolliset tapaturmat.
Ilmeisesti ensilöylyt onnistuivat, sillä sauna on vielä tänä päivänäkin paikallaan.
Neuvostojohto löylytettävänä
Suomen Moskovan-lähetystön saunailloista, 1950-luvun vaihteen molemmin puolin, kiertää muistelmakirjallisuudessa hurjia tarinoita. Neuvostojohtajat pitivät saunomisesta, eihän sauna sinällään ollut venäläisille lainkaan vieras keksintö. Kolhoosi ja keidas -kirjassa Jyrki Paloposki ja Jussi Pekkarinen kuvailevat, kuinka presidentti Urho Kekkonen lahjoitti 1960 Suomen Moskovan-suurlähetystössä vietetyn onnistuneen illan päätteeksi Nikita Hrustsheville Suvi-Juhani-saunan pienoismallin ja lupasi järjestää kesäksi oikean saunan Hrustshevin haluamalle paikalle, kuten tapahtuikin.
Tehtaankadulla Neuvostoliiton suurlähetystön saunan vihkiäisissä Kekkonen opasti: "Löylyä pitää heittää niin kuin lammas kusee." Tehtaankadun sauna jäi neuvostodiplomatian kärsimyshistoriaan suurlähettiläs Aleksei Beljakovin käräyttäessä kankkunsa kiukaassa. Suomen asioissa yliaktiiviselle Beljakoville Helsingin ilmasto osoittautui pian liian koleaksi, ja lääkäri määräsi hänet kotiutettavaksi.
Pekka Hyvärinen kuvailee Suomen miehessä kylmänsodan aikaista kuumaa saunadiplomatiaa:
"Presidentti oli ajoituksen mestari, ja nimenomaan saunassa hän pystyi parhaiten ohjailemaan seremonioita. Kun Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Ustinov saapui Suomeen ahdistavalle matkalleen vuonna 1978, hänet vietiin Tamminiemen saunaan. Kekkonen väisteli kiusallista keskustelua yhteisistä sotaharjoituksista patistamalla vieraitaan milloin löylyyn, milloin pesulle. Presidentti toimi kuin alppihiihtäjä, joka onnistuu kiertämään kepit vähäisin, mutta tarkasti ajoitetuin vartaloliikkein."
Lämpöelementtejä ja moraalinvartijoita naapurissa
Helsinki opasti helmikuussa 1956 Kööpenhaminaa saunomisen tekniikassa: "Saunan sähkökiuas tuntuu olevan oikein asennettu. Tarkoituksena on, että erillinen signaalilamppu on kytketty yksinomaan siihen vastusjohtoon, jota ei ole varustettu termostaatilla. Tämä signaalilamppu sijoitetaan yleensä sellaiseen paikkaan, jossa se varmasti on näkyvissä, siis useimmiten koko saunan ulkopuolelle, tarkoituksella, että tästä lämpövastuksesta tulisi varmasti virta katkaistuksi. Saunaa lämmitettäessä virta katkaistaan tästä lämpöelementistä silloin, kun saunaan on saatu sopiva lämpö. Termostaatilla varustettu lämpöelementti hoitaa lämmön säilymisen. Jos saunaan kaivataan tilapäisesti korkeampaa lämpöä, voi sen aikaansaada pienellä kikalla, ilman että tarvitsisi ottaa toista elementtiä käyttöön. Jos esimerkiksi pyyheliinan kulman kastaa kylmään veteen ja tämän panee termostaatin ympärille, suorittaa se termostaatissa tarpeellisen jäähtymisen ja tätä vastaava lämpöelementti alkaa toimia."
Ralf Friberg kuvaa Suomalaisessa diplomaatissa, kuinka kovasti Tyyne Leivo-Larsson halusi saunaa Osloon:
"Täältä puuttuu suomalainen sauna, mutta toivon saavani sen ennen pitkää." Friberg jatkaa: Vielä saman kuukauden lopussa Olli Ilola muutoin myönteisessä kirjeessä toteaa sauna-asian vielä olevan lepotilassa. Asia lähtee vauhdilla liikkeelle, kun Leivo-Larsson kirjoittaa hyvälle ystävälleen Urho Kekkoselle tämän tulevasta valtiovierailusta Norjaan. Vierailun ajankohdaksi hän ehdottaa Holmenkollenin hiihtokisojen viikkoa, jolloin sporttinen presidentti voisi liikkua hiihtomaastossa luoden itsestään edullisen kuvan." Kirjeen päätteeksi Leivo-Larsson vielä painottaa: "Minun on välttämättä saatava sauna, sillä missä sinä muutoin saunot hiihdon jälkeen."
Kekkosen vierailu peruuntui, mutta Oslon hienostoalueelle nousi aito pyöröhirsinen suomalainen sauna naapureiden protesteista huolimatta. Protestoijat, ruotsalainen liikemies etunenässä, levittivät huhuja mahdollisista saunassa harrastettavista riettaista menoista. Suurlähettiläs ei paljoa asiattomista arvosteluista perustanut. Sauna oli ja pysyi. Vuosiraportissa kerrotaan että, "sauna kiinnostaa jatkuvasti valmiinakin, suomalaiset turistibussit kiertävät mielellään saunan kautta".
Sauna jatkoi Suomi-kuvan luomista norjalaisessa tv-ohjelmassa Finsk visitt, jossa suomalaisten saunomistavoille oli omistettu runsaasti lähetysaikaa. Totuudenhan sanotaan katkaisevan huhuilta siivet.
Kaikki eivät edelleenkään uskoneet saunomisen moraaliseen puhtauteen. Kauppapoliittinen osasto sai 1966 ratkottavakseen seuraavanlaisen ongelman Dublinista:
"Liiketuttavamme hankki viime kesänä suomalaisen saunan. Sikäläiset viranomaiset ovat kuitenkin, nähtävästi naapureiden ilmiannosta, kehottaneet kyseistä herraa toistaiseksi olemaan käyttämättä saunaansa, ennen kuin sen käyttäminen lopullisesti hyväksytään. Syynä tähän ovat käsittääksemme jotkin ihmeelliset moraali-seikat, eivätkä käytännölliset asiat."
Saunasta lääkkeeksi koti-ikävään
Bukarestista raportoitiin Helsinkiin 1950-luvulla:
"Viitaten kirjelmäämme numero 570/85 viimekuluneen marraskuun 3 päivältä, joka koski lähetystön kellarihuoneen sisustamista saunaksi, pyytäisin Sinua ystävällisesti ilmoittamaan millä kannalla tämä sauna-asia nykyään on. Taivas on harmaa ja pilvessä, kaupunki on märkä ja likainen, golfia tuskin voi pelata ja mieli tekisi kovasti saunaan. Virkaveljeni, jotka ovat kuulleet tästä saunahankkeestamme, ovat osoittaneet niin valtavaa kiinnostusta asiaan, että siltäkin kannalta olisi mitä suotavinta, että saisi heidät viedä kunnolliseen suomalaiseen saunaan."
Antti Vuojolainen
Kirjoittaja työskentelee tarkastajana ulkoministeriön tietopalvelussa